lauantai 5. lokakuuta 2019

Davás 3: Varangin vuonon eteläpuolella

EDIT: Lisätty video Grense Jakobselvistä! 
Ylittäessään rajan Näätämössä kulkija saapuu Varangin vuonon alueelle. Vuonon eteläpuolella on ainakin kaksi hyvinkin tuttua kohdetta eli Kirkkoniemi ja "suomalaiskylä" Pykeija. Molempien suomenkieliset nimet kertovat alueesta paljon - Finnmarkin alueelle muutti aikoinaan tuhansia suomalaisia, etenkin 1800-luvulla. Ennen suomalaisia siellä asui tietenkin saamelaisia, ja niinpä liki kaikki kyltit ovat kolmella kielellä: saameksi, suomeksi ja norjaksi. 


Muutakin nähtävää on kuin Pykeija ja Kirkkoniemi, esimerkiksi Näätämöjoen Kolttaköngäs-koski ja Grense Jakobselv kirkkoineen. 

Tämän jutun reitti. Klikkaa kartta isommaksi!
Neljä viikkoa pohjoisessa 2019

Davás 1: Pessimismi Kainuussa saa iloiseksi! 
Davás 2: Sisään vain eli nautintoja Lapissa!
Davás 3: Varangin vuonon eteläpuolella
Davás 4: Hamningberg - koska se on olemassa
Davás 5: Ilmastonmuutos Berlevågista Kaarasjoelle
Davás 6: Hammerfest ja Gildetun - ylhäältä näkee enemmän
Davás 7: Kuumana kylmässä ja muita iloja Tromssassa
Davás 8: Davás 8: Senja sen kauneus, Narvik ja paljon muuta
Davás 9: (tulossa)
Davás 10: (tulossa)
Davás 11: (tulossa)
Davás 12: (tulossa)
Davás Bonus: (tulossa)




Näätämöjoen Kolttaköngäs


Näätämöjoen Kolttaköngäs osuu mainioon paikkaan teiden 893 ja E6 risteyksessä. Kolttakönkäässä paikkakuntalaiset harjoittavat perinteisintä pyyntimuotoa, käpäläverkkokalastusta. Suomen puolella paikkakuntalaiset kalastavat lähes yksinomaan seisovilla lohiverkoilla. Siinä on molemmin puolin koskea hyvää tilaa viettää taukoa ja katsella lohien hyppimistä ja kuunnella kosken kohinaa. 



 Huomaa ihmiset toisella rannalla - tämä on iso koski!




Grense Jakobselv


Kirkkoniemestä kannattaa jatkaa matkaa eteenpäin kohti Grense Jakobselviä. Paitsi että tie vie aivan Venäjän rajalle, se tarjoaa hienoja maisemia. Lähimmillään ollaan aivan kiinni rajajoessa ja joen voisi helposti ylittää tai vaikka heittää kiven yli. Kyltit kieltävät kuitenkin ankarasti kaiken provosoinnin, onhan se samalla Naton ja Venäjän välinen raja. 


Tien päättyessä lopulta Jäämerelle, siellä on käytännössä vain kirkko. Kiveä, ruohoa ja komea kivikirkko. Kivikirkko pohjoisessa Norjassa on jo sinällään harvinaisuus eli miksi paikkaan, jossa ei asu juuri ketään?

Taustalla on rajaongelma 1800-luvulla. Vaikka periaatteessa raja Venäjän kanssa oli virallisesti sovittu, ei asia etenkään kalastajille ja muille ollut mitenkään selvä. Sotavoimien lähettämisen sijaan Ruotsissa (jonka osa Norja siihen aikaan oli) keksittiin rakentaa näkyvä kirkko rajajoen suulle kalliolle. 1869 rakennettu Kuningas Oskar II:n kivikappeli rakennettiin vahvistamaan Norjan aluevaatimusta alueella ja nimettiin Ruotsi(-Norja)n kuninkaan Oskar II:n mukaan. Se oli selkeä viesti ortodoksiselle Venäjälle ja kärhämöinti loppui









  


Vuoremijoessa on raja - toisella puolella on Venäjä. Erikseen kyltein kielletään ylittämästä jokea mitenkään eikä saa kuvata eikä provosoida mitenkään... Se on Naton ja Venäjän raja!  


Siinä se on - keskellä kalliota ja ruohikkoa, merelle hyvin näkyvällä paikalla,  
Kuningas Oskar II:n kappeli

Horisontissa näkyi iso risti, jonka luokse vei polku.



 Kappelille voi mennä taikametsän läpi



Video Grense Jakobselvistä:




Kirkkoniemi


Vuoden 1826 rajankäyntiin saakka alue kuului Ruotsi(-Norja)n ja Venäjä(-Suome)n yhteisalueeseen. 1900-luvun alussa paikalla oli vain harvoja taloja ja kirkko. Toisessa maailmansodassa kaupunki tuhoutui täysin venäläisten pommittaessa ja saksalaisten polttaessa loput. Pohjois-Norjassa yleensäkin lähes kaikki on toisen maailmansodan jälkeen rakennettua. Edellä kuvattu Kuningas Oskar II:n kappeli on siksikin hieno poikkeus. Kaupungissa asuu melko paljon myös venäläisiä ja kveenejä eli suomensukuisia.



 Kirkkoniemellä ei odottaisi kiinalaista porttia!


Kirkkoniemen kirkko - ainakin persoonallinen 


Eläväistä katuelämää



Pykeija

Myös idyllinen parinsadan asukkaan Pykeija säästyi sodan tuhoilta. Suuri osa kylän asukkaista osaa kveeniä, suomen murretta. Norjan kieli on kuitenkin yleistynyt kotikielenä ja suomen kielen taito on katoamassa. Pääosa asukkaista on 1800-luvun puolivälissä Suomen Lapista köyhyyttä ja nälkää pakoon lähteneen siirtolaisjoukon jälkeläisiä. Kylään kuljettiin lautalla Vesisaaresta 1960-luvulle saakka, jolloin sinne valmistui maantie - ja se maantie onkin moottoripyöräilijän mieleen: mutkia riittää. Maisemassa on vain kiveä ja ruohoa, ja se karuus on vaikuttavaa. Kylässä on myös sauna, jonne pääsyä voi tiedustella kuvissakin esiintyvästä kahvilasta/turisti-info Bistroenista. Kahvilassa on ravintola ja tarjolla on tietenkin myös kuningasrapua, onhan Pykeija sen keskeinen pyynnin ja kasvatuksen keskus. Hintakin on kohtuullisempi kuin monessa muussa paikassa.






  







Omaa aikaa Varangin eteläpuolella

Vaihtelevassa säässä matkailua edelleen. Lämpötila pysyi alle kymmenessä asteessa, mutta ei se mitään haitannut. Aiempiin visiitteihin verrattuna oli toki kylmää.

Hra Oma Ajan "uudesta" Biimeristä eli Wolfgangista (K75 -86) takaiskunvaimentimen viimeisetkin öljytipat poistuivat kuoppaisella tiellä Grense Jakobselviin. Pyörän liikehdintä alkoi muistuttaa jotain vanhan amerikkalaisen auton keinuntaa ja ajon piti olla hyvin rauhallista. 

Kuningas Oskar II:n kirkko oli oikeastaan ainoa ennalta päätetty kohde koko neljän viikon reissulla pohjoiseen, se oli nyt nähty ja olo oli tyytyväinen. Matka jatkuisi tästä Varangin vuonon pohjoispuolelle, jossa oli odotettavissa muutakin elämää kuin turismia.


Dolly ja Wolfgang Pykeijassa 


 Herkkuja oli tarjolla Kirkkoniemessä
 . . .

9 kommenttia:

  1. Upeita maisemia ja historiaa!

    VastaaPoista
  2. Ensi kesänä on tarkoitus ajaa sinnepäin, kiitos hienosta kuvista!

    VastaaPoista
  3. Näytti taas teillä olleen hieno kesä.

    VastaaPoista
  4. Tulee omat reissut mieleen, mutta mun valokuvat on jotenki niin kleinejä.
    Lappi ja Norja on samat kurvit ja samat paikat. Kiitos tekstit on myös 10+.

    VastaaPoista
  5. Jännä tosiaan kun lukee näitä niin huomaa kuinka pyörissä, jos ei yhdessä niin toisessa laukee tuon tuosta jotain :D On ne HURJIA pelejä kun silti jaksavat ^_^ ps. Kiitos Viivin avoimuuden, tulee hiki tarinan päätteeksi :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei nyt ehkä kauhean usein kumminkaan, mutta tuo Wolfgang oli seissyt monta vuotta jossain ulkovarastossa... lamupussa se sähkökontaktijuttu ja sitten nuo takaiskarit olivat jotenkin kuivuneet.

      Poista
  6. Mielettömän ihania maisemia! Tuo kirkko ja "taikametsä" ovat upeita! Kaikki on niin suihkunraikasta!
    T: Tarakkaharakka-Mia

    VastaaPoista
  7. Mahtava kuvakertomus taas kerran.
    Tulevana kesänä on itsekin lähdettävä pyörällä pohjoiseen kun menneenä kesänä jäi väliin.

    VastaaPoista
  8. Hienot maisemat ja kauniita kuvia jälleen!

    VastaaPoista