maanantai 11. heinäkuuta 2022

Sota ja rauha Ahvenanmaalla

Upea Ahvenanmaa mutkateineen ja lempeä kesä on motoristille taivas? Sinne on tässä blogissa annettu monia vinkkejä - esimerkiksi 

Tällä kertaa olemme sodassa. Venäjä, Krimi, Ahvenanmaa - nämä ovat olleet otsikoissa yli 150 vuotta sittenkin. Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu kauan. Sehän ei tietenkään estä sotatoimia, mutta varmistaa, ettei ketään ole hyökkääjän tiellä. Krimin sodassa 1800-luvun puolivälissä Venäjä oli taas vaihteeksi aktiivinen ja sillä oli vastassaan muita aikakauden aktiiveja, nimittäin Osmannien valtakunta (sittemmin Turkkina tunnettu), Ranska, Britannia sekä oletettavasti massiiviset sotavoimat Sardiniasta. 

Tapansa mukaan Venäjä halusi vain suojella muita. Venäjä vaati osmaneja hyväksymään Venäjän keisarin kaikkien osmanien valtakunnassa asuvien kristittyjen suojelijaksi. Eivät ymmärtäneet suostua ja väkisinhän sitä suojelua lähdettiin sitten taas kerran toimittamaan. Lisäksi ranskalaiset ja venäläiset kiistelivät, kummalle kuuluu Beetlehemissä oleva Jeesuksen syntymäkirkko. Sehän olisi ollut sinällään helppo ratkaista katsomalla karttaa: kummassa maassa Beetlehem on, Ranskassa vai Venäjällä? Aivan. 

Siitä(kään) sodasta ei tullut mitään järkevää, mutta Venäjä laitettiin merisaartoon sen näivettämiseksi (jotain tuttua nykyaikaan verrattuna?) ja sen kunniaksi brittien johdolla vierailtiin Venäjän läntisimmässä paikassa eli Ahvenanmaalla. Liittoutuneet tykittivät rakenteilla ollutta mahtavaa Bomarsundin linnoitusta ja venäläisten antauduttua räjäyttivät sen maan tasalle. Linnoitukset olivat komeat, mutta Venäjän vanhanaikaiset tykit eivät kantaneet yhtä kauas kuin brittien tykit, joten britit saivat aivan rauhassa pommittaa linnoitusta ja ottaa kello viiden teensä rauhassa. Teehetkeä häiritsi korkeintaan linnoituksesta kuuluvien tykkien turha jyminä ja puolustajien ankara kiroilu, savun noustessa palavasta linnoituksesta ja komentajien korvista. No, oli hyökkääjillä muutoinkin totaalinen ylivoima, sotilaitakin oli puolustamassa vain pari tuhatta ja hyökkääjiä 13 000. Niin, ja kuten Venäjällä tapana on, ei pahimpiin tykinruokapaikkoihin juurikaan laitettu venäläisiä eli Bomarsundissakin oli enimmäkseen suomalaisia. 

Suomenlahdella ja Pohjanlahdella tuhottiin paljon muutakin, eikä Venäjästä juuri ollut vastusta. Muun muassa sotilallisen merkityksensä jo aiemmin menettänyt Svartholman linnoitus tuhottiin. Ruotsilla oli muistissa, että viitisenkymmentä vuotta aiemmin Venäjä oli nykyisen Suomen alueen Ruotsilta vienyt ja tullut Ahvenanmaalta jo Tukholman porteille. Nyt olisi ollut hyvä hetki revanssille, jos britit ja ranskalaiset olisivat suostuneet - ei muuta kuin kohti Pietaria! No, britit ja ranskalaiset halusivat jo rauhaa, sillä Krimin sodassa ei voittajia näyttänyt tulevan. Ruotsia lepyteltiin demilitarisoimalla Englannin vaatimuksesta Ahvenanmaa Pariisin sopimuksella. 

Jotain siitäkin sodasta silti jäi raunioiden lisäksi, nimittäin Oolannin sota -laulu, jonka Bomarsundin puolustajat väsäsivät päästyään vapauteen - kaikki henkiin jääneet noin 1500 puolustajaa nimittäin vietiin vankeuteen Ranskaan ja Englantiin. Lisäksi Bomarsundin linnoituksen kiveä käytettiin erään pienehkön kaupungin rakentamiseen. Siihen kaupunkiin niistä kivistä tehtiin Uspenskin kirkko ja Aleksanterin teatteri ("vanha oopperatalo"). Se kaupunki on Helsinki. 

Aloita tästä videosta - Viivin video Ahvenanmaan vierailusta: https://www.youtube.com/watch?v=iBrgp3fDftI näyttää motoristeille Ahvenanmaata: kohteita ja mutkateitä!


Juhannus on Ahvenanmaan suurin juhla



Tällä artistilla keikka on venähtänyt vähän turhan pitkäksi...



Hra Oma Ajan mukaan tämä on Ruotsista tullut venäläinen pienoissukellusvene


Uffe på berget on näköalakahvila - vakiokohteita!


Siellä on myös näköalatorni




Ahvenanmaan hässäkkä

Muutama vuosikymmen Oolannin sodan jälkeen puhkesi ensimmäinen maailmansota, ja samainen Englanti halusi, että Venäjä varmistaa, ettei Saksa pääse Ahvenanmaalle. Paras tapa oli tietenkin linnoittaa demilitarisoitu Ahvenanmaa eli Venäjä teki sinne kymmenkunta linnoitusta. Niistä lopulta tositoimiin joutui vain Sålis Batteri, jossa oli siinä vaiheessa satakunta miestä ja kolme tykkiä. Kaksi niistä oli kuitenkin teknisesti jo vähän vanhanaikaisia, mutta kolmas oli sentään vielä vanhanaikaisempi. 

Ahvenanmaalla oli noin 25 000 asukasta ja demilitarisoidulla alueella siis kymmenkunta tykkipatteristoa ja 7000 - 8000 venäläistä sotilasta. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa venäläiset olivat jo enimmäkseen poistuneet ja jäljellä oli noin 1700 sotilasta - muun muassa Sålis Batterissa. Hyökkäyssuunta yllätti venäläiset, sillä se tulikin sisämaasta. Ahvenanmaan halusivat suomalaiset, mutta sen halusivat myös Ruotsi ja Saksa, jotka molemmat lähettivät sinne miehitysjoukkojaan. Mantereelta tuli ensin valkoisten joukkoja, ja se ei miellyttänyt ahvenanmaalaisia - he arvasivat aivan oikein, että niin sisällissotakin tulee Ahvenanmaalle. Valkoiset, ruotsalaiset ja saksalaiset neuvottelivat keskenään tilanteesta. Neuvottelut kuitenkin keskeytyivät, sillä punaiset tulivat valkoisten perässä saarelle, aivan kuten paikalliset olivat pelänneetkin. Valkoiset hyökkäsivät venäläisten kimppuun Godbyn kylässä, punaiset kun saivat tukea venäläisiltä ja niin Sålis Batteri suuntasi tykistönsä tulittamaan summittaisesti Godbyn kylää. Valkoiset saivat haltuunsa venäläisiltä tykkejä ja järjestelmällisen tulenjohdon ansiosta olivat menestyksekkäitä ja punaiset pakenivat Maarianhaminaan.

Venäläiset sopivat Ruotsin kanssa, että he vetäytyvät viidessä viikossa, jos valkoiset häipyvät heti. No sehän oli Ruotsille tuhannen kruunun paikka saada Ahvenanmaa takaisin, eli he tekivät väärennetyn Mannerheimin käskyn, jossa käskettiin valkoisten vetäytyä ja nämä tietenkin vetäytyivät, kun ylipäällikkö käski. Aika velikultia nuo ruotsalaiset. 

Valkoisten lähdettyä punaisia tuli saarelle lisää, mutta eipä heillekään juhlittavaa jäänyt, sillä Saksa miehitti Ahvenanmaan nopeasti. Saksa hävisi sodan ja Ahvenanmaa vapautui. Ruotsi ja osa ahvenanmaalaisista halusi Ahvenanmaan liittämistä takaisin Ruotsiin, olihan se aiemmin ollut osa Ruotsia kuten koko vastasyntyneen Suomen alue. Satavuotinen Venäjään kuuluminen ei ollut aiheuttanut hurraa-huutoja. No, ei niitä ole taidettu koskaan kuulla missään maassa, jonka Venäjä koskaan on valloittanut. Tai anteeksi, Venäjähän on aina tullut vapauttamaan valtioita, ja sitä se harrastaa tänäkin päivänä. 

Kansainliitto ratkaisi asian Suomen eduksi, ja ette varmaan tienneet, että kansainliiton päätöstä Suomen eduksi ajoi voimakkaimmin Japani! Muistakaa, että senkin tärkeän knoppitiedon opitte tästä blogista, joka ei ole Opetushallituksen hyväksymä. Japani korosti yhtenäisen saariston merkitystä. Lisäksi Kansainliiton valtuuskuntaa kuljettaneen laivan kapteeni oli suomalainen - mantereelta mentiin suorinta väylää Ahvenanmaalle ja sehän kulkee pitkin saaristoa, mutta Ruotsin puolelle pisintä avomerireittiä mitä Ruotsin mantereelle on. Aika velikultia nuo suomalaiset. Tänä päivänä muuten ahvenanmaalaiset eivät halua alueensa liittämistä Ruotsiin vaan pysyä Suomen itsehallintoalueena. 


Vartiosotilas on kopissaan. Tosin aika jähmettynyt reilussa sadassa vuodessa.



Rakennuksista ja tiestä ei paljon ole jäljellä


Tuosta meni rakennusten reunustama tie tykeille


Hra Oma Aika stressaantui tästäkin, kun Viivi kiipesi ottamaan maisemakuvia...


Tie tykistöpatteriin on noin 800 metriä pitkä suora


Kastelholman linnassa - taas kerran

Linnassa on vaihdellut, mihin kaikkialle pääsee - tällä kertaa oli Kuuretornissa saatu jotain valmiiksi ja se oli kokonaan tutustuttavissa.




Seuraavan kerran voitaisiin kertoa vähän noitavainoista - tarinoita riittäisi


Kuuretorni - se näkyy videolla hyvin, ja tuolta oikeasta yläikkunasta on videolla kuvattu myös näkymiä


Olisi se varmaan kiva olla linnanrouvana...


Oppaat varmistavat opastusvarustuksellaan, ettei kukaan auo päätään liikaa... tarvittaessa pää poistetaan käytöstä.




Näitäkään ette tienneet

Sitten lukijoille jotain, jota ette kumminkaan tienneet, mutta tämän luettuanne voitte kehua näilläkin tiedoilla. On tämä niin viisas blogi. Ahvenanmaan paikannimet on helppo oppia - ottamalla puolet ruotsin kielen sanakirjasta ja laittamalla sanojen perään -by, -böle tai -torp saat aikaiseksi suurimman osan Ahvenanmaankylistä. 

Mutta oletteko miettineet Ahvenanmaan nimeä - Åland. Å=joki. Jokimaa? Montako jokea olette nähneet Ahvenanmaalla? Aivan. No miksi å eli joki? Hyvä hämäys? No ihan varmasti ei tiedetä, mutta suomen kielihän on kielten pakastearkku, meillä on jäljellä monia alkueperäisiä sanoja. Se oli Ahvamaa, Ahvaland. Ahva tuli ehkä akvasta eli aquasta eli vedestä - veden keskellä oleva maa. Ahvasta tuli ahven, ahvena, Ahvenanmaa. Ahvalandin kun vähän ääntää laiskasti ja ruotsalaisittain, niin siitähän tulee Aaland ja ennen oli kirjaimiakin vähemmän/erilaisia kuin nykyään, niin 'Aaland'ista tuli äännettynä 'Ååland' eli Åland. Latinaksi Alandia. Noin, nyt olette viisaampia. Tuo edellä oleva saattoi jopa olla totta. 


Omaa Aikaa Ahvenanmaalla

Kylmä kevät ja todella vähän reissuja mihinkään, niin Viivi keksi sanoa, että mennään juhannuksena Ahvenanmaalle. Lähdetään katsomaan vaikka Maarianhaminan juhannuksen viettoa. Noh, oli lähellä, ettei reissuja tulisi lainkaan Hra Oma Ajan heikentyneen terveyden takia. Mutta uusien lääkkeiden avulla tuli käänne parempaan ja aattoaamuna 5.30 starttasimme kohti Turkua ja laivaa. Uusi Viking Glory oli pettymys, liian vähän palvelukapasiteettia matkustajamääriin nähden niin ravintolassa, kahvilassa kuin taxfreessäkin - valtavat jonot joka paikassa... ja samaa valittivat spontaanisti monet muutkin niinä päivinä tulleet motoristit. Noh, aamupalan lopulta saimme ja loppumatka meni rennosti. 

Taas Oolannissa! Juhannus oli sielläkin helteinen. Hotelille päästyämme kevyempää vaatetta päälle ja keskustaan ihmettelemään juhannusta. Juhannus on kuitenkin Ahvenanmaan tärkein juhla! Mutta.... Varsin autiota oli, kunnes selvisi, että juhannusta vietetään maakunnissa, ei niinkään Maarianhaminassa...  Maarianhaminassa oli juhlittu juhannusta yhden aikaan, ja hotellilta ulos lähdettäessä juhlat olivat jo ohi. Koskaan emme ole nähneet Maarianhaminaa yhtä tyhjänä - kun haluaa juhlia, pitää mennä mihin tahansa kylään. Kymmenissä Ahvenanmaan kylissä juhlittiin ja juhlitaan joka vuosi juhannusta iloisissa merkeissä. Tietenkin myös pienissä yksityisissä porukoissa. Kuitenkin hyviä avoinna oleviakin ravintola Maarianhaminassa oli. Söimme hyvin, kävelimme Pommernille ja rantaa pitkin kauniissa, kesäisessä säässä. Myöhemmin illalla vielä lasillinen viiniä ja sitten hotellille. Erilainen juhannusaatto todellakin oli. 

Hellettä kevensi merituuli, joka kevyen kesämekon kanssa aiheutti välillä vähän ylimääräisiä näköaloja kanssaihmisille... 

Juhannuspäivänä pyörät alle ja saarta kiertelemään. Olemme monta kertaa käyneet Ahvenanmaalla, mutta löytyi kiva paikka, jossa emme vielä käyneet: Sålisin rannikkopatteri, jossa on myös näköalatorni. Kastelholman linnaan ajelimme seuraavaksi, siellä on aina maisemien ja linnan vuoksi kivaa käydä. Vähän lounasta ja matka jatkui. Kivoja mutkateitä ja kauniita maisemia. Illalla sauna ja allas - tosin Hra Oma Ajasta ei ole seuraa sen enempää saunaan kuin uimaankaan. Myöhemmin vielä ravintolaan syömään, eikä enää tarvinnut kenenkään olla yksin, porukkaa oli paljon. Mainio juhannuspäivä.

Sunnuntaina ennen laivaan lähtöä lähdimme vielä kiertelemään saarta. Ihanaa oli taas kurvailla hyväpintaisilla mutkateillä, käydä tutuissa paikoissa. Pieni juomatauko tutussa Uffe på Berget näköalakahvilassa. Sieltä sitten laivaan, mutta.... Hra Oma Ajan BMW ei käynnistynyt, startti ei pyörinyt, eikä auttanut edes kytkeä akkuun apukaapelit eikä mäkilähtöyritykset. Valot ja töötti toimivat ja sulakkeetkin näyttivät ehjiltä. Viivi lähti yksin kotimatkalle, sinne jäi Hra Oma Aika Uffe på Bergetin pysäköintipaikalle. 

Autoliiton Plus-jäsenyys osoittautui Ahvenanmaalla hyödyttömäksi, kun hinausautofirma ilmoitti, ettei sillä ole yhteistyösopimusta Autoliiton kanssa, ettei se sitä kautta rahojaan saa - "ottakaa yhteys vakuutusyhtiöönne". If oli avulias, mutta kohtuullisen typerä jäykissä säännöissään. Hra Oma Aika ehdotti, että etenkin, kun vikaa ei tiedetty, niin korjauksen ja mahdollisesti rikkoutuneen osan saamisessa voisi kestää päiviä, niin olisi kaikille hyvä, jos pyörä olisi hinattu korjaamon pihan sijasta Helsingin laivaan, ja Helsingissä Prätkäpaja olisi sen hakenut korjattavaksi. Vakuutusyhtiön ei silloin tarvitsisi maksaa hotelleja eikä mahdollisia pyörän hakumatkoja, ja Hra Oma Ajan sydänlääkkeetkin olivat lopussa ja kotona niitä olisi

Se ei käynyt, pitää hinata lähimpään korjaamoon ja mennä itse hotelliin tai laivalla kotiin hakemaan lääkkeet ja sitten takaisin jossain vaiheessa hakemaan pyörää. Tämä tietenkin olisi sekä asiakkaalle hankalaa että vakuutusyhtiölle kallista. Niinpä pyörä hinattiin korjaamon pihalle ja Hra Oma Aika kaikkine varusteineen ja laukkuineen raahautui helteessä hotelliin sydänoireiden vaikeuttaessa matkantekoa. Stressitilanne ei ollut helteen lisäksi eduksi hänen sydämelleen. Viivi ei ollut vuosiin ollut yhtä huolissaan Hra Oma Ajan matkan päättymisestä lopullisesti.

Kaikeksi onneksi Hra Oma Aika sai järjestettyä itselleen kaikki tarvittavat lääkkeet illalla, ja ystävän kautta sai yhteydet kyseisen korjaamon perustajaan Oveen ja hänen kauttaan nykyiseen omistajaan Jussiin - pyörä luvattiin katsoa heti maanantaiaamuna ja kaikki järjestyisi. Hra Oma Aika voisi seuraavana päivänä matkustaa kotiin ja pyörä lähetettäisiin perästä.

Kuinka sitten kävi? Aamulla pajalle selvittämään tilannetta. Nopeasti selvisi, että ainoastaan akku oli äkisti muuttunut 12-voltin akusta 6-voltin akuksi. Siksei käynnistäminen onnistunut mäkilähdölläkään, vaikka valot ja töötit sun muut toimivat. Uusi akku ja Hra Oma Aikakin saattoi lähteä kotimatkalle. Sydänkin rauhottui heti.  Kiitos Asko, Ove ja Jussi! 

Jos pyöräsi kanssa tulee Ahvenanmaalla ongelmia, muista Jussis Motor. Jokainen Ahvenanmaalla tuntee kyseisen yrityksen ja sillä on rautainen maine niin japsipyörien kuin Harrikoidenkin (liki) merkkikorjaamona - ja kaikenlaisten muiden päristimien korjaamona. Eivät Bemaritkaan vieraita ole, vaikka Hra Oma Ajan K75 olikin ensimmäinen laatuaan siellä. Kaikki huolletaan ja korjataan ammattitaidolla ja alkuperäisosilla. Jotkut tuovat pyöränsä sinne kaukaakin, koska ovat saaneet niin hyvää huoltoa. 

PS: Sain (taas!) palautetta, että minulla on joku treffi-ilmoitus kuvineen jollain palstalla. Ei ole. Ne ovat kaikki feikkejä, älkää langetko niihin! Joku koettaa huijata. En etsi seuraa netissä millään palstalla. Mutta jos livenä näkee, saa tulla juttelemaan, ja sähköpostit ideoineen, vinkkeineen ja palautteineen ovat oikein kivoja (vaikken aina kaikkiin ehtisi vastata).        - Viivi

PPS: Nyt olemme lomalla ja reissussa - mutta alku ei ole ollut kauhean lupaava, kaikenlaista haastetta on ollut ja sääkään ei näytä kauheasti täällä suosivan. Mutta eiköhän se tästä vielä parane! Julkaisuja tulee reissun aikana harvemmin, mutta ehkä saadaan talveksi kumminkin kerättyä aiheita!      - Viivi











Maarianhaminassa on virkistävää ihan vain kävelläkin


Juotavaa riittävästi helteellä!


Ajopuvun alle helteellä jotain kevyttä!


Mikä muka voisi mennä pieleen? Hra Oma Aika oli kauhuissaan eikä kykenisikään tällaisiin fyysisiin suorituksiin


Tässä vaiheessa matkasimme vielä yhdessä...



________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



maanantai 4. heinäkuuta 2022

Saaristo Cruising 2022

Jo lähes ikiaikainen perinne sai jatkoa, kun Carsen järjestämä perinteinen Saaristo Cruising järjestettiin nyt jo toisen kerran. Tai tavallaan tämä oli kolmas, mutta sitä ekaa ei nyt lasketa, kun se oli Paraisilla 2019. Edelliskertakin Nauvossa oli upeaa. Puolen sataa autoa saapui paikalle ja keli suosi. Veneitäkin oli tämän Carsen cruisingin täytteeksi tuotu paikalle Poker Run -tapahtumaan. Viivi ei voinut osallistua cruisingiin, joten tällä kertaa kuvat Hra Oma Ajan ottamia.























































Poker Run












Tackorkissa

Saariston rengastiellä reissussa? Yöpymiseen vahva suositus Nauvossa Tackorkille ja Gammelgårdille. Tackork on merellinen lomakeskus, jossa paljon aktiviteetteja pappamopoista alkaen ja todella hyvä riistaravintola sekä brunssi. Gammelgårdissa on padelista alkaen aktiviteetteja ja kenties maan parhaat pizzat. Molemmissa majoittuminen hyvin kohtuuhintaista. Näiden kahden paikan välillä kulkee jopa "juna" eli molemmista voi nauttia samalla kertaa. Joskus täytyy kokeilla Tackorkin "lasi-iglu-mökkejä". Sekä Tackorkista että Gammelgårdista on esittelyä jo aiemmin tässä jutussa.

Tällä kertaa Tackorkissa viihdytti Heidi Karvonen sinisen kitaransa kanssa.


Video: pieniä näytteitä Heidi Karvosen esityksestä






________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )