Näytetään tekstit, joissa on tunniste mekko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mekko. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Pässin kivekset ja muita savonlinnalaisia oivalluksia

Savonlinna.  Olavinlinna ja Lusto on esitelty tässä jutussa, Savonlinnan vappuelämään tutustuminen oli tässä jutussa ja monta muutakin juttua on Savonlinnasta tehty. Vai onko sittenkään? Itse asiassa ei taida olla Savonlinnasta juttuja, vain sen kohteista. 

Savonlinna on yksi Suomen kesäkaupungeista kesäkaupungeimpia. Siellä on kaikkea kesällä ja täydellistä elämää. Mutta muina aikoina ei mene niin hyvin. Huippunsa Savonlinna koki niihin aikoihin, kun Suomi voitti ensimmäisen kerran jääkiekon maailmanmestaruuden 1995. Sitä on lähdetty ilmeisesti juhlimaan niin rankasti, ettei takaisin ole löydetty. Väkimäärä nimittäin kääntyi silloin laskuun ja on laskenut siitä asti. 

Se onkin vuosisatainen traditio, että välillä vähän harvennetaan kaupungin asutusta. Savoon tehtiin Eerik Tottin käskystä 1475 uusi linna, ruotsiksi Ny Slott. Olihan se uusi, sillä useimmat muut vastaavat linnat oli pistetty rakenteille jo sata vuotta aiemmin. Tott antoi linnalle nimeksi Olofsborg, ei Olavinlinna, koska maa, johon linna rakennettiin, oli Ruotsi. Jep, just Se Olavi, josta suomalaisten ei kovin paljon luulisi tykkäävän, eikä tykännyt Olavikaan suomalaisista saatuaan turpiinsa oikein huolella. 

Uuden linnan eli Ny Slottin saaren vastakkaiselle sorahietikolle alkoi sitten tulla asutusta. Sitä kutsuttiin nimellä Ny Slotts malm. Ja nyt opitte jotain uutta: malm eli malmi tarkoitti aiemmin muutakin kuin malmia, se tarkoitti hiekkaa ja soraa. Nyt tiedätte, kun seuraavan kerran näette paikannimiä, joissa on malmi/malm. Silloin myös aina muistatte tämän blogin! 😃

Miksei Savonlinna kasvanut yhtä suureksi kaupungiksi kuin vaikka Viipuri? Vähän kasvua on rajoittanut se, että kaikki talot on tarkoituksella poltettu aika ajoin. Esimerkiksi 1656 ruptuurisodassa puolustajat polttivat ympäröivän kaupunginalun, ettei hyökkääjä voisi sitä hyödyntää. Tämä toistui sen verran monta kertaa, että varmaan jokunen mietti, että kannattaako Ny Slottin suojelukseen mennä, kun suojelija saattaa polttaa talon, kun idästä tuulee. Idästähän tapaa tuulla aina aika ajoin vielä nykyaikanakin. Tuolloinkin Ruotsi ja Venäjä elivät rauhanomaisissa suhteissa, mutta Venäjä sitten vain otti ja hyökkäsi - ei ensimmäistä eikä viimeistä kertaa. 

Kun nyt tuo kaikille niin tuttu ruptuurisota tuli mainittua, niin miksi hyökkääjä poistui kesken piirityksen. Kuulemma siksi, että Olavin linnassa asustellut pässi lähti etsimään ruokaa muurin huipulta (aika uskottavaa...?), ja samaan aikaan salama iski ja sytytti muureilla olleen tervan palamaan. Siinä ilmeisesti meinasivat kärvähtää pässin kivekset ja muurilla sätkivä pässi oli säikyttänyt linnaa piirittäneet venäläiset karkuun. Kun seuraavan kerran menette Savonlinnaan ja katselette rannalta linnan muureja, miettikääpä, kuinka mahtavasti yksi sätkivä pässi muurilla mahtoi edes erottua. No, savonlinnalaiset uskoivat oman tarinansa ja pystyttivät pässille patsaan Tallisaareen linnan edustalle. Se houkuttaa turistit hipelöimään sen kiveksiä ympäri maailman, koska se ilmeisesti karkottaa uhkaajat. Alueelle jäi myös elämään sanonta ”elää kuin linnan pässi”. Sitä voi sitten jokainen miettiä, mitä se tarkoittaa...

Kaupungiksi tuo alue korotettiin Per Brahen käskystä 1639 - mutta kaupungille ei annettu nimeä! Siitä käytettiin vaihtelevasti nimiä Savolax Nystad ja Nyslotts malm. Muistattehan, ettei Brahe edes arvostanut savolaisia pätkääkään? Nyslotts malmilla asuivat lähinnä ne, jotka eivät mahtuneet linnaan eli käsityöläiset sun muut. Kaupunkioikeudet vietiin jo 1683 ja vähäinen väkimäärä tippui sadan kieppeille. "Nimetön kaupunki" kuului milloin Ruotsille, milloin Venäjälle. Sata ja yksi vuotta oli sekavaa aikaa, mutta 1784 Savonlinna nimettiin kaupungiksi uudelleen. 

Linna oli varuskuntana jatkuvasti valmistumisestaan asti aina vuoteen 1847 saakka, jonka jälkeen se toimi jonkin aikaa vankilana. Linnaa myös rakennettiin ja kehitettiin loppuun asti. Sitten kun se oli mahdollisimman hyvä, se hylättiin - kuten Kastelholma aiemmin. Pian sen jälkeen sitä alettiinkin käyttää muinaismuistona. Koska vangit ja sotilaat olivat siellä tuskissaan huutaneet vuosisatojen ajan, oli 1912 luontevaa ottaa linna oopperakäyttöön, että huuto jatkuu... 


Savonlinnaan pääsee joka suunnasta hyviä mutkareittejä


Ny Slott, Olofsborg, Olavinlinna


1640 - vähän rakennuksia rannalla


1644 - suunnitelmia


1748 - lähinnä kylä

1843 - isompi kylä


Savonlinnassa maisemat ovat päivittäin kuin maalauksia




Eerik Tottin patsas on pystytetty vuonna 1975 linnan 500-vuotisjuhlia varten. Tekijä on Aimo Tukiainen, mutta varmaan patsaan taiteellisista arvoista voidaan olla monta mieltä


Liekö Suomen hienoimpia linnunpönttöjä? Loistava idea!



Niin vaan Suomessa ihaillaan Pyhää Olavia... täytyy silti joskus tututua tähänkin!



Olavinlinnan pässi (kuvassa vasemmalla...😃)


Omaa aikaa Savonlinnassa

Savonlinna, niin ihana kesäkaupunki ja niin surullista poismuutto kaupungista, jossa voisi vaikka asua. Siellä sielu lepää, kun kaupungilla ja Saimaan rannalla kävelee. On ravintoloita, kahviloita,  jäätelökioskeja, laivoja ja tietenkin linna! Tunnelma on kesäisin hyvin lämpöinen ja kotoinen, harmi, ettei talvisin taida olla ihan sama fiilis... Sinne on ja sieltä on mukavaa ajella monia mutkateitä eri suuntiin. Savonlinnaan haluaa yhä uudelleen ja uudelleen ❤️

Tällä kertaa asunnon nerokas jääkaappi ansaitsee huomion: jos ruoka pilaantuu, sitä ei erikseen tarvitse siirtää roskikseen!


Video nerokkaasta jääkaapista!


Viiniä ja herkuttelua


Entäs jos joutuu putkaan pamputettavaksi...? 

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Valoa ja viihdytystä Imatralla

Vähän aikaa sitten "mainostimme" Imatran valoviikkoja - Hämärän Helmet 29.10 - 14.11. ja nyt ne ovat käynnissä. Valoteoksia on tänä vuonna 28 ja ne kaikki ovat ikkunoissa.

Valtionhotellia vastapäätä olevassa Lähteentalossa on kivat valaistukset. LAB Ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelija on rohjennut koskea paljon keskustelua herättäneeseen taloon, joka on suojeltu. Talon yläkerta on sisältä valaistu ja alakerran ikkunoissa on taidekuvia talon sisältä. Kaikki muut sen kuulemma haluaisivat purkaa paitsi ilmeisesti Museovirasto (ja tämä blogi, joka toivoo, että vanhat talot mieluummin kunnostettaisiin. Suomessa on yleensä aina tuhottu kaikki vanhat ja saatu tilalle täysin persoonattomia kaupunkeja, samanlaisissa taloissa samat liikkeet kaikkialla. Talon saisi mieluummin kunnostaa, jos vielä voi... kohta ei varmaankaan voi.)

Harmillista kyllä, kävelykadun valaistusremontin vuoksi rakennusten seiniä valaistaan enemmän vasta sitten kun uudet led valaisimet saadaan seinille. Joulunavaustapahtumaan onkin sitten tulossa lisää kivoja valaistuksia (myös Inkerinaukiolle ja kävelykadun yllä oleviin valoketjuihin). 

- Valoviikot käynnistyivät viime vuonna tarpeesta saada jotain kivaa ja turvallista tekemistä ihmisille koronan keskelle. Halusin myös täyttää tyhjien liikehuoneistojen ikkunoita jollain tavalla Imatran keskustassa. Minulla oli kova tarve tuoda valoa pimeyden keskelle ja ilahduttaa näin mahdollisimman montaa ihmistä, kertoo nainen tapahtuman takana eli Mervi Leinonen Imitsistä. Tapahtuman toteuttamisessa ovat mukana Imatran rakennuttajaorganisaatio Mitra ja Imatran kaupunki.

Lokakuun viimeisenä päivänä siellä oli taas perinteisesti syysmarkkinat, ja tarjolla oli kaikenlaista kivaa kaikenlaisille.













Ruokolahdella ei ollut leijonaa, mutta Imatralla on minileopardi




Omaa Aikaa Imatralla

Vanhempia juttuja on tekemättä vielä varmaankin 20, mutta julkaistaan tämä nyt kuitenkin, kun on ajankohtainen. Luultavasti tämä oli kauden 2021 viimeinen prätkäreissu, alkavat kelit näyttää siltä. 

Imatralla on aina ollut mukavaa, kaupunki on kiva ja on erityisen kivaa tavata tuttuja... olla vaikka hiukan viihteelläJa kun tuli valoviikkoja mainostettua, niin pitihän sinne taas itsekin mennä nautiskelemaan! 

Markkinoilta tarttui mukaan kotimaisia herkkujaIlmapallokauppias olisi halunnut myydä Hra Oma Ajalle ilmapallon ja Viiville itsensä... Hra Oma Aika olisi varmaan hyvin voinutkin mennä palloilemaan jonnekin, mutta nyt ei tullut kauppoja! Yli neljän tunnin kotimatka yhtä soittoa, paikat hellinä kovasta ajosta, hyvin antoisa reissu...!



Pikkuteitä pitkin aina kun mahdollista...


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


lauantai 29. syyskuuta 2018

Kaksi kitaraa, Hanx ja syystuulet - Viikonloppu Varkaudessa

Vaikka Norja-jutut ovat vielä kesken, niin tähän väliin pieni "mainos"! Toinen niistä ei nimittäin voi odottaa vuoroaan, eli... Kaksi hyvää syytä mennä Varkauteen tai sinnepäin: toinen on kehuttu "Kaksi kitaraa" -musiikkinäytelmä Topi Sorsakoskesta, mikä pyörii nyt syksyllä Varkauden teatterissa, ja toinen syy oli halu käydä Hanxilla. Ja bonusvinkkinä: aina on hyvä syy ajaa Liesjärvelle Kievarin kirnuun, kun se on taas auki!


"Kaksi kitaraa"

Varkauden teatteri on intiimi ja kodikas paikka. Tänä syksynä siellä tuli ensi-iltaan "Kaksi kitaraa", musiikkinäytelmä Topi Sorsakoskesta. Se on aivan huippuhyvä, yksi parhaita ikinä! Ainakin hauskin ikinä, nauraa saa koko ajan alusta loppuun... ja sellaista samaan aikaan juurevaa ja levotonta huumoria, että pääkaupunkiseudulla tuollaista esitystä ei voitaisi tehdä eikä esittää. Siihen iskisi miljoona mielensäpahoittajaa...

Jos saatte siihen lippuja, niin menkää katsomaan - ellei Topi Sorsakoski ole ihan inhokkinne. Näytelmässä esiintyvät myös mm. "Jussi Raittinen", "Remu", "Albert Järvinen", "Rauli Badding Somerjoki" ja moni muu... ja esiintyvät hyvin - kaikkien näyttelijöiden suoritukset olivat todella hyviä! Lavastuskin oli monitoimisuudessaan nerokas!








Kahvila on pieni kuten teatterikin, mutta tarjoomukset ovat hyviä ja tunnelma sielläkin intiimi!



Hanxilla

Hanxilta löytyy tietenkin vaikka mitä, tehtaanmyymälä kun on - kaikenlaisia kokeilutuotteitakin! Taitaa olla ainoa suomalainen prätkäkamavalmistaja nykyään! Uutuuksia on tietenkin ensi kaudelle tulossa, ja prätkämessuilla onkin odotettavissa uusi "kattaus".

Hanxia on sinällään esitelty aiemminkin tässä jutussa. Jos vaikka tarvitsee erikoisia kokoja, vaikka vähän isommat nahkaliivit tai jotain, niin kannattaa kysellä suoraan tehtaalta. Mitoitus on ylipäätään suomalaiseen vartaloon hyvin sopiva.

Kokemuksia ja kommentteja haetaan muun muassa ideasta yhdistää pusero ja huppu - mitä mieltä siitä?

(Humppilan kesämyymälä on suljettu 30.9. ja Mäntsälän myymälässä loppui vuokrasopimus 30.9. eli joko tehtaanmyymälään Oravikoskelle tai nettimyymälään!) 


 



Uusi idea, olisiko hyvä?


Kievarin kirnu

Kievarin kirnu ei tietenkään ole lähelläkään Varkautta, mutta se on aina hyvä syy koukata Liesjärvelle. Mekin ajoimme Varkaudesta sinne syömään, sopivia kiertoteitä pitkin tietenkin. 

Siellä kokki-Jorma on selvinnyt vakavasta sairaudesta ja paikka on taas viikonloppuisin auki (...mutta aina pitää katsoa Facebookista varmistus!). Lämpimissä sisätiloissa on nyt Italian tuliaisina uusia herkkuja legendaarisuuden saavuttaneiden Kirnuburgerin ja muiden lisäksi. Eipä ole tuollaista "zuppaa" ikinä ennen missään syönytkään!




Zuppaa ja "rotitzinoa" - ihan älyttömän hyvää!





Ajamiset



 Menomatkan "vaihteleva sää" tarkoitti perjantaina vaihtelua pilvisen, sateen ja kovemman sateen välillä...


 Lauantaina Hanxin jälkeen ajelun aikana sade lakkasi ja pilvet alkoivat väistyä


Luostaritien kyläkaupan kohdalla kannattaa pitää tauko - pienen kaupan lisäksi sisällä on pieni erikoinen kahvio museoesineineen. Siellä paikallisten kanssa jutellessa pääsee vähän enemmän kiinni "maisemaan". Kauppa löytyy tieltä 542, joka yhdistää tiet 9 ja 23.


Samanlainen koirankakkapussiautomaatti kuin Narvikissa!

Paluumatkalla Dollyyn tuli 140 000 mittariin :)  Kuvastakin voi arvata, että oli aikamoinen kurakeli...


 Kotimatka olikin sitten aurinkoisempi


Omaa aikaa Varkaudessa - taas kerran!

Kaiken taustalla tietenkin syy, että Viiviltä lähti kipsi kädestä ja piti päästä ajelemaan. Hra Oma Aikahan ajaa joka tapauksessa perässä minne vain. Syysmyrskyä oli luvattu ja menomatka olikin perjantaina pilvisessä ja sateisessa säässä. Suorinta tietä ei silti tehnyt mieli ajaa.

Illalla olikin sitten tilaisuus teatteriin, mutta se on kerrottu jo tuossa aiemmin.

Yöpymiset olivat taas kerran hotelli Oscarissa, joka on motoristiystävällinen paikka (prätkät saa veloituksetta talliin!), ravintola on hyvä, baari kiva ja huoneissa hyvät sängyt patjoineen...

Lauantain aamupäivä oli vielä vähän sateinen, mutta sitä parempi syy ajaa Hanxin tehtaanmyymälään etsimään uudet ajohanskat!

Sittemmin keli alkoi parantua ja sai ajelulenkin jälkeen mennä mekko päällä viereiseen puistoon nautiskelemaan hyvästä säästä ja raikkaasta ulkoilmasta ennen illanviettoa. Hiukan viileäähän se oli ja kovassa tuulessa helmat nousivat välillä  yllättäen hyvinkin korkealle...  tiedän miltä Marilynista tuntui, kun yllättäen helmat ovat korvissa!  

Takaisin Varkaudesta tuli siis ajettua kiertoteitä ja pari pientä sadettakin osui päälle, mutta kannatti koukata Kievarin Kirnun kautta, tuli ihan uusia makuelämyksiä!