Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pori. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Kyntämistä ja kylpemistä Porissa

Pori tarjoaa ehkä jopa yllättävänkin paljon. Tällä kertaa kohteena on paikka, mikä ehkä ensin kuulostaa pölyiseltä ja tylsältä paikalta, mutta Satakunnan museo Porissa on valittu vuoden museoksi 2019 ja tosi hyvästä syystä! Yksi mielenkiintoisimmista museoista, vaikka ei olisikaan satakuntalainen ja vaikkei yleensä edes kauheasti tykkäisi museoista.

Pori ja länsirannikonseutu on ollut aiemmin esillä mm.




Satakunnan museo

Satakunnan Museo on vuonna 1888 perustettu historiallinen museo. Vuodelta 1973 peräisin oleva nykyinen museorakennus on yksi harvoista museokäyttöön suunnitelluista rakennuksista Suomessa - ja siitä todella näkee ja tuntee, että se on juuri sellaiseksi tehty. Se toimii vähän kuin Ikea, että tarkoitus on kulkea tietty reitti, tässä tapauksessa kivikaudesta nykyaikaan. Se ero Ikeaan, että Satakunnan museossa olo on miellyttävä koko ajan....


Museon näyttelyt esittelevät Porin ja Satakunnan historiaa, mutta samalla ne esittelevät koko Suomenkin historiaa mielenkiintoisella tavalla. Satakunnassa on eletty, asuttu, syöty, tehty töitä, juhlittu ja koettu kovia vuosituhansien ajan - kaikki näkyy jokaiselta aikakaudelta. Ympäristöt on rakennettu museossa kuin olisi kyseisellä aikakaudella. Ne kertovat paljon enemmän kuin museot usein kertovat - ne kertovat elämästä, ilmiöistä ja ihmisistä. 
Satakunnan ensimmäiset kuuluisuudet ovat talonpoika Lalli ja piista Henrik - olivatpa sitten tarinan juuret totta tai ei. Joka tapauksessa kyseessä on satoja vuosia vanha tarina, joka on matkan varrella muuttunutkin. Joka tapauksessa siitä katsotaan suomalaisen historiankirjoituksen alkaneen. Suomen kirjoitettu historia alkaa siis Satakunnasta ja ensimmäinen mainittu henkilö on talonpoika Lalli. Monen muun maan historia alkaa ja kertoo kuninkaista.
Satakunnan ensimmäiset kaupungit ovat Ulvila (1365) ja Rauma (1442) - maan nopea nouseminen koitui Ulvilan suuruuden kohtaloksi, ja Pori perustettiin 1558.Isovihan (1713 - 1721) aikana Pori tuhoutui raunioiksi. Mutta sen jälkeen porvarit palasivat Ruotsista, panostivat tieteeseen ja tehtaisiin, ja Pori sai vientisatamaoikeudet uudelleen 1765, ja silloin sellaiset uutuudet kuin kahvi ja peruna tulivat tutuiksi Porissakin.
Pori tuhoutui taas 1801, tällä kertaa tulipalon seurauksena. Venäjän vallan alle jouduttiin 1809, mutta Pori pärjäsi. Se oli Suomen merkittävimpiä satamakaupunkeja ja kaupunkiin syntyi komeita rakennuksia.

Porin rykmentin perusti jo vuonna 1626 Kustaa II Aadolf. Rykmentti osallistui kaikkiin valtakunnan taisteluihin, mutta legenda siitä tuli Suomen sodan myötä, kun 1850-luvulla muuan alunperin Pietarsaaresta kotoisin oleva, Turun, Paraisten ja Helsingin kautta Porvooseen päätynyt Johan Ludvig Runeberg julkaisi opuksen nimeltä Vänrikki Stoolin tarinat. 


Kuuluisa porilainen on Axel Waldemar Gallén, josta sittemmin tuli kansallistaiteilijamme Akseli Gallen-Kallela, jonka käden jälki näkyy Porissa mm. Juséliuksen mausoleumissa (esitelty tässä Isoa ja pientä lännessä-jutussa).


Satakunnan museo on kaikkea muuta kuin pölyinen kokoelma esineitä. Se on kokemisen arvoinen historiallinen elämysmatka, jota voi todella suositella!































Aikakausia voi kuvata niin monella tavalla!





Pori
Porin vanhat säilyneet rakennukset ovat hienoja - valitettavasti Porissakin on noudatettu suomalaista perinnetapaa eli puretaan omat vanhat talot ja mennään sitten ulkomaille ihastelemaan niiden vanhojen kaupunkien keskustoja... Onneksi vanhaa on Porissa säilynyt kohtuullisesti.









Tämä kyltti olisi tarpeen Helsingissäkin monessa kohdin

Omaa Aikaa Porissa
Edellinen Porin vierailu oli ollut vuotta aiemmin ja se meni täysin piloille Hra Oma Ajan terveyttä koskevien huolten takia. Nyt kiusana oli korkeintaan kylmä tuuli ja jonkin verran syyssateet. 
Saunominen ja vaahtokylpy täydensivät nautinnollisen reissun hyvän seuran ja ruoan ohella. 


Hienoakin keliä reissuun osui



 

Koska olet viimeksi kyntänyt museossa? :D 

 




Raskaan kyntämisen jälkeen tuli nälkä!
 


Tämä juttu on viimeinen kauden 2019 retkistä. Koronan takia Uudenmaan maakunta on eristetty ja täälläkin kaikki mielenkiintoiset paikat kiinni eli 2020-kauden juttuja ei vielä ole. Siksi uusia vinkkejä on vähän hankalampi ajella. Oikein mielellään saa siis antaa tännepäin vinkkejä, mihin mennä suljetussa maakunnassa ja mistä kertoa blogissa muille. Lähinnä tulee mieleen joitakin luontokohteita - kertokaa siis vinkkejä. kiitos! :) 

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Energistä kevättä


Raumanseutu, länsirannikon mutkatiet - ja ydinvoimala. Tätä juttua ja vinkkiä piti hiukan miettiä, että laittaako vaiko eikö - tarkoitus kun on, että tämä on "hyväntuulen blogi". Täältä on levinnyt aika hyvin sana "ilometri" ja koko blogin keskeisin idea on rento, hyväntuulinen moottoripyörämatkailu. Entä jos joku tulee tästä pahalle tuulelle? Toivottavasti ei. Tässä tämä juttu nyt kuitenkin on. On tässä paljon muutakin energiaa, energistä kevättä mutkateillä nimittäin!  


Olkiluodon ydinvoimala

Ydinvoimala ei ehkä ekana tule mieleen, jos miettii ajellulle kohdetta. Jotkut kun eivät kauheasti pidä ydinvoimaloista, pelkona on säteily. Toiset taas näkevät sen parhaaksi tavaksi saada paljon sähköä tasaisesti ja turvallisesti. Mutta vaikka  jopa vähän pelkäisi ydinvoimaa (tai etenkin juuri silloin!), kannattaa mennä Olkiluotoon vierailukeskukseen. 

Vierailukeskuksessa saa todella hyvän käsityksen kaikesta ydinvoimaan liittyvästä. Kaikenlaista voi tehdä, nähdä ja lukea itse, se on todella mielenkiintoinen paikka! Useankin vierailun jälkeen sinne menee aina mielellään. Oikein suositeltava ajokohde!

On myös mahdollista päästä kiertoajelulle voimala-alueelle, mutta silloin pitää olla virallinen henkilötodistus mukana. Aiemmin on kierroksella käyty, kannattaa mennä jos kohdalle osuu!

(jotta blogi säilyy hyväntuulisena, niin ennakkotietona: kaikki ydinvoiman puolesta ja vastaan olevat kommentit jätetään julkaisematta, ettei tule riitoja tai väittelyjä lukijoiden välillä... niitä varten netissä on paljon erilaisia foorumeita - tämä on moottoripyörämatkailublogi...)



Ydinvoimaloiden sijainteja ja uraanikaivoksia 


Tällä syötetään polttoainetta reaktoriin - sitä kuluu hämmästyttävän vähän! 


Albet Einstein ja kuuluisa kaava. Einstein myös "herää" vierailijan saapuessa. Vaikka monet asiat Einstein osasi päätellä oikein, niin ydinvoiman suhteen hän erehtyi: "Ei ole pienintäkään merkkiä siitä, että ydinenergiaa voitaisiin joskus käyttää." 


 Haluatko ohjata reaktoria? Onnistuu!


 Ydinvoimalan pultit ovat vähän isompia kuin Viivi II:n tai Dollyn pultit...


Nykynuoret oppivat asiat jo koulussa 


Suoraan reaktorista otetun ydinsauvankin säteilyn eristämiseen riittää muutama metri vettä tai kalliota. Suurin osa sen säteilystä häviää jo muutamassa vuodessa, mutta koska jäte kuitenkin säteilee hyvin pitkään, se varastoidaan kallioon - muutaman metrin sijasta 420 metrin syvyyteen!   




Voi kokeilla vaihtoehtoisiakin tapoja tuottaa sähköä - saa polkea ihan tosissaan, että saa valon syttymään, tuulettimen ja vatkaimen pyörimään! 


Tuulivoima ei tuottanut vierailupäivänä sähköä, koska tuuli liian kovaa.

Video!




Mutkateitä ja Raumanseutua

Mutta jollei ydinvoima kiinnosta tai tuntee asiat jo ennestään, kannattaa ainakin mennä seutukunnan mutkateille - niitä riittää, vaikka maasto onkin tasaista. Rauma itsessäänkin on aina vierailun arvoinen. Sieltä voi mutkitella monia teitä myös etelään, vaikkapa (Lokalahden) Helsinkiin ja Kustaviin. Näissä huhtikuisissa kuvissa kaikki on tietenkin vähän harmaata, mutta kuvitelkaa kaikkeen kesäinen väritys...  Raumalla on oltu ennenkin, esimerkiksi tässä jutussa (myös mm. Uusikaupunki ja alaston motoristi!) ja tässä jutussa (myös mm. Pori ja Yyteri) onkin kuvissa enemmän väriä.

Lopuksi kannattaa aina päätyä lempipaikkaamme Kievarin Kirnuun syömään vaikka legendaarinen, maailman ainoa ja paras Kirnuburger tai jotain muuta herkkua.


 Alkumatkalla kohti Raumaa - sitten tulikin päälle sade ja kurakeli
 Teuron kylä on pieni ja sympaattinen





 Suosimme pieniä teitä - matka kestää eikä ilometrejä tule niin paljon, mutta ovat sitä iloisempia...


 Kiukaisten kirkolla "pepputauko"





Raumalla









Kiepaus Rauman ja Porin seuduilla





 Ehkä Ihana, mutta oli kiinni...

  
 


Kiinni oli tämäkin paikka 




 Mutta Dyyni oli auki ja sieltä sai suun mukaista mättöä, jolla nälkä siirtyi taas kauemmas!

 


  


Raumalta Helsinkiin ja Kustaviin


 Pieniä teitä löytyy, ei ola mikään pakko ajaa valtateitä! (ks. kartta tuolla ylempänä!)





 Tähän Helsinkiin ei joudu ajamaan ruuhkaisia teitä - tämä on pääväylä...

 Hiekkatiet ovat ihan ok!



 No niin, nyt tullaan Helsinkiin - siihen vanhempaan Helsinkiin! 
Tie loppuu satamaan, kuten Helsingeissä on tapana...


Kustaviin








Kustavi - Mynämäki - Kirnu!


Kun tykkää pienistä vanhoista traktoreista... 





 
Handyplate on osoittautunut todella hyväksi ja mahtuu taskuun. 
Jos jossain näette myynnissä, niin suosittelen! 






Omaa aikaa Raumalla

Raumalla oli ilo tavata taas VVM:n Luvian alueyksikön edustajia, viettää aikaa ja ajella yhdessä ja ilo syödä hyvin. Aika moni paikka vain oli kiinni vielä huhtikuussa, vaikka keli oli hieno! 
Mukana oli reissussa jopa nahkashortsit, mutta niitä ei tällä kertaa ulkona tarennut käyttää - huhtikuulla oli suven silmät, mutta vähän vielä talven hampaat...




 Tätä ravintolaa meille suositeltiin - toisen maailmansodan aikainen pommisuoja!

Jossain myydään vaihtoautoja, Raumalla sensijaan...  


 Ravintola oli maineensa arvoinen!

 Hotellissa oli kätevä lappu oveen...  :D 

 Aika kurainen oli reissu!