perjantai 15. tammikuuta 2016

Defibrillaattorilla jatkokausi?

Viivi: On kai käynyt ilmi jo aiemmin, että Hra Oma Ajalla on harvinainen, pahalaatuinen sydänsairaus. Ei saa olla fyysistä, psyykkistä eikä tunnepuolen rasitusta, ei saunaa, ei kahvia, ei alkoholia, ei mitään äkkinäistä, ei säikähdystä, ei kiihtymystä. Monia asioita ei saa tai jaksa tehdä. Periaatteessa minä päivänä tahansa, mutta oletettavasti viimeistään ei-niin-monen-vuoden kuluttua tulee kammiovärinä ja Hra Oma Ajan ajot on ajettu. 

Tai sitten eivät ole! Meidän motoristiyhteisömme VVM (se sama, joka lahjoitti minulle oman moottoripyörän) päätti, että kun Hra Oma Ajan sydän simahtaa, se käynnistetään uudelleen! VVM keräsi kolehdin ja osti defibrillaattorin Sharkmedicalista. 

Minulta udeltiin marraskuussa, että olenko miettinyt defibrillaattoria Hra Oma Ajan sydänsairauden vuoksi... noh toki, varmasti olin, mutta ei sellaista minun pienestä palkastani ostella, ovat melko hintavia. Se voitaisiin kuulema järjestää, sanottiin. Minä olin tietenkin ensin aivan ihmeissäni, kun kuulin tällaisesta ajatuksesta. Kun myöhemmin minut kutsuttiin salaiselle FB-sivustolle, jossa VVM oli keräyksen järjestänyt, tulivat kyyneleet silmistä. Olin aivan pyörällä päästäni, miten paljon ihmiset voivat välittää!


Sharkmedical luovutti laitteen käyttökoulutuksen kanssa. Laitetta ei voi käyttää väärin, sillä ei vahinkoa voi aikaiseksi saada. Helppo käyttää, mutta sen lisäksi pitää osata elvyttää. Toivottavasti laitetta ei koskaan tarvittaisi, mutta sen olemassaolo rauhoittaa. Tietää, että hoitsuna voin jotain tehdä, kun se paha päivä eteen tulee, ja lapsilla on isänsä pidempään! :) 

Hra Oma Aika: - Ei se päivä tule ikinä eteen niinkauan kuin voin ajaa! Silloin ei ole ikinä sydänoireita. Mutta meni minullakin vähän  roska silmään. Oikeasti moni muu ansaitsisi enemmän apua kuin minä. Motoristit ovat vaan parhaita. 



 

 





7 kommenttia:

  1. Vihdoinkin se on teillä, toivottavasti pölyyntyy laukussaan 👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!! <3

      Sitä minäkin toivoisin...

      Poista
  2. Iso peukku ja kaikkea hyvää.
    Veli poika kuoli kakskertaa eka kerralla osaava VAIMO osas ensiavun ja helikopteri porukka hoiti loput, herätti henkiin. Eli vielä kymmenkunta mukavaa vuotta lisää.
    On tuolla tallissa hänen punainen Ducatinsa odottamassa kesää, ehkä heitän kesäreissun sillä.
    Stemppiä ja miljoonia ilometrejä lisää :)

    VastaaPoista
  3. Saattoi olla kaikista postauksistanne se eniten sydäntä lämmittävä juttu. Vähän kostui poski täälläkin, vaikka olen hyvin julma ja pahasisuinen mies. Terv Alistair MacLipponen

    VastaaPoista
  4. Voi hemmetti miten upea juttu! Mielettömän hienoa porukkahenkeä tuollainen, täältä nousee kypärä ja alusmyssykin päästä.
    Eipä ole pahemmin aikaisemmin tänne tullut kommentoitua, ihaillut vain hyviä tarinoita ja bongaillut kivoja reittejä ja tapahtumia omalle cexille. Nyt on pakko antaa tunnustus VVM jäsenille, tuollaisesta porukasta voi olla ylpeä. :)

    Kaikkea hyvää teille, toivottavasti ainoat sähköpulssit lentelee tulpista ja kapine saa pysyä laukussaan :)

    Toivottavasti näkyillään kesällä tapahtumissa!

    -Hartsa

    VastaaPoista
  5. Hienoa! Toivottavasti se on turha kampe mutta hyvä että sellainen on teillä nyt <3 Ja tuo teidän VVM-porukka on kyllä mahtavaa! Ilolla etiäpäin :)

    VastaaPoista