| Tuskin on käynyt mielessäsikään mennä Örebrohon. Kun Norjassa sataa, ei maisemia juuri näe eikä serpentiineissä ajonautinto saavuta aivan orgastisia sävyjä. Silloin voi hyvin mennä vaikka Ruotsiin odottelemaan parempia aikoja. Ruotsista löytyy enemmän mielenkiintoista ajettavaa ja katsottavaa kuin arvaakaan. Tai voihan joku olla tosi kova arvaamaan, sillä kuten eräs edesmennyt Suuri Ajattelija monasti totesi: "Pitää aina arvaa, ei sitä muuten arvaa." Nyt arvattiin Örebro. Tai ei se ole tietysti arvaus, jos ennakkoon jo tietää yhtä ja toista ja kolmattakin. Tämän jutun jälkeen lukijakin tietää jotain, ainakin jotain arvokasta toisarvoista. Örebro on sopivasti matkan varrella melkein mihin suuntaan tahansa ajettaessa Ruotsissa - kuten se on ollut jo satoja vuosia. Örebro ei ole mikään Tukholma tai Göteborg – se on juuri sopivan kokoinen: tarpeeksi iso tuntumaan kaupungilta, tarpeeksi pieni tuntumaan kodilta. Mutta historia on massiivinen. Kaupunki syntyi jo 1200-luvulla Svartån joen varteen, missä kauppareitit kohtasivat – ja pian sinne nousi linnoitus, joka tuli tunnetuksi nimellä Örebro slott. Tuon Örebron linnan nimi on suomeksi Örebron linna. Ette olisi arvanneet. Örebro eli "Sorarannan silta". Svartån-joen (Mustajoki) kohdalla oli matala, sorapohjainen ylityspaikka, johon oli luontevaa rakentaa silta – ja juuri sinne kaupunki syntyi 1200-luvulla. Ei mitään syvällisempää mystiikkaa, vaan puhdas käytännöllinen sijainti: silta = kauppa = raha = kaupunki. |
Norja 2025:
|
Alkuperäinen linnoitus (Örebro hus) rakennettiin todennäköisesti kuningas Maunu Eerikinpojan aikana (n. 1350-luku). Se oli ensin vain puolustustorni saarella – tarkoitus oli kontrolloida jokea ja estää vihollisia ylittämästä sitä. 1364 Maunun sisarenpoika, saksalainen Albrekt Mecklenburgilainen valtasi linnan Maukalta. 1434 kapinallisjohtaja Engelbrekt Engelbrektsson vapautti linnan tanskalaisilta voudeilta ja teki siitä oman tukikohtansa. Aatelisto puolestaan ei tykännyt liian suositusta Engelbrektistä ja niinpä Engelbrektin ollessa matkalla sairaana ja huonokuntoisena Tukholmaan neuvotteluihin, Måns Bengtsson päätti poistaa kirveellä sairauden kiusat Engelbrektistä. Ja hengen.
1467 Arvid Trolle ja tuo murhaaja-Bengtsson piirittivät ja valloittivat linnan. Luultavasti eivät ihan kahdestaan, tai sitten puolustajia oli tosi vähän - tai puolustajat olivat tosi ruotsalaisia. Ei noista ruotsalaisista voi koskaan olla ihan varma. Sitten oli lisää vaihtelevaa linnan hallintaa, kunnes 1520 Tanskan kuningas Kristian II (Kristian Tyranni) otti linnan haltuunsa osana pyrkimystään nujertaa Ruotsin aateli.
Pari vuotta myöhemmin herra valtakunnan amiraali ja valtionhoitaja Kustaa Vaasa valtasi linnan tanskalaisilta yhdeksän kuukauden piirityksen päätteeksi. Sittemmin Ruotsin vapaustaistelun päätteeksi herra kruunattiin kurkoksi. Örebrossa päätettiin myös, että protestanttisuus on se juttu ja katolisuus on suorastaan jumalan pilkkaa, ja että on kätevämpi, jos kuninkuus siirtyy suoraan perimällä jälkeläisille.
Kustaa Vaasalla oli muitakin valloituksia, joiden seurauksena hän sai kolme poikaa. Sen jälkeen linnasta riideltiinkin enää ruotsalaisten kesken ja viimeiset varsinaiset taistelut käytiin 1568, kun Juhana-herttua (myöhemmin Juhana III) ja Kaarle-herttua nousivat kapinaan velipuoltaan Eerik XIV:ttä vastaan.
Wenströmin ensimmäinen dynamo sai lempinimen "Sköldpaddan" (Kilpikonna). Vaikka nimi kuulostaa hitaalta, se oli aikansa huipputekniikkaa: sen avulla Örebron myllystä tuli Ruotsin ensimmäinen teollisuuslaitos, joka valaistiin sähköisillä hehkulampuilla.
Wenströmin elämä päättyi traagisesti ja hieman ironisesti juuri hänen keksintönsä äärellä. Hän vilustui pahasti asentaessaan sähkölinjoja ja kuoli vain 38-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Hän ei siis ehtinyt nähdä, miten hänen keksinnöistään kasvoi globaali jättiläinen ASEA (nykyinen ABB). Jos dynamo oli alkusoittoa, niin Wenströmin kehittämä kolmivaihejärjestelmä oli varsinainen rock-konsertti. Se mahdollisti sähkön siirtämisen pitkiä matkoja, mikä teki nykyaikaisesta sähköverkosta ja teollisuudesta mahdollisen.
Kurkoista viis, niistä on puhuttu aikoinaan koulun historian tunneilla niin paljon, että kaiken sen unohtaminen on vaatinut jo ihan riittävästi vaivaa. Tässä vähän uutta unohdettavaa:
1. Cajsa Warg – "Otetaan mitä on" (ja mitä ei ole)
Örebron tunnetuin keittiövelho on Cajsa Warg (1703–1769). Hänen keittokirjansa oli 1700-luvun "hitti", ja hän on erityisen tunnettu lauseesta "Man tager vad man haver" (Otetaan mitä on). Ironista kyllä, Cajsa ei itse asiassa kirjoittanut kyseistä lausetta kirjaansa – se on kansan suussa syntynyt urbaani legenda. Hän oli kuitenkin aikansa uranainen, joka opetti ruotsalaisille, ettei ruoanlaiton tarvitse olla mystiikkaa, kunhan kaapista löytyy edes jotain syötävää. Tiedättehän, jos tulee yllätysvieraita eikä talossa ole kerta kaikkiaan mitään tarjottavaa, niin kannattaa hakea kellarista se hirvenpaisti. Kyllä siitäk,in näppärä kokki saa edes jonkunmoista tarjottavaa, vaikka nolottaahan se.
2. Olaus Petri – Kapinallinen kirkonmies
Tämä örebrolainen seppämestarin poika oli Ruotsin uskonpuhdistuksen "paha poika". Hän opiskeli Saksassa Martti Lutherin opissa ja palasi kotiin tuomaan uusia tuulia. Olaus oli niin kova suustaan, että kuningas Kustaa Vaasa tuomitsi hänet lopulta kuolemaan. Onneksi kuningas tuli järkiinsä (tai tarvitsi Olausta vielä johonkin eli protestanttisuuteen) ja armahti hänet massiivisia lunnaita vastaan. Örebrossa on nykyään hänen patsaansa, joka muistuttaa, että joskus kannattaa olla vähän kapinallinen – kunhan on varaa maksaa sakot.
Henkisesti rasittunut Eerik syöstiin vallasta ja laitettiin Örebron tyrmään, jossa hän kuoli hernekeittoon. Ehkä sopan reseptiin kuulunut arseeni oli vähän sopimaton mauste. Makuasia, sanoi Musti kun pallejaan nuoli?
Juhana tuli kurkoksi, ja hänen kuoltuaan nuorin veli Kaarle. Kaarle sitten muutti isänsä vahvistaman taistelulinnoituksen renessanssipalatsiksi. Tosin linna valmistui vasta 15 vuotta Kallen kuoleman jälkeen. Julma-Kallella oli selvästi silmää sekä vallalle että tyylille – ja melkoinen määrä vihaa kilpailijoitaan kohtaan.
Kaarle -herttua tuli nimittäin sittemmin suomalaisillekin tutuksi tultuaan Turkuun heittämään herjaa Klaus Flemingin kanssa. Klasu ei tosin arkustaan paljon vastaherjaa Kallelle heitellyt, mutta Ebba-vaimo hoiti sen puolen.
1810 tapahtui Örebrossa pitkästä aikaa jotain mainittavaa. Riksdagit pidettiin Örebrossa ja herra Jean Baptiste Bernadotte (Napoleonin marsalkka) valittiin Ruotsin kruununperijäksi. Hänestä tuli kuningas Karl XIV Johan – Bernadotte-dynastia alkai siitä, eli nykyinen kurko Kalle-Kustaalle tämä Jean on isän isoisän isoisän isä. Ranskalainen marsalkka Ruotsin kuninkaaksi – oudoin kuningasvalinta ikinä? Mies ei puhunut sanaakaan ruotsia, mutta kai se oli ruotsalaisillekin helpotus, ettei tarvinnut yrittää ymmärtää kuningasta, riitti kunhan se näytti hienolta hevosen selässä.
Sitten ne olennaisimmat faktat
Kaikki edellä oleva on vain toissijaista historiaa. Nyt tulee se olennainen.
1. Egologinen"kierrätysjärjestelmä" linnalla
Örebron linnan veronkerääjillä oli tapana järjestää pröystäileviä päivällisiä osoittaakseen rikkautensa. Jokaiselle vieraalle tarjoiltiin peräti 40 eri ruokalajia, siitä se ego paisui! Ja maha.. Koska kukaan ei jaksanut syödä tätä määrää, ruoka "kierrätettiin": tähteet syötettiin sioille, jotka myöhemmin päätyivät seuraavien juhlien pääruoaksi. Melko tehokasta lähiruokaa!
2. Vankila, josta puuttui vain... vanki?
Linnassa sijaitsee huonesarja nimeltä ”Arnhems kamrar”. Ne valmisteltiin vuonna 1637 erittäin tarkasti korkea-arvoiselle sotavangille, marsalkka Georg von Arnimille, jonka pelättiin karkaavan Tukholmasta. Huoneista tehtiin pakovarmat ja hienot, mutta vaivannäkö meni hukkaan: von Arnim karkasi jo ennen kuin häntä ehdittiin edes siirtää Örebrohon. Huoneet jäivät tyhjilleen odottamaan seuraavaa vierasta.
3. Venäläinen kenraali ja oma kokki
Myöhemmin samoissa huoneissa pidettiin vankina venäläistä kenraalia nimeltä Trubetskoj. Hän ei kuitenkaan tyytynyt linnan tarjoiluun, vaan otti vankeuteen mukaan oman kokkinsa ja palvelijansa. Linnan nykyinen naulakkohuone tunnetaankin yhä nimellä "Pieni venäläinen keittiö" (Lilla Ryssköket), koska kenraalin kokki hääri siellä valmistamassa herroille parempaa purtavaa.
4. Sähkö keksittiin, mutta valot sammuivat
Jonas Wenström, joka mainitaan kuvan kyltissä, oli nero, mutta tekniikka ei aina ollut hänen puolellaan. Kun uutta sähkötekniikkaa esiteltiin suuressa juhlassa, puheita pidettiin ja ruokaa syötiin sähkövalojen loisteessa – kunnes jälkiruoan kohdalla iski oikosulku ja koko juhlasali pimeni täysin. Tästä huolimatta keksintö mullisti maailman, mutta juhlavieraat saivat syödä kakkunsa pimeässä.
5. Ruotsin kummituksellisimmaksi väitetty linna
Örebron linnaa pidetään yhtenä Ruotsin kummitusrikkaimmista paikoista. Ainakin viisi henkeä vaeltaa linnassa. Engelbrekt itse (murhattu 1436), Drottning Blanka (myrkytti poikansa?), ullakolla Lilla Grå (Pikku Harmaa), kuuluisa Vita Frun eli valkoinen rouva sekä tanskalainen psykopaatti linnanvouti Harald Pletting, joka luultavasti hirtettiin ilman oikeudenkäyntiä, mutta paremman tarinan mukaan muurattiin elvältä linnan muurien sisään.
1. Egologinen"kierrätysjärjestelmä" linnalla
Örebron linnan veronkerääjillä oli tapana järjestää pröystäileviä päivällisiä osoittaakseen rikkautensa. Jokaiselle vieraalle tarjoiltiin peräti 40 eri ruokalajia, siitä se ego paisui! Ja maha.. Koska kukaan ei jaksanut syödä tätä määrää, ruoka "kierrätettiin": tähteet syötettiin sioille, jotka myöhemmin päätyivät seuraavien juhlien pääruoaksi. Melko tehokasta lähiruokaa!
2. Vankila, josta puuttui vain... vanki?
Linnassa sijaitsee huonesarja nimeltä ”Arnhems kamrar”. Ne valmisteltiin vuonna 1637 erittäin tarkasti korkea-arvoiselle sotavangille, marsalkka Georg von Arnimille, jonka pelättiin karkaavan Tukholmasta. Huoneista tehtiin pakovarmat ja hienot, mutta vaivannäkö meni hukkaan: von Arnim karkasi jo ennen kuin häntä ehdittiin edes siirtää Örebrohon. Huoneet jäivät tyhjilleen odottamaan seuraavaa vierasta.
3. Venäläinen kenraali ja oma kokki
Myöhemmin samoissa huoneissa pidettiin vankina venäläistä kenraalia nimeltä Trubetskoj. Hän ei kuitenkaan tyytynyt linnan tarjoiluun, vaan otti vankeuteen mukaan oman kokkinsa ja palvelijansa. Linnan nykyinen naulakkohuone tunnetaankin yhä nimellä "Pieni venäläinen keittiö" (Lilla Ryssköket), koska kenraalin kokki hääri siellä valmistamassa herroille parempaa purtavaa.
4. Sähkö keksittiin, mutta valot sammuivat
Jonas Wenström, joka mainitaan kuvan kyltissä, oli nero, mutta tekniikka ei aina ollut hänen puolellaan. Kun uutta sähkötekniikkaa esiteltiin suuressa juhlassa, puheita pidettiin ja ruokaa syötiin sähkövalojen loisteessa – kunnes jälkiruoan kohdalla iski oikosulku ja koko juhlasali pimeni täysin. Tästä huolimatta keksintö mullisti maailman, mutta juhlavieraat saivat syödä kakkunsa pimeässä.
5. Ruotsin kummituksellisimmaksi väitetty linna
Örebron linnaa pidetään yhtenä Ruotsin kummitusrikkaimmista paikoista. Ainakin viisi henkeä vaeltaa linnassa. Engelbrekt itse (murhattu 1436), Drottning Blanka (myrkytti poikansa?), ullakolla Lilla Grå (Pikku Harmaa), kuuluisa Vita Frun eli valkoinen rouva sekä tanskalainen psykopaatti linnanvouti Harald Pletting, joka luultavasti hirtettiin ilman oikeudenkäyntiä, mutta paremman tarinan mukaan muurattiin elvältä linnan muurien sisään.
Kuninkaantie ja Örebro
Motoristin kannalta olennaista ovat tietenkin tiet, ja näin pitkälle piti luke jotain tylsää historiaa, ennenkuin päästiin tien päälle.
Suomen Kuninkaantie (Kungsvägen / Postvägen) on osa samaa vanhaa postireittiä, joka kulki Bergenistä (Norja) Oslon, Tukholman, Ahvenanmaan saariston ja Turun kautta aina Viipuriin (ja myöhemmin Pietariin). Ruotsissa Kuninkaantie / Postitie tunnetaan nimellä Kungsvägen ("Kuninkaantie") tai Postvägen ("Postitie"). Aika jännää, eikö vain. Ruotsissa ja Norjassa se oli käytössä jo 1300-luvulla, mutta sen verran hidasta oli matkanteko, että Suomen alueella se ehti tieksi vasta parisataa vuotta myöhemmin. Sitten Suomessa olikin peräti kaksi tietä: Härkätie ja Kuninkaantie. Edelleen ihan parhaita prätkäteitä.
Tiet kulkevat toisinaan siltoja pitkin. Örebrossa tunnetusti oli siltoja. Yksi silloista oli ja on Myllysilta. Puretun myllyn alapuolella on edelleen myllynkiviä muistona. Erityisen merkittävää on, että Jonas Wenström keksi tässä myllytyöpajassa vuonna 1882 dynamon, josta tuli koko ASEA:n (nykyisin ABB) perusta.
Wenström oli todellinen sähköalan monitoimimies. Wenström kehitti hehkulampun ja kolmivaihevirran, mutta Edisonilla oli enemmän rahaa ja lakimiehiä hoitamaan patentit hänen edukseen. Ilman tätä örebrolaista keksijää meillä ei ehkä olisi edes sytytystulppia tai ladattavia kypäräpuhelimia, joista kuunnella pessimistisiä podcasteja sateessa.Wenströmin ensimmäinen dynamo sai lempinimen "Sköldpaddan" (Kilpikonna). Vaikka nimi kuulostaa hitaalta, se oli aikansa huipputekniikkaa: sen avulla Örebron myllystä tuli Ruotsin ensimmäinen teollisuuslaitos, joka valaistiin sähköisillä hehkulampuilla.
Wenströmin elämä päättyi traagisesti ja hieman ironisesti juuri hänen keksintönsä äärellä. Hän vilustui pahasti asentaessaan sähkölinjoja ja kuoli vain 38-vuotiaana keuhkokuumeeseen. Hän ei siis ehtinyt nähdä, miten hänen keksinnöistään kasvoi globaali jättiläinen ASEA (nykyinen ABB). Jos dynamo oli alkusoittoa, niin Wenströmin kehittämä kolmivaihejärjestelmä oli varsinainen rock-konsertti. Se mahdollisti sähkön siirtämisen pitkiä matkoja, mikä teki nykyaikaisesta sähköverkosta ja teollisuudesta mahdollisen.
Iilman tätä örebrolaista myllytyöpajaa ja Wenströmiä saattaisimme edelleen yrittää käynnistää moottoreitamme pelkällä jalkakiksillä ja lukea tätä blogia kynttilänvalossa! Ainakin jos unohdamme sen kiusallisen Edisonin ja muut sähkönikkarit. Ja miksi emme unohtaisi, koska se pilaisi hyvän tarinan! Saati sitten tällaisen vähän huonommankin.
Tunnettuja örebrolaisia
1. Cajsa Warg – "Otetaan mitä on" (ja mitä ei ole)
Örebron tunnetuin keittiövelho on Cajsa Warg (1703–1769). Hänen keittokirjansa oli 1700-luvun "hitti", ja hän on erityisen tunnettu lauseesta "Man tager vad man haver" (Otetaan mitä on). Ironista kyllä, Cajsa ei itse asiassa kirjoittanut kyseistä lausetta kirjaansa – se on kansan suussa syntynyt urbaani legenda. Hän oli kuitenkin aikansa uranainen, joka opetti ruotsalaisille, ettei ruoanlaiton tarvitse olla mystiikkaa, kunhan kaapista löytyy edes jotain syötävää. Tiedättehän, jos tulee yllätysvieraita eikä talossa ole kerta kaikkiaan mitään tarjottavaa, niin kannattaa hakea kellarista se hirvenpaisti. Kyllä siitäk,in näppärä kokki saa edes jonkunmoista tarjottavaa, vaikka nolottaahan se.
2. Olaus Petri – Kapinallinen kirkonmies
Tämä örebrolainen seppämestarin poika oli Ruotsin uskonpuhdistuksen "paha poika". Hän opiskeli Saksassa Martti Lutherin opissa ja palasi kotiin tuomaan uusia tuulia. Olaus oli niin kova suustaan, että kuningas Kustaa Vaasa tuomitsi hänet lopulta kuolemaan. Onneksi kuningas tuli järkiinsä (tai tarvitsi Olausta vielä johonkin eli protestanttisuuteen) ja armahti hänet massiivisia lunnaita vastaan. Örebrossa on nykyään hänen patsaansa, joka muistuttaa, että joskus kannattaa olla vähän kapinallinen – kunhan on varaa maksaa sakot.
3. Engelbrekt Engelbrektsson – Lyhyt mies, suuri kapina
1400-luvun sankari, joka johti suurta kapinaa tanskalaisia vastaan. Tämä lukijan pitäisi jo tietää, jos on lukenut juttua ja edes kohtuullisesti ymmärtänyt lukemansa. Engelbrekt oli pienikokoinen kaivosmies, mutta hänen raivonsa oli valtava. Valtava oli suosionsakin, ja siksi oli paras tappaa moinen tyyppi. No kansallissankarina sentään elää ikuisesti.
3. Prinssi Daniel – Kuntosaliyrittäjästä kuninkaalliseksi
Nykypäivän tarina, joka on kuin suoraan satukirjasta, paitsi että käänteisesti. Örebrossa syntynyt ja lähellä Ockelbossa kasvanut Daniel Westling oli tavallinen kuntosaliyrittäjä, kunnes Ruotsin kruununprinsessa Vistoria nai häntä ja teki hänestä ihan oikean prinssin. Netflixille sopiva elokuvan aihe, edellyttäen tietysti, että nämä periruotsalaiset ovat etnisesti mitä tahansa paitsi syntyperäisiä ruotsalaisia tai edes eurooppalaisia. Daniel on Örebron merkittävin vientituote aikoihin. Danielin tarina on elävä todiste siitä, että örebrolaisella sisulla ja hyvällä jalkatreenillä voi päästä kirjaimellisesti linnaan asumaan.
Örebron linna ennen ja jälkeen pienten muutostöiden. Löydätkö viisi pientä eroavaisuutta?
(Vanha linna on käytännössä uuden sisällä, alakuvassa takakulmassa, mutta sitä ei ulkoa huomaa)
Perinteistä noitahommaa
Linnan sisällä perinteinen ruotsalainen kylä, josta noituus löytyi lapsestakin. Joka fiksuna tyttönä Gertrud Svensdotter käräytti kaikki käräyttäjätkin ja sitten tuumattiin, että josko ei sittenkään tapettáisi tätä tyttöä, kun siinä sivussa pitäisi polttaa tai hukuttaa aika moni muukin.
Vanhaa linnaa uuden sisällä
Tuohon seinälle kun laittaa vastustajan roikkumaan, niin tietää ainakin missä se on.
Riimukirjoitusohjeita linnassa. Luonnollisestikaan riimukirjoitus ei ollut edes käytössä linnan perustamisen aikoihin, mutta mitäs siitä. Turistit tykkäävät.
Tämän nurkan sisällä on alkuperäinen linna
Ette ehkä arvaa, mutta tämä ei ole alkuperäistä keskiaikaista sisustusta
Omaa aikaa Örebrossa
1400-luvun sankari, joka johti suurta kapinaa tanskalaisia vastaan. Tämä lukijan pitäisi jo tietää, jos on lukenut juttua ja edes kohtuullisesti ymmärtänyt lukemansa. Engelbrekt oli pienikokoinen kaivosmies, mutta hänen raivonsa oli valtava. Valtava oli suosionsakin, ja siksi oli paras tappaa moinen tyyppi. No kansallissankarina sentään elää ikuisesti.
3. Prinssi Daniel – Kuntosaliyrittäjästä kuninkaalliseksi
Nykypäivän tarina, joka on kuin suoraan satukirjasta, paitsi että käänteisesti. Örebrossa syntynyt ja lähellä Ockelbossa kasvanut Daniel Westling oli tavallinen kuntosaliyrittäjä, kunnes Ruotsin kruununprinsessa Vistoria nai häntä ja teki hänestä ihan oikean prinssin. Netflixille sopiva elokuvan aihe, edellyttäen tietysti, että nämä periruotsalaiset ovat etnisesti mitä tahansa paitsi syntyperäisiä ruotsalaisia tai edes eurooppalaisia. Daniel on Örebron merkittävin vientituote aikoihin. Danielin tarina on elävä todiste siitä, että örebrolaisella sisulla ja hyvällä jalkatreenillä voi päästä kirjaimellisesti linnaan asumaan.
Örebron linna ennen ja jälkeen pienten muutostöiden. Löydätkö viisi pientä eroavaisuutta?
(Vanha linna on käytännössä uuden sisällä, alakuvassa takakulmassa, mutta sitä ei ulkoa huomaa)
Perinteistä noitahommaa
Linnan sisällä perinteinen ruotsalainen kylä, josta noituus löytyi lapsestakin. Joka fiksuna tyttönä Gertrud Svensdotter käräytti kaikki käräyttäjätkin ja sitten tuumattiin, että josko ei sittenkään tapettáisi tätä tyttöä, kun siinä sivussa pitäisi polttaa tai hukuttaa aika moni muukin.
Vanhaa linnaa uuden sisällä
Tuohon seinälle kun laittaa vastustajan roikkumaan, niin tietää ainakin missä se on.
Riimukirjoitusohjeita linnassa. Luonnollisestikaan riimukirjoitus ei ollut edes käytössä linnan perustamisen aikoihin, mutta mitäs siitä. Turistit tykkäävät.
Tämän nurkan sisällä on alkuperäinen linna
Ette ehkä arvaa, mutta tämä ei ole alkuperäistä keskiaikaista sisustusta
Kesäkuussa oli kivaa katsella sääennsuteita. Suomessa näytti satavan paljon ja eteläisessä Norjassa ja Ruotsissa ei. Sateita oli sitten tulossa Norjaan, mutta ei hannuhanhille. Oikeastaan Örebro oli ohjelmassa samasta syystä kuin miksi se on aikoinaan perustettukin - se on mukavasti reitin varrella. Örebron juttu on linna. Sen on terävä lukija saattanut jopa aavistaa, jos on tähän asti lukenut. Pari päivää riittikin siksi ihan hyvin, ja seuraavaksi ajetaan meren yli Öölantiin. Juu, ajetaan, koska sinne menee yli kuusi kilometriä pitkä silta. Se on vähän pidempi silta siis kuin tuo tämän jutun Örebro.
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti