Näytetään tekstit, joissa on tunniste läpinäkyvä yöpaita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste läpinäkyvä yöpaita. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. syyskuuta 2022

Norja 2022, Prologi: Kun asiat menevät pieleen jo ennen lähtöä

Moottoripyörämatkailu vaatii valmistelua ja suunnittelua. Nimittäin sitä sanotaan, että kun oikein hyvin valmistautuu ja suunnittelee kaiken valmiiksi, niin homma on puoleksi tehty ja ei tule yllätyksiä. Reissu on puoleksi tehty?  Me haluamme tehdä koko reissun reissulla emmekä etukäteen. Tai no, jos meidän kokemuksiimme on uskominen, tarkassa suunnitelmassa on paljon enemmän asioita, jotka voivat mennä pieleen. Mutta voivat ne vähäisetkin suunnitelmat mennä pieleen.Kaikki julkaistut osat:


Reitti ja aikataulu

Tapa 1: [provosointi] On viisasta suunnitella tarkka reitti ja aikataulu, jonka mukaan mennään. Vaikka väkisin. Kaikki majoitukset etukäteen varaten tietenkin, ja mielellään taukopaikatkin valmiiksi. Sitä sitten mennään aikataulua tiukasti noudattaen, oli säätila mikä tahansa, tai tuli eteen mitä tahansa yllätyksiä. Jos hidastavia yllätyksiä tulee, niin sitten ajetaan pidempää päivää ja vähän tiukemmalla otteella, että saadaan aikataulu kiinni. Kohteet on päätettävä etukäteen. Kyllä päivässä pitää 600-800 kilometriä ajaa kelissä kuin kelissä ja vapaapäivät ovat turhia, vartti per kohdekin riittää hyvin. Ajamaan on tultu ja sitten ajetaan. Näin toimivat järjestelmälliset ja tehokkaat ihmiset. [/provosointi] 

Tapa 2: Tai sitten on tämän blogin tapa, joka ei ehkä ole kaikille sopiva eikä ainakaan tehokas - reissun lopputuloksesta ei etukäteen tiedetä mitään. Pitkin talvea etsittiin mielenkiintoisia teitä ja paikkoja, jotka laitettiin kartalle - kohteita on joka puolella Norjaa. Hra Oma Aika suunnitteli "suunnilleen reitin", hyvin löyhän suunnitelman, jossa ajettaisiin ensi Ruotsin poikki Etelä-Norjaan, josta sitten ylös pohjoiseen, ja sieltä alas kotiin. Ei ole aikatauluja muutoin kuin aloitus ja suunnilleen lopetuspäivä, ei ole reittejä eikä tietenkään majoituksia. Reitit ja majoitukset määräytyvät päivittäin aina sääkarttaan katsomisen jälkeen, eli mihin suuntaan ja milloin matka jatkuu. Sitten katsotaan, mitä kohteita sillä reitillä on. Tai sitten ei jatku vaan ollaan jossain pidempään. Ihan hippimeininkiä tuollainen suunnittelemattomuus! 

Norjassa matkoihin kuluu aikaa paljon enemmän kuin Suomessa, etenkin, jos ei aja E6:tta tai muita valtateitä. Se johtuu siitä, että norjalaiset ostivat aikoinaan tiet Ruotsista käytettyinä ja ne olivat niin pitkiä, että ne piti laittaa miljoonalle mutkalle, jotta sopivat Norjaan. 

Enimmäkseen päivämatkat ovat tämän blogin Norjan reissuissa 300-400 kilometriä eli 300 000 - 400 000 ilometriä, jolloin on aikaa pysähdellä ja olla matkan varrella suunnitelluissa ja sattumalta eteen tulleissa kohteissa, ja toisaalta perilläkin jää aikaa olla ja tutustua paikkoihin ja ihmisiin. 



Valmistautuminen

Kannattaa suunnitella huolella, mitä ottaa mukaan ja pakata ne etukäteen pyörään, ettei mikään unohdu. Mahdollisten erikoistilanteiden takia mukaan työkaluja, sulakkeita, renkaanpaikkausvälineet, kompressori, liinoja, vaijereita, liimaa ja teippejä sekä outoja varaosia. Se ei haittaa, ettei Hra Oma Aika kuitenkaan pystyisi korjaamaan vikoja, jos niitä tulisi. Tärkeintä on kuitenkin valmistautua jotenkin miehekkäästi, vaikkei sellaista miehekästä rasvanäppi katu-uskottavuutta olisikaan. Tai sitten Viivin tapaan lähtöaamuna pakata laukkuihin mekkoja, korkkarit, hepeniä ja bikinit, eikä murehtia tulevista. 

Pyörien huolto etukäteen vähentää huoltoja matkan aikana. Toki se on valintakysymys, haluaako huoltaa etukäteen jossain hallissa vai reissun aikana tien päällä. Tämän blogin toimintatapana on viedä pyörät Prätkäpajaan hiukan ennen reissua, jotta saavat huollot, tarkastukset ja uudet renkaat eteen ja taakse - vaikka alla olisivat ihan kohtuullisessa kunnossa olevat renkaat. Kokemus on nimittäin opettanut, että kuukausi Norjan reissulla ja kumit ovat loppu. Ja kokemus on myös osoittanut, että jotain yllättävää tekniselläkin puolella voi tapahtua.


Navigointi ja todellisuus

Viivin reitti Mikkelistä Rovaniemelle
Edellä siis suunnitelmat, sitten toteutukseen. Viivi lähtee ajamaan suunnitelmaan nähden täysin päinvastaiseen suuntaan eli pohjoiseen. Ensin Mikkeli, sitten Pieksämäki, Suonenjoki ja edelleen kohti pohjoista. Hra Oma Aika tajuaa tilanteen seurantatekniikan avulla ja saa Viivin kiinni Vaskikellossa, kun siirtyy oman reittinsä pikkuteiltä Nelostielle ja ajaa kyllin kovaa. Viivi on kierrellyt aina vain pienempiä teitä, viimeiset kymmenet kilometrit ennen Vaskikelloa hiekkatietä.

Nelostietä kannattaa tietenkin välttää, mutta sääennusteiden takia tällä kertaa sitä ajetaan pätkä Vaskikellosta Ouluun saakka, josta sitten pienempiä teitä mutkitellen Rovaniemelle. Pikkutiet ovat vähemmän yllättävästi hyvin suositeltavia, jos ja kun ajamisesta on tarkoitus nauttia - Nelostie kun ei nautintoja tarjoa, vaikka nopean siirtymisen se toki mahdollistaa, jos siihen on tarvetta.

 Kartassa näkyvä reitti Oulusta Rovaniemelle on kohtuullisen suositeltava, vaikka tienpinnassa on paikoin sanomista. Missäpä ei olisi näinä päivinä...


Viivin reitiltä


Hra Oma Aika omalla reitillään


Viivi linjalla Mikkeli - Pieksämäki - Suonenjoki - Karttula ja Pielaveden länsipuolta ylöspäin

Oijärven kannaksella matkalla kohti Rovaniemeä

Pikkuteitä pohjoiseen


Rovaniemellä. Täältä se reissu vasta todella alkaa!


VIDEO: Mikkelistä Rovaniemelle enimmäkseen pieniä teitä. Klikkaa auki Youtubessa!




Rovaniemi

Rovaniemen rillumarei on kerrottu jo aiemmin tässä jutussa, ja jo sana rillumarei kertoo, mistä on kysymys, sisällä ja ulkona. Paitsi sateella. Sateella Rovaniemen kaupunki on vilkas kuin Närväskosken kuuluisa pubi aamukahdeksalta. Rovaniemen tunnetuimmat kohteetkin on esitelty aiemmin esimerkiksi tässä, joten jos ne ovat reissajalle ennestään tuttuja, Rovaniemellä kannattaa keskittyä syömään, juomaan ja kenties Naimaan. Naimahan on Raamatusta tuttu naisen nimi, joka tarkoittaa suloista tai herttaista. Jos Naima ei ole tuttu, voi hyvin keskittyä muihin, ja kyllähän Rovaniemeltä muita mukavia löytää, jos pitää silmät ja suun auki. Nimittäin suu kiinni on hieman hankalaa alkaa keskustella kenenkään kanssa. 

Rovaniemen keskusta kuhisee ja vilisee elämää. Paitsi sateella hiukan vähemmän.

 


Pohjoisessa autot ovat vaatimattomia. Tällaisellakin ahtaalla perheautolla on tultava toimeen, vaikkei siihen mahdu edes puolikasta porotokkaa.


Rovaniemen Joulumaassa voi keksiä muutakin puuhaa kuin Joulupukki ja lahjat...


Kuoppia vedessä?



Pohjoiseen!

Rovaniemeltä pohjoiseen! Rovaniemeltä pohjoiseen ei ole paljon vaihtoehtoja, jos haluaa ajaa asvalttia, ja pakollinen pysähdys on tietenkin aina Zippi ja Suhaus. Silloin tietää saapuneensa pohjoiseen. 

Sodankylään asti ei ole juuri muuta mielenkiintoista kuin porot tiellä, mutta sitten maisemat paranevat. Nelostie kohoaa vähitellen kohti Saariselkää, tien korkeinta kohtaa, josta laskeudutaan Ivaloon. Inarin jälkeen tie kohoaa uudelleen ja maisemat muuttuvat avarammiksi tunturikoivujen myötä. Ylänkö on karun kaunista, ja mutkitteleva alastulo kohti Utsjokea on nautinnollisin osuus ajamisen suhteen. 

Lopulta Norjan raja ylitetään Utsjoen kohdalla ja varsinainen tarina alkaa. Edessä on niin tuttuja kuin uusiakin kohteita. Osa tarinoista saattaa jopa olla totta ja niillä saattaa olla liittymäkohtia todellisiin henkilöihin, paikkoihin ja tapahtumiin. Niistä seuraavissa osissa!


Zippi&Suhaus


Tässä vaiheessa maisemat ovat jo kohdillaan


Video, kuinka Lapin halki ajetaan alle 12 minuutissa! ...melkein... klikkaa auki Youtubessa!


Omaa Aikaa 

Pari viikkoa ennen loman ja reissun alkua alkoi näyttää siltä, ettei Hra Oma Aika kykene lähtemään reissuun - ei Norjaan eikä enää minnekään. Terveystilanne heikkeni nopeasti. Mutta kiitos lääkkeiden ja uusien rajoitusten, tilanne koheni, vaikkei kuitenkaan hyväksi - matkanteko olisi enemmän tai vähemmän hankalaa. 

Prätkäpajassa puolestaan huomattiin lähtöä edellisenä päivänä, että Hra Oma Ajan Wagner-BMW:ssä ovat kardaanin spoorit kuluneet loppuun, eikä pyörällä kannata lähteä pidempään reissuun, paitsi jos tykkää taluttaa tai jaloilla potkia vauhtia. Vara-BMW Wolfgangiin ei perusteellista huoltoa ehdittäisi enää tekemään, mutta Prätkäpaja vielä illalla laittoi siihenkin uudet renkaat ja uudet öljyt sinne tänne. Varapyörässä on vaihtomoottori, jota ei oltu ehditty juurikaan testailla ennen reissua. Vaihtomoottorin tarina olisi oman juttunsa aihe...

Varapyörän käyttöönotto ilman perusteellista huoltoa ja "uuden" vaihtomoottorin testaamista oli riski. Wolfgangin kulutuskin on suurempi kuin Wagnerin, vaikka pyörät ovat liki identtiset. Syynä on tiheämpi välitys, eikä konetta oltu käsitelty edes RVS:llä. Hra Oma Aika siirsi Wagnerista Wolfgangiin työkaluja, renkaanpaikkausvälineet, kompressorin, liinoja, vaijereita, liimaa ja teippejä sekä outoja varaosia.  Viivi varustautui myös: hän laittoi Dollyynsa uuden kameransa kiinni. Kummankohan tavaroilla tulee olemaan enemmän käyttöä? 

Liikkeelle vain, ei ole toista mahdollisuutta - kesä ja loma eivät odota. Melkein heti alkaa kuitenkin tapahtua. Wolfgangin kytkinkahva hieman rutisee - onko vaijeri menossa poikki? Ei ole, vakuuttaa Prätkäpaja, "vaijeri tarkistettiin ja se kestää varmasti koko reissun". Viivin Hondassa eli Dollyssa lämpömittari meni "nollaan" toisena matkapäivänä, ja se huoletti - eikö jäähdytysvesi kierrä vai onko jokin muu vika? Huoltomiehiltä tuli helpottava viesti, että vika lienee harmiton eli anturi rikki tai löysä johto, kone varmasti toimii kyllä. Viivin pyörästä kuuluu myös välillä outoa narinaa, onko se pyörä vai kuski? Kuulemma uudet jarrupalat voivat joskus äännellä alkuun. Kaikki tuntuu toimivan. Erikoishuoltomies J kertoi lisäksi, että "Bemarit on sellaisia harrastepelejä, mutta Honda ei jää tielle". Hän kertoi myös pitävänsä "peukkuja ja varpaita pystyssä Viiville", että reissu menee hyvin. Hra Oma Ajasta ei niin lukua... 🤣  

Kohtaaminen ABC Vaskikellossa
Viivin sooloseikkailu päättyi siis Vaskikellossa, kun Hra Oma Aika liittyi reissuun mukaan. Tai siis Hra Oma Aika oli paahtanut odottamaan kohtaan, johon Viivin  reitti oli osumassa. Vaskikellosta Ouluun Nelostietä. Siitä osuudesta ei paljon jälkipolville kerrottavaa jäänyt.

Oulusta eteenpäin pikkuteitä. Ekat porot heti Kiimingin jälkeen toivat hymyn huulille: nyt mennään oikeaan suuntaan! Joku oli tunnistanut Kiimingissä ja laittoi viestiä, kivat terveisetkin toivat hymyä huulille. 

Pikkutiet olivat ehdottoman hyvä reitti pohjoiseen, vaikka pieni sadekin lopulta osuu kohdalle. Rovaniemelle tultiin silti auringon paistaessa, mutta siellä vietettiin heti välipäivä, sillä seuraavana päivänä oli sadetta luvassa. Toisaalta Rovaniemi on mukava paikka viettää päivä ja nauttia ystävien seurasta. Sateesta ei kannata murehtia, sillä jokainen sade maailmassa on tähän mennessä loppunut aikanaan. Hra Oma Aika ajeli kaatosateessa ostamaan varuiksi sytytystulpat, vaikka pyörässä oli uudet tulpat. Mahdetaanko niitä tulppia tarvita reissun aikana? 

Rovaniemeltä pohjoiseen kaikki sujui hyvin, sääkin parani matkan edetessä pilvisestä aurinkoiseksi. Auringon lisäksi oli mieltä lämmittävää, että Zippi ja Suhauksessa meidät muistettiin ja oli mukava hetken tarinoida. Pyörät toimivat hyvin eikä Hra Oma Ajan terveysongelmistakaan ollut suurta haittaa.

Tulossa kuitenkin on teknisiä ongelmia ja Hra Oma Ajan terveysongelmia, mutta nyt oltiin kuitenkin 11 kuukautta odotetussa reissussa eikä vielä tiedetty tulevista murheista mitään. Hyvä niin! 


Vapaana kohti Mikkeliä, sieltä kohti pohjoista...


Sadepäivän viettoa Rovaniemellä - tosin eipä sadetta pitkään tullut. Ehti hyvin ostaa yhden mekon lisää!


Sadekaan ei saa hymyä hyytymään, kun loma on alkanut!
 

Hra Oma Aika tilasi alkuruoan. Koska se oli hyvä, hän tilasi niitä kaksi lisää.


Terveisiä pohjoisesta...


________________________

Juttukohteista on vähän pulaa - laita vinkkejä tulemaan,
jos tiedät, missä olisi hyvä vierailla ja mistä juttua tehdä 🙂 
________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


perjantai 24. syyskuuta 2021

Lunta ja lämpöä - Korkealla Kolilla ja Kuopiossa

Mihin: Koli - kansallismaisema, upea kaikkina vuodenaikoina ja perille menee kiva mutkatie
Mihin: Kuopion Puijo. Maisemat, ruoka ja virtuaalinen mäkihyppy 


Koli

Ukko, Akka ja Paha. Koli on osa Lieksan kaupunkia eli kansallismaisemamme on kaupunkimaisema! Pielisen pinta loiskuu 250 metriä alempana, ja meri, jos se näkyisi, olisi vielä sata metriä alempana. Ja Koli nousee koko ajan, vaikka sen huippua hinkataan koko ajan. Sadan vuoden päästä se on jo 50 senttiä ylempänä meren pinnasta kuin nyt. Tuhannen vuoden päästä se on siis jo 5 metriä ylempänä kuin nyt, mutta siinä vaiheessa meri on jo kaukana, kun Pohjanlahtikin on silloin jo kadonnut. Saattaa tietysti olla, että kovin moni tämän blogin lukija ei silloin enää ajele prätkällä vaan keskittyy enemmänkin leijulautailemaan, vaan eihän sitä koskaan tiedä.

Mutta ei Koli entiseen loistoonsa palaa, sillä ennen jääkautta pari miljoonaa vuotta sitten se oli kilometrejä korkea. Mannerjää vei kivet ja muuta kauas, pitkälle Venäjän puolelle. No, ainahan se Venäjä on meiltä kaikkea ryöstänyt - tosin koska missään tällä alueella ei ollut ihmisiä, niin valjastivat mannerjään siihen hommaan. Ovela veto!

Geologeille tämä on kuitenkin marginaalista asiaa, sillä viimeisin isompi geologinen tapahtuma oli alueella pari miljardia vuotta sitten. Asutusta alueella on ollut jo 8000 eaa eli kivikaudelta alkaen - silloinhan alueella oli paljon lämpimämpää kuin nyt. 

Luoliakin löytyy, tunnetuimpana Pirunkirkko. Siellä ovat tuon nimetyn isännän lisäksi asustelleet noidat. Kaikkihan muistamme tietenkin Ukko Kinolaisen, joka osasi herättää vainajat ja saada käärmeet hyökkäämään päälle, jos tarve niin vaati. Itse Paholaisenkin hän pisti kuriin tarvittaessa - suomalaisille kun ei v*ttuilla!

Vaan eivät paikat ennenkään töhertelijöiltä välttyneet - Pirun kirkonkin seinään on muuan taidetöhertelijä Eero Järnefelt vuonna 1893 mennyt kirjoittelemaan säkeitään allekirjoituksella "Eero ja Fanny", varmaan Fannya vietelläkseen. Onnistumisesta ei ole varmuutta. Fannysta kun ei ole historiankirjoihin juuri tietoja jäänyt -  Järnefeltin vaimo oli Saimi, ei Fanny... No, tässä blogissa ei olla ahdasmielisiä!



Kolille saa ajaa hiukan serpentiiniäkin

Hissillä ylös, maisemia kelpaa jo hississä katsella!

Sitten polkua ja portaita ylemmäs


Huipulla - Pielinen on 250 metriä alempana. Kansallinen kaupunkimaisema...


Pieniä teitä riittää poistumiseenkin


Puijo 

Puijo puolestaan on Kuopion kaupunkia ja kohoaa noin 150 metriä viereisen Kallaveden yläpuolelle, meren pinta on puolestaan vielä lähes sata metriä alempana. Liian pieni koko on ongelma, siksi Puijon laelle on rakennettu jatkokappale eli Puijon 75-metrinen torni. Torneja siellä on ollut jo aiemminkin, mutta paljon matalampia ja ilman pyörivää ravintolaa.

Kuopiolaisten mielestä Puijo on talviurheilun kehto. Tietysti rovaniemeläiset alkaisivat puhua Ounasvaarasta (ja rillumareistä?) ja helsinkiläiset vaikka Katajanokan kallioista suomalaisen mäkihypyn kehtona, mutta Kuopiossa on parempi kuunnella nyökytellen kuopiolaisia, muuten ne eivät lakkaa puhumasta ikinä. Sitä paitsi Puijo on hieno paikka, tornin huipulla voi syödä hyvin ja mäkihyppyäkin voi kokeilla turvallisesti tornin aulassa - nimittäin virtuaalisesti. 





Virtuaalilaseilla näki 360 astetta ja pääsi hyppäämään mäestä - näkymät olivat lähtiessä taustakuvan kaltaiset - siitä vain alas ja vauhtiin!

Tornista näkyy kauas!

Ravintolaa voisi suositella, vaikkei olisi edes maisemia


Vanha Puijontie jäi kiinnostamaan


Omaa aikaa 

Keväällä oli hieno keli ohuellekin mekolle, vaikka lunta oli vielä Puijolla jäljellä. Jännä tunne kulkea kesämekossa lumien keskellähypätä virtuaalisesti mäkeä 360-asteen näkymillä ja syödä oikein hyvin tornissa. Mäkihyppy oli hauska kokemus, jännä tunne lasit päässä katsoa alas mäkeen ja sitten olla jo syöksymässä alas. Talvesta tykkäävä etsii lunta vaikka kesämekossa. 

Alas Puijolta olikin sitten reittinä polku, ja korkeat korot ja pitkä mekko tekivät siitäkin vähän erilaisen elämyksen!  Kuopiossa on aina ollut hyvä tunnelma ja kivoja ihmisiävaikka tietenkin vähän savolainen meininki. Kuopiossa upeaa mustaa Mersua ajanut taksinkuljettajakin kohteli kuin kuningatarta!










Miehekkäät Miehet kulkevat Kuopiossa tällaisella taksilla...


...naiset saavat tällaista kohtelua!



Reilusti lunta ja kesämekko - ihana fiilis!


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )