Norja 2021, osa 2: Røros ja kuinka eksyä vuoristoon

 

Stiklestadista kohti Rørosia Ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä reitin profiilista, mutta kun "Helvetistä" (Hell)  kääntyy sisämaahan päin, tie alkaa nousta vaivihkaa. Hell tosin lukijan suureksi yllätykseksi ei ole englantia vaan norjaa - nykynorjaksi se tarkoittaa onnea, muinaisnorjaksi (hellir) kalliota, onkaloa ja Hell-jumalaa. God from Hell?  Ensin reitti kulkee laaksossa jokea seuraillen, koskia ja putouksia ihastellen, nousten vähitellen muutamien satojen metrien korkeuteen ja yks kaks ollaan taas yli kilometrin korkeudessa. Sitten vähän laskeudutaan ylängöllä ja ollaan vuoristojärvien ihanuudessa.

Kaikki julkaistut osat: Norja 2021, prologi: Umbuktaan, pääseekö Norjaan ollenkaan? Norja 2021, osa 1: Paikallisten tiet ja pahat enteet Norja 2021, osa 2: Røros ja kuinka eksyä vuoristoon Norja 2021, osa 3:  Korkein kohta ja Gaularfjellet - jotain parempaa kuin Trollstigen? Norja 2021, osa 4: Ne legendaarisimmat: Dalsnibba, Geiranger ja Trollstigen Norja 2021, osa 5: Moldessa ruusuja, ruusunpiikkejä ja elämänlanka Norja 2021, osa 6: Lillehammer vapaalla V-tyylillä Norja 2021, osa 7: Aurlandsfjellet, Stegastein ja saako pilvessä ajaa? Norja 2021, osa 8: Voss Norja 2021, osa 9: Korkealla, syvällä, tässä päivässä tuhannen vuoden takana Norja 2021, osa 10: Namsos - Sex & Drugs & Rock'n'Roll? Norja 2021, osa 11: Vesteråleniin paikkaan ja aikaan, joita ei enää ole Norja 2021, osa 12: Max Høyde, poliisit ja muut Tromssan kovat miehet Norja 2021. osa 13: Norjasta taistelualueille Suomeen Norja 2021, osa 14: Ruotsin Riviera ja muita kummallisuuksia Norja 2021, epilogi: Luovutuksia

 Näin PITI ajaa, mutta...

Oletko varma, että haluat mennä kuuntelemaan bluesia...?

Dolly saattoi mennä tämän mutkan hiukan nopeusrajoituksia tulkiten...

Røros

Rørosissa et ole käynyt - vaikka kyllä kannattaisi. Tai jos olet siellä käynyt, tiedät, että kannatti. Aika monella siihen olisi ollut tilaisuus, sillä paikka on ollut asuttu jo 7000 vuoden ajan ja maata viljelty yli tuhat vuotta. Tosin musta surma autioitti käytännössä koko paikan 1300-luvulla, eli hyvä ettet silloin käynyt siellä. Tai missään. Joka tapauksessa Røros on Sinulle tuttu - olet kumminkin nähnyt sen Peppi-elokuvien talvikohtauksissa!

Røros on vanha kaivoskaupunki ja yksi koko Euroopan vanhimmista puukaupungeista. Tiedättekö, mikä on suurin ero Suomeen? No ette tiedä, kysymys olikin lähinnä retorinen. Norjassa nimittäin Rørosin rakennuksia listattiin suojeltaviksi jo 1920-luvulla, kun Norjassa tuli voimaan ensimmäinen vanhojen rakennusten suojelulaki. Monia rakennuksia entisöitiin vanhaan tyyliin. Suomessa alettiin silloin vasta pikkuhiljaa päästä vauhtiin kaiken vanhan tuhoamisessa, ja huippuvauhdit saavutettiin joskus 1960-70 -lukujen kieppeissä.

Toisin kuin lähes kaikkialla Norjassa, edes saksalaiset matut eivät 1940-luvulla lähtiessään maasta juhlineet poistumistaan polttamalla kaupunkia juhlakokkona - he sääntöihmisinä ilmeisesti noudattivat mainittua vanhojen rakennusten suojelulakia. Rørosissa vastarintakin säilyi voimakkaimpana koko sodan ajan ja toisaalta kuten tiedetään, germaanit eivät toisen maailmansodan aikoina oikein viihtyneet kylmissä paikoissa.

Kuten meidän Raumamme, niin Røros on myös Unescon suojelukohde. Erona Raumaan kuitenkin on, että koko kaupunki on tämä puukeskusta, sen ympärillä on lähinnä pientaloja. Rauman kanssa yhteistä on myös ihan oma murre, josta muut eivät paljon selkoa saa. Rørosin murteen taustalla ovat aikanaan olleet lukuisat ulkomaalaiset kaivostyöntekijät.

Koko kaupunki rakennettiin aikanaan uusiksi, koska ruotsalaiset tuhosivat tämän melko nopeasti kasvaneen kaupungin 1679 - lähinnä siksi, että olivat jostain syystä aika kettuuntuneet siitä, että tanskalais-norjalaiset olivat muutamaa vuotta aiemmin aloittaneet Ruotsia vastaan vuosia kestäneen Skoonen sodan, jonka lopputulos oli, että mikään ei muuttunut, mutta tuhansia sotilaita sentään saatiin hengiltä - ja Røros tuhottua sodan viimeisenä vuotena. Niihin aikoihin siellä ei kyllä ollut kovin paljon tuhottavaa, koska asukkaita oli vielä melko vähän, vaikka kaivostoiminta oli aloitettu joitakin vuosikymmeniä aiemmin - sitä ennen siellä oli todella vähän asukkaita. Kaivostoiminta jatkuikin kohtuulliset 333 vuotta, kunnes alettiin laskea kvartaaleja ja firma kumoon. 

Nimi tulee paikalla olleesta Rørosgård-maatilasta, joka puolestaan sai nimensä Røa-joesta, ja koko nimi Røros on itse asiassa "Røajoen suu". Sen sijaan joen nimen alkuperästä ei ole enää tietoa eli tämä oli jokseenkin turha nimiselostus. 

Nykyinen kivikirkko saatiin pystyyn 1784 ja niin pystyssä se on, että on vaikea ottaa maisemakuvaa Rørosista, jossa kirkko ei sojottaisi pystyssä kuin... kuin kirkko torneineen. Ja miksei se näkyisi, koska se on koko Norjan viidenneksi suurin kirkko. Tällaisessa pikkukylässä! Røros kirke tunnetaan myös nimellä Bergstadens Ziir.

Rørosin kunta on vuoristossa ylängöllä, alinkin kohta on yli 600 metriä korkealla. Tästä päästään siihen olennaisimpaan. Tykkäät vanhoista kaupungeista tai et, niin motoristina tykkäät sinne menevistä teistä! Tietenkään vuoristo ei ole helteisintä seutua, mutta toisaalta siellä sataa vähän. Itse asiassa Rørosissa on mitattu Etelä-Norjan kylmyysennätys, -50,4 °C eräänä tammikuisena päivänä. Ylipäätään Røros on Norjan kylmimpiä paikkoja. Tosin aika harva motoristi varmaankaan edes suunnittelee menevänsä sinne tammikuussa. Ja miksi menisikään, koska vasta helmikuussa siellä on kuuluisat markkinat (vaikka ette niistä ole ikinä kuulleetkaan - ne ovat kuuluisat vain niille, jotka niistä ovat kuulleet) nimeltään Rørosmartnan. Silloin ei nimittäin koskaan ole pakkasta yli 50 astetta ja ulkona viihtyy hyvin! Kesällä sinne kuitenkin voi yleensä ajaa ilman että kardaani tai ketjut jäätyvät jumiin. 

Nykyään kaupungin pääelinkeinot ovat matkailu ja poronhoito. Poronhoito on toiminut elinkeinona siellä jo tuhat vuotta, matkailu puolestaan alkoi toimia, kun ymmärrettiin suojella se kaikki vanha. Viiden ja puolen tuhannen asukkaan minikaupungissa käy vuosittain miljoona matkailijaa - pelkästään ne mainitut markkinatkin vetävät 75 000 vierasta kylään. Rørosissa on myös rautatieasema ja lentokenttä, joista molemmista on suora yhteys Osloon. Suomessa Helsingin lyhytnäköiset päättäjät eivät ymmärrä säilyttää edes lentoasemaansa vaan aikovat tuhota Malmin lentokentän luontoalueineen. Sitä, minkä jokaisen norjalaisen pikkukaupunginkin päättäjät ymmärtävät, ei ymmärretä Helsingissä. Toisaalta Norjassa ei kukaan myöskään esitä kaikkien mäkien tasoittamista, toisin kuin Helsingissä on esitetty. Norjassa toki mäkien tasoittamiseen menisi tovi.

Kirkko sisältä. Saatoitte kyllä arvata asian ilman kuvatekstiäkin.

Kuinka eksyä Norjan vuoristoon

Eksymisessä on tärkeintä, että ajaa harhaan. Jos esimerkiksi navigaattori käskee ajaa tietä 3 ja itse huomaa, että vieressä menee pienempi tie 30, niin kannattaa valita se ja unohtaa tyystin navigaattorin ohjeet. Olennaista on, ettei kuitenkaan tarkista mihin se valittu tie menee, koska muuten huomaisi, että ajetaan väärään suuntaan. Kurssi kannattaa tarkistaa vasta joskus sadan kilometrin päästä, kun navi näyttää seonneen ja käskee tekemään ihan outoja käännöksiä.

Sinisellä suunniteltu reitti, punaisella toteutunut...

Tässä vaiheessa kannattaa katsoa suorin tie kohteeseen, koska kello on jo aika paljon. Suoria teitä ei Norjassa juurikaan ole. Joudutaan siis katsomaan jokin muu vaihtoehto. Näin päätyy herkästi hyvin jännille vuoristoteille. Sellaisille, joita ei ole painetuissa kartoissa ja joita etsiessään Google Mapsissakin saa sukeltaa hyvin syvälle, ennenkuin ne näkyvät. Tässä tapauksessa ensin noustiin todella tiukkaa serpentiiniä ylös. Niin tiukkaa, että prätkilläkin serpentiinin mutkissa käännetään todella tiukasti, ja innostutaan kovasti upeista maisemista! Sitten vuoristonylitystie muuttuukin hiekkatieksi. Mutkitteleva alastulo pehmeäsavisella irtosoralla toisella puolella vuorta on maantiepyörillä ikimuistoista. Onneksi sitä ei ollut kovin monta kilometriä.

Lähes heti perään seuraavan vuoren kohdalla alkaa taas uusi olematon pikkutie, ja se ylitys olisi useita kymmeniä kilometrejä. Jos sekin vuoristotie muuttuu alun jälkeen hiekkatieksi, pitää vain alkaa kiroilla tai olla kuin perässä ajeleva Hra Oma Aika, joka piti sitä vaihtoehtoa mielenkiintoisena elämyksenä. Joskus joku normaali Mies reissukumppanina voisi olla mukava yllätys...😉 😃  Vaan se tie olikin asvaltoitu koko matkalta! Lähinnä pyörätien levyinen, mutkitteleva tie upeissa maisemissa! Vuoristoa ylitettäessä on muutamia risteyksiä, joissa oikea suunta pitää valita oikein, tai retki muuttuu varmasti hyvin mieleenpainuvaksi yöretkeksi. Mutta niin vain kävi, että tie ja ylitys olivat aivan upea kokemus, jota ei suunnittelemalla olisi ikinä keksinyt. Kymmeniä kilometrejä yli kilometrin korkeudessa, pelkän ja ruohon, vuoristolampien ja kallion ympäröimänä, mutkitellen suhteellisen hyväpintaista autiota asvaltoitua minitietä. Lopulta laskeudutaan ja kaikkien suureksi yllätykseksi ihan oikealle seudulle.

Noin pitää Norjassa eksyä. Hyvin suositeltavaa.

Wau mikä tie!

Tiukkaa nousua ja jyrkkiä serpentiinejä

Tasainen ja suora osuus hiekkatietä ei haitannut - hetken päästä ei kuvaaminen ollut mielessä muutamaan kilometriin...

Seuraava vuoren ylitys - aivan unelma-ihana-fantastinen!

Omaa Aikaa Ottassa

Rörosiin mennessä oli ensin upea vuoriston ylitys ja päätyminen ylängölle, sitten ihastuttava Röros. Takaisin tullessa Viivi ei halunnut mennä navigaattorin mukaan vaan tuli ihan uusi reitti. Hra Oma Aika seurasi kiltisti perässä. Jossain vaiheessa alkoi vahvasti tuntua siltä, että suunta on väärä. Sitten olikin näyttävän korjausliikkeen aika. Sen seurauksena tuli korkattua Norjan vuoristohiekkatiet vähemmän tarkoituksellisesti. Mahtavaa oli nousta pientä, kapeaa asvaltoitua serpentiiniä ylös, mutta jännempää oli, kun se muuttui sitten samantien hiekkatieksi ja piti tulla maantiepyörällä alas hiekkatietä pitkin etupyörän liukuessa laajempia kaaria jyrkemmissä alamäen mutkissa. Seuraava vuoriston ylitys pientä asvalttitietä olikin sitten yksi upeimpia! 

Otta on tuttu kaupunki aiemmilta reissuilta - jos sitä oikein kaupungiksi edes mieltää. Sen paras puoli on sen sijainti. Sieltä on nimittäin oikein hyvä jatkaa matkaa mihin suuntaan vain. Koronakesä oli vain aiheuttanut aikamoisen kadon ravintoloissa ja jäljelle jääneidenkin ruokalistoissa.

Seuraavassa jaksossa ajetaan vielä korkeammalle, lumisempiin maisemiin, serpentiinejä on runsaasti ja muun muassa paremmat serpentiinit kuin Trollstigenillä? 

Hra Oma Ajan taktiikka kaikkeen hänelle sallittuun on "hyvin kevyesti ja rauhallisesti"...

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )

Kuukausi Norjassa, osa 3: Lillehammerin olympialaissa

Suorin tie Otta - Lillehammer. Vierellä on osittain pienempiä teitä, joita voi koukkia. (klikkaa suuremmaksi) Vuoden 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros Vuoden 2018 12-osainen Pohjois-Norjan kierros Pikkuteitä mieluummin Lillehammer E6

Vuoden 2020 kiertelyt Norjassa: Kuukausi Norjassa, prologi:  Puolangan Pessimismistä lasi-iglun optimismiin Kuukausi Norjassa, osa 1:  Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa) Kuukausi Norjassa, osa 2: Galdhöpiggen - ylemmäs ei ajamalla Norjassa pääse Kuukausi Norjassa, osa 3: Lillehammerin olympialaissa  Kuukausi Norjassa, osa 4:  SE.Trollstigen. Kuukausi Norjassa, osa 5: Altlantin väylä ja ruusuinen Molde Kuukausi Norjassa, osa 6:  Trondheimin valloitus - revanssi vuodelta 1718 Kuukausi Norjassa, osa 7:  Läpimärkänä rockia Namsosissa Kuukausi Norjassa, osa 8:  Merta ja vuoristoa pitkin Narvikiin Kuukausi Norjassa, osa 9:  Yøu Bøngi Stømp! Kuukausi Norjassa, osa 10:  Nainen kuumana jäillä Tromssassa Kuukausi Norjassa, osa 11:  Suamelaisten mailla eli Vesisaareen Kuukausi Norjassa, osa 12: Taistelu Hamninbergissa Kuukausi Norjassa,  epilogi:  Rillumarei ja kumit loppu

Norges Olympiske Museum

Alunperin olympialaisissa oli vain yksi laji, 192-metrin juoksu. Sittemmin kisat pitenivät viisipäiväisiksi ja lajeja tuli lisää. Kilpailijat eli miehet olivat alasti (Miksei naisia päästetty katsomoon - kyllä treenattuja alastomia miehiä pitää naisten saada katsella!). Modernin ajan olympialaisiin tulivat talvilajitkin ja sata vuotta sitten pidettiin ensimmäiset erilliset talviolympialaiset. 

Lillehammerin olympialaiset 1994 olivat ensimmäiset talviolympialaiset, jotka järjestettiin eri vuonna kuin kesäolympialaiset. Kisoihin osallistui 67 maata ja liki pari tuhatta urheilijaa. Kuten tapana on, mukana oli varmastikin paljon enemmän ei-urheilijoita.

Olympialaiset tarkoittavat norjaksi talviolympialaisia. Talviolympialaisethan ovat sellaiset kisat, että eri lajeissa eri maiden edustajat asettuvat toisiaan vastaan ja sitten norjalaiset kahmivat mitalit. Niin kävi Lillehammerissakin eli norjalaiset saivat eniten mitaleja.

On siis hyvin luontevaa, että Norjassa on iso, hieno olympiamuseo. ja että se on Lillehammerissa. Siellä esitellään olympialaisten historiaa, mutta koska olympialaiset ovat norjaksi siis talviolympialaiset, niin siellä esitellään lähinnä kaikkia talvilajeja ja niiden voittajia - siis norjalaisia voittajia. Ainoastaan jostain syystä jääkiekon kohdalla esitellään ruotsalaisia - toki hekin vain lähinnä videoesityksen osana mukana...

Painotus on vuosissa 1952 ja 1994, jolloin Norjassa talviolympialaiset on pidetty, 

Iso pää ja pitkät kädet, mutta muu vähän pientä...

Olympiasoihtuja

Ruotsalaiset tämän verran esillä

Aikansa supertähti

Norjan historia

Kun olet olympiamuseossa oppinut norjalaisista ja voittamisesta kaiken, kannattaa vilkaista, mitä muuta museorakennus tarjoaa tasokkaan kahvilan lisäksi. Museossa oli ainakin kesällä Norjan historiaa kivikaudelta nykyaikaan esittelevä näyttely. Se oli todella upea! Sinne oli rakennettu kullekin aikakaudelle ympäristö, alkaen kivikauden luolista ja päätyen savupirttien ja linnojen sekä Ruotsin vallan kautta natsi-Saksan Norjan valloitukseen. Sieltä vapaudutaan autoistumisen ja elintason nousun kautta Beatlesin koko maailman valloitukseen ja nykyaikaan.

Olemme kivikautisessa luolassa

Sitten aloittelemme rautakauden...

...siirtyäksemme kotvasen kuluttua keskiaikaan.

Hetken päästä voimmekin jo astua vähän mystiseen linnaan - upeaa on ollut

Jälleen törmäämme Olaviin, maailman kovimpaan mieheen, joka kävi ottamassa turpaansa Suomessa. Asia, josta norjalaiset eivät halua jutella... ks. Kuukausi Norjassa, osa 1: 

Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa)

Linnan ikkunoista näkyi norjalaisia maisemia

Työväen ja maanviljelijöiden olot olivat vähän vaatimattomammat

Ruotsi-Norjan Unionin lippu 1814 - 1905. Kyseessä oli personaaliunioni eli yhteinen kuningas. Rajanaapurina oli Venäjän keisarikunta, jonka läntisin osa tunnettiin nimellä Suomen Suuriruhtinaskunta. Ruotsi kuului Napoleonin vastustajiin, minkä johdosta Napoleon taivutteli Venäjän valtaamaan Ruotsilta Suomen eli Ruotsin itäisen osan. Napoleonin sotien jälkeen Ruotsi sai hyvityksenä Norjan Napoleonin liittolaiselta Tanskalta. Noin se kävi - "Otapa Sinä tuo valtio", "Älkää itkekö, me annamme teille lohdutukseksi toisen valtion"... 

Kaupungit alkavat kehittyä

Osa Työväenpuoleen jäsenistä tavoitteli vallankumousta 1800-luvun lopussa kuten muissakin maissa. Siellä, missä se onnistui, seuraukset olivat tunnetusti enemmän tai vähemmän huonot. Sittemmin 1920-luvulla puolue jakautui ensin maltillisiin sosiaalidemokraatteihin ja sitten vielä vähemmän maltillisiin kommunisteihin.

Työväen koditkin olivat kehittyneet ja ihmiset sivistäneet itseään

Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen vierailu 1940-luvulla Norjassa kesti muutaman vuoden ja aiheutti melkoisia traumoja - ja etenkin pohjoisessa liki kaikkien kaupunkien tuhon

Kupla sai norjalaisetkin pyörille ja varmaankin Kuplalla jyrkkää vuoristotietä noustessaan joku norjalainen tieinsinööri menetti hermonsa ja sai idean rakentaa kaikkien vuorten läpi tunnelit...

Beatles, Beatles, Beatles. Sitä digattiin ympäri maailman, Norjassakin. Beatles lopulta hajotti niiden muualla vallankumouksessa onnistuneiden puolueiden tulokset: “More than any ideology, more than any religion, more than Vietnam or any war or nuclear bomb, the single most important reason for the diffusion of the Cold War was … the Beatles.” – Mihail Gorbatšov, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen viimeinen pääsihteeri.

Beatles nimittäin rikkoi "homo sovjeticus"-ajattelun inhottavilla vapautta, rauhaa ja rakkautta koskevilla ajatuksillaan, ja kun se sukupolvi pääsi aikanaan valtaan, niin... No, Venäjällä on ollut väliaikaisia hallinnollisia ongelmia tuhat vuotta.

Museon kahvilasta sai niin suolaista kuin makeaakin

Maihaugen ja Stavkirke

Olympiamuseon vieressä on Maihaugen, suuri ulkoilmamuseo. Siellä on parisataa vanhaa rakennusta ja niiden lisäksi historiaa monin tavoin: kuinka on eletty ja oltu. 

Tunnetuin rakennus on Garmosta tuotu Stavkirke eli sauvakirkko eli piirukirkko vuodelta 1200. Piirukirkoissa seinät muodostuvat pystysuuntaisista lankuista ja niitä oli lähinnä Ruotsissa ja Norjassa kristinuskon leviämisen aikaan samaan tapaan rakennettujen esikristillisten kulttittemppeleiden ja viikinkiaikaisten temppelirakennusten seuraajina. 

Norjassa rakennettiin noin 200 vuoden ajan aina vuoteen 1349 saakka yli tuhanteen kylään sauvakirkkoja, mutta vain 28 niistä on säilynyt. Vain pieni osa sauvakirkoista on lähellä alkuperäistä ulkoasuaan, koska suurimmassa osassa on uutta rakennettu vanhojen rakenteiden päälle ja niihin on lisätty uusia osia tai ne ovat palaneet. Pienenä lisäteoriana tutkijoiden selvityksiin voisi lisätä myös, että puulla on taipumus lahota... Miksi rakentaminen loppui juuri vuoteen 1349? Sitä emme tiedä, mutta tämän blogin teoria on, että kun sinä vuonna musta surma saapui Norjaan, niin saattoi olla, että ihmisten lisäksi kirkkojen lankutkin menivät siinä vaaka-asentoon. .

Garmonkin piirukirkkoa on täydennetty myöhemmin tornilla ja lisäosalla, jonka erottaakin kyllä selvästi

Omaa aikaa Ottassa

Pidempään blogia lukeneet tietävät, ettei Hra Oma Aika pysty rasittaviin fyysisiin suorituksiin, ei kilpailemaan eikä kiihkoilemaan eli olympialaiset saavutukset jäävät varmasti saavuttamatta, mutta se ei häntä estänyt vaatimasta suureen ääneen kultamitalia Lillehammerin olympialaisista museon henkilökunnalta. 

Kuulemma nykyaikana niiden saaminen ei saa olla siitä kiinni, milloin olympialaisiin osallistuu ja muutenkaan ihmisiä ei nykyään saa asettaa paremmuusjärjestykseen. Hänen mielestään hänelle kuuluisi siis muutama kultamitali, vaikka tuli paikalle vuoden 1994 sijasta vasta 2020 eikä osallistunut yhteenkään lajiin. Muuten se olisi epätasa-arvoista, rasistista ja hän pahoittaisi mielensä, ellei peräti pöyristyisi. Ei nykyaikana saa vaatia, että kisaa samaan aikaan kuin muut, eikä saa edes vaatia, että kisaa ylipäätään, saati että pitää voittaa muut. Muuthan pahoittaisivat mielensä. Norjalaiset eivät museossa kuitenkaan ihan tuntuneet ymmärtävän Hra Oma Ajan vaatimuksia ja mitalit jäivät saamatta. Ehkä hänen ei olisi kannattanut esittää vaatimuksiaan suomeksi, vaikka hänen mielestään tasa-arvon nimissä pitää olla oikeus puhua mitä kieltä tahansa missä tahansa tilanteessa.
Siinä kannatti olla vähän sivummalla ja esittää, ettei tunne lainkaan Hra Oma Aikaa.

Lillehammer vaikutti hirmu mukavalta kaupungilta, johon olisi pitänyt tutustua paremmin kuin vain museoihin, mutta sateenuhkan vuoksi oli lähdettävä takaisin Ottaan.  Pikkuteitä menimme jonkin verran, kiertäen E6 (kuten kuvistakin näkyy). Jokunen tippa tuli visiiriin, mutta ei se haitannut. 

Otta on pieni kaupunki tai paremminkin kauppala hyvällä paikalla: muutama kerrostalo, kauppoja ja ravintoloita kaupungin kokoon eli pienuuteen nähden paljon. Ottalaiset ovat helposti lähestyttäviä, ottavat turistit hyvin vastaan. Ehkä heitä voisi kutsua ottavaisiksi! :D Ottassa tuli myös mieleen, että nurmikonleikkaajilla on varmaan komeat lihakset... kuvista selviää syy!

Pienessä kylässä iso hotelli

Ei ollut lentoasema eikä taivasasema...

Nuo ovat isompia ja jyrkempiä kuin kuvasta näyttää. Olisivatkohan Nurmikonleikkaaja-kalenterit yhtä suosittuja kuin Palomies-kalenterit...?

Saa kai sitä olla leikkisä ja iloinen... :) 

Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )