Oma Aika: Tuuri

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuuri. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. heinäkuuta 2023

Päiväpikainen: Jari-Matti Latvalan yksityinen rallimuseo

Lomien keskelle vielä toinen pikainen postaus menovinkiksi: Jari-Matti Latvalan yksityinen rallimuseo eli JM-Rally Parc Fermé Tuurissa! Tämän blogin lukijoista se luultavasti kiinnostaa aika monia ja sinne on aika hyvä ajella mistäpäin Suomea tahansa.

Siellä on ralliautojen ystäville nähtävää ja kaiken päälle kiva kahvila. Esillä on nykyisen Toyotan tallipäällikön ja moninkertaisen rallin MM-tason mitalisti Jari-Matin autojen lisäksi myös isä-Jarin kalustoa, rallimieshän isäkin oli ja on.

Eikä esillä ole ihan mitä tahansa kalustoa, kuten kuvista näkee. Mutta vähitään yhtä kiinnostavaa kuin kalusto oli saada jutella Jari-Matin äidin Helenan kanssa. Hän on perheen todellinen voimahahmo, jota on kiittäminen monesta asiasta - upeasta rallimuseostakin.

Kun Latvaloiden halli vapautui muusta käytöstä, oli juuri Helenan idea muuntaa se museoksi kaikille autoille, palkinoille ja muille tavaroille. Laajennusosahan siihen tarvittiin, sen verran paljon autoja on.

- Jari-Matti oli jo pienenä valtavan touhukas ja kilpaili monessa urheilulajissa, Helena kertoo.

- Jari-Matti on niin lahjakas monessa asiassa. Nuorena hän harrasti muun muassa hiihtoa, suunnistusta ja monia muita lajeja, Helena-äiti kertoo ylpeänä. - Jari-Matti on todella vahva!

Äidin panos oli merkittävä siinäkin, että valinta kohdistui nimenomaan ralliautoiluun. Päiväkoti-ikäisenä Jari-Matti jo kaahaili miniautollaan, ja toiselta luokalta alkaen hänellä oli jo oikea auto (Escort), jolla ajella heti kun koulusta pääsi. Kun sitten aikanaan piti valita, minkä lajin parissa jatkaa, valinta oli ralli. Ja lopputuloksiin voi Tuurissa tutustua paljon konkreettisemmin kuin vain lukemalla uutisia tai Wikipediaa.

Jari-Matti arvostaa nykyistä tallipäällikkyyttään todella korkealle - ja kuulemma, jos mailmanmestaruus olisi tullut kolmen hopean ja kahden pronssin sijaan tai lisäksi, niin ei olisi nykyisessä hommassa. Tuloksethan puhuvat puolestaan, Toyotalla on kasassa voittajatiimi niin kaluston, kuskien, huollon kuin orkesteria soittavan tallipäällikönkin osalta.

Tästä siis hyvä idea ajelukohteeksi koko kesän ajan! Paitsi sunnuntaisin se ei ole niin hyvä idea. Silloin museo on suljettu. Samasta syystä suosittelemme myös päiväaikaa emmekä öitä, sillä ehkä vähemmän yllättävästi tämä rallimuseo on silloinkin suljettu.

Ja toisin kuin luulisi, Pohjanmaankin suunnasta voi löytää mutkateitä. On kuulemma ollut varaa ostaa sen verran pitkiä teitä, että ovat joutuneet laittamaan niitä mutkalle. Sen verran isoja tiloja niiden varrella näkee, että tämä tarina on ihan varmasti totta. Nämä pienet paikallistiet ovat lisäksi kuulemma nimensä mukaisesti vain paikallisten käytössä, niin hyvin mutkateiden olemassaolo on Pohjanmaalla salattu - ulkopaikkakuntalaisillehan on tarjottu vain suoria, isoja, tylsiä maanteitä... Tällä kertaa ovelasti osittain pohjalaisiin sukujuuriin vedoten Hra Oma Aika oikeutti itsensä ajelemaan näillä paikallisteillä. Muutkin saavat ajaa, jos kysyttäessä sanovat olevansa tämän blogin lukijoita. Se on nimittäin varmasti vähintään lieventävä asianhaara, ellei peräti vapauta tyystin vastuusta...😅

(Pidempiä juttuja tulee sitten taas aikanaan reissuista. Juuri nyt niitä tarinoita kerätään taas ja arvaatte kyllä missä: Norjassa. Tulee tarnoita taivaasta ja helvetistä...)

Korventie 2, 63610 Tuuri, Suomi

Kolmessa hallissa on tarjolla ihmeteltävää

Tämä ei ole varsinainen ralliauto... tieto saattoi yllättää lukijan.

Kumpi miellyttää enemmän - siviiliversio vs. Ralliversio

Ensimmäisen sukupolven legendaarinen GTI

Joku väitti, ettei tuo kello muka ole alkuperäinen tehdasvaruste! Pitääkö muka paikkansa, näyttää ihan tehdasasenteiselta...

Aito BDA-Escort!

Rekisteritunnus on varmasti silkkaa sattumaa...

Nykypäivän kalustoa

Tuurista kohti Lapuaa. Tätähän sitä tietysti odotti - tasaista suoraa, mutta...

Mutkia, ja jopa mäki!

Lisää mutkia

Jos pohojalaasta käkee tekemään jotakin, niin ei se tee. Jos vaikka käsketään tekemään ensin perustukset ja sitten vasta talo, niin kyllähän sitä voi ensin tehdä talon leijumaan ja tehdä perustukset sitten joskus myöhemmin... (juu, talo on tehty paaluille, mutta näytti hauskalta)

Perinteisesti pohjanmaalaisella tilalla on ollut tilaa

Lapua

Mutkia Lapualta Seinäjoelle

Omaa aikaa aina yhtä innostavalla Seinäjoella

Omaa aikaa ei ollut juuri enempää kuin käynti Latvalan rallimuseossa ja mutkateitä takaisin. Oli imittäin tavanomainen työmatka. Mutta että tähänkin juttuun nyt sitten saatiin pari riviä omaa aikaa, niin kirjoitetaana sitten, ettei sitä nyt oikein ollut. Eikö ollutkin hieno idea. Nauran vieläkin. Melkein. Ja Seinäjoki ei toistaiseksi ole innostanut kovin paljon, ja kun jokiristeilyjäkään ei enää ole, niin eipä siitä paljon osaa kertoakaan. Ja eipä se lukijoita luultavasti edes kiinnostaisi juuri enempää kuin sikaa sinappi.

Kuka tiesi, että sisämaassa Seinäjoella järjestettiin risteilyjä usean vuoden ajan?

Aikoinaan Mitsua maiostettiin niin, että japanilaisen oloinen henkilö sanoi vähän murtaen, että "Mitsubishi Lancer, olemme siita ulpeita". Mikäs siinä, hyvä peli, että miksei siihen keulakoristeenkin voi laittaa!

Entinen lääninsairaala on nykyään Kansalaisopisto. Ehkäpä tyylikkäin lajiaan?

Matto pysyy ainakin suorassa. Pohjanmaalla ei luiroista tykätä.

Lujaa laatua. Ainakin vanhat Biimerit ja traktorit.

Automuseoita esiteltyinä:

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Pieni Keski-Suomen kierros

Viivi ei ollut koskaan käynyt Tuurissa Keskisen kyläkaupassa. Herra Oma Aika oli siellä kerran käynyt ja sanoi, että ei missään tapauksessa mennä, ei kannata - se on erikoinen ja prameakin ulkopuolelta, mutta sisältä sekava, vähän nuhjuinen ja tyylitajuton, eikä mitenkään ihmeellisen halpa. Lähdimme siis ajamaan Tuuriin.

Alkumatka oli tylsää moottoritietä, mutta Kangasalan jälkeen matka oli kohtuu mukavaa tietä 58 Orivedelle ja sitten tietä 66 pitkin Tuuriin.

Tuurin kyläkauppaan saavuimme, ja olihan se erikoinen ja prameakin ulkopuolelta, mutta sisältä sekava, vähän nuhjuinen ja tyylitajuton, eikä mitenkään ihmeellisen halpa... ja herra Oma Aika sitten jaksoi muistuttaa sanomisistaan! Tosi asiassa vierailu oli kumminkin mukava.

Lähellähän olisi myös esimerkiksi Ähtärin eläinpuisto, jossa olemme vierailleet aiemmin.

Kartta oikein isona tästä linkistä

Sieltä eteenpäin paikallisen VVM-osaston edustajat näyttivätkin hienoja mutkapätkiä ja reittejä, joita pitkin suuntasimme Jyväskylään. Etenkin tie 7072 on motoristin taivas, mutkaa ja hyvää pintaa! Tuuri - Töysä - Tohni, sitten 697:ää Soiniin. Vaikka tiellä 697 on ensin noin miljoonan ilometrin pituinen suora, niin sen jälkeen tie nousee kuin huomaamatta ylöspäin koko ajan Suomenselälle pois matalalta Pohjanmaalta.
Soinista mutkatietä alas Pylkönmäkeen ja edelleen tietä 18 Jyväskylään, joka onkin tuttu monen visiitin jäljiltä, ensimmäinen ja ehkä ikimuistoisin on tässä.

Yöpyminen Jyväskylässä, jossa on aina mukavaa. Aamulla kohti meille ihan vierasta Keuruuta ja Haapamäen Höyryveturipuistoa.

Keuruu yllätti kahdella tavalla - ensinnäkin se oli yllättävän kaunis paikka - kylän raittia, vanhaa kirkkoa, vielä vanhempaa kirkkoa ja museoalueita, risteilylaivaa ja muuta mukavaa. Ja ehkä kiukkuisin ukko ikinä. Kun tuli ylitettyä liki tyhjä tie ei-suojatien kohdalta, niin tämä Metusalemin veli pienessä citymaasturin tapaisessaan huusi niin että sylki alkoi peittää sivuikkunaa. Tosin kun ikkuna oli kiinni, niin eihän siitä mitään kuullut. Hänen eteensä ei tietenkään kävelty eikä kenenkään muunkaan. Keuruulla vaan tyhjänkin tien ylittäminen väärästä paikasta on ilmeisesti valtava rikkomus. Tämä herra luultavasti menettäisi hermonsa Stadissa tai muissa kaupungeissa alta aikayksikön...

Haapamäen Höyryveturipuisto oli vallan hieno, mutta sen verran kallis sisäänpääsy, että herra Oma Aika jäi istumalakkoon aulaan odottamaan. Jos tykkää vanhoista junista, niin kyllä tutustuminen kumminkin kannatti! Siellä paljon vetureita ja harvinaisuuksiakin, ja lapsille on touhupuisto ja eläimiä. Tosin kyllä Viivitkin tykkäävät touhuamisesta, eläimistä ja hienoista pienoisrautateistä! Kaikenlaista muutakin siellä on.

Keuruulta ajoimme ennestään tuttua mahtavaa mutkatietä kohti Ruovettä ja sieltä edelleen Muroleen kanavalle syömään. Sieltä rantaa pitkin kukeva mutkatie on aivan kauheassa kunnossa, kuin jäisessä perunapellossa ajaisi! Onneksi Kangasalalta Valkeakoskelle menee hienokuntoinen mutkatie 310. Siinä vaiheessa kello olikin jo niin paljon, että jouduimme taas moottoritietä ajelemaan etelään. Pitääkö sitä asua niin syrjässä eli pääkaupunkiseudulla...