Jyväskylään emme olleet vielä tutustuneet, joten oikaisimme sinne Helsingistä Lappeenrannan kautta. Takaisin sieltä oli kätevintä ajaa Uudenkaupungin kautta. Samalla se oli Viivin ensimmäinen pidempi reissu omalla pyörällä. Hienosti VVM:n lahjoittama Dolly toimikin, tuntuu kuin olisin yhtä "pikku päästäiseni" kanssa.
Matka Lappeenrantaan ja Kärnäkosken linnoitukseen oli ihan parhaita pikkumutkakateitä linjalla Myrskylä - Artjärvi - Verla - Tuohikotti - Savitaipale (katso kartta). Matkan varrella on mm. varsin erikoinen pihamaa, jossa on Ensio Tuppuraisen taidetta erittäin persoonallisella tavalla ja selkeillä viesteillä varustettuina.
Kohti Jyväskylää edettiin periaatteessa enimmäkseen kivoja mutkateitä - mutta tiellä 431 oli asvalttia revitty pois ja kuulalaakerihiekkatietä oli kilometritolkulla odottamassa uutta päällystettä - sekin kokemus sitten ensimmäinen laatuaan Viiville.
Jyväskylä osoittautui aika jännäksi - sen lävistää läjä valtateitä ja eräällä ylikäytävällä seisten näki jonkin matkan päässä vehreät metsät, katsoipa kumpaan suuntaan tahansa. Aika kompakti kylä siis, mutta teki kivan vaikutelman. Satamassa tuuli sen verran, että tuli "Marilyn"-ilmiö mekon kanssa...
Jyväskylässä oli hauska ilta (katsopas jutun lopussa "Omaa aikaa Jyväskylässä"), ja yllättäen aamulla lähtö viivästyi. Aamuisten ennusteiden mukaan piti joku sadekuuro ehkä eteen osua, kun Uuteenkaupunkiin pikkuteitä ajaisimme. Jo vain osuikin, märkää riitti seuraavat viisi tuntia putkeen, kunnes Kurun jälkeen luovutimme ja siirryimme isoille teille ja suoraan kohti Uuuttakaupunkia. Siellä olikin sitten sininen taivas, kuten oli koko päivän ollut. Se onkin aina ollut meille maanpäällinen paratiisi, jossa on aina hyvä sää ja mukavaa.
Matkan varrelle osui muun muassa Petäjäveden kirkko, mutta vaikka miten on Unescon maailman perintöluttelossa, niin kuuden euron pääsymaksu kirkkoon oli meistä kohtuuton. Kaikkien vanhojen kirkkojen ylläpito maksaa, eikä vierailijoilta silti muualla peritä maksuja. Herra Oma Aika kysyikin, että onko taivaspaikat taas hinnoiteltu ja pääsevätkö rikkaat parempaan taivaaseen, mutta siihen ei oikein selkeää vastausta tullut. Maksu oikeutti kyllä myös kysymään oppailta, jos oli kysyttävää - mitään oma-aloitteista esittelyä ei hintaan kuulunut...
Seuraavana aamuna Uudestakaupungista aurinkoisia pikkuteitä kohti Raumaa, ja Eurajoelta pikkuteitä Sastamalan kautta kotiin (katsopa taas karttaa). Aurinkoinen päivä olikin paikallaan reissun lopuksi, sillä Viivillä on ilonaan "Prätkäkoulu suoraan helvetistä", kun kokematon laitetaan jatkuvasti irtosoralle, kaatosateisiin ja satojen kilometrien päivätaipaleille...
Kartta, klikkaa isoksi:
Kohti Lappeenrantaa ja Kärnäkosken linnoitusta
Kohti Jyväskylää
Kohti Uuttakaupunkia
- kuvat loppuvat Kuruun, jonka jälkeen siirryimme isoille teille :(
Viivi ja Viivin pikku päästäinen, VVM:n lahjoittama Dolly! <3
Uudestakaupungista pikkuteitä Eurajoen, Kokemäen ja Sastamalan kautta kohti pääkaupunkiseutua
Omaa aikaa Jyväskylässä
