Hienot kelit, raikkaat illat ja aamut...

Ajokelit ovat jo aika kivat, hiekatkin häviävät teiltä hiljalleen. Pienimmillä teillä on kyllä vielä hiekkasavisuolalaikkuja ajourien ja kaistojen välissä eli aika rauhaksiin täytyy monin paikoin ajella. Helmikuussa joutui Hra oma Aika vielä ajelemaan yksin, mutta nyt Viivikin istuu kyydissä ja räpsii kännykällään kuvia. 

Sekä Viivi II että Wagner toimivat kuin enkelit.

Ei vielä mitään varsinaisia reissuja, mutta pientä ajelua kumminkin linjalla Bilnäs - Fiskars - Porvoo jne. Iltaisin on ajon jälkeen kyllä hiukan vilu - pitäisiköhän ajotakin alla olla muutakin kuin t-paita? :)     Ainakin saunan ja takan lämpö on Viiville mieleen ajon jälkeen.

  

Porvoonjoki

Meinasin otsikoida tämän jon mutkikkuuden takia Let's twist again, mutta siitä olisi tullut mutkaisen Porvoonjoen sijasta mieleen kellohameet ja vauhdikas meininki - ja näin kylmänä kevätpäivänä kellohameet pysyvät kaapissa ja toisaalta meidän tapamme ajella jatkuvasti kuvaamaan pysähdellen ei ole erityisen vauhdikas. Itse asiassa meidän kanssamme tuskin kukaan haluaisi ajella, kun pysähdyksiä voi tulla milloin vain.

Mutta kunkin omalla tavallaan ajaen kannattaa ajella Porvoonjoen vartta Askolan ja Pukkilan kautta aina Orimattilaan asti, siinä on mukavasti mutkaa ja maisemaa. Oikeitakin pysähdyskohteita on sopivasti (kuten vaikkapa hiidenkirnut Askolassa <-- Tuossa jutussa on myös kuvia samoista maisemista toukokuussa viime vuonna), ja toisaalta siitä voi milloin tahansa koukata mihin suuntaan vain ja aina on mutkapätkää tarjolla (vaikkapa kuuluisalle Mallusjoen Mato ja Makkara -kioskille). Jos Orimattilaan asti ajaa, niin siitä kannattaa muuten vain jatkaa esimerkiksi Luhtikylän suuntaan, varsin mukavaa ajettavaa. Mutta kuten sanottu - siinä on ympärillä koko ajan niin paljon mutkateitä, ettei niin väliä mihin suuntaan kääntyy.

Porvoossa huomasimme muuten ensimmäisen kerran, että joen toisella puolella hautausmaan vieressä on suuria hiidenkiviä ja mainiot kuvausmaisemat. Siitä onkin kiven heitto Vanhalle Hämeenlinnan tielle, josta matka luontevasti alkaa.

Niin kylmää oli, että paitsi ettei Viivi siis voi pukeutua fiftari-mekkoihin eikä edes pinkkiin nahkatakkiinsa, niin  myös Viivi II:lla on välillä vaikeuksia saavuttaa edes kunnollista käyntilämpötilaa. Kone käy hiukan turhan viileänä ainakin jäähdytysveden lämpömittarin mukaan. 

Ja pienenä loppukevennyksenä - se tunne, kun bensa loppuu just liikenneympyrässä... laittele siinä sitten silleen kohtuu ripeästi hanaa varatankille ja poistu ympyrästä luontevasti ennen kuin vauhti vallan hyytyy...  :D

Mutta jokunen kuva joen varrelta - jokea, ympäristöä, sivupuroja, tulvivia peltoja. Joen vesi on näin keväällä varsin ruskeaa, sen verran sulamisvedet pelloilta multaa jokeen valuttavat. Oli maisemassa sentään jo aavistus vihreää tarjolla ja jopa paikoin runsaasti sinivuokkoja.

Kaikki kuvat klikkaamalla suuremmiksi, kuten aina.

Pientä evästä ensin Porvoosa - lohi kelpaa aina

Mini Slam

Klikkaa kuvat isommiksi!

Tuossa hiljattain tuli ajettua Grand Slam eli kolme kokoontumispaikkaa kolmella paikkakunnalla kolmessa päivässä (<-- klikkaa). No, ehkä tämä oli sitten Mini Slam eli kolme tapaamispaikkaa yhdessä illassa... Valinnanvaraahan on, keskiviikkoisin olisi Stadin kulmilla tässä jutussa kuvattujen paikkojen lisäksi myös mm. Stadin Pärtsärit Ilmailumuseolla ja Guzzimiehet Bembölen Kaffestugalla. Nyt piti koettaa katsella jotain uutta... no, Haltiala ei ole uutta tällä sivustolla, mutta sentään jollain tapaa pakollinen visiteerattava.

Kehä-Kessalla on jonkin verran porukkaa, mutta vähemmän vanhoja pyöriä. Sentään yksi hieno 750-kuutioinen Kawasaki Viivi II:n lisäksi. Lisäksi paikalla oli upea rakennettu pyörä

Haltialassa oli porukkaa paljon ja lisää tuli, kuten arvata saattaa kauniilla säällä. Vaan kännykästäni loppui akku eli kuvat jäivät tällä kertaa yhteen (1) - sitten ei kestänyt jäädä paikalle, kun olisi kumminkin harmittanut olla ilman kameraa. Se maailmanhienoinpyörä olisi kumminkin tullut sinne juuri silloin eli palasin kotiin. AInakin siellä oli Nortoneita ja Laverdoja ja siinä vaiheessa ymmärsin häipyä, ettei tuskani kovin kamalaksi muuttuisi. Latauslaitteeni prätkässä kun tuottaa vieläkin jotenkin vääränlaista sähköä kännykälle/naville (en ole tehnyt asialle vieläkään mitään). (Tästä vanhemmasta jutusta saa mallia, mitä siellä oli.)

Pieni kännykänlataustuokio kotona ja uudelleen liikkeelle, tällä kertaa kohti Porvoota ja edelleen Tirmoa. Tirmossa tie loppuu ja voisi jatkaa losseilla saariin, mutta se jäi tällä kertaa, sillä lossin vieressä on ohittamaton Tirmobaren, joka tarjoaa suunnilleen kaikkea. Koska Viivi vahtii painoa, emme tällä kertaa syöneet kaakaota ja pullaa kummempaa. Viivi siis vahtii minun painoani, vaikkei siinä mitään vahtimista ole, ei se mihinkään karkaa vaan pysyy tiukasti paikoillaan...

Porvoosta Tirmoon kannattaa ajella niemen länsirantaa pitkin - suuren osan matkasta tie kulkee aivan meressä kiinni.

Mallusjoen Mato ja Makkara

Jotkut paikat houkuttelevat ihan pelkällä nimelläänkin tutustumaan. Mallusjoen Mato ja Makkara on tällainen paikka. Kun se vielä sijaitsee erinomaisten mutkateiden varrella, niin ei kun matkaan. 


Paikka on ehdottomasti kaikin puolin niin maaseudulla kuin olla ja voi. Suorastaan syrjässä. Itse asiassa siis aivan erinomaisessa paikassa motoristeja ajatellen! Se on sisutukseltaan ulkoa ja sisältä jotain hyvin omaleimaista alkaen vieraat vastaanottavasta moponaisesta. Tarjolla oleva menu on suhteellisen standardia grilliruokaa (vähemmän matoja, enemmän makkaraa), mutta ainakin koeannosten perusteella kuitenkin keskimääräistä parempaa, ehdottomasti. 


Sisältä löytyy loputtomasti yksityiskohtia tutustuttavaksi - ja monestako grillikioskista löytyy vieraskirja?


Me saavuimme Mallusjoelle lännestä Kaukalammensuunnasta mainiota mutkatietä, ja mättö-gourmetia syötyämme suuntasimme etelään joen vartta Pukkilan ja Askolan kautta Porvooseen kahville. Upeaa maisemaa loputtomasti! 


Jotenkin tuntui olevan vähän kontrastia Mallusjoen Mato ja Makkaran ja toisaalta Café Fannyn välillä. Molemmat hyviä, ihan eri tyylisiä vain.

Pahoittelen tällä kertaa kännykän panoraamojen tasoa - jostain syystä automatiikka ei tänään ollut ihan parhaimmillaan. Mutta kuten aina, klikkaa kuvia suuremmiksi! 

Benin muistoajo 2012

Minun kannaltani hiukkasen puistattava otsikko, mutta onneksi kyseessä on ainakin toistaiseksi vielä toinen Ben. Stadin Pärtsäreiden kevätajelu suuntasi tällä kertaa Hyvinkäälle Suomen rautatiemuseoon, mainioita pikkuteitä pitkin tietenkin. Tarkoitus oli kuvata videota hankkimani tankoon kiinnitettävän kameratelineen avulla, mutta enpä sitten aamuhässäkässä löytänyt sopivaa kameraa. On siis tyydyttävä taas kännykkäkuviin. 


Tarjolla on kuvia paitsi vanhoista moottoripyöristä, myös vanhoista junista. Huomatkaapa, miten ankeissa oloissa entisaikaan on jouduttu matkustamaan. Kristalliastiatkin pölyisiä! 


Lisäksi tarjolla on läjä kuvia Suomen omituisimmasta moottoripyörästä. Titteli on myönnettu hakematta ja ilman kilpailua uskomattomalle käsityön ihmeelle, joka tupsahti seuraamme Rajamäen Shellillä. Katsokaa kuvat ja ymmärrätte...


Viivin kanssa erkanimme porukasta museon jälkeen, koska - kuinka ollakaan - halusimme mennä syömään... eli tämäkin juttu olisi voitu otsikoida tyyliin "Herkkuja jossain". Viivi halusi tällä kertaa syömään Porvooseen joen rantaan, joten sinne sitten Viivi II suuntasi kulkunsa. Löysimme niin hienon reitin pikkuteitä Hyvinkäältä Porvooseen, ettei kukaan koskaan eikä milloinkaan eikä edes ikinä ole parempaa reittiä keksinyt. Nih. 

(klikkaa kuvat suuremmiksi)

Ensin koko reitti kännykän tallentamana ja sitten osasuurennos reitistä, joka osoittaa, ettei Porvooseen menty valtaväylää ensinkään...

Valmiina lähtöön Petikossa

Liikkeellä ollaan!

Tauko Rajamäellä

Ja sitten: Suomen kummallisin moottoripyörä!

Hetken hiljaisuus Rautatiemuseon pihalla Hyvinkään ampujan uhrien muistolle

Porvoossa oli pysäköitynä tällainen edustusauto...:  

Ja Porvoossa herkkuja tarjolla joen rannassa:

Emäsalo päästä päähän 

Ja lopuksi: tavanomaiset herrasmiehet antavat naisille kukkia ja suklaata, mutta veteraanimotoristit ovat oma lukunsa: Viivi sai eräältä veteraanimotoristiherrasmieheltä pinkityn mutterin!  :)