keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Norja, osa 11: Maailman äärelle - ja takaisin




Honningsvåg, joka esiteltiin edellisessä osassa, on yksi maailman pohjoisimmista kaupungeista - riippuen vähän kaupungin määritelmästä. Norjan ja manner-Euroopan pohjoisin kaupunki se on joka tapaksessa. Sieltäkin voi vielä ajaa pohjoisemmas, ja pohjoisin paikka, jonne manner-Euroopassa voi ajaa, on Nordkapp. Siellä on tietyllä tapaa maailman äärilaidalla.


Klikkaa kartta suureksi!

Norja 2018




Osa 3 - Lofootit

Osa 4 - Narvik











Viimeiset kymmenet kilometrit Nordkappiin ovat niin kauniin karua maisemaa: kalliota, ruohoja ja poroja. Niin ja niitä tötteröitä, "kaikkien kavereita". Hiukan serpentiinejä, huikeita kristallinkirkkaita vuoristojärviä ja uskomatonta tunnelmaa, kunnes lopulta tie päättyy - ja edessä on koko manner-Euroopan pohjoisin paikka. "Maailman reuna".

Maailman laidalle päästäkseen pitää tosin maksaa, sillä Nordkappin arvo kohteena tiedetään ja melko reilu hinta peritään portilla, jotta pääsee reunalle. Mutta kyllä sen verran elämyksestä kannattaa maksaa! Hauskaa oli, kun lipunmyyjä kysyi, mistä olemme kotoisin ja kun vastaus oli Suomi, niin kielikin vaihtui suomeen. Tämä lipunmyyjä oli koko nuoruutensa asunut Turussa!


Honningsvågista liikkeelle


Ensin merenrantaa, sitten vuoriston ylitys





















...ja viimein edessä häämöttää legendaarinen Nordkapp


Nordkapp


Mitä maailman laidalla sitten on? Huikea näkymä. Taidetta, museo ja kaikenlaista muuta. Niin ja sitten taas se huikea näkymä. Vuoristo loppuu kuin veitsellä leikattuna ja jyrkänteen alla kuohuu meri. Jos kuohuu - nyt oli nimittäin yli 20 astetta lämmintä ja ihan tyyntä. Näkyvyys oli äärettömään... Vaeltamalla pääsisi vielä "ääremmäs", sillä muutaman kilometrin etäisyydellä on velä vähän pohjoisemmas kurottava niemi, mutta Hra Oma Ajan terveystilanteen takia sellaista ei voinut eikä voi edes ajatella.





















Isonenäisiä kavereita...


Nordkapp - Lemmijoki


Mitä Nordkappin jälkeen? Sellaisen elämyksen jälkeen tuli tunne, että ajellaanpa hiljalleen kotia kohti. Jännä tunne, että kun karut maisemat Nordkappista Lemmijoelle (norj. Lakselv) vaihtuvat upeisiin, metsäisiin vuoristomaisemiin tutulla tiellä E6 kohti Kaarasjokea, ei mikään tunnu niin säväyttävän. Niin se tosin tuntuu aina olevan Norjasta poistuttaessa.

Nordkapp - Lemmijoki välillä on syytä varoa poroja - joka mutkan takana saattaa olla pro, muutama poro tai jopa kokonainen iso tokka! Etenkin reitin pohjoisimmassa päässä on kivaa mutkaa ja serpentiininpoikasta vuorten, solien ja järvien välissä,






Tiet ovat upeita...






...ja maisemat!


KLIKKAA SUUREKSI! Tämän jälkeen kaikki maisemat ovat hetken aikaa jotenkin vaatimattomia...






Jälleen yli 200 metriä merenpinnan alapuolelle


Poroja siellä, poroja täällä...





Isoin eteen tullut porotokka


Lemmijoki - Kaarasjoki




Maisema on alkupuolella huippu-upeaa Norjan puolella  










Kaarasjoki 


Kaarasjoella (saam. Karasjok) kannattaa pysähtyä tutustumaan norjalaisten  RiddoDuottarMuseat -saamelaismuseoon - suomalaisten saamelaismuseohan esiteltiin aiemmin tässä jutussa. Silloin viimeistään huomaa, etteivät ne ole norjalaisten tai suomalaisten saamelaismuseoita vaan saamelaisten omia museoita. Kaarasjoellakin museon nuoret naiset puhuivat suomea, ja toinen jopa asui Suomessa. Suomi ja norja olivat heillä kuitenkin toisena kielenä, kotikieli oli saame, tai oikeammin sanottuna yksi niistä. He kertoivat erilaisista saamen kielistä eri alueilla ja muusta saamelaiskulttuurista.

Aivan yhtä sujuvasti nämä nuoret naiset osasivat tulkita myös noitarumpujen kuvioiden merkityksiä, tuosta vain. Ja kaikkea muuta. He ovat syntyneet, kasvaneet ja tietenkin nuorina jo omaksuneet oman kulttuurinsa, joka ei paljon perusta Suomen tai Norjan rajoista.

















Kaarasjoki - Inari

Kaarasjoen jälkeen onkin edessä se raja, joka ei hirveästi merkitse saamelaisille, mutta eipä se heilauta motoristiakaan. Yks kaks vain liikennemerkit hiukan erinäköisiä. On vehreää, elinvoimaista luontoa, keli oli upea, mutta... Norjan jälkeen... ei kaunis Lappikaan oikein säväytä. Tosin toisaalta tuntuu ihan hyvältä nähdä elinvoimaista luontoa, sellaista pehmeämpää maailmaa. Motoristituristin kannalta on kiva, että tie on päällystetty uudelleen ja pinta on erinomainen, mutta toisaalta juuri valmistunut leveämpi ja mutkista ja mäistä hieman oiottu tie on tylsempi kuin entinen. Onneksi tuli ajettua se aiempikin "maailma" tässä jutussa.







Omaa Aikaa

Kaiken jälkeen paras oli jäädä taas Inariin nautiskelemaan - nahkapuku pois, ja hikisen ja kuuman ajon jälkeen valuvana suihkuun! Sen jälkeen oli aika herkuttelulle ja tarjolla olikin pohjoisia herkkuja. 

Olisi pakko palata muutaman päivän kuluttua etelään käymään, mutta sitä ennen olisi aikaa käytettäväksi kaikenlaiseen kivaan - tiettyjä tapaamisia piti sopia, tiettyihin paikkoihin oli tarkoitus mennä! 

Seuraavassa jaksossa onkin sitten ideoita, mitä reittejä ja paikkoja koluten paluu pohjoisesta kotia kohti ei tunnu ankealta! Ei edes Hra Oma Ajasta, jonka kohdalla nautinnot ovat muutenkin aika kiellettyjä ja joka yhä näiden viikkojenkin jälkeen joutui aina nukkumaan jossain tuolissa. 



 . .