tiistai 15. helmikuuta 2022

Norja 2021. osa 13: Norjasta taistelualueille Suomeen




Tromssasta Suomen käsivarteen on lyhyt matka ja maisemien muuttuminen vähemmän inspiroiviksi saattaa heikentää tunnelmaa. Kannattaa siis katsoa kohteita matkalle, jotka antavat muuta ajattelemisen aihetta. Nyt annetaan vinkeiksi hirmuinen taistelupaikka, jossa ei juuri taisteltu, ja paikka, jonka kohtalosta taisteltiin.

Ensimmäinen taistelupaikka on käsivarressa. Erään saksalaisen Johtajan suunnitelmat 40-luvulla alkoivat nimittäin näyttää siltä, ettei maailmanherruus ehkä sittenkään toteudu, kun idässä on toinen miljoonia siviilejä tappava hullu ja kaikki länsimaatkaan eivät ymmärtäneet alistua. Niin piti sitten varautua perääntymiseenkin - tai siis piti varmistaa, ettei perääntymään jouduta.

Suomikin näytti epäilyttävästi haluavan sodan loppumista ja saattoi tehdä erillisrauhan sen toisen hull... eikun sen Moskovan johtajan kanssa. 

Osana näitä suunnitelmia käynnistettiin Unternehmen Birke eli operaatio koivu, joka tarkoitti vetäytymistä Suomesta. Suomessa olevien 20. vuoristoarmeijan komentajan Eduard Dietlin mielestä parasta olisi vetäytymisvaiheessa hyökätä Pohjanmaalle ja vetäytyä laivoilla viimeiseen mieheen ja äkkiä. Berliinin johtajalle se ei sopinut vaan piti linnoittaa Pohjois-Norja ja siihen samaan nippuun Suomen käsivarsi. 

Niinpä osana tätä Birkeä käynnistettiin Sturmbock Stellung, mikä tarkoitti suurta ja kovaa linnottautumista käsivarren poikki. Linnoitus oli niin laajaa ja jämäkkää saksalaislaatua, että se on monin osin yhä jäljellä. Järämässä siihen pääsee tutustumaan kosketeltavassa muodossa.

Toisenlainen pohjoisen taistelu käytiinkin sitten sodan jälkeen johtuen noista edellisistä johtajista: saksalainen Johtaja oli epähuomiossa rikkonut käytännössä kaikki sillat (675 kpl) Pohjois-Suomessa ja venäläinen johtaja tuli epähuomiossa ottaneeksi Suomesta osan pois, muun muassa Enson voimalaitokset. Niinpä alettiin rakentaa siltoja, joissa oli lisävarusteena voimalaitos. Tai ehkä oikeammin voimalaitoksia, jotka toimivat myös siltoina. Perustettiin Kemijoki Oy ja se puuhasteli sitten Kemijoen täyteen voimalaitoksia. 

Se ei riittänyt valtakunnan tarpeisiin vaan tarvittiin lisää virtaa toipuvalle kansakunnalle. Osa pohjoisen asukkaista hermostui sitten sellaisen pikkuseikan takia, että heidän kotinsa on jatkossa järven pohjassa. Tarkemmin sanottuna tekojärven. No, moisten pikkuseikkojen ei annettu häiritä, vaan 60-luvun lopussa tehtiin Lokan ja Porttipahdan tekojärvet, jotta saatiin sähköä. Nykyaikana olisi varmasti korostettu, että se on päästötöntä ja uusiutuvaa sähköä. Päätös oli helppo, koska Suomessa oli silloin Johtaja eli Kekkonen ja kun Kekkonen kannatti vesivoimaa, kaikki muutkin kannattivat. 

Kaikki julkaistut osat:

Suomeen

Aamuisesta Tromssasta Kilpisjärven kautta Suomeen. 


Tässä osassa ajettu reitti


Lähdön hetki - on poistuttava Norjasta.









Video: Rovijokfossen


Suomessa ollaan... melkoinen muutos maisemassa ja teiden mutkittelevuudessa


Järämä

Sturmbock rakennettiin 1942-44 ja linnoitusketju ulottui Jäämerelle saakka. Saksalaisten tiedustelun mukaan ”Tiestö surkea, etäisyydet suunnattomat, alue asuinkelvotonta tundraa – huoltovaikeuksien takia lähes mahdoton tehtävä”. Mutta Johtaja käski ja sinne linnoitus tehtiin. Järeä tehtiin - paitsi korsuista, jotka olivat vähän heppoisempia - mutta mitä sitä leposijoista niin mukavia tekemään, houkuttelevat vielä löysäilemään. Ulos vaan taisteluasemiin!

Sturmbockin oli tarkoitus estää venäläisiä pääsemästä saksalaisten kimppuun ja suojata Reichsweg 50 eli ainoa Norjan läpi kulkeva tie - se oli saksalaisten huollon elämänlanka. Rakentamassa oli tuhansia vankeja äärimmäisen kurjissa olosuhteissa. Mutta kun Suomi teki erillisrauhan, tulikin suomalaisten tehtäväksi karkottaa saksalaiset Suomesta. 

Veli venäläinen oli ovela ja kielsi kokeneiden rintamataistelijoiden eli reserviväen käytön. Varusmiehillä piti homma hoitaa. Siinä oli tietenkin juoni takana: Neuvostoliitto ei uskonut, että suomalaiset nuoret, kokemattomat varusmiehet saavat 200 000 huippukoulutettua ja kokenutta saksalaista vuoristojääkäriä karkotettua Lapista eli Neuvostoliitto saisi hyvän perusteen tulla auttamaan eli miehittää koko Suomi. 

Niin vaan saksalaiset kuitenkin vetäytyivät, vaikka hermostuksissaan polttivat koko Lapin. Suomalaiset etenivät perässä sopivan etäisyyden päässä. Järämässä oli vastassa Sturmbockin linnoituksessa tuhansia Saksan vuoristojääkäreitä, sadoittain korsuja, 800 konekivääriä, sata kranaatinheitintä, yli 160 tykkiä ja riittävästi ammuksia niihin kaikkiin. Suomalaisia oli vain jokunen sata varusmiestä eikä juuri mitään raskasta aseistusta. 

No, suomalaiset fiksuina odottelivat tulenkantaman ulkopuolella Markkina-kylässä ja antoivat saksalaisten vahtia yötä päivää parhaimmillaan 51 asteen pakkasessa, että koska se suomalaisten hyökkäys tulee. No ei tullut, kunhan suomalaiset hiihtelivät vähän kurkkimassa riittävän etäältä. Tästä ilmeisesti vähän kotirintamalla naljailtiin, mutta siihen todettiin, että "luodit tekevät ihan yhtä kipeää länsirajalla kuin tekivät itärajalla". Sitten saksalaiset perääntyivätkin itse Norjan puolelle eli pysyväksi rakennettu linnoitus oli lopulta miehitettynä vain pari kuukautta. 

Viimeinen suomalainen sotilas kuoli Kilpisjärvellä, kun saksalainen ampui Norjan puolelta. Lisäksi saksalaiset tiettävästi ampuivat siellä viimeiset 3000:sta rakentamassa olleesta vangista.

Tähän kaikkeen voi tutustua tänä päivänä, sillä aivan Kilpisjärventien vieressä on kahvila-museo ja satoja metrejä linnoitusta ja korsuja jäljellä, osin entisöitynä. Kannattaa pysähtyä!
(Sturmbockista ja monesta muusta löytyy tietoa Forgotten Fronts -sivustolta)


Ilmakuvista näkee yhä linnoitteet (kuvat Maanmittauslaitos, Forgotten Fronts, uutisista)





Aika tarkat ohjeet oli Hitler Suomellekin antanut avun hintana.

















Porttipahta (ja Zippi ja Suhaus)


Jokien valjastaminen toi sähköä ja tuo sitä edelleen, sekä tietenkin työtä. Luontohan siitä kärsi tietenkin aika rajusti, mutta luontopa ei äänestä eikä maksa veroja. Kemijoki on Suomen pisin joki (550 kilometriä). Se oli myös muun muassa mahtava lohijoki, mutta ensimmäinen voimalaitos lopetti lohet joesta, ja koska lohetkaan eivät äänestä, niin siihen ei sen enempää kiinnitetty huomiota - Helsingissä. Paikallisia, joista monet elivät kalastuksesta tai muuten olivat kytköksissä luontoon, se toki hiukkasen saattoi häiritä, mutta siihenkään ei erityisemmin kiinnitetty huomiota. Jos se oma koti ja koko kylä nyt päätyikin järven pohjaksi, niin saatoihan sitä vaikka yrittää kalastaa tai pilkkiä unohtuneita tavaroita pintaan. 

”Joku helsinkiläinen insinööri, Castrén-niminen, tuli ja kerto, että semmonen järvi rakennethan tänne Sompion maille.” (Oula Aikio 1971)

Yhä tänä päivänä Helsingissä tiedetään paremmin, miten muualla tulee elää. No, tänä päivänä onneksi mietitään kovasti sitäkin, että miten luonnon lohet ja muut luontoarvot saataisiin takaisin. Alueelle on myös tullut uutta toimintaa kadonneiden tilalle, Tekojärvilläkin tiettävästi toimii ammattikalastajia ja on modernit kalankäsittelylaitoksetkin. 

Porttipahdan voimalaitos on hyvä kohde motoristille ihan riippumatta siitä, mitä mieltä on Helsingistä tai luontoarvoista. Paikka on näyttävä, mahtava, ja ajo pitkin E75:tä halki Lapin kaipaa ehkä hiukan stoppeja ja koukkauksia, ja Porttipahta on ehdottomasti hyvä koukkaus. Ja kun niillä kulmilla ollaan, on tämä Oma Aika -blogin virallisten säännösten mukaan pakko aina pysähtyä Zippi&Suhauksessa - siellä voi muun muassa herkutella luontoarvoilla kuten hillalla tai porolla räiskäleen päällä. Siihen viereen on tullut toinenkin paikka, mutta se näyttää kopioineen tarjoamisensa Zippi ja Suhauksesta, eli kaipaisi ehkä mieluummin jonkin oman idean kuin tarjota ihan samaa.


Sulo Alakorva ajeli moottoriveneellä vanhan kotikylänsä, Korvasen, yläpuolella vuonna 1971. Vesi nousi tästä vielä puolitoista metriä. 


Kittilän ja Sodankylän välinen tie oli kesällä 2021 suurelta osin hiekkatienä
Voiko poroja koskaan nähdä liikaa?


Pari letkaa matkalla pohjoiseen oli matkan varrella

Porttipahta korkeuseroineen on hieno nähtävyys


Patoa pitkin kulkee tie


Zippi&Suhaus on "pakollinen" taukopaikka, ja sieltä makeat tai suolaiset lätyt - tai molemmat, kuten Hra Oma Aika aina ottaa




Omaa aikaa 


Norjasta oli taas niin haikea poistua, etenkin kun Hra Oma Ajan heikkenevän terveyden takia on aina niin epävarmaa, palataanko sinne koskaan, mutta sinne luvattiin sateita ja Suomen puolella sää olisi parempi. Niinpä tämä Norjan reissu jatkuu nyt Suomessa ja Ruotsissa. Järämä ja Porttipahta ovat ihan erilaisia kohteitamutta historiallisesti ne seuraavat toisiansa ja motoristeille ne ovat hyviä kohteita. 

Järämä pisti hiljaiseksi. Jotenkin Järämässä mietti ja nyt se on taas ajankohtaista - vanhat miehet aloittavat sodat ja lähettävät nuoret miehet sotaan kuolemaan... sellaisetko ovat suuria johtajia?

Väliyöpyminen oli Hullussa Porossa, jossa on kesäisin hyvin tilaa ja ravintolassa hyvä ruoka. Seuraavana aamuna Porttipahtaan ajellessa saavutimme pari isompaa moottoripyöräletkaa joista tuli hurautettua ohi. Pohjoiseen matkalla olleita letkoja odotti perillä kyllä viikoksi sadettamutta ehkä se ei haitannut. Porttipahtaan ylös ja siitä vielä hiukan ylemmäs Zippi & Suhaukseen - ja sitten takaisin alas Rovaniemelle. Sitä haluaisi aina olla pohjoisessa tai edes matkalla pohjoiseen - pitäisi varmaan mennä vaimoksi jollekin poromiehelle?! 😃😉 


Hullussa Porossa - hampurilainenkin poroa


Porttipahta - ehdottomasti poikkeamisen arvoinen!


Andya on myös aika ajoin käytävä moikkaamassa Pelkosenniemellä



___________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



tiistai 8. helmikuuta 2022

Norja 2021, osa 12: Max Høyde, poliisit ja muut Tromssan kovat miehet



Edellisjutun Trondenesista on luonnollista siirtyä Tromssaan, tähän "Pohjolan Pariisina" tunnettuun kaupunkiin. Kuten edellisessä osassa kerrottiin, Trondenesista viimeinen sammutti lyhdyt ja takana oli loistava tulevaisuus, kun kaikki siirtyi pois. Esimerkiksi koska Trondenesissa ei ollut enää lapsia harjoituskappaleiksi, vuonna 1848 Tromssaan siirtyi 1826 perustettu Tromsø Seminar eli opettajainkoulutuslaitos (peräti yhdeksän opiskelijaa). Sittemmin se laajeni Tromssan korkeakouluksi (aika paljon enemmän opiskelijoita). 

Aiemmin jo kerrottiin, kuinka Tromssa oli "viimeinen kirkko pohjoisessa", mikä tarkkaan ottaen tarkoitti "Norjan veroalueen pohjoinen raja". Pohjoisesta änkesivät Novgorodin verottajat, joita iloisesti tervehdittiin ampumalla heitä linnoituksen tykeillä, ja vähitellen saatiin norjalaisia kirkkoja hiljalleen pohjoisemmas ja pohjoisemmas, kunnes (verotus-)raja oli Grense Jakobselvillä - ja siellä se on vieläkin. 

Tromssahan on entinen Norjan pääkaupunki. Tarkemmin sanottuna se oli pääkaupunki kolmen viikon ajan, kun Oslo tuli täyteen saksalaisia vieraita huhtikuussa 1940. Vieraat viihtyivät Norjassa niin hyvin, että he tulivat sankoin joukoin kesäkuussa jo Tromssaankin, joten kohteliaina kuninkaalliset ja maan hallitus antoivat tilaa ja häipyivät Lontooseen. Kärsimystä Lontoossa hieman helpotti, että sinne oli edeltä lähetetty 20 tonnia kultaa juoksevien kulujen kattamiseen.

Saksalaiset puolestaan paikkasivat tätä väestökatoa perustamalla Tromssaan kolme vankileiriä poliittisille vangeille sekä Norjan ja Venäjän sotilaille. 

Brittiläisen risteilijän vietyä kuninkaalliset ja muut pois, toivat saksalaiset tilalle Tirpitzin eli maailman mahtavimman, ylivoimaisimman ja pelottavimman sotalaivan. Se oli niin mahtava, ylivoimainen ja pelottava, että saksalaiset eivät uskaltaneet riskeerata sitä ja laittaa sitä taisteluihin. Niinpä se oli piilossa Norjan vuonoissa, kunnes liittoutuneet sen upottivat Tromssan edustalle. 

Mutta Tromssassa ovat esillä enemmän norjalaiset miehet. Kaikin puolin kovia miehiä... ennen Nansen ja Amundsen, nykymiehistä poliisit ja tietenkin Max Høyde!

Ennenkuin keskitytään koviin miehiin ja miesten koviin juttuihin, katsellaan maisemia.

Kaikki julkaistut osat:

Tromssaan

Harstadista on kiva reitti Tromssaa kohti, jos lähtee lautalla vuonon yli. Silloin ei joudu E10-E6-E8 -reitille. Tosin jotkut pikkutiet ovat huonossa kunnossa. 

Kartan reittiä pitkin Tromssaan tullaan sisälle "takaa", ja monen mielestä takaa onkin hyvä tulla sisälle - myös Tromssaan. Lentokentän jälkeen tie menee tunneleihin, ja jos tietää ne, päätyy keskustaan juuri sinne minne haluaa. Jos ei tunne niitä, päätyy jonnekin, mutta ei se haittaa. Ei saarella voi eksyä kauhean kauas...

Harstadista lähdössä... uskokaa tai älkää, mutta tuossa on autolautta ihan lähellä jo laituria! Koko matka tällaisessa sumussa, mutta niin vaan osui oikeaan laituriin toisessakin päässä!


Alkumatkassa lievässä sumussa tiellä 848


Sumu muuttui hyvin paikalliseksi...


...ja sitten se katosi kokonaan! 



Tromssan "takapuolen" silta on ihan samanlainen kuin "etupuolenkin".


Toinen liikenneympyrä matkalla kaupungin alla - siellä on myös liikennettä...


...toisin kuin keskustan kaduilla. Siellä on tilaa (kuvan autot olivat parkissa).



Tromssa ylhäältä... 


Tromssa eli Tromsø on saarella nimeltä Tromsøya - olisitteko arvanneet? Saaren ympärillä puolestaan on vuoria, mikä sekään ei keskimääräistä kastematoa älykkäämpää matkailijaa yllätä. Mantereen puolella lähin vuori on Tromsdalstinden. Sinne on suhteellisen helppo kiivetä polkua pitkin, mutta jos itse tai seurassasi on henkilö, jonka fyysinen suorituskyky on heikko tai olet vain yksinkertaisesti laiska, niin sinne pääsee myös köysirataa gondolihissillä. Siksipä jotkut turistit arvelevat kylttien takia vuoren nimen olevan Fjellheisen, mutta ei - se tarkoittaa vuorihissiä. 

Ylhäällä on kahvila ja laaja ylänkö, jossa voi polkua pitkin kävellä ympäriinsä tai vaikka lähimmälle huipulle. Tosin ne ovat aina kauempana kuin miltä näyttävät. Kauempana olevat korkeammat huiput vaativat jo vähän enemmän, sillä ne ovat vielä kauempana kuin lähin huippu - yllätyitkö? Sen lisäksi ne ovat monin paikoin jyrkempiä. Mutta ylängölläkin kirkkaiden vuoristolampien äärellä on upeaa, jollei halua tai pysty menemään pidemmälle. Ennen kaikkea sieltä näkee kuitenkin koko Tromssan ja paljon enemmänkin kerralla. Sieltä näkee myös paikan, johon Tirpitz upotettiin, tosin se ei näy mitenkään. 😉

Ylhäältä näkyy myös, mihin Suomen tylsin tie eli E8 päättyy. Tai näkee vain osittain, koska se kulkee osittain tunnelissa - meren alla ja kaupungin alla. Tromssassahan kaikki isompi liikenne kulkee tunneleissa, ja näin kaupungilla on hiljaista kulkea millä kulkupelillä tahansa tai vaikka kävellen. Tromssa on kooltaan 1/10 Helsingistä tai 1/20 pääkaupunkiseudusta, mutta Helsinkiinhän ei saatu edes sitä yhtä keskustatunnelia. Sen avulla kaupungilla olisi ollut parempi vaikka pyöräillä, mutta koska se olisi samalla edistänyt autoliikenteen sujuvuutta, niin eipä se ideologisesti tietenkään käynyt - eikä kustannustenkaan takia. Kuten täällä aiemminkin on kerrottu, sen arvioitiin maksavan 1400 miljoonaa per kymmenen kilometriä. Norjassa tehtiin 100 miljoonalla 25 kilometriä...


Tromssan päätunnelit menevät suunnilleen näin





"Takakautta" Tromssaan tullaan tietä 862, joka painuu lentokentän jälkeen maan alle - vastaan tulee liikenneympyröitä ja muuta kivaa, ja jos oikeat reitit tietää, tulee ulos kaupungissa juuri oikealle alueelle.


Vuoripuron vesi maistuu... ei millekään. Se on niin puhdasta, kirkasta ja kylmää






...ja alhaalta

Alhaalla on vaikka mitä, ja sitä on esitelty aiemmin muun muassa tässä jutussa, mutta siellä on noiden aiemmin esiteltyjen paikkojen lisäksi myös muun muassa moderni Jäämeren katedraali, joka on ulkoa hienompi kuin sisältä. Sisäpuolella rohkeus on hiukan loppunut ja se on vähän tavanomaisempi rakennus. Kirkkona se on kyllä tietysti sisältäkin erilainen kuin vaikkapa keskiaikaiset kirkot...

Sitten voi mainita Tromssan Skansen-linnoituksen eli sen, jonka avulla Novgorodin veronkerääjät pidettiin loitolla. Linnoituksen koko ei ehkä häikäise, mutta ajoi asiansa. Linnoituksen läheltä löytyy Polarmuseet, jossa kerrotaan pohjoisen karusta historiasta ja kovista miehistä karun historian takana. 1800-luvun tutkimusmatkat, valaiden, hylkeiden ja jääkarhujen metsästys ovat keskeisessä roolissa. Ylimetsästys romahdutti monen riistaeläimen kannan. Kovaa aikaa 1800-luku olikin, sillä se oli kylmintä aikaa jääkauden jälkeen. Lämpötilat alueella olivat laskeneet tuhansia vuosia, kunnes nyt ovat viimeiset 150 vuotta nousseet, vaikka ei lämpö siellä vieläkään ole sitä mitä se oli vaikkapa tuhat vuotta sitten, saati aiemmin kivikaudella. 

Niin ja ne nykyajan kovat miehet? Norjan poliisit, vaikka eivät kanna yleensä edes asetta, ovat kovia muuten. Heillä on kanttia olla ja tehdä kaikenlaista - esimerkiksi mennä fillareilla nuorison kanssa tekemään hyppyjä ja muita temppuja. Näin heillä on hyvinä aikoina luodut hyvät suhteet nuorisoon ja huonoina hetkinä nuorison on helppo lähestyä tuttuja poliiseja ja poliisien nuoria.

Niin ja se nykyajan kovin Mies? Hän on varmasti Max Høyde, josta kertovia kylttejä oli siellä täällä. Nimestä päätellen hän on varmaan joku dekkari, yksinäinen sankari-hyvis, joka päivisin jyrää pahikset ja ottaa öiksi upeimmat naiset. Yleensä niissä kylteissä ei sanottu kuin hänen pituutensa eli että hän on 210-senttinen jättiläinen. 



Varokaa konnat! Max Høyde 2,1 metriä. On se iso mies! 😉

Ishavskatedralen - Jäämeren katedraali


Skansen-linnoitus




Bårstua eli porstua...  Vähemmän moderni sähkokeskus


Valaita tapetaan aika julmilla vehkeillä...


Polarmuseet



Taitava karhu?



Etelä-Suomi





Nuori, taitava katusoittaja! Soitti Beatlesiakin...

Poliisit osasivat ottaa hallintaansa nuorison tekemällä samat temput!


Magic Ice Barissa kaikki on tehty jäästä, mutta asiakkailla on hyvin lämmin tunnelma!





Omaa aikaa Tromssassa


Taas Tromssaan! Matkalla Tromssaan kokeiltiin vähän uusia pikkuteitä, mutta osa oli ihan surkeassa kunnossa. Tromssassa sen sijaan oli aina yhtä hauskaa mennä ajelemaan tunneleihin - ne muodostavat oman liikenneverkon, niissä on risteyksiä. liikenneympyröitä ja hauskinta turistin kannalta on, että koko tunnelisto on yksi tie eli Fv862. Hra Oma Aika aikoinaan sanoi, että seuraa vain tietä 862 ja päästään oikeaan paikkaan. Sitten tunnelissa saavuin liikenneympyräänjossa kylttien mukaan on 862 vasemmalle, 862 oikealle, 862 eteenpäin ja 862 taaksepäin. Pientä kiusaa... 

Missä oli Max Høyde, hän olisi määrännyt eikä kiusannut! 
😉 Vaikka Max Høyde ei tullut ja ottanut, niin pääsin sentään kahden poliisin väliin likistelemään! Norjan poliisit ovat ihan parhaita, hauskoja seuramiehiä. Mukava oli viettää Tromssassa muutamia päiviä.

Magic Ice Bar ei pettänyt tälläkään kertaa. Ice Bar on henkilökuntineen ihan huippusieltä saa aina sitä mitä haluaa...

Eräs taksikuski kertoi suomalaisista, kuinka Tromssassa on suomalaisia ja kuinka norjan ja suomen kielissä on paljon samaa, ja kansoilla on yhteistä historiaa ja perintöä. 

Heinäkuu oli ollut pohjoisessa tavallista huonompi. Kuten aiemmissa jutuissa kerrottu, pohjoiseen edettiin saderintaman takana, jotta saimme nauttia auringosta ja lämmöstä. Eräs taksikuski kertoi, että Tromssassa lunta oli satanut viimeksi kymmenen päivää aiemmin ja elettiin sentään heinäkuun loppua. 

Me nautimme kuitenkin Tromssassa upeissa keleissä viimeiseen hetkeen asti. Vielä pohjoisempana satoi koko ajan eli sinne ei viitsinyt mennä. Lopulta tuli päivä, jolloin ennusteen mukaan iltapäivällä uusi sadealue saavuttaisi Tromssankin ja vielä pohjoisempana sataisi yhä ainakin viikon. Haikeaa oli aamulla lähteä, mutta seuraavassa osassa aurinko kuitenkin saattelee hurjien tarinoiden äärelle Suomen puolelle, Ruotsin puolelle ja Ahvenanmaallekin - reissu ei vielä pääty! 


Todiste, että Hra Oma Aikakin oli vuorella. Yhtään lähemmäs reunaa hän ei uskalla eikä saa mennä, koska hänellä ei saa olla mitään jännitystä eikä kiihdyttävää. 


Max Høydeä ei näkynyt, mutta poliisit osasivat nuorison lisäksi ottaa hallintaansa aikuisen naisenkin...


"Kuin kaksi marjaa" rouvat penkillä.... 


Tuopistakin tietää, missä ollaan. Fish&Chips norjalaisittain

___________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )