keskiviikko 25. elokuuta 2021

Päiväpikainen: Helsinki. Se alkuperäinen.

Oletko ajellut Helsinkiin? Se meren rannalla oleva paikka satamineen, josta alkaa valtakunnan tärkein tie. Sen mielenkiintoinen historia ja nähtävyydet kiinnostavat yhä useampia ihmisiä. Siellä Selkämeren rannalla. Samaa ideaahan koetettiin kopioida myöhemmin perustamalla toinen Helsinki Suomenlahden rannalle vuonna 1550. Sinne ei saatu asukkaita vapaaehtoisesti, mutta satojen vuosien kuluttua se alkoi paisua kuin pullataikina. Tämä vinkki on kuitenkin siitä ensimmäisestä Helsingistä.

Alkuperäisestä länsirannikon Helsingistä alkaa nykyisen Suomen alueen mantereen puolella Suuri postitie eli Kuninkaantie. Itse asiassa koko Suomessa oli silloin vain kaksi tietä - Kuninkaantie Pietariin ja Härkätie Hämeenlinnaan. Härkätien korvasi aikanaan Ysitie, Kuninkaantien Ykköstie, Kehä III ja Seiskatie. Kuninkaantiellä oli tosin Karjaan seudulla parikin linjausta eri vuodenaikoina käytettäviksi, toinen rantaa pitkin ja toinen vähän ylempänä. Yhä edelleen motoristeille voi suositella näitä alkuperäisiä mutkateitä noiden supertylsien teiden sijaan.

Kuninkaantie oli merkittävä tie jo paljon ennen kuin tämä toinen Helsinki perustettiin. Kuninkaantien läntinen piste oli Bergenissä, josta se kiemurteli Osloon, seuraavana Karlstad, Örebro, Tukholma, Ahvenanmaan kautta Helsinkiin. Siis siihen ensimmäiseen. Sieltä se jatkui Turkuun, Viipuriin ja lopulta Pietariin. Turun ja Viipurin välille lisättiin paljon myöhemmin sivuhaarana tämä myöhempi Helsinki - etenkin kun 1700-luvulla sinne rakennettiin yksi Ruotsin huomattavimmista linnoituksista eli Sveaborg. Suomeksi sitä sanottiin Viaporiksi, kunnes 1918 se nimettiin sattuneista syistä Suomenlinnaksi. Vuosina 1809 - 1917 sitä kaiketi olisi pitänyt kutsua Venäjänlinnaksi eli Русский Замок. Epäilemättä se olisi suomeksi silloin ollut Ryssänlinna. Mutta ei ollut, se oli Sveaborg eli Viapori. Joka tapauksessa se oli isompi ja merkittävämpi asia kuin rannalla ollut pieni Helsinki (se myöhempi). 

Ensimmäinen Helsinki oli mukana paitsi postin kuljettamisessa, myös taisteluissa. Ruotsin ja Venäjän toistaiseksi viimeisessä sodassa, sen viimeisissä käänteissä: "26. syyskuuta 1808 Helsingissä astui  maihin 3 400 miehen suuruinen ruotsalainen apujoukko everstiluutnantti Gustaf Olof Lagerbringin johdolla. Kun ruotsalaiset olivat torjuneet venäläisten ensimmäisen hyökkäyksen ja kulkeneet noin 10 kilometriä Turkua kohti, he kohtasivat Viiaisten luona kenraali Pjotr Bagrationin johtaman ylivoimaisen vihollisjoukon. Ruotsalaisten täytyi kiivaan ottelun jälkeen peräytyä laivoihinsa." 
"Peräytyä" on hiukan vaatimaton ilmaisu, kun todellisuudessa paettiin sananmukaisesti henkensä edestä. Kuningas tykkeineen oli tietenkin jo häipynyt ensimmäisenä. Siitä saakka Suomi oli Venäjän keisarikunnan läntisin alue, oltuaan siihen asti Ruotsin itäisin alue. 

Sen jälkeen myös postin kulkeminen Helsingin kautta Ruotsiin ja takaisin hyytyi ja Helsingistä ei kasvanut varsinaisesti miljoonakaupunkia. Sen sijaan veli Venäläinen alkoi kehittää sitä myöhempää Helsinkiä palkkaamalla herra Johann Carl Ludwig Engelin luomaan Helsingin monumentaalisen keskustan empiretyyleineen. Empire-tyyli ilmeisesti puri turisteihin hieman paremmin kuin ensimmäisen Helsingin raikas maalaisromantiikka, ja niin suuri osa tämän blogin lukijoista on käynyt myöhemmässä Helsingissä, mutta ei siinä ensimmäisessä. Suomenlahden Helsingistä alkaa Nelostie ja muita vastaavia, mutta ne ovat tylsiä ja lähes vailla historiaa. Toisin kuin Kuninkaantie.

Muitakin nähtävyksiä on kuin Helsinki-kyltti ja satama. Helsingin päätien varressa on Kyyneltenkallio. Vähemmän raikasta maalaisromantiikkaa. Kallion päällä olevassa kyltissä nimittäin kerrotaan surullinen tarina toisiinsa rakastuneista Liisasta ja Heikistä, joille sanottiin, että orpanat eli serkukset eivät saa rakastaa toisiaan. Heikki siitä sitten kirjoittamaan kuninkaalle, että eikös tämä nyt sopisi kumminkin. No niin asia tuli kaikkien oikeusherrojen tietoon, ja kun serkukset saivat vielä lapsen, niin Heikki mestattiin kirveellä, Liisa poltettiin elävältä roviolla nähtyään ensin Heikkinsä kuoleman. Lapsi puolestaan tapettiin upottamalla kiehuvaan veteen. Onko tarina täysin tosi vai ei, siitä ei ole ihan varmuutta, mutta ainakin paikalla on varmuudella teloitettu kirveellä kaula katkaisten muiden muassa Taivassalon pappilan rengit Heikki Mikonpoika ja Heikki Pekanpoika, koska nämä Heikit tykkäsivät toisistaan. Aika talebanmeininkiä ollut vielä 1600-luvulla. Jälkimmäistä tarinaa ei kyltissä kerrota. 

Eli Kyyneltenkallion kohdalla maalaisromantiikka ei oikein ole päällimmäisenä mielessä, mutta muualla kyllä. Siksipä Helsinki on suosittua mökkialuetta - siis se ensimmäinen Helsinki, ei myöhempi. Se on myös suosittua kivialuetta - sieltä on louhittu kiveä ja toimitettu lähelle ja kauas. 

Eteläisessä ja läntisessä Suomessa päiväretkikohteeksi sopii siis hyvin Helsinki. Samalla voi ajella vaikka Lahteen, sehän on Helsingin lähellä. Niinkuin sen myöhemmänkin Helsingin lähellä on. 

Seudulla on muutenkin todella kivaa ajella, kunhan välttelee Kasitietä, Ajelee vaikka pikkuteitä Uuteenkaupunkiin Bonk-museoon, joka tosin taitaa kesän jälkeen olla auki vain lauantaisin.

Helsinki ja Suomen läntinen rannikko on ollut aiemmin esillä tässä Energistä kevättä -jutussa. Kuninkaantiestä on ollut monasti juttua tässä blogissa, muun muassa tässä Kuninkaalliset kurvit -jutusssa.
Valtaväylä Helsinkiin


Liikennemerkki kertoo, että "Lähestyt satamaa"


Helsingin keskustassa


Helsingin satamassa. Ruotsin-laivaa odotellessa. Toisiko joku vaikka kaakaota, täällä alkaa odotellessa aika käydä pitkäksi... :D 


Viimeisen taistelun muistokivi


Joidenkin lähteiden mukaan Tylpänniemestä löytyisi jotain jäänteitä tai muistoja, muttei löytynyt.


Kivilouhos


Muita Helsingin nähtävyyksiä: Kyyneltenkallio



Ajeluteitä Helsingin seudulla





_________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


tiistai 17. elokuuta 2021

Pessimismiä Puolangalla - kun pieleen meneminenkin epäonnistuu

Joskus pitää tehdä outoja asioita ja toivoa, etteivät naapurit ja muut saa tietää. Kuten esimerkiksi käydä katsomassa Puolangan pessimistien Pessimismimusikaali. 

Kaikki tietenkin muistavat sadun "Lumikki, Punahilkka ja Seitsemän kääpiötä sekä Iso Paha Susi". Satu, jossa täysin kokematon ja mitään osaamaton prinsessa riepoo seksinnälkäisen tai siis uutta parisuhdetta kaipaavan äitipuolensa hermoja, kunnes Lumikki päättää häipyä ja etsiä elämän. Vastaan tulee tietenkin kokenut Punahilkka, joka saa Lumikin valitsemaan elämän sijasta Puolangan. Punahilkalla on ilmeisesti jonkinlainen suhde Ison Pahan Suden kanssa, koska käy tapaamassa sutta, vaikka se söi hänen isoäitinsä jo aikoja sitten. Punahilkka saa kiksejä vähän reippaammista jutuista ja haluaa Lumikin suden syötäväksi, ja mielelläänhän Susi Lumikin syö.

Puolangan sankarilliset seitsemän kääpiötä tulevat paikalle - pelastavatko he Lumikin? Puolangan asukasluvun kehityksestä johtuen sankarillisia seitsemiä kääpiöitä on viisi eivätkä he ole kääpiöitä eivätkä sankarillisia. Eivät pelasta Lumikkia vaan ymmärtävät häipyä, koska suden tappamisesta tulee vankeutta tai ainakin päiväsakkoja. Mutta kuten saduista tiedämme, prinssejä vilisee metsien takamailla, ja niinpä Puolangan tanhuvilta saapuu Prinssi, joka on sudentappaja jo viidennessä sukupolvessa, ja pelastaa Lumikin. Siitä seuraa tietenkin häät eli kaksi toisilleen tuiki tuntematonta menee saman tien naimisiin, ja hääyönä Prinssi saa ja Lumikki saa myöhemmin - nimittäin kaksi positiivista tulosta eli raskaus- ja kuppatesteistä.

Lumikki eroaa heti seuraavana päivänä Prinssistä ja päättää rakennuttaa itselleen tornin, sillä prinsessojen kuuluu asua torneissa. Mutta mikä firma osaa rakentaa tornin? Onneksi Puolangalla on kommandiittiyhtiö "Kuninkaalliset rakennukset, jätehuolto ja poroerottelu". Kukapa firmaa pyörittää? No tietenkin Prinssi! 

Punahilkka tuntee vetoa fyysistä työtä tekeviin prinsseihin, ja viettelee Prinssin alta aikayksikön. Heitä yhdistää se, että molemmat saavat asioita pystyyn - Prinssi saa vahvoilla käsillään tornit pystyyn ja Punahilkka jotain muuta, ja sehän riittää hyvään suhteeseen. Prinssi saa jälleen ja Punahilkka varmaankin myös, tai ainakin hän saa myös samat kaksi positiivista saavutusta elämässään kuin Lumikkikin eli on raskaana ja kuppa. Kuppa lähtee penisilliinillä molemmilta ja uudet ilot odottavat, mutta murheet eivät ole vielä loppuneet. 

Lumikin äitipuolella on vielä sanansa sanottavana ja omenansa annettavana. Lumikkipa ei omenaa syö, vaan siitä haukkaavat osansa Viisasta lukuun ottamatta kaikki kääpiöt ja kuolla kupsahtavat siihen.

Seuraavaksi Lumikki koetetaan polttaa torniinsa, mutta onneksi Puolangalla on supersankari Pessimies, jonka uskomaton, yliluonnollinen superkyky on osata soittaa Puolangan VPK:lle. Ei mikään ihme sinällään, että Puolangalla palaa - Puolangan nimi on saamea ja tarkoittaa palopaikkaa. 

Palokunta saapuu ja Lumikki pelastuu. Viisas saa muut kääpiöt vastalauseiden jälkeen suostumaan palaamaan elävien kirjoihin, ja Viisas myös ymmärtää, miten paljon parempaa seuraa kuin kokemattomat prinsessat on kokenut, seuraa kaipaava aikuinen nainen, ja mikä onkaan varmempi tapa iskeä äitipuoli-Kuningatar kuin leipäkone! Siitä nousee loistava parisuhde ja sen pituinen se. 

Tarinan lomassa kuullaan pessimististä musiikkia, mutta kaikkihan menee silti pieleen. Yleisö vaan nauraa ja viihtyy. Yleisöä odotettiin esityksiin kesän mittaan 2000, mutta lopulta 3000 henkilöä on halunnut varmistaa, että koko kesä on pilalla. Pettymyshän siitä sitten tuli, kun Pessimismimusikaali olikin hyvä. Jo toisen kerran. Jollei yleisö kohta ota opikseen, tulemme ehkä tulevina kesinä näkemään taas uusia Pessimismimusikaaleja.  Edellisestä Pessimismimusikaalista (ja Kajaanista!) juttua tässä Davás 1: Pessimismi Kainuussa saa iloiseksi! -jutussa.



Pessimististä tavaraa myynnissä Pessimismitalossa - myyjä huomaa asiakkaat ja yrittää piiloutua pöydän alle, mutta liian myöhään. Ihmiset tuhlaavat vähät rahansa tuotteisiin, vaikka mitäpä se hyvejää.


No niin, satu alkaa - mutta miten siihen istuu puolankalainen todellisuus...?



Puolangan Prinsessa


Äitipuoli on tunnettu omenankasvattaja, mutta ajaa tarvittaessa rekkaa tai moottoripyörää tai mitä vain siltä väliltä!




Susi (canis lupus puolangus)


Punahilkka tietää, mitä haluaa ja miten saa haluamansa




Seitsemän kääpiötä puolankalaisittain.


Pikahäät


Hääyön jälkeen - toinen on tyytyväisempi kuin toinen


Jätetty uljas Prinssi


Lumikin alapäätä on syytä vähän vilkaista - tuplasti positiivinen

Tyttöjen illassa pohditaan uudet kuviot


Punahilkalla ja Prinssillä on yhteisiä intressejä



Torni palaa - mitä tekee supersankari Pessimies? Puhkuu ja puhaltaa liekit sammuksiin? Ei - harkittuaan hän soittaa palokunnan paikalle ja pelastaa jälleen maailman! Tai ainakin Puolangan Prinsessan.


Puolangan VPK


Elämä ei nyt mene kuin sadussa


Viisas


Prinssi


Leipäkoneella saa isketyksi vaikka kuningattaren


Pessimies






Pessimistien toiminnanjohtaja riehakkaana


Iikan Grilliltä saa hyvät hampurilaiset (ja paljon muutakin) ja tuurilla voi nähdä hienoja autoja, kuten kuvan Taunus!



Omaa aikaa Kainuussa

Kajaani. Sinne päätettiin 1600-luvulla perustaa keskiaikainen linna, vaikka keskiaika oli jo päättynyt. Lisäksi linna kävi tarpeettomaksi jo ennen kuin se valmistui, joten sitä rakennettiin vaan. Välillä lopetettiin, mutta sitten rakennettiin taas. Jossain vaiheessa huomattiin, että kas vain, tuohon eteläpuolellehan on tullut kaupunki. Niinpä tehtiin portti ja silta etelään, ja sehän oli paha virhe, koska sitten oli myös portti ja silta pohjoiseen. Näin linnan läpi kulki tie, jota sitten laajennettiin, kun venäläiset ystävällisesti auttoivat hommassa räjäyttämällä linnan 1716. Niin siitä kulkee nyt sitten leveä tie läpi. 

Miksi ihmeessä? No sen selittää kajaanilaisten luonteenlaatu - he pystyttivät patsaan Pietari Brahelle. Kuten aiemmin tässä blogissa on paljastettu, Pietari Brahen nimi ei ollut Pietari Brahe vaan Per Abrahamsson Brahe. Hän oli kovin innokas pääsemään nuoren Kristiina-kuningattaren holhoojahallitukseen, mutta porukat päättivät mieluummin tuupata ukon kauas tänne itäiseen Ruotsiin kenraalikuvernööriksi Venäjän vastaista rajaa vahtimaan. Turkuun hän perusti Akatemian, joka ei viihtynyt Turussa vaan muutti myöhemmin Helsinkiin ja otti uudeksi nimekseen Helsingin yliopisto.

Brahe ei tykännyt tehdä telttaretkiä, niitä oli ollut armeijauran aikana ihan kylliksi. Suomessa taas ei ollut paljon mahdollisuuksia kaupunkilomiin, koska ei ollut kaupunkeja. Niinpä Brahe joutessaan perusti kymmenkunta kaupunkia. Yksi niistä on Kajaani, jonka hän tuli perustaneeksi 6.3.1651. Asukkaita Kainuuseen houkuteltiin etenkin Savosta, ettei alueelle muuttaisi venäläisiä. Brahe kuitenkin halveksi syvästi Sisä-Suomen asukkaita ja näki, että heidän luonteessaan on monia vikoja. Sisä-Suomeksi laskettiin silloin kaikki ei-rannikkoalueet. Eli ei kannata ihmetellä, miksi kajaanilaisten esi-isät tekivät sillan linnan läpi... 

No oikeastihan Kajaani on linnan raiskausta lukuun ottamatta kiva paikka ja kajaanilaiset ihan erityisen mukavia ja tarinoita riittäisi kerrottavaksi, mutta kerrotaan nyt yksi erityisen positiivinen asia: Jotkut haluaisivat linnan pystyyn uudelleen. Se, ettei ihan tarkkaan tiedetä, millainen se oli tuhonsa hetkellä, ei haittaa - miettikää Turun linnaa: se pommitettiin sodassa pahaan kuntoon, mutta rakennettiin uudelleen eikä ketään haittaa, vaikka siellä on vähän "tulkintaa" ja uudempaakin seassa. Olisihan Kajaanin linna kunnostettuna melkoinen turistimagneetti, sekä tietenkin huikea kulttuuriteko. Jos vaikka ihan niin paljon rahaa ei laitettaisi ulos maasta vaan investoitaisiin linnaremontin verran kotimaahan ja Kainuuseen, jossa piristysruiske olisi tervetullut.

Puolangalla vietetään Pessimismipäiviä joka vuosi 1.1. - 31.12. eli jos silloin satut paikalle, niin lienet erehtynyt paikkakunnasta? Hra Oma Aika on jo pitkään ollut Puolangan pessimistit ry:n jäsen, ja nyt Puolangalla kuultiin keskustelu, joka meni suunnilleen näin:
Pessimistien toiminnanjohtaja: "Sinä olet suurin pessimismifani!"
Hra Oma Aika: "Mahtavaa, kivaa olla kerrankin ykkönen edes jossain!"
Pessimistien toiminnanjohtaja: "Niin tai siis olisit, mutta koska olet pessimistien jäsen, sinua ei lasketa, eli suurin fani on eräs hämeenkyröläinen henkilö."
Hra Oma Aika: ...

No, pessimistihän ei pety? ;)  Kajaanissa oli kumminkin lämmintä ja mukavaa, mekkokeli! Saunomassakin oli kiva käydä... etenkin kun Kuusamosta Kajaaniin lähdettäessä satoi, ja satoi siitä eteenpäin 142 kilometriä, niin mikä yllätys oli, että pessimismipääkaupingissa sade loppui! Hämmentävä pettymysNo seuraavana päivänä kaikkialla paistoi aurinko, paitsi Puolangalla satoi...


Kajaanilaisten sankari Pietari Brahe. Tunne ei ollut molemminpuolinen...


Kajaanissa on ohjelmaa ainakin kesäisin!


Kimalainen hokkuspompus


..ja miksei saa uida?

Vanhoja piirroksia Linnasta

Luonnoksia linnan palauttamiseksi suht entiseen asuunsa, tiettävästi Pertti Juntusen käsialaa (kuvat löytyneet netistä). Olisipa tämä totta! 


Miten mennä sisälle...?


Hra Oma Aika väittää, että tästä näkee kellonajan, että se on oikeaa aikaa vähän yli kymmenen eli kesäaikaa vähän yli 11...?



Pessimiehen kanssa kaverikuvassa! 

_________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )