sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Tapaamispaikkojen Grand Slam - Haltiala, Suviranta ja Vehoniemi

Klikkaa kuvat suuremmiksi!
Grand Slam tarkoittaa monia asioita alkaen Juicen bändistä ja päätyen neljän tennisturnauksen voittamiseen. Nyt sille annetaan vielä yksi merkitys: kolme motoristitapaamispaikkaa kolmessa päivässä kolmella paikkakunnalla. Stadin Haltiala keskiviikkona, Turengin Suviranta torstaina ja Kangasalan Vehoniemi perjantaina. Järjestys on suositeltava juuri näin, perustelen myöhemmin miksi.  Lauantaina olisi ollut Paippisten Moottorikahvilassa vielä Vintage-päivät, mutta sinne emme nyt sitten muiden velvoiteiden takia ehtineet - ja kun prätkällä Tampereelta Helsinkiin näyttää meillä menevän aina se viisi tuntia...


Haltialan tila 13.6.2012, Helsinki

Stadissa lähes kaikki kokoontumiset tuntuvat olevan keskiviikkoisin, mitä nyt Guzzi-miehet torstaisin. Haltiala lienee suosituin, paikalla oli nytkin sadoittain prätkiä. Maalaismaisema Helsingissä on jotain erikoista lehmineen, hevosineen ja possuineen. Vantaanjoki tien vieressä muistuttaa, mihin Stadi alunperin perustettiin. 


Legendaarisen hyvä spesial-burgeri naamariin ja munkkikin on kylän tunnetuimpia. Koska Haltiala on esitelty jo aiemminkin, niin höpinät sikseen ja kännykkäkuvia kehiin.

























 CB 350...


...ja CB 250











Suviranta MotorCafe 14.6.2012, Turenki

Jostain merkillisestä syystä emme olleet täällä aiemmin käyneet. Kaikesta päätellen muutama tuhatta motoristia on asian hiukkasen ennen meitä jo keksinyt. Paikka on hienolla paikalla järvimäisen joen rannalla, on venesatamaa ja muuta ravintolan lisäksi. Veneellä pääsee vaikka Vanajalta eli vaikkapa Hämeenlinnan/Valkeakosken/Tampereen suunnalta. Mutta kukapa nyt veneistä, prätkällähän sinne tullaan. Ja todellakin, kauniina torstai-iltana paikalla oli yhtä aikaa paikalla jotain 500 - 1000 prätkän väliltä, ja niitä oli pysäköityinä pihan ja tuloväylän lisäksi joka puolelle nurmikoille ja lukuisia jopa pääväylän varrelle pitkin pientareita ja pyöräteitä.


Valtaisasta määrästä huolimatta kaikki sujuu. Juotavaa ja syötävää voi tilata ja helposti löytyi istumapaikka joen varresta. Vanhoja pyöriä ei paikalla ollut kuitenkaan tungokseksi asti, mutta uudempaa kalustoa sitä enemmän. Syöminen, kuvaaminen, pari uutta mukavaa tuttavuutta ja matka jatkui Tampereelle.






















Vehoniemen automuseo 15.6.2012, Kangasala

Tämän upeammalla paikalla ei liene yhtään tapaamispaikkaa. Toki paikka sinänsä olit tuttu entuudestaan, mutta eipä koskaan aiemmin prätkällä. Autolla ohi ajaessa olimme nähneet toki satoja prätkiä pitkin pysäköintialueita ja kapean tien pientareita. Automuseo on monipuolinen ja elävä, ravintola ja palvelut pelaavat. Harjulta voi laskeutua tuhat rappusta alas Roineen rannalle. Ketterämpi kiipeäisi sille oksalle ylimmälle, josta näkee järviä lahtineen. Näkötornista voi toki koettaa tehdä samat havainnot. Tämä kohde on parasta jättää viimeiseksi reitillä, koska heti perään tämän jälkeen moni muu paikka ei ehkä niin säväyttäisi.


Ettei kateus vielä pahemmin iskisi tamperelaisten ja muiden upeista puitteista, niin todettakoon, että munkit ovat aika vaatimattomia verrattuna vaikkapa Haltialan tai Paippisten Moottorikahvilan munkkeihin. Ruokapuoli on muuten mainio ja huipennuksena vieläpä pihalla paistettiin muurinpohjalettuja!


Vanhoja pyöriä ei ihan tungokseksi saakka täälläkään ollut museon ulkopuolella (sisällä toki!), mutta jonkin verran kuitenkin. Kohtasimme muun muassa hiljattain entisöidyn Amerikasta tuodun Hondan Tuutin vuodelta -71, joka oli itse asiassa vielä hienompi kuin alunperin tehtaalta lähtiessään, sillä tässä oli alumiinit kiillotettu kromin kiiltäviksi ja loput osat kromattu. Kaikki vähänkään kuluvat osat on korvattu upouusilla osilla. Omistajan mukaan se on Tampereen hienoin Tuutti, ja saattaapa ollakin.



































Tampere ja Hotelli Ilves



Tampere. Perkuletto. Kama houlama, huudahtaisi Remu. Tampere on pieni kaupunki, mutta näköjään ainakin kesäaikaan hyväntuulisella tavalla eläväisempi kuin Stadi. Siellä on kosken molemmin puolin jotain eurooppalaista atmosfääriä vahvalla suomalaissävytyksellä tai toisinpäin, kun teollisuuslaitokset ovat muuttuneet kahviloiksi, ravintoloiksi, pienyrityksiksi ja vaikka miksi. Kävelyreittejä, kujia ja siltoja molemmin puolin. Talvisin siellä on Beatles Happening. Siellä on upeita harjuja, näköala-ajoreittejä eri suuntiin (kuten vaikkapa tuohon Vehoniemen Automuseoon). 


Perhana, tässähän tulee kade. Stadissa promeneerataan vaikka Kaivarin rantaa tai Töölönlahden ympäri, mutta suuremmassa kaupungissa kaikki on kauempana ja suoraan sanottuna - kuitenkin jotenkin vähän jäykempää tai kireämpää. Tottakai Stadissa on Suomenlinnaa, Korkeasaarta, ylivertainen Cruising ja vaikka mitä ja enemmän kuin muualla, mutta... tapasin kutsua Tamperetta Suomen suurimmaksi lähiöksi, mutta perhana. Sehän on vain kerta kaikkiaan niin muuttunut ja nyt ensimmäisellä kesävisiitillä vuosikausiin se oikein paistoi silmään. 


Jos nyt jostain irvailisin, niin en tiedä toista paikkaa, jossa kokoon suhteuttettuna olisi yhtä paljon pizzakebab-paikkoja. Pääkadun varressakin niitä on joka korttelissa. En muista, onko Stadissa vaikkapa Aleksilla ainoatakaan pizzakebabia, lienevät enemmän vähän sivummalla. Sen sijaan avonaista kahvilaa ei illalla löytynyt.


Yövyimme Viivin kanssa Hotelli Ilveksessä, koska siinä on talli. Siellä oli jokunen muukin prätkä, luonnollisesti pysäköityinä sellaisiin paikkoihin ja nurkkiin joihin autot eivät voi pysäköidä eikä siitä sielläkään veloiteta (kuten useimmissa muissakaan vastaavissa paikoissa). Näkymät ovat hulppeat, palvelu erinomaista ja kaikin puolin muutoinkin hyvä hotelli monipuolisine palveluineen ja erinomainen sijainti, mutta miinuksena on sanottava, että hintaan suhteutettuna aamupala on vaatimaton - jos yhtenä  aamuna on karjalanpiirakoita, ei ole munavoita ja pekonin sijasta tarjoillaan eineslihapullia. Seuraavana aamuna lihapullat on korvattu pekonilla, mutta enää ei ole karjalanpiirakoita. Ja niin edelleen. 










Kuvassa tamperelainen kalastaja arkisissa askareissaan...







Matkan varrelta



Meillä reitti ei koskaan mene suoraan eikä nopeasti - Tampereelta Helsinkiin ajoaika oli tavanomaiset viisi tuntia. Ensin Tampereen Messukylän vanha kirkko, Sääksmäen silta, sitten jokunen kuva Hauholta,  ja lopuksi tienpätkä - suosittelemme Hämeenlinna -Hki välille pentä tietä 290, josta voi sitten maun mukaan poiketa vielä pienemmille teille kuten kuvassa.