Kuten aiemmin eri yhteyksissä on käynyt ilmi, norjalaiset ovat vielä hullumpia kuin suomalaiset. Kesällä norjalaisista on mukavinta ajaa vuoristoon ja mennä uimaan jäitä kelluvaan hyiseen vuoristojärveen. Norjassa on myös puolet vähemmän moottoripyöriä kuin Suomessa ja syynä ovat kuulemma tiet. Niitä on vähän ja ovat käytettävissä lyhyen aikaa vuodesta ja matkat kestävät. Niiden samojen teiden takia sinne sen sijaan tulee vuosittain tuhansia motoristeja muista maita, ja tämän jutun vinkki on jälleen yksi erinomaisen hyvä syy lisää mennä Norjaan ajelemaan. Tällä kertaa ollaan eteläisimmässä Norjassa nauttimassa serpentiineistä, tunneleista ja maisemista Fv44:n ja etenkin Åna-Sira veienin varrella. Oikeastaan ollaan suomalaisten mailla, koska alueella oli etenkin 1700- ja 1800-luvuilla kohtalaisesti kveenejä. Tätä et tiennyt, koska luulit kaikkien suomalaisten menneen pohjoiseen Finnmarkiin. Suomalaisperintö näkyy etelässäkin yhä muun muassa paikkojen nimissä kuten tilat "Finnstua" ja "Kvenbakken" (tiloja lähellä Åna-Siraa). Suomalaisten ulkonäössä, tavoissa tai hygieniassa saattoi olla jotain sanomista, koska alueella kerrotaan yhä tarinoita mm. suomalaisista peikoista. Suomalaiset toivat rieskankin tullessaan. Nykyään alueella asuu 100-200 kveenien jälkeläistä. Mutta niin siis se tie. Siitähän nyt oli kyse. Alunperin se oli kalastajien ja kveenien reitti. Tie syntyi 1890-luvulla saamaan kalastajakyliä maitse yhteyteen ulkomaailmaan. Sira-joki on Norjan paras lohijoki (yli 1000 lohta vuodessa), ja kveenit kalastivat täällä 1700-luvulta lähtien. 1800-luvulla tie oli karavaanien polku, kun hollantilaiset kauppiaat kulkivat Flekkefjordista kalaa kuljettamaan. Toki muistat ikiaikaisen legendan eli Sira-Johanin? 1907 paikallinen kalastaja "Sira-Johan" ajoi ensimmäisenä moottoripyörällä (saksalainen NSU) tiellä lohta kuljettaen – tarina elää Dalane Folkemuseossa ja tämän luettuanne varmasti tästä puhutaan kaikissa suomalaisissakin motoristien illanistujaisissa. | Norja 2025:
|
Åna-Sira veien on kapea, mutkainen serpentiini, joka nousee ja laskee vuorten reunaa pitkin, Sira-joen kuiskausten saattamana. Paikalliset kalastajat kutsuivat aiemmin tietä "peikkojen poluksi" eli Trollstigeniksi. Se ei ole virallinen nimi kutenkaan, sillä se kuuluisampi Trollstigen on Romsdalissa (esitelty mm. tässä jutussa).
Tien varrella oleva Jøssingfjord oli Altmark-tapauksen näyttämö 16.2.1940. Altmark oli saksalaisten laiva, kuten lukija tietenkin hyvin muistaa. Se lymyili vuonossa brittiläisiä sotavankeja kuljettaen, kun britit hyökkäsivät ja vapauttivat 300 miestä. Tapaus oli Saksalle esimerkki Norjan puolueettomuuden heikkoudesta, ja se viimeistään johti Norjan miehitykseen huhtikuussa 1940. Tie oli sen jälkeen saksalaisten huolto- ja partioväylä, ja paikalliset sabotoivat siltoja – tarinaa kerrotaan Jøssingfjord Science Museumissa
Mutta vähän vanhempaakin juttua tien lähistöllä on. Tai aika paljonkin vanhempaa, jos lukijan mielestä 250 miljoonaa vuotta on paljon. Nimittäin Magma Geopark, Unescon maailmanperintöalue, jossa 250 miljoonaa vuotta vanhat tulivuorenreiät (Brufjellhålene, Brufjellin "peikkojen ovet", 5–10 m halkaisijaltaan) komeilevat rinteillä. Paikalliset kertoivat 1700-luvulla peikkojen asuvan rei'issä - eli suomalaisten? 2017 reikä "nielaisi" auton – syy oli kyllä huono tie, mutta legenda elää. Tie on geologinen saaga: tulivuorenrauniot ja graniitti kertovat mannerlaattojen liikkeestä.
Åna-Sira veien on kapea (4–6 m), mutkainen ja paikoin jyrkkäkin serpentiini (yli 20 % kaltevuus), vuoririnteitä myötäillen. Tie jakautuu rajan yli (Agder–Rogaland), ja Sira-joki loimuaa vasemmalla, vuoret oikealla. Pysähdy Hauge i Dalaneen kahville ja paikalliset kuulemma kertovat lohesta ja peikoista. Tai sitten eivät, hiljaista nimittäin oli.
Olisiko kivaa? Pikkuisen lisää vauhtia ja ei paremmasta väliä.
Pari kiveä kun laittaa puroon, niin syntyy pato. Tai ehkä useammankin kiven
Tien huipennus - tästä länteen tien ihmeellisyysaste tasaisesti laskee
Länsirannikolla on yhä saksalaisten panssariesteitä - liittoutuneiden maihinnousua pelättiin.
Meri on tämän rantatasangon oikealla puolella, näkyy utuisasti.
Stavangerin yläpuolella oli melkoinen merenkäynti, vettä tuli päälle aaltojen lyödessä välillä lautan kokan yli.
Perillä Haugesundissa hotelli antoi vaatimattoman kulmahuoneen, mutta kyllä siinä yksinäinen mies just ja just mahtui olemaan
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
