Näytetään tekstit, joissa on tunniste Prätkäpaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Prätkäpaja. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. huhtikuuta 2026

Prätkäpajalla uusi omistaja – ja vähän uusi meininki


Pääkaupunkiseudun motoristeille Prätkäpaja on todennäköisesti tuttu paikka. Vuodenvaihteessa Prätkäpajan legendaarisen maineen saanut Leq jäi eläkkeelle. Uusi omistaja löytyi Pajan kovamaineisesta tekniikkagurujoukosta eli asentajana useamman vuoden ollut Henkka otti vetovastuun. Uusi vuosi, uusi omistaja ja vähän uusia kujeitakin.

Prätkäilyssä on pari tärkeää asiaa, jollei itsellä ole mekaanikkotaitoja tai kiinnosusta ropaamiseen: että voi luottaa prätkäänsä ja että voi luottaa huoltoon. Juu, tosi motoristit huoltavat ja rakentavat itse, mutta me kevytharrastajat vain pikkuisen ajelemme. 

Kävin pitkästä aikaa Prätkäpajalla – jostain syystä talvikaudella en ole ollut siellä tavalliseen tapaan eli suunnilleen viikottain... voi tietysti vähän johtua siitäkin, ettei ole talvella ilometrejä pyöriin tullut, kun ovat ääneti luolassa odottaneet kevättä. Siksei ole ollut omasta mielestä epäilyttäviä ääniä ja tuntemuksia, joita kukaan muu ei kuule eikä huomaa,  Omien maksullisten asiointien määrä alkaa lähestyä 200:aa eli jonkinlaista kokemusta alkaa olla (esim. Bemarien huollot tässä). Sen verran usein olen asioinut, että puhelimeenkin ovat monasti vastanneet, ei "Prätkäpaja" vaan että "Mikä sulla nyt on hätänä?". Tai jos ei ole pariin viikkoon kuulunut eikä näkynyt, niin Pajalla on oltu jo vähän huolissaan. 


Pulverimaalausta ja oivallusta

Henkalla oli jo ennestään pulverimaalaamo. Sitten Paja tuli myyntiin – ja ajatus laaja-alaisemmasta konseptista heräsi.

“Jokainen maalauksen asiakas on potentiaalinen huoltoasiakas – ja toisin päin.”

Kun tätä miettii omien kokemusten kautta, niin se käy järkeen. Monella on luultavasti ollut tilanteita, että samalla kun pyörä on huollossa, huomaa jonkun osan kaipaavan ehostusta. Olipa se sitten pulverimaalausta vanteille tai normimaalausta tankille tai jotain muuta. Aiemmin nämä ovat usein tarkoittaneet useampaa paikkaa ja säätöä. Nyt kaikki saman katon alta.

Eli käytännössä: tuot pyörän huoltoon, samalla voidaan maalata osia ja kasata kaikki takaisin. Ja nopeus on edelleen mukana kuvassa. Oma kokemus tästä paikasta on ollut jo pitkään se, että täällä ei jäädä odottelemaan turhaan. Huoltoajan on aina saanut nopeasti ja jos se Pajasta on ollut kiinni, niin uloskin nopeasti.

Kaikkea ei kuitenkaan edelleenkään tehdä. Tämä on asia, joka jakaa varmasti mielipiteitä, mutta on käytännössä ihan ymmärrettävä. Mopot, kevarit ja halvat kiinalaiset pyörät jäävät pääosin ulkopuolelle. 
Syynä ei ole asenne vaan realiteetit. Osa laitteista tulee sisään useamman “korjaajan” jäljiltä, vikaa on paikattu sinne päin ja lopulta kukaan ei oikein tiedä, mitä on tehty. Siinä kohtaa tunnin työ menee helposti siihen, että päästään edes lähtötilanteeseen. Ja kun tuntihinta on mitä on, niin lasku ei ilahduta ketään.

Sen sijaan omat kokemukset esimerkiksi vanhoista Bemareista ja Hondista ovat olleet hyviä – vaikka välillä onkin jouduttu vähän kikkailemaan osien hankkimisen kanssa. Joskus oli tilanne, jossa osa ei yksinkertaisesti sopinut paikalleen, ja lopulta pajalla tehtiin tarvittava sovite itse. Se on juuri sitä tekemistä, mitä arvostaa.

 
Rakentaminen: ei pelkkää huoltoa

Mikä tämä Henkka nyt sitten on miehiään? Tämä ei ole mikään “ostettiin firma ja opetellaan ala” -tarina. Henkalla on taustaa moottoripyörien parissa parinkymmenen vuoden ajalta. Pyöriä on ollut käytännössä koko ajan, ja tekeminen on ollut nimenomaan rakentamista – ei pelkkää ajamista.

Erityisesti niin sanotut fighterit ovat olleet se oma juttu. Ja jos ei termi ole tuttu, niin puhutaan käytännössä aika pitkälle rakennetuista pyöristä, joissa ei tyydytä pulttaamaan valmista osaa kiinni, vaan tehdään kokonaisuuksia uusiksi. “Jos tehdään, niin tehdään kunnolla – ei vähän sinne päin.”

Tämä näkyy myös siinä, että projektit eivät ole olleet mitään pikaisia pintaremontteja. Pyöriä on viety näyttelyihin asti, ja tekeminen on ollut enemmän “kerralla valmista” kuin jatkuvaa pientä säätöä. Oma fiilis tästä on aika selkeä: tässä ei ole pelkkä huoltomies, vaan tyyppi joka oikeasti rakentaa. Tämä on linja, joka on kyllä näkynyt täällä ennenkin – mutta nyt sitä viedään ehkä pidemmälle. "Pajalla tehdään nyt enemmän isompia projekteja, muutostöitä ja jopa täysin rakennettuja pyöriä huoltojen lisäksi", Henkka paljastaa.

Henkka on myös kuulemma ehdottomasti Henkka, ei "johtaja Kurtelius" - sillä se titteli kuuluu hänen vaimolleen...



Enemmän esillä kuin ennen

Uutta on myös lisääntyvä aktiivisuus tapahtumissa. Rakennettuja pyöriä, stuntteja ja muuta tekemistä viedään nyt enemmän esille. Tämä on itse asiassa ihan tervetullut muutos, koska tekemistä täällä on aina ollut – mutta kaikki eivät ole sitä nähneet.


Asiakas edellä

Yksi kommentti jäi jutellessa erityisesti mieleen: “Tämä ei ehkä ole bisneksen kannalta fiksuin tapa, mutta tehdään asiakas edellä.”

Tämä kuulostaa teoriassa kliseeltä, mutta käytännössä se näkyy. Omalla kohdalla se on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että asioita selvitetään vähän pidemmälle - ei todeta heti että “ei saa mistään”, vaan tarvittaessa tehdään itse sitä mitä asiakas haluaa.

Ja jos homma venyy syistä, jotka eivät ole asiakkaasta kiinni, sitä ei yritetä kaataa asiakkaan maksettavaksi.

Aukioloaikojakin on pidennetty. Nyt Prätkäpaja on auki 8–18. "Helpompi tuoda pyörä huoltoon ennen töitä ja helpompi hakea työpäivän jälkeen pois", Henkka sanoo.

Prätkäpaja ei ole muuttunut täysin toiseksi paikaksi – eikä tarvitsekaan. Mutta palvelu on laajentunut ja
tekeminen on monipuolistunut. Meininki on edelleen se suoran mutkaton. Talvesta ei nyt keväällä kannata paljon puhua, mutta ensi syksynä kannattaa vilkaista talvisäilytysasioita - niihinkin on tulossa parannuksia ja parannuksia nimenomaan asiakkaan kannalta.

Kauden alettua voi todeta liki 200 maksullisen käynnin kokemuksella että yhä edelleen täällä ymmärretään pyöriä - ja asiakkaita...

PS: Ai miksi niin useita käyntejä? Määräaikaishuoltoja tulee kaudessa 5-6, renkaanvaihtoja toinen mokoma eli siinä on jo vähintään 10 käyntiä kaudella. Ja sitten välillä kaikki pikkujutut, joita osaan näppärästi keksiä - "mitäs jos avattaisiin varmuuden vuoksi tämä moottori/vaihdelaatikko/joku muu, jos siellä vaikka olisi jotain vikaa"


Töiden vastaanottotilakin on uudistunut ja uudistumassa


Henkan oma pyörä

lauantai 20. joulukuuta 2025

Mukavaa Joulua ja parempaa uutta vuotta 2026! Miten meni 2025?

Hyvää joulua ja murisevaa uutta vuotta kaikille Oma Aika -blogin lukijoille – sekä teille vanhoille konkareille että uusille, jotka olette viime vuosina eksyneet tänne ehkä vahingossa etsiessänne jotain ihan muuta!

Miten meni teillä vuosi 2025 prätkähommissa? Tuliko ajettua sopivasti, liikaa vai juuri sopivan vähän, että jäi aikaa muuhunkin elämään? Kerro kommentteihin, jos huvittaa heittää joku kauteen liittyvä helmi – paras saa palkinnoksi virtuaalisen norjalaisen kalakeiton!

Itselläni vuosi oli sellainen "elämä tapahtuu" -tyyppinen. Uusi elämä asettui aloilleen, mutta prätkät eivät – nehän ovat kuin vanhat kaverit, jotka eivät koskaan halua olla liian kauan paikoillaan. Ilometrejä kertyi vähemmän kuin aikoihin eli hiukan reilut 30 miljoonaa (eli hiukan reilut 30 000 kilometriä noin perinteisemmin ilmaistuna). Kotimaan helmet jäivät vähän vähemmälle, ja Norjan reissu hajosi kolmeen osaan kuin huonosti suunniteltu ketju – syitä oli monia, mutta lopputulos oli silti upea. (Kiitos Norjalle kaikista serpentiineistä, tunneleista ja lane splitting -vapaudesta!)

Teknisesti vuosi sujui hyvin... kunnes syksyllä Wolfgang päätti muistuttaa, että se onkin vanha sotaratsu eikä ihan vastatullut alokas. Kardaani petti – joku oli joskus hitsannut siihen uuden pään, mutta metalli oli ilmeisesti ollut vähän "pehmeämpää" tyyppiä kuin alkuperäinen, sellainen "ei kestä ikuisesti" -versio. Prätkäpajassa se vaihdettiin, ja kuinka ollakaan, pieni ajoittainen öljytippa koneen alla räjähti huollossa kunnon vuodoksi. Syy? Öljy-/vesipumppu, joka sekin päätti lähteä eläkkeelle. Lopputulos: lompakko laihtui, mutta Wolfgang murisee taas kuin uusi. Tai ainakin kuin vanha, mutta toimiva. Tiesittekö muuten, että vanha K-sarjan Bemari ei käy, jos siinä ei ole mittaristo kiinni? Ei ehkä ekana tulisi mieleen etsiä syytä mittaristosta, jos pyörä joskus ei käynnistyisi. Ja kun nyt mittaristoista puhutaan, niin vilkaistaanpa niitä.

Mittarit 2025 lopussa:

  • Wagner: 436 000 km (josta itse ajettu 2013 jälkeen 336 000). Oma suosikki pitkille reissuille.
  • Wolfgang: 195 000 km (itse ajettu 2019 jälkeen 105 000). Varapyöräkin on saanut riittävästi liikuntaa, onhan se liki identtinen Wagnerin kanssa.
  • Honda CX: n. 216 000 km (itse n. 60 000). Näyttelypyöränäkin tunnettu onkin arjen sankari
  • Monkey: vasta 6000 km. Pieni apina, suuri ilo – mutta ei pitkille matkoille.

Enemmän on itse asiassa ajettu, mutta Biimereiden mittaristot ovat välillä kiukutelleet. Ilometrejä tulee eniten Bemareihin, koska niillä istuu vaan ja matka taittuu. Ajopäiviä eniten CX:llä, koska sillä hoituu arki. Monkey on se, jolla hymy nousee korviin, vaikka matka on lyhyt. Hymy nousee vielä enemmän katsojille, kun on muka hupaisan näköistä, kun tämänkokoinen ukko ajaa ja moposta ei näy mitään...

Kiitos kaikille lukijoille vuodesta 2025! Sivulatauksissa ylittyi kymmenen miljoonaa – se on kuitenkin vähemmän kuin Bemareilla ilometrejä tänä vuonna. Uusia lukijoita tuli ja nykyinen lukijakunta on entistä vahvemmin nimenomaan blogin varsinaisista aiheista kiinnostunut. Tai sitten ovat eksyneet muuten vain paikalle. Jouluna rauhoitutaan, syödään norjalaista kalakeittoa (tai kinkkua, kumpaa nyt sattuu pöydässä olemaan) ja ladataan akkuja seuraavaan kauteen. Ainakin pyörän, että lähtee aikanaan käyntiin.

Hyvää joulua ja murisevaa uutta vuotta 2026!

Miten teidän vuotenne meni? Paras prätkähetki 2025? Paras norjalainen kalakeitto? Kerro, jos huvittaa! 😊


Tästä tuli sanomista. Paikalle tuli nais- ja miespoliisi kertomaan, että nyky-Ruotsissa poliisiasemien lähellä ei saa enää kuvata – ampumis- ja pommiuhkia on päivittäin. Lopulta kuvat kuitenkin sallittiin, koska Ruotsin poliisi oli itse antanut samanlaisia kuvia Wagnerista uutena poliisipyöränä vuonna 1989 samaisen aseman edessä. Lopuksi vielä ystävällinen neuvo: "Toivottavasti Suomi välttää meidän virheemme." Kiitos neuvoista – otetaan opiksi! Ehkä...


Erikoista vuonna 2025 oli, että molemmat Biimerit olivat yhtä aikaa reissussa, ensimmäisen kerran ikinä. Reissu kohdistui Jäämerelle. "Harrikkamies" totesi, että vanha Biimeri oli parempi ja mukavampi ajaa pitkällä matkalla, vaikka voimaa voisi välillä olla enemmän kaksi päällä ajaessa. Mukavin hänen kokemuksestaan matkalla on Goldwing.


Prätkäpaja huolsi kaikki kaksipyöräiset. Niiden kunto tuntuu paranevan vuosi vuodelta! Siis pyörien, mekaanikoista en tiedä... 😃

Honca CX hoiti arkiajoja, niin remonttiprojektit kuin sairaalakäynnitkin.


Wolfgang työmatkalla Seinäjoen liepeillä


Wagner maailman vanhimmalla bensa-asemalla eli Kalmarin Unionilla.


Wolfgangilta meni boorit kardaanissa syksyllä kesken ajelun. Se jäikin käytännössä viimeiseksi varsinaiseksi ajeluksi kaudella 2025. Prätkäpaja tuli pelastamaan, kun Autoliiton Plus-jäsenyyden ja Ifin täyskaskovakuutuksen palvelutaso ei ollut tällä kertaa ihan kohdillaan. 


Honda lähitienoilla


Luonneanalyysin tulos


Marilyn, joka ei suinkaan ole kuollut vaan pakeni kohujulkisuutta juurilleen Pohjoismaihin ajelemaan Bemarilla, toivottaa lukijoille mukavaa joulua ja parempaa uutta vuotta 2026! Hänet tunnetaan nykyään nimellä Noora Jaana Martinpoika Haukisalmi. Ihan varmasti ehkä on näin.

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


perjantai 24. toukokuuta 2024

Ihan normaali 400 000 kilometrin määräaikaishuolto

Millainen on moottoripyörän 400 000 kilometrin määräaikaishuolto? No, tietenkin on olemassa kaksi oikeaa vastausta. Toinen on, että "vaihdettiin öljyt ja jatkettiin matkaa, ikinä ei mitään muuta ole tehty", ja toinen vastaus olisi, että "purettiin atomeiksi, ja kiillotettiin ja vahattiin joka protoni, ja se vaati ihan uskomatonta ponnistelua ja osaamista ja kiertonäivertimet".  

Tai sitten tylsä totuus: tähän pyörään tehtiin ihan normaali huolto-ohjelman mukainen ns. "iso huolto", joka on tehty pyörään aina noin 15 000 kilometrin välein. Öljyt on mahdollisuuksien mukaan vaihdettu 7500 kilometrin välein. Olennaista huollossa on, että se tehdään huolellisesti eli oikeasti huolletaan ja tarkistetaan pyörän kunto. Silleen aikuisten oikeesti tiäksä. Prätkäpaja on tehnyt sen hra Oma Ajan pyörille vuosikausia. 

Joskus on tullut huollossa ikäviäkin yllätyksiä, jotka ovat hyviä juttuja. Kait. Huoltoon on mennyt "ehjä pyörä", mutta niin vaan on löytynyt jotain laitettavaa. Jotain, mikä olisi voinut hajota tai olla loppu hetken päästä. Ikävää laskun kannalta, mutta hyvää taas se, että asiat on huomattu etukäteen huollossa eikä tien päällä...

Blogin vakituiset lukijat tosin ehkä muistavat, että aina ei Prätkäpaja ole suostunut korjaamaan vikoja. Syynä on ollut se, ettei niitä ole voitu korjata, koska "korjaamolla on töissä vain mekaanikkoja, ei psykologeja", kuten Leq eli Prätkäpajan omistaja ja legenda jo eläessään on ystävällisesti hra Oma Ajalle sanonut. Jälkimmäisiä olisi toisinaan tarvittu, kun hra Oma Aika on epäillyt, että on pyörässä jokin vika piilossa kumminkin. Jokin kaamea vika, joka vain ei oireile ollenkaan. Sellaisethan niitä kaikkein pahimpia ja ilkeimpiä vikoja ovat, jotka eivät mitenkään kerro olemassaolostaan! Niinpä sitten hra Oma Aika on muualla muun muassa avauttanut vaihdelaatikkoa ja purattanut moottorin atomeiksi - ja saanut sitten kuulla, että "kaikki oli kyllä ihan kunnossa, tilisi voit tyhjentää tuonne kassaamme". No, mielenrauhaa on saanut rahalla. Tosin tyhjä tili heikentää mielenrauhaa, mutta kumpi on elämässä tärkeämpää - rahat vai moottoripyörä? 😃

Paitsi kerran olisi ollut ihan mekaanikon korjattavissa oleva vika. Kukaan ei uskonut, että "kardaani värisee vienosti oikeaan jalkapohjaan tietyllä kierrosluvulla ja varmaankin katkeaa pian". Ei uskottu Prätkäpajassa, eikä edes legenda Repa Myllymaa uskonut, eikä kukaan muukaan. Mutta neljä päivää myöhemmin se katkesi. Siitä on hyvä aina muistuttaa huollossa, että "olinkos oikeassa, olinkos!". Tykkäävät kovasti sellaisesta muistuttamisesta. 

Mutta tämä "Wagner" on saanut nauttia hyvästä huollosta, kuten hra Oma Ajan muutkin pyörät. Huolloista noin 95 % on tehnyt Prätkäpaja. Tietyissä tilanteissa ovat erikoisosaamistaan näyttäneet lähinnä Repa ja MW Steel. 

Mitä huollossa sitten tehdään? Annetaan kirkasvalohoitoa ja shamaani lukee energiajuomapullon kyljestä taikasanoja? 

Alun perin hra Oma Aika kyseli kiinnostusta yhteistyöhön tällaisen 400 000 kilometrin huoltojutun tekemiseen BMW:n merkkihuollon tiskillä (olisihan se kait jonkinlaista statusta heillekin, että heidän tuotteensa on kestänyt hyvin), mutta aihe ei herättänyt kiinnostusta. Prätkäpajassa oltiin valmiita yhteistyöhön jutun tekemiseksi. He ottivat kuvia ja kertoivat, mitä huollossa tehtiin, mitä siellä havaittiin, ja mitä olisi hyvä tehdä joskus tulevaisuudessa. Lähinnä kai siksi, että hra Oma Aika menisi kotiinsa eikä kurkkisi hallin nurkan takaa, että jokohan se pyörä on viiden minuutin kuluttua valmis.

Tämä juttu on siis mainos, joka on maksettu isolla rahalla. Kaupallista yhteistyötä. Maksun suoritti hra Oma Aika huollon jälkeen Prätkäpajan tilille. Joku sanoi, että hra Oma Aika ei oikein ole hahmottanut kaupallista yhteistyötä. Mutta sellaista se tämän blogin kaupallinen yhteistyö on, että maksetaan laskut ja kerrotaan omaa tarinaa eikä jonkun toisen tarinaa... 

Lopputuloksena voi kuitenkin todeta, ettei 400 000 kilometriä ole mikään ihmeellinen suoritus moottoripyörälle, jos se huolletaan asianmukaisesti. Eikä siitä siksi kauhean ihmeellistä juttuakaan saa. Jonkun huonomman huollon kanssa ehkä olisi enemmän tarinoita kerrottaviksi. 

Mitä murheita on mahtunut 400 000+ kilometriin? Kaikenlaisia. Vakaviakin murheita. Ainakin jos kuskista puhutaan. Mutta on pyörälläkin ollut omat pienet murheensa. Paljon on kaikenlaisia osia kulunut, pari kardaaniakin - toinen siis katkesi kesken ajon ja se vähän hidasti etenemistä, toinen havaittiin huollossa kuluneeksi. Kaikki huollot on listattu tällä sivulla.

Toisaalta kun esimerkiksi kone avattiin hra Oma Ajan vainoharhaisesta pyynnöstä (siinä ei ollut minkäälaisia vikaoireita, toisin kuin kuskissa), voitiin todeta koneen olevan ihan hyvässä kunnossa ja mitoissa. RVS-käsittely sieltä kyllä erottui eli kyllä se ainakin tässä pyörässä toimii. Samoin kävi vaihdelaatikon kanssa, ei sielläkään näkynyt edes kulumaa. Oikeastaan erityisongelmana voisi sanoa kiukuttelevat sytytystulpat. Vioittuneita tulppia on mahtunut useampi tälle matkalle. Ilmeisesti kone tykkää pykälän viileämmistä tulpista kuin ohjekirjan mukaiset tulpat ovat.  Pahin vika oli, kun yksi ruiskusuutin oli vähän tukossa eikä sitä huomattu heti - yksi sylinteri kävi laihalla ja venttiilihän siinä lopulta paloi. Mäntäänkin tuli pieni jälki, joka ei ajamista sinällään haitannut. Vaihdelaatikolle RVS-käsittely on tehnyt ajossatuntuvinta hyvää - siitä tuli melkein japanilaisen kevyttoiminen eli vaihteet vaihtuvat ilman sotilassaappaan reipasta polkaisua ja arjalaista komentokäskytystä.

On niitä huoltoja tehty aika paljon - reilusti toistasataa maksullista huoltoa eri pyörille Prätkäpajassa ja kas kummaa - kaikki tuntevat hra Oma Ajan etunimeltä... 



Vuoden 2023 viimeinen varsinainen ajelu - sen päivän jälkeen keli tuntui liian huonolta. 400 000 kilometriä tuli mittariin ja muutaman kilometrin päästä kone sammutettiinkin odottamaan uutta vuotta ja ajokautta. Huolto tehtiin vasta näin keväällä, kun pyörän sai ajettua tallista Prätkäpajalle. Tämä entinen poliisipyörä "Wagner tuli ostettua Ruotsista vain 100 000 ajettuna vuonna 2013 (tuontiohjeita tässä). Vuonna 2023 tuli siis täyteen 300 000 yhteistä kilometriä (pohjilla oli vain 100 000 kilometriä Ruotsin poliisilla). Loput ajot on hoidettu vuosittain kahdella muulla pyörällä. Huoltohistoriat molemmista Biimereistä kaikkineen tällä sivulla.


Molemmat Biimerit pajalla yhtä aikaa - toiseen uusi akku ja toiseen 400 000 kilometrin määräaikaishuolto. Kaksi identtistä pyörää varmistaa ajamiset, vaikka jotain huolto-osaa joutuisi Saksasta odottamaan.


Tästä huolto alkaa



Asiantuntija tarkistaa pyörän huolto-ohjelman. Tai sitten kyseessä on lähiravintokan lounaslista.


Ei ihan uudenveroinen


Venttiilinvälysten tarkistus ja säätö



Takarengas todettiin vaihtokuntoiseksi


Kardaanin ja perän rasvaus on osoittautunut näissä erityisen tärkeäksi - aina kun takarengas vaihdetaan. Hyvässä kunnossa olivat.


Takajarru kaipasi huoltoa - palat olivat kuluneet epätasaisesti


Tankin sisältä bensansuodattimen vaihto, letkujen ja pumpun tarkistus. 
Huoltomiehen erityistoive kaikille lukijoille: tuokaa pyörä huoltoon tankki suht tyhjänä, kun tankki joudutaan usein joka tapauksessa tyhjentämään.




Toisen takalaukun yhden lukon huomattiin kuluneen väljäksi - onneksi hra Oma Ajalla on muutama ylimääräinen laukku, josta saatiin lukko tilalle. Ja kyllä, sarjoitettuna! 


Bensansuodatin on syytä vaihtaa aika ajoin


Venttiilikopan tiivistekin uusittiin tällä kertaa - ja alkuperäiset BMW-tiivisteet ovat muuten kalliita (100 €!)


Lopuksi huolellinen pesu - puhtaasta koneesta voi huomata mahdolliset öljyvuodot helpommin


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )




torstai 5. lokakuuta 2023

Norja 2023, prologi: “Life is what happens to you while you're busy making other plans”


“Life is what happens to you while you're busy making other plans” on John Lennonin tunnetuksi tekemä toteamus, ja se on harvinaisen totta. Aina ei mene suunnitelmien mukaan, elämä on yllätyksellistä. Reissaaminenkin on, ja niistä yllätyksistä ne suurimmat muistot syntyvät. Ja parhaat jutut. Etenkin niistä yllätyksistä, joille voi kymmenen vuoden kuluttua jo ehkä nauraa. Tai joille ainakin kaverit nauravat. Reissaamisessa ovat hyvät vinkit kohteista kuitenkin hyödyllisiä. Pätee myös Norjaan. 


Norja? Taas? Tässä blogissa on jo ennestään kymmenittäin tai sadoittain vinkkejä, tarinoita ja sattumuksia Norjasta. Mitä vielä? Paljonkin. Norjassa on paljon kaikkea, ei pelkästään rahaa ja vuoria, joita niitäkin riittää enemmän kuin satunnaisella motoristilla elämää.

Olennaisimpana osana tulevia juttuja ovat tietenkin vinkit reissaamiseen, paikkoihin ja kohteisiin Norjassa, ja vähän Ruotsissakin. Mutta väriä niihin vinkkeihin tulee erilaisista sattumuksista, historiasta ja etenkin luovasta historian tulkinnasta.


Suunniteltu suunnittelemattomuus

Kuten aiemminkin on opetettu, niin fiksu reissaaja tekee hyvät ja huolelliset suunnitelmat. On viisasta suunnitella tarkka reitti ja aikataulu, jonka mukaan mennään. Vaikka väkisin. Kaikki majoitukset etukäteen varaten tietenkin, ja mielellään taukopaikatkin valmiiksi. katsottuina Sitten mennään aikataulua tiukasti noudattaen, oli säätila mikä tahansa, tai tuli eteen mitä tahansa yllätyksiä. Jos hidastavia yllätyksiä tulee, niin sitten ajetaan pidempää päivää ja vähän tiukemmalla otteella, että saadaan aikataulu kiinni. Kohteet on päätettävä etukäteen. Kyllä päivässä Norjassa pitää 600-800 kilometriä ajaa kelissä kuin kelissä. Mutta... edelleen “Life is what happens to you while you're busy making other plans”.

Toinen tapa onkin hra Oma Ajan tapa, jossa teetetään pyörälle "Norja-huolto" (Prätkäpajan termi hra Oma Ajan sielun pelastamiseksi tehtävälle huollolle, jossa pyörästä tarkistetaan ja huolletaan kaikki), sitten tankataan pyörä ja lähdetään liikkeelle, ja suunnataan kulkua sään mukaan 4-5 viikkoa ihan minne sattuu, kunhan se on Norjaa ja kunhan ei liikaa satu. Sellaista taivaanrannanmatkailua, jossa kilometrien sijaan tulee ilometrejä. 

Norja 2023:



Naisjuttuja, Helvetti, ajokortti hyllylle ja muita sattumuksia

Tällä kertaa Norjan turnee olosuhteista ja elämän sattumuksista johtuen tehdään yksin. Vinkkejä tulee silti vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin! Sattumuksia ainakin tulee enemmän...

Mitä jos vuoristossa yksin reissatessa tulee ongelmia, sattuu ikävyyksiä? Pitää varautua. Varautuminen tarkoitti tässä tapauksessa, että mukana on joitain tuiki tarpeellisia varaosia, jotka tuskin hajoavat ja joita hra Oma Aika ei luultavasti edes osaisi vaihtaa, kuten esimerkiksi käynnistysrele. 

Se mihin ei varauduttu, ovat muun muassa kuriositeetin muuttuminen yhdeksi elämän parhaista päivistä, koetaan yllättäviä naisjuttuja ja epäonnistuneita treffejä, joudutaan Helvettiin ja päästään sieltä pois, nautitaan päiväkausia päivänpaisteessa sateesta, mietitään tuntemuksia veneessä ukkosmyrskyssä keskellä Oslon vuonoa, innostutaan suorittamaan upeita vauhdikkaita kanttauksia jalkatapit maata viistäen mutkateillä vuoristossa, ja koetaan lopulta niistä seurannut päättäväisen poliisinaisen suorittama liputus pois radalta ja kuullaan toteamus, että "valtavasti ylinopeutta, ajokortti lähtee heti ja tulee isot sakot". 

Lisäksi mennään ajamalla isojen porotokkien läpi, ihaillaan elämän vilskettä autiossa kylässä ja ajetaan yhtä soittoa 1400 kilometriä eli 1,4 miljoonaa ilometriä naisen takia. Jokainen mies tietää kyllä miksi. Ja varmaan jokainen nainenkin. Että sellaisia tarinoita on luvassa. Kannattaa siis jäädä kanavalle ja seurata sattumuksia! 


Tulossa olevia tilanteita...


Kestääkö vuosimallin -86 BMW? Prätkäpaja teki siihen taas ennen reissua ns. Norja-huollon. Kestääkö vakavasti sydänsairas kuski? Miten käy yksinäisen reissumiehen vuoristossa?


Siltoja, jotka kestivät jo sata vuota sitten, ja varmaan kestävät yhä...


Vuorten ylityksiä lipsuvin renkain


Tuhansia poroja, tokkien läpiajoja videoillakin


Mielenkiintoisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa


Karun kauniita maisemia


Arveluttavia ajoreittejä


Suurta vauhtia ja...


...suuren vauhdin seuraamus.


Mutta kyllä sitä jalkamiehenäkin kaltaisiaan löytää


Omaa aikaa: Liikkeelle

Kohti Norjaa siis yksin - itse asiassa ekaa kertaa ikinä, mutta sellaista se elämä on. Life is... ja niin edelleen.

Matka alkoi hyvin, ennusteesta huolimatta ei satanut. Siis ensimmäiseen kymmeneen kilometriin. Tai siis tihuutti vain vähän. Sen jälkeen satoikin kunnolla seuraavat 540 kilometriä eli koko matkan Kajaaniin asti. Ainakin uudet kotimaiset Hanxin ajovarusteet tulivat testatuiksi: hyvin pitävät vettä, mutta hengittävät silti. Niin vain lopulta kaula-aukosta kuitenkin vettä vähitellen pääsi sisälle, kun tarpeeksi kauan satoi, ja jopa kypärän sisäpuoli alkoi kastua, ja goretex-hanskoistakin ajan kanssa alkoi sisus kostua. Se kuuluu lajiin. 

________________________

Seuraavassa osassa päästäänkin sitten uusillekin reiteille, uusiin paikkoihin, ja saatte lukea vinkkejä paikoista, joita ette ehkä ole edes miettineet. Ja lukea luovaa tulkintaa kaikesta.

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )