sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Päiväpikaiset: Viherin silta ja Taipaleen Kanavamuseo, sekä rentoa menoa Varkaudessa



Tällä kertaa kaksi päiväretkikohdetta samassa jutussa: Viherin silta ja Taipaleen kanavamuseon kahvila, ja museo myös... Toisaalta on nautiskelua Varkaudessa. Aloitetaan kiireisiä lukijoita varten päiväpikaisista!


Viherin silta

Ajamiseen kelpaa yleensä vähäinenkin syy. Viherin 30-metrisellä sillalla ei voi tehdä mitään kovin ihmeellisiä asioita, mutta se on vanha museosilta ja sellaisenaan mielenkiintoinen paikka miettiä, millaisia päätiet joskus olivat. Sitä paitsi sinne voi ajella mutkateitä, vaikkapa samalla kun on käynyt ajamassa Asikkala - Korpilahti -välin.

Venäjän läntisimmän alueen eli Suomen suuriruhtinaskunnan maantieverkkoa laajennettiin 1800-luvulla. Jos muistatte esimerkiksi tästä Rovaniemen Rillumareistä kertovasta jutusta, että vilkkaaseen kaupunkiin tehtiin 1800-luvulla peräti tie, ja ensimmäinen kauppakin perustettiin vain muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin. Samoihin aikoihin merkittäväksi puunjalostusmaaksi kohoamassa ollut Suuriruhtinaskunta tarvitsi sisämaakaupan ja puunjalostusteollisuuden tarpeisiin maantien, jota pitkin Joutsasta saataisiin maatalous- ja käsityötuotteet maailmalle. Niinpä jo alle sata vuotta myöhemmin vuonna 1887 alettiin rakentaa tietä kohti Mäntyharju Cityn rautatieasemaa. Eikä tehty ihan mitä tahansa tietä, vaan tie, jota pitkin voi ajaa jopa kärryillä! Samalla päätettiin rakentaa silta perinteiselle kahluupaikalle Viherkosken ja uittoväylän yli.

Iiral Hellgren rakensi sillan ja se valmistui 1888. Heti vuonna 1922 siitä tehtiin jo rakennuspiirustukset. Jossain määrin erilainen oli rakennusprosessi siis siihen aikaan - piirustukset tehtiin vuosikymmeniä jälkikäteen sen mukaan, että miten tuli hommat tehtyä. Koska piirustuksia ei rakennusvaiheessa ollut, niin silta tuli tehtyä vahvaksi ja on kestänyt tähän päivään asti. No, on sitä sentään välissä korjattukin, kun sillalla kulkevat kärryt muuttuivat vähitellen autoiksi ja tukkirekoiksi. 



Taipaleen kanavamuseo kahviloineen

Kun toinen päiväpikainen kohde oli tällä kertaa silta, ollaan Varkaudessa vähän samassa teemassa, nimittäin kanavassa. Tai emme oikeastaan suosittele menemään kanavaan ainakaan prätkällä, mutta prätkällä voi mennä Varkauden läpi menevästä Taipaleen kanavasta kertovaan museoon, jonka nimi on raflaavasti Taipaleen kanavamuseo. 

Miksi motoristin pitää mennä sinne? Koska Taipaleen kanavamuseo on oikein kivassa paikassa - arvatkaa missä? Juu, oikein, Taipaleen kanavan vieressä. Rakennuksessa on kesäisin päivittäin  avoinna uudistunut kiva kahvila nimeltään Musiikkikahvila Kukkakeidas, jonne voi sopia vaikka treffit. Samalla voi esittää sivistynyttä katsomalla museon, joka kaiken lisäksi on  ilmainen. Museo on mielenkiintoinen ja siellä voi jopa vähän sivistyä, vaikkei ennakkoon olisikaan niin sivistynyt... Kolmen nuoren naisen kahvilaan puolestaan voi mennä paitsi juttelemaan kavereiden kanssa ja nauttimaan kahvia ja vaikka leivoksia, myös ostamaan kesäkukkia, hoitamaan eläimiä, ihastelemaan taidetta ja kuuntelemaan livemusiikkia!









Viihdyn paremmin korkkareissa... :D 




Uusi kanavanohjaaja


Omaa aikaa Varkaudessa

Varkaus on aina ollut yksi suosikkipaikkojamme ja monia paikkoja ja vinkkejä sieltä kerrottu usein, ja paljon vinkkejä löytää valitsemalla sivun vasemmasta reunasta hakusanan Varkaus.  Monista vierailuista huolimatta treffit viime elokuussa erään VVM:n jäsenen kanssa museon kahvilassa olivat ensi tutustuminen siihen paikkaan. Kahvilan terassilla oli mukava istuskella ja museo oli oikeasti mielenkiintoinen. Täksi kesäksi kahvilassa on uudet pitäjät ja sen pitäisi olla entistäkin parempi! 

Kanavaa reunustaa mukava puistoalue. Kanavan kivireunuksissa puolestaan vipelsi ja ilmeisesti asusti kärppä, tai ainakin pikaisten vilahdusten perusteella se varmaan oli kärppä. 


Kanava on aktiivisessa käytössä, rentouttavaa katseltavaa!

Etenkin kesällä aika yllättävä!

Vähän erilainen kuin Dolly...




Metallikaiteet kuin kalterit, niistä voi pitää kiinni kun katselee maisemia!


Tämä iso potkuri ei enää pyöri. . .


__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Päiväpikaiset: Inkerannanvuori

Tällaisia paikkoja ei Suomessa taida monia olla?

Päiväreissuideaa vailla? Oletko kuullut Inkerirannanvuoresta? Oikeasti se on Inkerannanvuori, Googlen kartoissa on väärä tieto. Ei se mitään, eivät edes kaikki Varsinais-Suomen motoristit tiedä sitä. Vaikka paikka on Taivassalossa, niin tämä on enemmänkin portti Vuorenpeikon valtakuntaan. Ei näytä taivaalta eikä salolta, mutta vaikuttava paikka Inkerannan kylässä tien 192 varrella pienen hiekkatien päässä. Paikkaan ei ole minkäänlaista opastusta eikä se näy millekään isommalle tielle, se vain pitää tietää. Perillä odottaa valtava kivinen "kattila". Kenties öisin täällä vietetään vuorenpeikkojen juhlaa?

Valitettavasti paikasta eikä sen historiasta eikä taustasta löytynyt oikein mitään tietoa. EDIT: Paikalliselta tulikin tietoa: Kylä on Inkeranta, ja vuorikin oikeasti Inkerannanvuori - Googlessa on väärä tieto! Ja se on ollut TVH:n entinen hiekkasiilo, nykyisin se on yksityisomistuksessa. Kiitos Maarit S.!

Mutkia on kartan reitillä paljon, niitä on esitelty aiemminkin ja voi suositella! Matkan varrella taukopaikaksi osui Ravintola valas, josta saa vaikka vain pikaiset kahvit tai sitten voi syödä varsin asiallisia salaatteja, pizzoja, hampurilaisia tai grilliannoksia.

Tällä kertaa kyseessä on siis vain pieni päiväreissu kohteeseen ja takaisin pieniä mutkateitä pitkin eikä omaa aikaa ole jääty viettämään missään. Pikkujuttu, vähän kuin päiväpikaiset jossain, kun ilta on varattu muulle. Tällaisia "päiväpikaisia" saattaa jatkossakin tulla varsinaisten reissuvinkkijuttujen sekaan.






Mutkateillä


Laita vaikka Googlemapsiin tai navigaattoriin Inkerirannanvuori, niin löydät kyllä






Pikkuteitä pitkin voi mutkitella esimerkiksi Loimijoen mutkien mukana


Ravintola Valas tarjoaa vaikka mitä



Selfie, kun taas pitää odotella Hra Oma Aikaa, joka on jäänyt jonnekin



Satoja miljoonia ilometrejä - hyvä päivä!


Hanx!

Samalla esitellään ja suositellaan taas Hanxin ajokamoja, niitä ilmeisesti ainoita Suomessa suomalaisten tekemiä. Hra Oma Aika tarvitsi uudet ajohousut ja kun hän ei ole atleettinen vaan enemmän sellainen kotleettinen kuin muumit, niin sovittaessaan korkeavyötäröisiä ajohousuja, hän tunsi olevansa sarjakuvahahmo Obelix eikä vaikuttanut kovinkaan tyytyväiseltä. Hra Oma Aika on muutenkin vähän kuin Obelix, paitsi ettei hän voi tehdä mitään fyysisesti rasittavaa. Matalavyötäröiset eivät oikein istuneet obelixmaiseen vartaloon. 

Niinpä Hanxin tehtaanmyymälässä Oravikoskella kun olimme, niin siellä saman tien suunniteltiin mahakkaille asiakkaille sopiva housumalli: vyötärö on "farkkutasoa" eikä tule mahan päälle, mutta on henkselit, selkään ei tuule ja lahkeet saa saappaan päälle. Tämä uusi "Oma aika"-malli on (vielä?) yksittäiskappale, mutta on osoittautunut kevään vaihtelevissa olosuhteissa miljoonien ilometrien myötä erittäin hyväksi. Sopii mahakkaalle eli on mukava käytössä ja ei kovissakaan sateissa ole päästänyt vettä läpi. Loistavaa palvelua ja laatua! Sitten tuntuu "Obelixeistakin" hyvältä...  ;) 





Vuosikausia kovassa käytössä olleet Hanxin nahkavaatteet ovat kestäneet hyvin. Useimmat nahkavaatteet tulevat Hanxillekin ulkomailta, Suomessa kuitenkin tehdään mm. nahkaliivejä, isojakin kokoja.

lauantai 8. toukokuuta 2021

Pullot tyhjiksi ja muuta kivaa reissun varrelta

Mielenkiintoinen pullo - monikäyttöinen...? ;) 

Halki savolaisten maan! Tässä blogissa on lukuisia juttuja Savosta, ja tulee olemaan jatkossakin, niin paljon sielläkin motoristeille kaikkea on. Tällä kertaa vähän erikoisempia kohteita! Pullojen sisältöjä saatat tuntea, mutta entäs ne erikoisemmat pullot?


Sonkajärvi

Sonkajärvellä asui saamelaisia 1600-luvun puoliväliin asti ja aluetta kutsuttiinkin aiemmin verokirjoissa Lapin korveksi. Vanhimmat nimet ovat nekin Lappiin liittyviä. Sittemmin sinne alkoi muuttaa porukkaa muualta. 

Kuten parissa edellisessä jutussa eli jutuissa Kajaanin seudusta ja Kuopion seudusta kerrottiin vapaasti tulkiten savolaisista Pietari Brahen näkökulmasta, niin oliko Brahe sittenkään väärässä? Nimittäin lopulta saamelaisilta meni hermot savolaisten juttuihin ja muuttivat todellakin pois 1600-luvulla. Tai suattoihan sitä saamelaisilta mennä hermot, vuan suattoivatpa sitä olla menemättäkin. No, nyttemmin siellä ovat vähän kyllästyneet savolaisetkin asumaan, sillä väkimäärä on vähentynyt - vaikka alue on yhä kivan näköistä. Liekö Kuopio ja muut vetäneet puoleensa.

Savolaisten mielestä kun vanhoja vitsejä ja juttuja kuuluu toistaa, koska jos ne kerran olivat hauskoja, ne ovat sitä aina. Tämä tuo epäilyttävästi mieleen Hra Oma Ajan uudestaan ja uudestaan kertomat jutut, joille hän itse kyllä nauraa joka kerran. Jotta asia kävisi selväksi, tässä Savolaisjuttuja-sivulta on analyysiä savolaisista jutuista:

Savon murre ei oikestaan ole kieli, vaan tapa tuhota sivistynyt keskustelu. Ajatustenvaihdossa on eduksi, jos keskustelun molemmat osapuolet ovat savolaisia. Silloin siinä esitetään kysymys, joka ei ole kysymys, ja vastaus, joka ei ole vastaus. Tuloksena on keskustelu, joka ei etene mihinkään.
Huumori on saanut kansainvälisestikin lähtemättömän maineen. Savolaisen huumorin kanssa kilpailevat kansainvälisestä tunnettavuudesta enää saksalainen humppa ja englantilainen keittiö.
Savo on silti mukava turistimaakunta. Puutteita tosin väitetään olevan. Kansainväliseen meininkiin tottuneet valittelevat, ettei maksullisia naisia ole tarjolla. Asian myönteinen puoli on se, että Savossa annetaan ilmaiseksi.
Kansainvälisyys kasvatuksessa on hyvässä mallissa. Mies kysyi Kuopion torilla mieheltä, jotta tietääkö hän, kuinka kaukana Afrikka on. Savolaisukko vastasi:
"Ee se kaakana voe olla ku Savon sellulla on yks neekerj ja se kulukoo pyörällä töihin."

Mutta toisaalta niin sitä vain Savossa viihdytään, leppoisassa ilmapiirissä ja kauniissa maisemissa. Ja kuten aiemmin todettu, Savosta on löytynyt ja löytyy monella tapaa suoran toiminnan miehiä. Sitä ei uskoisi juttujen perusteella...? Paras vain sopeutua savolaiseen elämänmenoon!


Sonkajärvellä on komea kirkko (ainakin ulkoa, sisälle ei päästy)



Kansainvälinen pullomuseo

Sonkajärvi on tunnettu ainakin vankilastaan Sukevalla. Sonkajärvi ei ole tunnettu Kansainvälisestä pullomuseostaan, mutta se voisi olla, koska sellainen siellä on ollut jo vuodesta 1986. Idean isä on Kuopion yliopiston fysiologian professori Osmo Hänninen, joka aloitti pullojen keräämisen 1970-luvulla. Pullomuseossa on noin 6500 pulloa, joista suurin osa on saatu lahjoituksina eri puolilta maailmaa. Vaihtoehtoinen teoria pullomuseon synnylle on, että kunnanvaltuusto oli päättänyt, että jostain muustakin kuin vankilasta Sonkajärvi on saatava kuuluisaksi. Sitten on istuttu porukalla iltaa ja otettu eräskin neuvoa antava virkistysjuoma, kunnes aamulla ideat ovat olleet ihan levällään lattialla tyhjinä. Sitten ne ideat on kerätty yhteen paikkaan ja todettu niiden olevan kotoisin ympäri maailmaa - näinpä olikin käsillä kansainvälinen pullomuseo.

Vaan ovatpa pullot hienoja, kauniita, erikoisia, historiallisia tai muistoja herättäviä. Pulloja löytyy vanhasta suomalaisesta mahapullosta ja parrunpätkästä kiinalaiseen akupunktio-, hajuste- ja hyttyskarkotepulloon. 

Museon vanhin pullo on Rooman vallan aikainen kyynelpullo, joka on 1600 vuotta vanha. Tarina kertoo, että pulloon on vuodatettu kyyneleet ja siten on mitattu surun määrä. Samoilta ajoilta on myös öljypullo, joka on löydetty Syyriasta.

Museon ensimmäiset suomalaiset pullot ovat 1800-luvun alusta. Nälkävuosista huolimatta ei Suomessa kenellekään tullut mieleen tehdä pulloa kyyneliä varten. Vaikkei autoverotusta oltu vielä keksitty (kun ei autoakaan), niin kansa osasi jupista itsekseen, mutta ei itketty. Tehtiin toki muutakin kuin jupistiin. Paloviinaa nimittäin valmistettiin aluksi ulkomaisista raaka-aineista, pääasiassa viineistä, mutta sittemmin oivallettiin kotimaisen viljan antavan viinaan suomalaiskansallisen raikkaan, reippaan ja mieltä ylentävän maun. Nopeasti täälläkin ymmärrettiin lasipullojen syvin tarkoitus maailmankaikkeudessa - niihin saa viinaa ja viinaa voi verottaa. Lakeja valmistuksesta vuoroin tiukennettiin ja vuoroin väljennettiin. Muutamia virstanpylväitä ennen kieltolakia: 1686 kirkkolaissa kiellettiin pappeja polttamasta viinaa myytäväksi, 1775–87 viinan valmistus oli valtion yksinoikeutena, 1800–66 kansalaisille annettiin oikeus veronalaiseen kotitarvepolttoon, 1895 anniskelua ja vähittäismyyntiä rajoitettiin, 1919–32 oli kieltolaki. Viina, verot ja lait ovat edelleen lyömätön yhdistelmä.

Museon kokoelmaan kuuluu myös mielenkiintoinen, sisäpuolelta hopeoitu aurinkopallo, joka on peräisin Lahdesta Mukkulankartanon puutarhasta, jossa sitä on käytetty 1920- ja 30-luvuilla lintujen karkottamiseen.

Coca-Cola pullokokoelmakin on. Coca-Colan keksi John Pemberton vuonna 1886 ja Suomeen se tuli heti 1952.

Kansainvälinen pullomuseo


Rooman vallan aikaiset öljypullo ja kyynelpullo


Erittäin miehekäs pullo

Kenkäpullo



Pyssypullot ja muita pulloja



Kotiseutumuseo Pullomuseon vieressä


Mitä muuta?

Onpa Sonkajärvellä muutakin - hieno kirkko ja Jyrkkäkosken ruukki. Kirkkoon ei ollut pääsyä, varmaan olisi sisältäkin hieno. Jyrkkäkosken ruukin editse menevän tien asvaltti on monin osin aika surkeassa kunnossa. Kajaanin suunnasta tultaessa sille tielle käännytään tieltä 870 - jota suoraan ajettaessa hetken päästä yllättyisi: se on muutettu hiekkatieksi! Edeltävät sukupolvet olivat niin rikkaita, että panostivat yhteiseen hyvään ja asvaltoivat tiet syrjäkylillekin. Nyt ollaan ilmeisesti niin surkeita ja köyhiä, että puretaan edellisten sukupolvien saavutukset ja mennään taaksepäin kehityksessä. Toivottavasti se on päällystetty tai päällystetään uudelleen! Jyrkkäkosken ruukille kannattaa silti ajella ja pysähtyä vaikkapa kahvilaan tai silmäilemään tiloja muuten vain. 


Jyrkkäkosken ruukilla




Sulkavalla


Puumalantie sai kunnon perusparannuksen, remontin aikana oli ajettava hiekalla

Monia nautintoja Mikkelissä



Mitä ihmettä - Stadin Neloslinja ulottuu jo Mikkeliin asti? Koeajossa näköjään vielä kumminkin...


Anttolantie on motoristeille mieleen


_______________________________________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )