tiistai 8. maaliskuuta 2022

Norja 2021, epilogi: Luovutuksia

Joskus on aika luovuttaa. Jos päälle tulee useita päiviä kestävä kaatosade, niin useimmat moottoripyöräilijät ajavat vain sen, mikä on "pakko" ajaa. 


Bjarmia

Mutta koska tämä yli kuukauden kestänyt reissu päättyi itärajalle Kuusamoon, on hyvä hetki parilla sanalla miettiä, kuinka kokonainen kuningaskuntakin saattaa luovuttaa. Kuinka paljon onkaan muinaisia kuningaskuntia, joita ei vain enää ole. Kuusamosta ja Suomesta ylipäätään katsoen ihan lähelläkin on sellainen - Biarmian eli Bjarmian eli Bjarmalandin kuningaskunta. Tai siis ei ole. Enää. Koska suurin osa lukijoistamme taitaa tietää paremmin sytytystulppien lämpöarvot (mitä ne ovat?) kuin muinaiset kuningaskunnat, kerrotaan nyt Bjarmiasta. 

Bjarmia näkyy vanhoissa kartoissa, mutta karttojen ollessa enemmän sellaisia "sinne päin" -tyyppisiä, on tarkka sijaintikin jo unohtunut. Bjarmia oli Jäämeren ja Vienanmeren alueella, jossain Finnmarkista eteenpäin Kuolan alueella, kenties osin jopa nykyisen Arkangelinkin puolella. Mistä tiedetään, että siellä on ollut kuningaskunta, jos siitä ei ole mitään jäljellä? Siitä on tarinoita, legendoja ja se esiintyy sekä norjalaisissa ja islantilaisissa saagoissa että muinaisenglantilaisissa ja latinankielisissä asiakirjoissa  parisataa vuotta ennen ja jälkeen 1000-luvun, ja alueen nimenä se esiintyi lähinnä kartoissa jopa 1600-luvulle asti. 



Bjarmiassa puhuttu kieli oli käytännössä fennien puhumaa kieltä ja yleisin käsitys on, että asukkaat olivat karjalaisia, eli lähdetään tietenkin siitä, että se oli suomalaisten kuningaskunta. Saamelaisillakin oli siihen aikaan ehkä jonkinmoinen kuningaskunta, mutta nämä kuningaskunnat olivat ilmeisesti läheisiä ja ystävällismielisiä toisilleen, elleivät peräti liki samaa porukkaa.

Eikä se ihan vaatimaton kuningaskunta ollut - naapurikansojen saagoissa puhutaan bjarmien eli perämaan asukkaiden kaupankäynnillä hankkimasta hopea-aarteesta. Muinaisten englantilaisten matkakertomusten mukaan Bjarmiassa oli hienoa, laajaa viljelystä, asukkaat olivat vaaleita, suurikokoisia ja rikkaita. 

Viikingeistä täytyy Bjarmian yhteydessä mainita jo aiemmista osista tuttu Tuure Koira eli Tore Hund. Juu, just se kaveri, joka kavereineen tappoi Pyhän kusip... eikun siis Olavin. Hän tuli joukkoineen Bjarmiaan 1026 käymään kauppaa. Teeskentelivät mokomat sitten lähtevänsä, mutta jäivätkin jonkin matkan päähän piiloon ja palasivat yön pimeydessä bjarmien aidatun hautakummun luokse, jonne oli pystytetty Jomalin eli jumalan patsas. Kumpuun oli sekoitettu hopeaa ja maata. Toren miehet kaivoivat hopeaa ja Tore itse meni tyhjentämään Jomalin kädessä olevaa maljaa. Lopuksi hän iski Jomalin pään poikki ottaakseen sen kaulasta kaulakorun. Tämä herätti bjarmit, ja norjalaiset pinkoivat pakoon - suomalaisten kanssa kun ei uskalla tapella. Norjalaiset ehtivät juuri ja juuri laivoilleen ja saivat retkeltään suuren saaliin, vaikka enemmänkin olisi ollut saatavilla. Kuten aiemmista tarinoista tiedetään, viikingit saivat suomalaisilta turpaan Suomenlahden rannikollakin eli Olav Haraldsson (sittemmin Pyhä Olavi) joukkoineen pakeni henkensä kaupalla. Siksipä ei Tuure koirakaan miehineen päiväsaikaan uskaltanut alkaa taistelemaan. Mutta oli palattuaan sen verran kova ukko, että karkotti Olavin 1028 ja tappoi miehineen tämän, kun Olavi tuli takaisin 1030.
Kaikki julkaistut osat:

Paljon aiemmin eli 700-luvun lopulla Bjarmiaan tulivat Jöötanmaan eli Ruotsin puolen viikingit Bósi ja isänsä kanssa riitaantunut prinssi Herraudr pelastamaan myyttisen Kaunotantereen (eli Glæsisvellirin) kuninkaan Guðmundrin siskoa Hleidriä. Hleidr oli Jomalin ylipapitar-velho Kolfrostan vankina ja hänestä piti tulla uusi ylipapitar Kolfrostan jälkeen. Kolfrosta puolestaan oli Bjarmian kuninkaan Harekrin äiti. Bósi etenkin oli hurja - ja miksei olisi, koska hänen äitinsä on legendan mukaan aito valkyria. 

Miehet tappoivat Kolfrostan, vapauttivat Hleidrin sekä ryöstivät Jomalin kultakruunun, kaulakäädyn, hopeamaljan täynnä punakultaa ja jumalan korukatoksen, jonka arvoksi mainitaan kolme varustettua laivaa. 

Bósi ja Herrauðr palaavat Bjarmiasta kotiin Jöötanmaalle. Herrauðr solmii sovun isänsä eli Ruotsin kuningas Hringrin kanssa. Samaan aikaan Hringrin setä eli Tanskan kuningas Haraldr Sotahammas kokoaa joukkoja taisteluun toisaalle eli Brávelliriin. Harald nimittäin huomasi olevansa vanha ja halusi kuolla taistelussa, koska muuten hän ei pääsisi Valhallaan. Ystävykset lähtevät auttamaan häntä. Taistelussa vuonna 770 kuningas Haraldr kuolee ja Bósi ja Herrauðr haavoittuvat, mutta selviävät hengissä. Taistelun aikana kuningas Guðmundrin miehet kuitenkin tulevat Jöötanmaalle, surmaavat kuningas Hringrin ja ottavat Hleiðrin mukaansa.

Guðmundr on luvannut Hleiðrin puolisoksi yhdelle miehistään eli Bjarmian kuningas Hárekrin pojalle Siggeirille, ja Kaunotantereella valmistellaan häitä. Bósi ja Herrauðr matkaavat paikalle yhdessä Bósin taikataitoisen veljen, Smiðrin (= seppä) kanssa. Smiðr loitsee itsensä ja Bósin niin että heidän hahmonsa muuttuvat ja he pääsevät mukaan hääjuhlaan. Herrauðr jää tuhoamaan vastustajien laivoja. Juhlassa Bósi ja Smiðr aikaansaavat lopulta sellaisen sekasorron, että pystyvät miehineen sieppaamaan Hleiðrin ja pääsevät pakoon.

Paluumatkalla Bósi ja Herrauðr poikkeavat vielä kerran Bjarmiassa, mistä Bósi ryöstää mukaansa kuningas Hárekrin tyttären Eddan. Kuninkaanpoika Siggeir lähtee isänsä ja veljensä Hrærekrin kanssa ajamaan takaa morsiamensa ja sisarensa ryöstäjiä Jöötanmaalle. Bósi, Herrauðr ja Smiðr kohtaavat viholliset rannikolla ja alkaa hurja taistelu, jonka tiimellyksessä kuningas Hárekr muuttuu ensin lohikäärmeeksi. Sitä vastaan lentää maalta suuren kokkolinnun (skergípr) hahmon ottanut Bósin ja seppä-Smiðrin isä. Lohikäärme tippuu alas laivan kannelle ja muuttuu villisiaksi. Kannelle ilmestyy seuraavaksi suuri narttukoira, joka on muotoaan muuttanut Bósin ja Smiðrin kasvatusäiti Busla. Se käy villisian kimppuun. Lopuksi molemmat katoavat meren syvyyksiin, ja Bósi ja Herrauðr lyövät Siggeirin ja Hrærekrin.

Myöhemmin Bósi kuitenkin nai ryöstämänsä Eddan eli Bjarmian tapetun kuninkaan Harekrin tyttären, ja sitten hänet hyväksyttiin Bjarmian valtaistuimelle. Tappoi siis ensin tämän Eddan ylipapitar-isoäidin, sen jälkeen tappoi kuningas-isän ja prinssi-veljet. Ehkä Eddalta ei kysytty mitään, tai sitten Edda ei erityisemmin tykännyt perheestään ja ulkomaalainen mies houkutti, etenkin kun tämä oli enemmän kuin miehinen Mies. Pysyittekö mukana tarinassa? No, ei sitä kukaan odottanutkaan. Tarinan kuvio on vähän kuin viikinki-aikojen "Kauniit ja rohkeat"? 

Suomen muinaishistorian tarinoista jokainen ainakin hämärästi muistaa Kalevalasta Sammon ryöstön. Onko se vain tarina? Ehkei, sillä se muistuttaa kovasti näitä Bjarmian tapahtumia, molemmat väritettyinä isoilla pensseleillä. Useat tutkijat ovat todenneet, että kertomus Sammon ryöstöstä pohjautuu hyvin todennäköisesti tähän kertomukseen Bjarmiasta. Suuri osa Kalevalan tarinoista on Vienan Karjalasta eli Vienanmeren rannalta. Niin, sen saman meren rannalta, jossa Bjarmia oli... Noista tarinoista kun jättää enimmät lohikäärmeet, loitsut ja muut pois, saattaa lähestyä jotain todellista tarinaa - vallanhimoa, rakkautta, mustasukkaisuutta ja miehistä "kunniaa". Viime kädessä kaiken takana on siis raha ja kaunis nainen...

Mitä sitten Bjarmialle tapahtui, miksi se heikkeni, kuihtui ja lopulta katosi? Viimeisimmät tarinat kertovat, kuinka bjarmialaiset muuttivat pois alueeltaan. Kenties syynä olivat novgorodilaiset, jotka tulivat alueelle? Ei oikein loogista, koska sieltä hupeni lähes kaikki asutus eikä niin, että kansa olisi korvautunut toisella. Kenties mongolien hyökkäykset? Ei, ne eivät ulottuneet Bjarmiaan saakka. Esitetyistä teorioista loogisin syy alueen heikkenemiseen ja lopulta hylkäämiseen oli ilmastonmuutos. Ilmasto nimittäin kylmeni voimakkaasti ja aiemmin niin menestykäs viljeleminen ei enää onnistunut - yhä enemmän katovuosia ja kansa heikkeni, vaikka Jomalille uhrattiin enemmän ja enemmän. Ei auttanut kullan ja hopean uhraaminen nälkään, mutta antoi hyvän saaliin heikentyneen kuningaskunnan ryöstäjille. Olisiko ehkä kannattanut nekin varat käyttää vaikka siihen, että olisi ostettu omalle kansalle viljaa ja muuta tarpeellista? Ei auttanut Jomali... Ilmaston kylmetessä pohjoisesta katosivat oravat ja majavat siinä missä jalommat puulajitkin.

Siinä siis oli pari sanaa kadonneesta kuningaskunnasta. Mitenkä tämä nyt tuli mieleen Kuusamossa? Paitsi, että siellä oli aika lopettaa reissu, niin siellä on kauppa, jonka nimi on Bjarmia. Joku siis muistaa Bjarmian!



Rovaniemeltä Kemijärven kautta Kuusamoon

Rovaniemeltä ajettiin koko ajan toisella puolella jokea kuin päätie - hyvin suositeltavaa






















Kuusamossa







Epilogi

Kuukausi Norjassa - miten sellaiseen reissuun valmistaudutaan? Mikä oli lopputulos? Yleensä lukija saanee lukea ohjeita, joissa itse perusteellisesti huolletaan pyörä, suunnitellaan reitti vähintään pääosin, suunnitellaan käytävät pääkohteet ja aikataulut, sen jälkeen pakataan huolella järkevät varusteet mukaan. Noin toimivat kunnolliset motoristit. 

Ei tässä blogissa. Täällä on huonoja motoristeja, jotka eivät itse huolla pyöriään, ajavat ilman aikataulua ja suunnitelmia minne huvittaa, ja tärkeää on pakata mukaan mekkoja ja korkkareita. 

Kuten kartasta näkee, mitään suunnitelmaa reitistä ei ollut. Säätilan ja mielihalujen mukaan milloin mihinkin suuntaan. 

Enemminkin Aku Ankasta tuttua "Höpsismi näyttää tien"-suunnistamista. Siitä tyylistä poiketen Norjaan piti kuitenkin päästä nopeasti koronatilanteen takia ja Norjan koronarajoitukset määrittelivät myös mahdolliset sisääntuloreitit. Siitä eteenpäin katsottiin säätilaa ja ajettiin sinne, missä sää näytti hyvältä. Reiteissä suosittiin pieniä teitä kuten aina. Suosimisen lisäksi jouduttiin vaikka millaisille teille, sillä toisinaan eksyttiin teille, joita ei oikein kartoissakaan näy, ellei zoomaile todella lähelle. Meille tuli tilaisuus zuumata niitä tosi läheltä ja pitkiä matkoja. Niiltä teiltä saimme huikeita kokemuksia! 

Kun ei ollut reittiä etukäteen, ei ollut kohteitakaan. Hra Oma Ajan kartta- ja historiakiinnostuneisuus riittää aika pitkälle siihen, että tulee reitiksi mikä vain, niin kohteita löytyy. Joka paikasta löytyy nähtävää. 

Tässä vaiheessa lukijaa ei tietenkään enää yllätä, ettei mitään aikatauluakaan voi olla, kun ei ole mitään etukäteistä suunnitelmaa kuin kolmen kohdan osalta: Loman alku - Norja - Loman loppu. 

Joskus voi käydä niinkuin nyt eli lopulta pohjoisimmassa Norjassa oli alkamassa viikon mittaiset sateet, joten sinne ei tällä kertaa päästy lainkaan. Pohjois-Suomessa ja Ruotsissa oli vielä kaunista, mutta lopulta sateet jäivät päälle pohjoiseen kaikkialla ja reissu piti lopettaa Kuusamossa. 
Etukäteisvalmistautuminen tarkoittaa tässä blogissa sitä, että pyörät viedään Prätkäpajaan ja pyydetään huoltoa, jolla voi ajaa 10 000 kilometriä eli 10 miljoonaa ilometriä Norjassa. Se on pidempi kuin öljynvaihtoväli näissä pyörissä, mutta RVS-käsitellyt koneet ja nykyajan hyvät öljyt, niin ei kuulemma mitään huolta. Teknisesti reissut yleensä ovatkin onnistuneet hyvin, mutta nyt yhden johdon hapettuma uhkasi katkaista matkan jo aika alkuvaiheessa. Usein kumit ovat olleet aivan loppu reissun loppuvaiheessa ja niitä on jouduttu uusimaan pohjoisessa - hyvin onnistuu sielläkin! Nyt renkaat kestivät hyvin, mutta osittain kuraiset kelit vaativat ketjujen puhdistusta ja rasvaamista enemmän kuin koskaan ennen. Rutinaa kuului loppumatkasta ajoittain silti. 

Tämän blogin matkamalli oli siis jälleen kerran

1. Huollata pyörät 
2. Ajele minne sattuu niin kauan kuin voit ja nauti kaikesta mistä voit
3. Palaa kotiin. 

Vinkkejä tuli tälläkin reissulla paljon jaettavaksi, toistakymmentä osaa, ja ne lultavasti sopivat kunnollisillekin motoristeille, jotka suunnittelevat etukäteen reitit, paikat ja aikataulut. 

Onneksi poliisit Norjassa ovat todella kivoja ja mieluummin leikkivät kuin sakottavat




Omaa aikaa Kuusamossa

Rovaniemeltä oikaistiin Kemijärven kautta Kuusamoon - siinä sai ajella pikkuteitä. Nimittäin Rovaniemeltä lähtee kyllä päätie 81 kohti Kuusamoa, mutta joen toisella puolella kulkee koko ajan pikkutie. Sitten voikin koukata pikkutietä Kemijärvelle vesistöjen keskelle, kunnes koukkasimme Posion kautta Kuusamoon.

Kuusamossa Hra Oma Aika halusi lainata hotellilta polkupyörät ja ajaa keskustaan, eikä siinä auttanut alkaa epäilemään, että mahtaako se enää olla hyvä idea hänen terveydentilansa takia. Mutta asenne oli, että hän oli "nuorena kova poika fillaroimaan". No, Kuusamon keskustaan oli enimmäkseen loivaa alamäkeä ja hyvinhän se sujui. Takaisin tullessa loiva ylämäki ei sitten enää ollutkaan kovin hyvä idea, mutta perillä toivuttuaan Hra Oma Aika uhosi olevansa lähes entisessä kunnossa - alamäet menivät ihan entiseen tapaan, vain ylämäet olivat sydämelle vaikeita! 

Mutta sitten alkoi sataa. Ja sataa. Ja sataa. Hotellissa saattoi mennä kylpylän puolelle rentoutumaan, mutta Hra Oma Aikahan ei saa uida ja koko talo oli täynnä hyvin eläväisiä lapsiperheitä, ettei se niin ihmeellisen hauskaa ollut. Koko Kuusamon Tropiikki -hotelli on ilmeisesti muutoinkin aikalailla lapsiperhehotelli eikä sieltä ehkä aina helposti löydä aikuista seuraa vaikka illanviettoon. Hierontoihin ja muihin palveluihin oli myös sellaiset jonot, ettei niistäkään ollut tällä kertaa iloa. No, olipahan aikaa levätä reissun rasituksia pois ja miettiä seuraavia kuvioita. Norjassa olisi halunnut olla vielä pidempään, mutta olihan kuukausi kuitenkin ollut ihana. Noin kymmenen miljoonaa ilometriä taas tuli nautittua!

Kun kolmatta päivää satoi edelleen kaatamalla, tehtiin päätös lopettaa tämä reissu ja ajaa etelään. Kaatosateessa ajettiin Puolangalle, jossa nautittiin Pessimismimusikaali (Pessimismiä Puolangalla - kun pieleen meneminenkin epäonnistuu). Kajaanissa oltiin pari päivää, ja sitten Mikkeliin viettämään aikaa ja sitten etelään. Mutta etelässä ei kestetty edes vuorokautta. Sinne saavuttiin aamupäivästä ja jo seuraavana aamuyönä lähdettiin uuteen reissuun - mutta minne? Se selviää seuraavassa jutussa! 

Se loputon kaipuu pohjoiseen... kenties pitäisi alkaa Bjarmian ylipapittareksi? Se virka taitaa olla vapaana... 😂 



Hra Oma Aika leuhkana kuvitteli olevansa tosi Mies ja vähintään Bjarmian kuningas, kun pyöräily sujui hyvin - matka oli enimmäkseen loivaa alamäkeä. Paluumatkan jälkeen olemus oli hitaankin vauhdin jälkeen jotain ihan muuta...


Kaatosateen jatkuttua kolme päivää, oli aika lopettaa reissu ja lähteä etelään


Kuusamon poluilla... kunnes oli pysyttävä sisätiloissa, märkä keli...


___________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


12 kommenttia:

  1. Kiitos tästä sarjasta, tämä on ollut ihan parhautta! Uusia juttuja odotellessa voi miettiä, oliko Viivikin märkänä ja mitä siitä mahdollisesti seurasi.
    Uusia juttuja odotellessa!

    VastaaPoista
  2. Jep, tunnen sytytystulppien lämpöarvot kyllä, mutta en ole ikinä kuullut tuosta suomalaisten kuningaskunnasta. Historia ei ole kiinnostanut, mutta täällä nuo asiat on esitetty hauskasti niin on kiva lukea!

    VastaaPoista
  3. Kyllä vain silmä lepää näissä kuvissa, joissa tiimalasi pääsee oikeuksiinsa. Aivan huippu tuo viimeinen piilokuva:)

    VastaaPoista
  4. teillä oli aivan hyvät matka "suunnitelmat". Ajaa sinne mikä hyvältä tuntuu, silloin kun hyvältä tuntuu, ilman mitään suorituspaineita, niin ei voi olla kuin onnistunut, täydellinen lomareissu, ja niinhän se taisi ollakkin kun heti iski kaipuu takaisin pohjoiseen. Siellä on ihmisen hyvä olla ja akut latautuu, että jaksaa etelän hektistä elämää.

    VastaaPoista
  5. No, löytyikös seuraa Kajaanissa ja Mikkelissä...?
    Ihan mahtavia juttuja ja kuvia ja etenkin Viivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan Mikkelissä ainakin

      Poista
    2. Joo, täällä Mikkelissä on monesti nähty. Joku onnekas...

      Poista
    3. Jospa hän käy Mikkelissä ihan vain lomailee miehensä kanssa.

      Poista
  6. Ette sitten käyneet Livojärven hiekkarannalla. Se on joitain kymmeniä kilometrejä melko suoraan länteen Kuusamosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekana iltana oli vielä auringonpaistetta, seuraavana aamuna alkoivat kaatosateet eli ei ollut uimarannat ekana mielessä... :D

      Poista
  7. Kyllä rinnat on hyvännäköisiä tiukoissa paidoissa, ei mulla muuta!

    VastaaPoista
  8. Mahtavaa tarinaa ja kuvia varsinkin Viivistä!
    Hieno matkapäiväkirja! Mukavasti historiaa höystetty huumorilla, tosi kivaa lukea tällaista blogia! Kiitokset Viiville ja Hra Oma Ajalle!
    Kevättä ja kärpäsiä odotellen kohti ilometreistä nautimista.

    VastaaPoista