"Ihan normaali 230 000 kilometrin määräaikaishuolto, ei mitään erityistä"

Wagner eli BMW K75 haettiin Ruotsista hiukan yli kolme vuotta sitten. Entisellä poliisipyörällä oli ajettu 120 000 kilometriä, hintaa veroineen tuli alle 2000 €. Nyt se oli ihan normaalissa 230 000 kilometrin eli Oma Ajan kielellä 230 miljoonan ilometrin määräaikaishuollossa. Ei ollut mitään erityistä. 

Isoin sille tehty huolto oli käynnistyskytkimen vaihto - ja sekin oli lopulta tarpeeton remontti, kun se olikin vain likainen. No, tulipa samalla parempi takajarru. Jokin tiiviste vuoti josain vaiheessa ja bensansuodattimessa oli jokin hiushalkeama. Nopeusmittari on hieman kiukutellut ja näyttää vähän liian vähän, mutta sen kanssa on elänyt, ehkä sille jotain jossain vaiheessa voisi teettää. Pyörän vuosittaiset 30-40 000 kilometriä ovat siis olleet varsin kohtuulliset kustannuksiltaan. Pari huoltoa on tehty Hämeenlinnassa Reijo Myllymaalla, kaikki loput Prätkäpajassa Helsingissä. Osa "vioista" on vaatinut Prätkäpajassa enemmän psykologia kuin mekaanikkoa, kun Hra Oma Aika on aavistellut jotain vikaa, jota ei ole voitu mitenkään havaita...

No, isoille kilometreille, miljoonille ilometreillehän nuo on suunniteltu. Matalavireinen, yllätyksetön - joku voisi sanoa tylsä. Mutta Hra Oma Ajalle se sopii, monista syistä.

Viivi II eli Honda CX on luotettavuuden perikuva yksinkertaisen tekniikkansa takia, mutta niinpä se vain eilen jäi tielle - jokin sähköosa rikkoontui ja tulpille ei tule kipinää. Hinausautolla Prätkäpajaan, jossa sitä odoteltiin, vaikka sulkemisaika oli jo kaukana takana. Samalla sinne tuotiin hinurilla toinen pyörä, jonka päälle oli auto ajanut. 

Dolly eli Honda CB 500 se vain kulkee. Sillä on ajettu tänäkin kautena tähän mennessä reilusti yli 20 000, mutta kevään staattoriongelmaa lukuunottamatta ei mitään muuta ole tarvinut tehdä kuin ajaa. Eikä sitä staattoriakaan lopulta edes vaihdettu. 

. .

"BMW valmis. Kulkee kahtasataa."

"BMW valmis. Kulkee kahtasataa."  Tuollainen oli kaiken olennaisen sisältävä huoltoraportti PrätkäPajasta puhelimeen. Mitä sitä muuta jonninjoutavaa selittelemään. Tuo informaatio sisälsi kaiken. Olin vienyt pari päivää aiemmin Wagnerin sinne sanoen, että se on alkanut olla tosi nuhainen eikä kulje kuten sen mielestäni pitäisi. Kylmänä pakko lämmittää, muutoin ei vedä, ei kierrä ja nykii. Lämpimänäkin tietyssä kohtaa pintakaasulla toisinaan nykii. Alle 3000 rpm on kovin voimaton ja 6000 rpm jälkeen kiertää väkinäisesti.

Peräti toiseen päivään meni, mutta sitten tuli otsikon viesti. Hain pyörän ja sain kuulla mitä sille on tehty - mm. tankin sisällä polttoainepumpun jälkeen oleva polttoainesuodatin haljennut, seosmittaus, säätö-dynovedot (3 h), tehonmittaus MJP2200, tuntityö 5 h. Ja kappas kummaa - tehoa +62 %, vääntöä rajusti lisää koko alueella. Jopa kulkisi paremmin. "Kulkee varmasti kivemmin nyt", sanoivat.

Tosin kehuttuani mm. ajamieni Ison Rosvon ja Tupla-äksän voimia, omistaja Leq näytti yhtä omista pyöristään - siinä on mukavan leppoisat 450 hevosvoimaa. No joo. Mutta Biimeri olisi varmaan aika paljon iloisempi kuin ennen kumminkin... Ja onhan Lequnkin paras pyörä tietenkin Honda CX! ;)

Ja eikun koeajamaan Wagneria. Pieni lenkki Helsingistä Lahden kautta Kangasalaan ja sieltä Hämeenlinnan kautta takaisin Helsinkiin. Kyllä vain, aivan täysin eri pyörä kuin ikinä ennen!

Liikkeelle voi lähteä välittömästi koneen käynnistämisen jälkeen - ääni on pehmeä ja kone vetää välittömästi koko kierrosalueella ja huomattavasti voimakkaammin. Lähes täysi vääntömomentti heti tyhjäkäynniltä alkaen ja jatkuu punaisen alueen rajaan asti. Kiihtyvyys radikaalisti parempi ja kone ottaa kierroksia iloisesti. 

Eihän tämä ilmaista ollut, tunteja meni. Mutta kyllä todellakin kannatti! Tämä pyörä ei ole ikinä kulkenut yhtä hyvin! Tietenkin muistettava, että eihän tämä nytkään mikään tehoraketti ole vaan vanha matkapyörä - mutta todella mukavasti kulkee!

PS: Meni jopa niin mainiosti, että virkavaltakin sitä halusi pysähtyä ihmettelemään.
PPS: Kangasalla oli rannassa järvestä nostettu Hurlidurli. Miksiköhän sekin oli järveen päätetty parkkeerata?

Sinisellä tehokäppyrä takapyörältä ennen, punaisella PrätkäPajan jälkeen.

Sinisellä vääntökäppyrä takapyörältä ennen, punaisella PrätkäPajan jälkeen.

Aikas paljon oli nähty vaivaa, mutta niin on lopputuloskin sitten upea! 

Lequn oma pyörä, leppoisat 450 hevosvoimaa 

Virkavaltakin pysäytti kehuakseen, että kevyesti näyttää nyt kulkevan! 

Kangasalla Järvenpohjaan edullisesti pysäköity HD, nostettu rannalle.

Wagnerin nuha eli BMW K75 vuoti öljyä

Biimereiden ei ole tarkoitus vuotaa öljyä. Ne eivät ole niitä pyöriä, joille on ihan luonnollista hiukan merkkailla reviiriään. 

Keväällä muutaman ensimmäisen tuhannen jälkeen huomasimme, että pyörän alle ilmestyi aina ajon jälkeen ihan pieni öljyläikkä. Käväisin jo kovin tutuksi käyneessä Prätkäpajassa kysymässä mielipidettä vuodosta, ja se todettiin hyvin pieneksi - mutta vaikka uusi tiiviste onkin halpa, sen korjaaminen vaatisi paljon työtunteja eli tulisi melko kalliiksi. Öljypumpun ja vesipumpun seudun purkaminen ottaisi aikaa. Ystävällisesti suosittelivat, että jos vuoto pysyisi noin pienenä, sille ei vielä tehtäisi mitään vaan odotettaisiin talvea, jolloin heillä työtunnit ovat halvempia kuin kesällä.

No, muutama tuhat kilometriä lisää ja öljyvuoto otti ja paheni, sitä alkoi tippua aina koneen käydessä. Öljy myös sotki ajon aikana ympäristönsä. Maksoi mitä maksoi, huollettava oli. Luonnollisesti tähän vuodenaikaan huoltojen viikot ovat täysiä, mutta onneksi Hra Oma Aikaan suhtauduttiin jälleen kerran hyvin ymmärtäväisesti - Wagner otettiin sekaan ylitöinä tehtäväksi.

Prätkäpaja tilasi Reijo Myllymaa Ky:stä tiivistesarjan, mutta kun kone avattiin, huomattiin, että BMW on muuttanut öljy- ja vesipumppua näköjään suunnilleen vuosittain koko K75:n valmistusvuosina. Tiivisteet eivät siis käyneet sellaisinaan. Asiaa tutkittuaan he päätyivät siihen, että olisi tehtävä pieniä sovitusosia. Reijo Myllymaa yhtenä Suomen muutamista todellisista BMW-guruista antoi konsultaationa vahvistuksen, että näin asia on. Tiivisteet käyvät sellaisenaan ilmeisesti vain viimeisimpään versioon. Näinpä Prätkäpajassa sorvattiin tarvittavat holkit. 

TÄYDENNYS: Myös öljynpaineanturi vuoti - sekin saatiin Myllymaalta Prätkäpajaan ja paikalleen. Mielenkiintoista, että se on kuulemma sama osa kuin ainakin 80-luvun 318I:ssä!

Pyörä valmistui iloksemme ilmoitettua nopeammin ja alkaneista helteistä pääsimme nauttimaan myös Wagnerilla Viivi II:n lisäksi. Pieni parin sadan kilometrin ilta-ajelu antoi vaikutelman, että korjaus onnistui - ei näytä vuotavan. 

Photo courtesy of Chuck DeSantis

Honda CX500 - maailman hauskin moottoripyörä

Honda CX500 on maailman hauskin moottoripyörä. Minulle, sanoo Hra Oma Aika. 

Eri yhteyksissä on ollut pohdintoja, mikä pyörä kenenkin mielestä on paras tai hauskin tai mieleisin ikinä. Jollekin se on jokin supertehokas, jollekin jokin järjettömän nopea, jollekin jokin todella mahtavan kokoinen laite. Kaikki ovat tietenkin oikeita vastauksia vastaajalle.

Harvinaisen usein kuulee tai nettikeskusteluissa ympäri maailman lukee entisten CX:n omistajien sanovan, että "ei oikeastaan olisi koskaan pitänyt myydä sitä pyörää". Hra Oma Aika ymmärtää sen nykyään erinomaisen hyvin, ja Viivi unelmoi, että saisi itselleen oman CX:n, punaisen Custom -version. Mutta kuinka tuo yli 30 vuotta vanha, nykymittapuun mukaan pieni, tehoton ja heikkojarruinen pyörä voisi olla se hauskin? No tietysti se on järjettömän luotettava ja kestävä, mutta silti? 

Jos vertaa Viivi II:ta vaikkapa Hra Oma Ajan viime aikoina ajamiin muihin pyöriin tai vaikkapa tähän toiseen pyöräämme Wagneriin (BMW K75), niin häviäähän se numeroissa kaikessa - esimerkiksi Wagnerissa on 50 % isompi kone, 50 % enemmän tehoa, pysähtyy puolessa matkassa, kuluttaa vähemmän, on erinomainen matkantekoväline. Kaikki on tehty järeästi, jokainen nappulakin on järeä verrattuna Viivi II:een.

Tai taannoin lainassa ollut Kawasaki ZZR, joka oli 130 % tehokkaampi, kulki suurissa nopeuksissa kuin kiskoilla ja todella hyvä ajettava, kiihtyi ja pysähtyi todella hyvin. Mutkat, jotka CX:llä olivat aika hurjia 80 km/h menivät helposti 120 km/h (ellei Viivi olisi takana takonut Hra Oma Ajan selkää...). 

Puhumattakaan viritetystä Honda Blackbirdissä - se kiihtyi ykkösellä 160 km/h ja kakkosella alkoivat mutkat tulla vastaan todella tiukkoina. Ja hipaisemalla jarruun se oli jo pysähtynyt. CX:ssä saa jarrua puristaa miten kovaa haluaa, eikä se silti pysähdy äkkiä. Tavallaan siinä on ABS:t...

Mutta ei. Viivi II:lla on vain niin hauska fiilis. Sillä saa todella ajaa jo pienilläkin nopeuksilla. Itse asiassa se on parhaimmillaan alle 100 km/h. Erittäin mukava, helppo ja herkkä ajettava - jos ei tosiaan kuvittele jarruista mitään ihmeellistä vaan huomioi niiden rajallisuuden ja toisaalta kun kahvaa jaksaa puristaa, niin pysähtyyhän se helposti eikä tosiaan tarvitse pelätä etupyörän lukkiutumista. Uusi suomalainen Aki Lötjösen kehittämä CDI-boksi ("FinnBoxG47") teki moottorista vielä entistäkin huomattavasti herkemmän ja taloudellisemmankin - parempi kuin alkuperäinen tai mikään ulkomainen kilpaileva ratkaisu. Erittäin pirteä, vaikkei hevosia olekaan kuin ne 50.  

Mutta vaikea sitä on selittää, miksi se on vain niin hauska. Se vain on erilainen, persoonallinen kapine. Teknisesti vieläkin erikoinen - 500-kuutioinen, vesijäähdytteinen V2 ja kardaaniveto. Jännä ääni. 

Eli niin se vain on ilman mitään mitattavissa olevaa syytä tai perustetta - kaikista Hra Oma Ajan ikinä ajamista useista kymmenistä prätkistä iloinen Viivi II eli Honda CX500 on hauskin ajaa. Sillä on kaikin tavoin iloinen luonne. Sillä on kivointa ajella ei-minnekään, vaikka pidemmille reissuille Hra Oma Aika tietenkin mieluummin ottaa vakavamielisemmän Wagnerin.

Olisi kiva kuulla vaikka kommenttina tähän alle, jos jollain lukijalla on jokin oma yhtä irrationaalinen peruste jollekin pyörälle, mikä on tai on ollut mieleisin ikinä. Tai vaikkapa toisilta CX-kuskeilta, että osaatteko selittää paremmin, miksi CX vain on niin hauska vempele?

Viivin mielestä maailman hauskin prätkä? :D

Pleksejä saa vanhoihinkin pyöriin

Viivi II:ssa on etukatteessa alkuperäinen pieni etupleksi kiinni, mutta monessa se ei ole. Uusina niitä ei tietääkseni Honda CX:iin saa, käytettyjäkin on harvassa.

Wagnerin etupleksi oli rikki ostettaessa. Se on luultavasti joskus kiristetty liikaa ja kiinnityspisteet olivat tehtaan(?) jäljiltä hämmästyttävästi hiukan vinksallaan, vasen yläkiinnike oli 5 mm liian korkealla eikä niitä voi säätää. Näihin kiinnikkeisiin kun pleksi on väännetty väkisin tiukalle kiinni, niin onhan se murtunut. Saako Bemariinkaan enää uutta BMW:n alkuperäistä pleksiä? Ehkä saakin, mutta arvaan hinnan olevan aika korkea.

Joka tapauksessa ainakin Iso Britanniasta saa! Firma nimeltä FlowriderUK tekee melkeinpä mihin tahansa pyörään alkuperäisen kaltaisia pleksejä - he nimittäin tekevät niitä ja mallipiirustuksia tuntuu riittävän laajasti.  

Viivi II:een tilasin eBayn kautta, mutta Wagneriin osasin tilata jo suoralla yhteydenotolla. Honda CX:n pieni pleksi taisi maksaa muutaman kympin, BMW K75:n suuri etupleksi maksoi 150. Molemmat ovat malliltaan ja mitoiltaan oikeita (tosin pieni reunapyöristys niistä puuttuu) ja toimitus oli varsin ripeää. Tokikaan niihin ei ole stanssattu Hondaa tai BMW:tä.

Pleksejä saa vaikka minkä värisinä läpinäkyvistä sävytettyjen kautta umpivärisiin. Itse tilasin CX:ään hiukan liian vaalean, mutta K75:een oli helppo tilata täysin kirkas. Wagnerin pleksikin saatiin nyt asianmukaisesti kiinni, sillä Prätkäpajassa ei kuunneltu fuskausajatustani sahata/porata yksi kiinnitysreikä hieman isommaksi tai eri kohtaan, vaan siellä tehtiin asia vähän perusteellisemmin eli kiinnitystankoa lyhennettiin 5 mm, jotta se oli oikean mittainen. Tulos on hieno!

Alkuperäinen on kiinnityspisteistään pahasti halkeillut ja samea

Tältä se näyttää kiinni