Mä tulen Dollyn kanssa!

Minä olen istunut tarakkaharakkana kaikki nämä vuodet, mutta haaveilin aina, että joskus ajaisin itse. Ei vain ikinä ollut rahaa eikä rohkeutta ostaa omaa pyörää. Mutta sitten tämä meidän VVM-yhteisömme yllätti minut ihan täysin. Erään toisen VVM-naisen synttäreillä yks kaks tuli pakettiauto pihaan ja kun sen ovet avattiin, siellä oli just sellainen pyörä, mistä olin aina haaveillut: pieni, punainen, kultaiset vanteet, pyöreä lamppu ja pyöreät mittarit. Olivat keränneet salaa kolehdilla rahaa ja ostaneet sen minulle! 

Kuulemma ajatuksena oli paitsi tehdä minut onnelliseksi, myös varmistaa, että voin jatkaa prätkäilyä, vaikka tämän tarakkaharakan sydänsairaan kuskin kävisi huonosti. Ennuste kun on vähän huono. 

Pyörä vaati vain pikkuisen kunnostusta ja huoltoa, mutta Prätkäpaja laittoi sen hetkessä kuntoon! Takajousitus oli ihan rikki eikä toiminut ollenkaan eikä sopivia uusia jousia saatu heti. Jotain muutakin pitää vielä laittaa joskus kun on rahaa, ainakin laukut ja joku pleksi eteen.

Video hetkestä jolloin sain sen täydellisenä yllätyksenä!

En ole ikinä ajanut metriäkään prätkällä, että nyt on sitten kauhea opettelu päällä... Se on vain ongelma, etten yllä oikein maahan, vaikka tuota on madallettu ja madallettu satulakin on käsin tehty TiCaBossa (ja se onkin tosi hieno, siinäkin on punaista ja kultaa ja jotain geeliä sisällä!). Samassa paikassa on tehty myös Viivi II:n punavalkoinen satula. :)

Ensimmäiset ajoharjoitukset on nyt jo ajettu ja ihan hyvin se on mennyt. Tunteet myllersivät, kaamea jännitys ja perhosia vatsassa! Ihan ekalla kerralla koko kroppa tärisi! Samoin eka kerta liikenteessä, risteyksessä... Viidennellä harjoittelukerralla ajoin sitten ihan maantielle ja se oli ihanaa! 

Pysähtyminen on ainoa hankala juttu, kun en siis kunnolla yllä maahan. Kunpa saisi taaksekin vähän matalammat jouset tai paksupohjaiset ajokengät! Ja jos tietäisi aina mikä vaihde on päällä...

Kaikenlaista opittavaa kyllä on tosi paljon, tämä on ihan eri juttu ajaa kuin minun Monkeyni tai auto tai kuorma-auto. Mutta tällä Hondalla on tietenkin nimi: se on Dolly! (Minua kutsuttiin nuorena Dollyksi Dolly Partonin mukaan. :) )

Että jos näette tällaisen kuskin ja pyörän, olkaa varovaisia ja pysykää kaukana, minä vasta opettelen...

Viivi

Kaikenlaisia liikennemerkkejä ja sääntöjä pitää kuulemma ajaessa noudattaa...  ;)