sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa!


Kiimingissä oli mukava uida Kiiminkijoessa, mutta mihin sieltä? Ei ainakaan etelään! Pohjoiseen olisi tehnyt mieli takaisin, mutta toisaalta Kainuu on aina hyvä vaihtoehto. Siellä tulikin oltua parissa kuukaudessa useampikin kerta. Eräänäkin perjantaina, kun Hra Oma Aika kysyi Viiviltä, että mihin sitä ajaisi näin töiden jälkeen, niin vastaus oli "Kajaaniin tietenkin!".  Kainuussa on paljon muutakin kuin vaaramaisemat, vaikka kyllä ne yksinäänkin syyksi riittävät! Meidän silmissämme Kainuu jatkuu Kuusamoon asti, kun jotenkin on vaikea ajatella Kuusamon seutu Pohjois-Pohjanmaahan kuuluvaksi...


Vihreällä yksi päivä, keltaisella toinen. Mustalla muita tämän kesän reittejä.
Kartta oikein isona tästä linkistä

Nyt tulee peräkkäin  pari juttua tämän kesän Kainuun vierailuista. Siellä on toki käyty monasti aiemminkin ja monesta asiasta on juttuja ja vinkkejä jaettukin - esimerkiksi "Edeniä etsimässä, osa 1: Kuohuvaa" kertoi mm. saunasta, jonka ikkunasta näkyy saunojan peppu ja esitteli Puolangan seudun teitä, "Hepoköngäs ja muuta märkää Kajaanissa" kertoi mm. Hepokönkäästä (korkein vapaa putous Suomessa) ja Kajaanin linnasta sun muusta, "Neitoa kiipeilleen alhaalta ylös ja alas" esitteli mm. "Hiljaisen kansan" ja oli ensivisiittimme Kajaaniin.

Kiiminkijoki lähtee hienoilta Puolangan seuduilta, mutta vähän ylempänä kulkee mahtava Iijoki, joka alkaa kulkunsa jostain Kuusamon  seuduilta. Kiimingin suunnasta voi Kuusamon suuntaan ajella kivojakin teitä, joita on esitelty mm. tässä "Edeniä etsimässä, osa 3: Tunnelma ei saa laskea!"-jutussa, mutta nyt oli niin suuria haaveita yhdelle päivälle, että suuntasimme tylsästi valtatie 20:ta kohti Taivalkoskea. Taivalkoski oli esillä jo noissa  Edeniä etsimässä -jutuissa, mutta kun Iijokea oli seurailtu muutamankin kerran, niin nyt oli ajatus vilkaista myös Iijokea tunnetuksi tehneen Kalle Päätalon koti. Nykyihmisen saa hetkeksi pysähtymään ja miettimään, kun katsoo millaisin mukavuuksin elettiin vain muutamia vuosikymmeniä sitten.

Päätalon kotitalon vierestä kulkeva pieni ja mutkikas maantie 8400 on just motoristeille sopiva "oikotie" Viitostielle. Viitostietä hieman ylöspäin ja mutkikkaalle moottoripyörätie 843:lle. Suunnitelmissa oli nimittäin käydä tutustumassa legendaariseen Julma Ölkky -rotkojärveen. Hra Oma Ajalle se oli ennakkoon jo myyttinen, tarunhohtoinen paikka - hän oli nimittäin viisivuotiaana saanut isältään postikortin sieltä, ja kortissa sanottiin: 

"Hei! Isä on pelannut jalkapalloa Suomussalmen palloseuraa vastaan. Me hävittiin 6-1, mutta me oltiin parempia ja hävittiin siksi kun tuomari tuomitsi väärin ja me ei aina osuttu palloon ja me ei jaksettu juosta koko aikaa. Täällä on nähty poroja metsässä ja käyty katsomassa hurjaa rotkojärveä, jonka nimi on Julma Ölkky. (...)" Ei enempiä selityksiä mahtunut korttiin - mutta pienen pojan päähän se jäi.
Kortti on yhä tallessa ja Viiville esitelty,  ja oli vihdoinkin aikaa käydä tarkistamassa Hra Oma Ajan isän puheet. Suomussalmellakin tullaan käymään, mutta palloseura pysyi piilossa eikä revanssia otettu uusin voimin. Tosin peli jäisi Viivin varaan, kun Hra Oma Aika ei oikein voi juosta. Julma Ölkky sen sijaan kohdattiin, ja se on huikea, todella vaikuttava paikka! Sinne on hiekkatietä lähemmäs kymmenen kilometriä, mutta se kannattaa. 

Julmaan Ölkkyyn voi tutustua veneellä tai kävellä tai pyöräillä vaellusreittejä sen ympärillä. On huikeaa katsoa, kuinka kalliot nousevat pystysuoraan ylös kymmeniä metrejä ja tietää, että ne syöksyvät järven pinnan alle yhtä jyrkkinä ja yhtä syvälle! 

Julman Ölkyn kanssa meni sen verran aikaa, että ajatus ajaa itärajaa pitkin alas Kajaaniin jäi puolitiehen - Suomussalmelta oli pakko palata Viitostielle.

Sen verran myöhässä saavuimme Kajaaniin, että VVM:n Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon opastusvastaava oli jo huolestuneena partioimassa ilmeisesti meitä etsien. Lopulta meidät bongattiin ja pääsimme ruoka- ja juomatankkaukseen illaksi.

Kajaanista hänen johdattamanaan pääsimme tutustumaan mm. tsasouniin, ja niitä ajamatta jääneitä pikkuteitä pitkin takaisin kohti Kuusamoa tutustumaan Suurpetokeskukseen. Suurpetokeskus sinällään jätti hiukan kaksijakoisen tunnelman - eläimet ovat hienoja, mutta Ranuan jälkeen niiden häkit tuntuivat... no, vähemmän luonnonmukaisilta ympäristöiltä eläimille. Isompia voisivat olla? Mutta nähtävää on - useita karhuja, mm. kuuluisa maalaava Juuso-karhu, ilveksiä, koirasusia jne.

Surkeata oli huomata, miten huonossa kunnossa monet Viitostien itäpuoliset pikkutiet ovat. Ennen tiet muuttuivat aina vain paremmiksi toisin on nykyään. Ei kannata pitää kunnossa? Ei kaiken tarvitse kannattaa - tiet, postit ja monet muut asiat kuuluvat valtion perusinfraan, niiden pitää olla kunnossa koko maassa.

Mutta käykää katsomassa nuokin paikat, jos ja kun sielläpäin ajelette! Vielä kun saisi ne harvatkin kotilot pois parhailta mutkapätkiltä... Seuraavassa jutussa tulee lisää upeita paikkoja, teitä ja tarinoita... 



Kiiminki - Taivalkoski - Julma Ölkky


Tie 20 tuskin on motoristien suurin suosikki, mutta hyvä yhteys Kuusamon ja Oulun välillä. Siitä kannattaa poiketa vaikkapa Syötteelle ja moneen muuhun paikkaan 


Taivalkoskella on Jalavan kaupan lisäksi tietenkin - koski!

  Tie 8400 on enemmänkin motoristitie






Kirjailija Kalle Päätalon kotitila toimii museona. Pieni kahvila-kauppakin löytyy 







Julmalle Ölkylle on ajettava vajaat kymmenen kilometriä hiekkatietä, mutta se kannattaa








Kajaanista idän kautta ylemmäs Suurpetokeskukseen
Reittinä tiet 900 - 904 - 9110, ks. kartta



 



  


  



  




Viitostiellä ohitimme "HIljaisen kansan", joka on pysähtymisen arvoinen - se on esillä tässä jutussa 



 Poroja riittää, silmät on pidettävä auki


Kuusamon suurpetokeskus




Juuso makoilee 






Juuso-karhun maalaus


 Pienempi peto


Pieni pärjää, mutta pärjäävätkö isommat pienen kanssa...? ;) 


Takaisin Kajaaniin koukaten Peranka - Puolanka - Ristijärvi
Tiet 8980 - 800 - 888 - näitä teitä ajelee mielellään uudelleen ja uudelleen!






  




Omaa aikaa Kajaanissa


 Kajaanissa on erinomaisia baarejakin ruokapaikkojen lisäksi 







VVM:n edustaja löysi ja vei grillaamaan

Iltapalaa ja pientä juhlistusta...


 Hyvää ruokaa saa ravintoloistakin!

 Poro-sieni-sipuli-artisokka-pizzaa 

  Iltajuomaa
  
Saunassa on nautinnollista...


Kaiken jälkeen ei tuli väsy...
. . 

5 kommenttia:

  1. Tuttuja maisemia ja paikkoja mutta aina tulee vaan ajettua tukka putkella ohi. Näiden kuvien jälkeen täytyykin koluta Kainuuta tarkemmin.

    Kiitos taas maisemista ja "maisemista" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen on saanut huomata, että Suomessa melkein joka ilometrillä olisi jotain katsottavaa! Kesät vain liian lyhyitä...

      Poista
  2. Nyt pitkän talven aikana voisi ryhtyä rakentamaan Löytöretki-Ilometri-Karttaa tästä ihanasta maasta, jota harva tuntee niinkuin te!

    VastaaPoista
  3. Viivi on aika kova syömään ja juomaan,ei ole kuitenkaan pyrstö vielä levinnyt.Viimeinen kuva on kyllä aika paha,,,voisi kampiakseli vaikka hurjistua jos pääsisi tappituntumalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi syödä ja juoda herkkuja, kunhan ei syö enempää kuin kuluttaa :)

      Poista