keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Norja 2021, osa 1: Paikallisten tiet ja pahat enteet

Norjassa! Jos tie E12 (Blå vägen) oli Ruotsin puolella hieno, niin taas kerran maisemat ovat vielä hienompia heti kun saavutaan Norjan puolelle. Kun kansakunnat aikojen alussa saivat valita omat maansa, niin norjalaiset varmasti saivat valita ensimmäisenä... 

Kaikki julkaistut osat:

 

Mo i Rana

Mo i Rana tarkoittaa "Mo Ranan alueella". Nimi äännetään suunnilleen Muu i Raana, ja siitä voitte päätellä, mistä nimi on tullut. Kyllä, alun perin siellä oli maatila, josta kaikki sitten kehittyi. Siellä oli varmaankin muu-eläimiä eli lehmiä. No maatila siellä alunperin kyllä oli, mutta oikeasti Mo tulee muinaisnorjan sanasta Móar ja tarkoitti aikoinaan hiekkaa tai alavaa ruohikkomaata. Mistä alavuus sitten olisi nimeen tullut, kun ympärillä nousevat vuoret ja vuoristot joka suuntaan? No, juuri Mo i Ranan kohdalla on hietainen tasanne (Norjan mittakaavassa...).

No entäs Rana sitten? Veteen sekin liittyy, mutta taustalla ei sentään ole suomalainen murresana vesiraana. Rana tarkoitti nopeaa, nopeasti virtaavaa, ja nopeastihan vesi Ranfjordiin eli vuonoon kulkee putouksista, koskista ja joista. Niinpä siellä on vesivoimaa tarjolla runsaasti tänäkin päivänä, mutta perinteisesti siellä on puuhailtu myös kaivoksissa, veneen rakennuksessa, metsästyksessä ja kalastuksessa. Saamelaiset ovat siellä pitäneet markkinoita jo 1700 luvulla, ja kun jo aiemmista jutuista tiedetään, mitä kaikkea kivaa elämää markkinoiden varjolla on vietetty, niin ruotsalaisetkin tekivät tien Ranan alueelle - se Blå vägen. 

Tosin se Blå vägen oli aikoinaan jotain ihan muuta. Useat nykyiset vaelluspolut ovat itse asiassa muinaisia teitä, joita pitkin tultiin markkinoille viin... viihtymisen takia ja nai... naiviisti kauppoja tekemään. Varmastikin kännipäissään keksivät alkaa sielläkin mäkeä hyppäämään jo 1897. Ei ole ihan varmuutta, mikä vuodenaika silloin oli, mutta tuskin se ensimmäisiä mäkihyppääjiä on paljon haitannut... 



Merimies, Havmannen


Vanhaa Mo I Ranaa


Paikallisten tiet

Paikalliset motoristit välttelevät E6-tietä. Jos se tie olisi Suomessa, se olisi Suomen upein tie, mutta Norjassa ei. Mo i Ranasta etelään kannattaa ehdottomasti lähteä pikkuteille. Silloin riittää mutkaa ja mäkeä ja maisemaa. Matka kestää kyllä, mutta se on sen arvoista. Toisaalta kaatosateen kohdatessaan kannattaa ehkä mennä vähän isommille teille. 

Paikalliset motoristit koukkaavat usein Korgenista etelään, ja pikkuteitä pitkin pääsee mutkittelemaan Styggdaleniin asti. Maisemat ja mutkat palkitsevat, eikä liikennettä ole juuri lainkaan. Meille tuo on jo entuudestaan tuttua seutua, osaamme kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan. Paikalliset vähän hämmästyivät, kun kerrottuaan meille tuon reittivinkin, saatoimme sanoa, että sieltä just ajoimme - taas. Se reitti on merkitty karttaan punaisella.



Sjøfossen Bro vuodelta 1905. Ingeniør Th. Riis Mosjøenista johti rakentamista, Karl Breivik oli "kymppinä", ja 41-henkisen rakennusporukan pohjimmaisena oli 16-vuotias sepän oppipoika Ole Olsen Korgenista. Tälle sillalle ei osu kuin vinkistä tai vahingossa.

Kun on tällainen vaihtoehto, et halua ajaa E6:tta!


Haluat ajaa tämän reitin



Haluat ajaa tästäkin

Hiljaa tai kovaa, mutta haluat

Sieltä se taas tulee, kun hetken odottaa... 😉




Viimeiset 200 000 ilometriä E6:tta sateessa, kunnes lopulta lähes perillä alkoi sininen taas kajastaa


Stiklestad 

Stiklestad on esitelty jo aiemmin eli se on hyvin pieni paikka, mutta norjalaisille iso paikka: siellä tapettiin Pyhä Olavi vuonna 1030. Pyhä Olavi ei siihen aikaa ollut tunnettu norjalaisten eikä naapureiden keskuudessa mitenkään pyhänä vaan kusipäänä, joka tapettiin juuri siksi. Kuolinpaikalle tehtiin kirkko, kuolinkivi on alttarin alla. Olavi kävi Suomessakin, mutta toisin kuin muissa maissa, Suomessa hän sai joukkoineen turpiinsa ja lujaa. Jostain syystä norjalaiset eivät niin tykkää, jos heille kertoo, millainen Olavi oli norjalaisten itsensäkin mielestä elinaikanaan - kuningas, joka karkotettiin ja kun ei uskonut vaan palasi, niin tapettiin. Sellainen kansallissankari, jota kirkollisissa piireissä palvotaan tänäkin päivänä - Suomessakin. 

Tutussa Stiklestadissa Olaf Haraldsonin eli Pyhän Olavin kuolinpaikka on kirkon alla



Näin se oli kaikkialla - viikingit saapuvat mereltä Olavin johdolla ja rannalla on vastaanottokomitea. Sitten taistellaan ja lopuksi viikingit voittavat. Paitsi Suomessa, jossa piilouduttiin metsään, hyökättiin sivusta ja takaa kimppuun, poistuttiin, sama uudelleen ja uudelleen, ja lopulta jäljelle jääneet viikingit pakenivat pakokauhuisina eivätkä yrittäneet ikinä uudelleen.



Alttarin alla on kivi, jota vasten Olaf Haraldson kuoli



Omaa aikaa

Mo i Ranassa tuli tällainen lahja - 
mitäköhän sillä haluttiin vihjaista... ;)
 
Hra Oma Aika oli täysin oikeassa! Västerbotten oli juuri sillä hetkellä poikkeuksellinen alue Ruotsissa eli "vihreänä alueena", raja Norjaan oli avoin, ja yhdelläkin rokotteella pääsi rajan yli, kunhan antoi rajalla negatiivisen testituloksen. Hra Oma Ajalla oli riskiryhmäläisenä jo silloin kaksi rokotusta eli pääsi suoraan. Rajamiehet olivat iloisia ja todella mukavia nuoria miehiä, huomioivat hyvin. Englannilla pärjäsi. Testaaminen oli hyvin organisoitu Umbuktassa.

Negatiivisen testituloksen jälkeen olivat oikein positiivisia ja laskivat sisälle. Matka Norjaan saattoi todella alkaa! 

Mo i Rana on vuosien varrella tullut hyvin tutuksi, tietää missä syödä ja missä ei. Tällä kertaa eräs hotellin henkilökuntaan kuuluva koki Hra Oma Ajasta samaa kuin moni Keski-Aasiassa aikoinaan eli että hänestä säteilee jotain hyvää, maagista pyhyyttä, ja henkilö ilahtui ikihyviksi, kun Hra Oma Aika sitten toivotti hänelle ja hänen perheelleen kaikkea hyvää elämässä. Niinpä Hra Oma Aika sai ravintolapalvelut ilmaiseksi.

Matka Mo I Ranasta Stiklestadiin sujui puoliksi ihania aurinkoisia pikkuteitä, puoliksi kaatosateessa. Ensimmäinen Norja-päivä antoi myös viitteen, millaisia murheita oli tulossa. Eräässä vauhdikkaassa mutkassa Hra Oma Aika katosi peileistä, mutta sitä ei siinä vauhdissa huomannut. Kesken vauhdikkaan, tiukan mutkan Hra Oma Ajan pyörästä katosivat töyssyssä sähköt täysin. Palamaton bensa räjähti kovalla pamauksella pakoputkessa ja pyörä pysähtyi. Edes merkkivalot eivät palaneet. Hra Oma Aika käänsi virrat pois ja uudelleen päälle - ja merkkivalot paloivat. Starttaus ja kone kävi normaalisti. Mitä tapahtui? Töyssyssä navi koteloineen iski virta-avainta, Hra Oma Ajan arvion mukaan varmaankin se oli vähän kääntynyt ja virrat siksi sammuneet. Ajo jatkui normaalisti perille Stiklestadiin asti. "Mitätön pikku sattuma!", sanoi Hra Oma Aika. Eipä tiennyt, millainen murhe oli tulossa. 

Viimeiset 200 kilometriä olivat siis kaatosateessa. Dollyn ketjuista häipyivät öljyt, tilalle tuli kuraa ja ne alkoivat pitää ääntä vähän ennen Stiklestadia. Siellä sade loppuikin ja ketjujen rasvauksen ja puhdistuksen jälkeen ne olivat taas äänettömät. Sadetakista huolimatta sitä oli ihan märkänä pikkareita myöten. Märät vaatteet kuivumaan ja mekko päälle - Stiklestadissa tutuissa aurinkoisissa ympäristöissä kelpasi taas olla.

Mutta murheita olisi tulossa - mikä katkaisee reissun? Tulossa on tekninen vika, Hra Oma Ajan terveys pettää, vai joku muu syy? Se selviää tulevissa osissa. 




Herkutteluksi meni Mo i Ranassa - juomia, kalaa, salaattia, ankkaa,...


Kukkia ja kukkamekko. Parempi olla kukkamekkoinen kuin olla kukkahattutäti...?



Mitä saisi olla...?


Räksynpoikanenkin tykkäsi Dollysta


Pyörät viettävät iltaa rivissä ulkona,
ihmiset sisällä modernissa yhdistetyssä museo-näyttelytila-hotellissa

Norjassakin voi olla yöllä kuuma...


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



22 kommenttia:

  1. No nyt on hienoa kuvat ja tekstit! Näitä odottaa.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli itselleni positiivinen yllätys, että pääsitte Norjan puolelle. Olin ensimmäisen osan luettuani 100 varma, että ei onnistu. Toivottavasti reissua ei keskeytä ainakaan Hra Oman Ajan terveys, muut syyt ovat vain maallista ja niistä selviää aina rahalla. Noista kuvista varsinkin keskimmäinen piilokuva on aivan upea. Vaikka täytyy sanoa ettei niitä kyllä huonoja kuvia tässä blogissa ole julkaistu siitä suuret kiitokset Hra Omalle Ajalle! Tuosta jutun alimmaisesta kuvasta tuli mieleen, olisiko mahdollista saada vastaavaa kuvaa missä mekon etuosaa olisi hieman kostutettu ja rinnat kuultavat siitä läpi, kuten tässäkin kuvassa. Sellaista kuvaa toivoisin näiden upeiden kuvien lisäksi mitä olette vuosien aikaan julkaisseet. Suuret kiitokset tästä blogista!

    VastaaPoista
  3. Norja - WAU!
    Viivi - WAU!

    T. Mia

    VastaaPoista
  4. Oi miten ihania kuvia! Toivottavasti joku onnekas alfa pääsi ottamaan Viivin ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan joku onnekas alfa etelä-savosta?

      Poista
    2. Ei tullutkaan Viiviltä vastausta vihjaukseen Savosta.

      Poista
    3. Jätetään jotain mielikuvituksen varaan, vaikka Etelä-Savo on mukava paikka.... ja moni muukin... :D

      Poista
    4. Pitäisi varmaan muuttaa Etelä-Savoon

      Poista
  5. Maksettu on räpsyt ja tekstit nytkin. Pääsisköhän siihen VVM:ään kannatusjäseneksi?

    VastaaPoista
  6. Tottahan Viivin kanssa tarkenee

    VastaaPoista
  7. Joskus on kiva omata lukihäiriö. Jouduin tankkaamaan yhtä lausetta useamman kerran, ennen kuin se avautoi oikein: "Sadetakista huolimatta sitä oli ihanan märkänä pikkareita myöten."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos olisi ollut lämpimämpää sadetta, ehkä sitten... :D

      Poista
  8. On teillä hienot reissut. Hatun nosto, kun viitsitte niitä vielä meille muillekin jakaa. Kiitos.

    VastaaPoista
  9. Myötähäpeää osasta edeltäviä kommentteja, mutta blogi ja jutut kuvineen ihan parhaita ja Norja-jutut vielä niistäkin parhaita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soppiihan sitä myötähävetä. Mutta tuskin Viivi julkaisi niinkin intiimejä kuvia jos ei tykkäisi että niistä tykätään, asiallisesti mutta kuvien määrittelemässä tyylilajissa. Vaan mistäpä minä tiedän. Kovasti kuitenkin tykätään. ;)

      Poista
    2. Kuvat sekä reissusta ja Viivistä ovat kauniita. Reissut ovat aina hienoja katsottavia ja nyt "kuvien määrittelemää tyylilajia" toivoisin enemmänkin. Kunnioittaen toki.

      Haluaisin tietää, mitä kameraa matkakuvissa käytätte. Hienoja ovat.

      Poista
    3. Sonyn Action-kamera, Sonyn RX100-pokkari, vanha Canon järjestelmäkamera, Nokian ja Googlen kännykät.

      Poista
  10. Norjassa on mahtavat maisemat ja pikkutiet hienoja. Aikaa vain pitää varata kun niillä liikkuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Pitää ehtiä nähdä ja tutustua kaikkeen

      Poista
  11. Norja joka on riittävän exoottinen maa, joka on riittävän lähellä,
    Ihmisellä voi olla Lapinkuume ja Norjankuume yhtäaikaa, näihin "tauteihin" ei ole keksitty parantavaa lääkettä, mutta oloaan voi helpottaa edellämainituissa paikoissa vierailemalla 🙃❤️

    VastaaPoista
  12. Voisinpa olla tuo pianotuoli.����

    VastaaPoista