
Viivi II vietiin jo talvitalliin ja Viivi kiillotteli sen puhtoiseksi. Wagner jatkaa vielä ajoa, eihän kesä sentään vielä niiiin loppu ole.
Tätä elämäntapaa ei pidä mitata kilometreillä. Ei edes ilometreillä. Pitäisi laskea tunnit - tunnit jotka ajaa; tunnit, jotka huoltaa; tunnit, jotka vaikka vain ajattelee prätkiin liittyviä asioita. Niitä ei ole tullut lasketuksi, mutta kilometrejä on pakko seurata huoltojen takia.
Viivi II:lla on ajettu reilut 5000 kilometriä eli reilut 5 miljoonaa ilometriä. Koneremontin jälkeen siihen laitettiin sopivasti uusi nopeusmittari. Ainoa takaisku oli jollain lailla viallinen uusi (30 vuotta vanha?) toisen sylinterin kannentiiviste, joka alkoi hieman vuotaa. Onneksi Prätkäpajassa ei kestänyt kuin hetken laittaa se kuntoon. Ajopäiviä oli Viivi II:lla paljon enemmän kuin Wagnerilla, vaikka ilometrejä tulikin paljon vähemmän. Viivi II hoiti liki jokaisena arkipäivänä työmatkat, päälle sitten pienempiä lenkkejä kuin Wagnerilla.
Wagnerilla on tähän mennessä ajettu tälle kesälle yli 28 000 kilometriä eli yli 28 miljoonaa ilometriä. Viime vuoden heinäkuussa se hankittiin ja tähän mennessä se on meitä liikuttanut 40 000 kilometriä - ongelmina vain tokana päivänä katkennut kytkinvaijeri ja keväällä jokin vuotamaan alkanut tiiviste. Wagnerilla on ajettu nyt kaikkiaan yli 160 000 kilometriä, joista Ruotsin poliisin käytössä ensimmäiset 90 000 kilometriä. Kuulin, että Amerikassa näkee paljonkin miljoonan molemmin puolin ajettua K75:ia eli tällä pitäisi ajaa vielä pitkään. Ja mikäs on ajellessa etenkin nyt kun Prätkäpaja optimoi siihen tehoa lisää 62 % ja vääntö on käytännössä maksimissa tyhjäkäynniltä huippukierroksille asti. Se on todella smooth, kuten amerikkalaiset siitä sanovat. Värinätön, vääntävä ja joustava.

Prätkän lähellä ei Hra Oma Ajan sydän osoita mitään merkkejä ongelmista, päin vastoin. Olemme edelleen sitä mieltä, että Kelan tulisi maksaa korvausta prätkäilystä, koska se edistää terveyttä...
Viivi tykkää CeXistä, koska se värisee juuri oikealla tavalla ja Hra Oma Ajasta se on maailman hauskin fiilistelypyörä, mutta kyllähän Wagnerilla paremmin matkustaa pidemmät reissut. Työkalumainen, kuin työhevonen, ei mikään kaunotar eikä sporttinen, mutta jos pitää ottaa suunta 1000 kilometriä johonkin suuntaan, niin siitä vain - pysähdyksiksi riittäisi vain pari tankkaustaukoa, ellei matkalla olisi kuvattavaa ja nähtävää. Matka-asento ei rasita ja värinöitä ei ole.

(Kuvat voi aina klikata suuremmiksi)