sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Norja 2022, osa 10: Kristianit ja Felixin tykit

Kristiansand

Norjan eteläkärjessä on kaupunki, jonka nimi on Kristiansand. Se onkin hirmu hyvä juttu, koska tämän tarinan tarkoitus on kertoa juurikin Kristiansandista. Eikö olekin mukava yhteensattuma! Hankalaa olisi kertoa Kristiansandista, jos siellä olisikin Bøstøsjøen.

Kristiansandissa asuttiin jo yli 8000 vuotta sitten. Silloin oltiin matkalla pohjoiseen, kuten vannoutuneet Suomen suosituimman moottoripyörämatkailublogin lukijat tietenkin muistavat tästä jutusta. Paitsi ettei se ollut silloin Kristiansand. Ehkä joku vähän varttuneempi (8000+ -vuotias) lukija saattaisi muistaa? 

Tanskan ja Norjan kuningas Fredrik I:n poika eli kuningas Kristian III:s perusti alueelle linnoituksia. Silloinko paikasta tuli Kristiansand? 

No ei tietenkään, eihän se nyt sellaiseksi yhdellä Kristianilla vielä muutu. Mutta kun kuningas Fredrik I:n pojan kuningas Kristian III:n pojan eli kuningas Fredrik II:n poika kuningas Kristian IV keksi, ettei etelässä ollut yhtään kaupunkia, hän päätti perustaa sellaisen käydessään Sandenin maatilalla. Maatilalla on nimittäin kiva asustella, jos vieressä on kaupunki, jossa on kaikki peruspalvelut kuten kaupat ja linnoitukset. Kaupunki perustettiin tietenkin toiselle puolelle jokea, ettei se sentään häiritse maatilan elämää. Kristian IV oli muutenkin hyvin pystyvä ja aikaansaava: hän tykkäsi uhkapeleistä, viinasta ja naisista. Niinpä hän pani alulle 23 lasta, kun käytti paria omaa vaimoa ja kyllin useaa toisten vaimoa. Muistaako lukija nyt: Fredrik I - Kristian III - Fredrik II - Kristian IV. 1-3-2-4. Vähän yksitoikkoista. Tuohon jos lisää muutaman Haakonin, Olavin ja riittävän monta järjestysnumeroa kunkin perään, niin siinähän alkavat kaikki Norjan kuninkaat olla lueteltuina.

Mutta puhutaan Kristiansandista joskus enemmän. Niin, lukija halusi tietää enemmän niistä uhkapeleistä, viinasta ja panemisesta, mutta sitä iloa ei tällä kertaa ole tarjolla. Hyppäämme nimittäin ajassa eteenpäin vuosiin 1940-45. Juu, se saksalainen kalastaja-Adolf halusi omia itselleen parhaat kalavedet ja tietenkin ne ydinasevedet.

Kaikki julkaistut osat:

Kristiansandiin










Kristiansand

Kristiansand 1889 - tämä kartta pätee erittäin hyvin yhä!

















Housut auki ja pissaamaan






Muutama köysi


Perinteinen norjalainen avaruusgorilla


Kristiansands sand








Møvikin kanuunat

Kristiansandissa oli ison rähinän aikaan saksalaisten neljä tykistöasemaa, joista yksi oli nimeltään Batterie Vara. Se oli nimetty Felix Varan mukaan, ja hänethän kaikki muut lukijat paitsi juuri Sinä muistavat hyvin - olihan hän peräti kenraalimajuri Saksan armeijassa. Tämä puheena oleva tykistöasema on museoitu. Felix ei tosin koskaan nähnyt tykkejään eikä tykistöasemaansa, sillä hän oli kuollut Alderneyllä jo 1941 akuutiin metallimykytykseen. 

Mutta ne tykit! Ne olivat yksiä maailman suurimmista. Näissä piipun putken halkaisija on 38 senttiä ja ammukset painavat 500-800 kiloa, mutta silti ne lensivät parhaimmillaan jopa yli 55 kilometrin päähän. Siinä tulee aika paljon päänsärkyä, jos tuollainen on tulossa kohti. Tosin se päänsärky ei vaivaa kauan. Samoja jättitykkejä laitettiin muun muassa Bismarckiin. Bismarckhan oli niin valtava ja tehokas taistelulaiva, ettei sitä uskallettu laittaa taisteluihin, kun se on niin arvokas. No, pohjaanhan sekin ammuttiin aika äkkiä. Saksa myös myi näitä tykkejä parhaalle kaverilleen Neuvostoliitolle ennen sotaa. Se oli jossain määrin lyhytnäköistä politiikkaa se. Noiden ammusten vastaanottaminen kun aiheuttaa ihan yhtä isoa päänsärkyä, vaikka olisi saksalainen vastaanottaja. 

Toinen samanmoinen tykistöasemaryväs oli Tanskan puolella ja yhdessä nämä varmistivat, ettei liittoutuneiden tehnyt kauheasti mieli seilata Skagerrakin kautta Kattegatiin eli Tanskan salmesta Itämerelle. Skagerrak oli saksalaisten täydellisessä hallinnassa! Vai oliko sittenkään...  Varan tykistöasemalle piti tulla vielä isompi tykki, mutta se ei saapunut koskaan perille, koska sitä kuljettanut laiva upotettiin - Skagerrakissa...


Varokaa miinoja - hengenvaara!







Uskollisuus on merkki kunniasta (kunniamerkki)





Järkyttävän iso tykki


Järkyttävän suuren tykin järkyttävän suuret ammukset









Omaa aikaa Kristiansandissa

Vuoden 2022 reitti tähän mennessä

Edellisen osan lopussa Austbøssä Hra Oma Aikaa hymyilytti, kun kaikki oli mennyt niin hyvin. Ei muistanut ilmeisesti hankalia terveysongelmiaankaan, joiden takia matka oli lähellä keskeytyä. Mutta aamulla hymy hyytyi. Hänen painaessaan Wolfgangin käynnisytsnappulaa, ei tapahtunut mitään, paitsi että yksi sulake paloi. Muistatteko, mitä prologissa lueteltiin, että mitä Hra Oma Aika pakkasi ensin Wagneriin, sitten kuluneen kardaanin takia siirsi kaiken Wolfgangiin? Jep, tarkka lukija huomasi, että varasulakkeita ei siirretty. Hra Oma Aika väitti, että "ryypyn" vaijerista tuli savua, mutta hänkin ymmärsi, ettei vaijereista tule savua. Vähänpä hän tiesi...

Varasulakkeiden puuttuessa hän otti jonkun vähemmän tärkeän sulakkeen ja laittoi sen kärähtäneen tilalle. Kone käynnistyi ja matka kohti Kristiansandia saattoi alkaa, mutta jostain oli saatava sulakkeita. Vastaan tuli pienen kylän huoltoasema, mutta eihän siellä sulakkeita ollut myynnissä - Pølseneitä eli hodareita sai kyllä montaa lajia. Oli sunnuntai ja huoltoaseman huoltopuoli oli kiinni, mutta huoltoaseman rouva antoi Hra Oma Ajan mennä sinne, ja sieltähän sulakkeita löytyi. Rouva antoi sulakkeet ilmaiseksi. Siitäkös Hra Oma Aika kehumaan, että se rouva antoi hänelle kahdesti...

No, ajon aikana Wolfgangissa ilmeni kaksi lyhyttä käyntihäiriötä, kun loppumatka meni sateessa. Sellaisia ne Bemarit vähän ovat, Viivi mietti mielessään - sitähän se erikoishuoltomies J sanoi... Hondissa ei mitään käyntihäiriöitä esiinny koskaan! Tosin Dolly oli matkan varrella jo aiemmin pari kertaa hieman nykäissyt, mutta sehän on aivan eri asia! No, näihin tullaan palaamaan matkan edistyessä, hymy hyytyy Viiviltäkin - nämä ongelmat olivat vasta alkusoittoa! 

Mutta kaikkien ihanien teiden jatkoksi on syytä liittää tie Fv38! Aivan mahtava! Vuorten välissä pieni ihminen tuntee itsensä vielä pienemmäksi. Hienossa kelissä saimme ajaa mutkaisia vuoristoteitä, mutta loppumatka mentiinkin sitten suorinta tietä. Alkoi nimittäin kaatosade. Tosin Ysitien eteläpätkä on yllättävän kaunis valtatieksi. Teiden varrella oli paljon kiinnostavia kohteita, mutta ei sateen takia haluttanut pysähtyä.

Hotellin respamies nauroi aivan litimärille motoristeille. Tosin ei Hanxin vaatteista sisäpuolelle asti paljon vettä päässyt, mutta hihoista ja kaula-aukosta kuitenkin ihan riittävästi!

Kristiansand on kuulemma Hra Oma Ajan toinen kotikaupunki, voi huokaus sentään... Mutta kaupunkina se on oikein miellyttävä ja olikin aika täynnä norjalaisia matkailijoita. Jälleen yksi kohde, jonne norjalaiset itse matkustavat. Siellä on kaikki kaupungin palvelut ja menot tarjolla, mutta myös uimaranta. Ei se turhaan ole Kristiansand, Kristianin santa. Hra Oma Ajan terveysongelmat eivät kuitenkaan hellittäneet. Tässä vaiheessa ei tiedetty, että terveyden heikentyminen osoittautui lopulta pysyväksi, ja lisää ongelmia tulisi puolen vuoden päästä. Nyt kuitenkin oli ilo nauttia kaikesta huolimatta Norjasta! 


Tässä vaiheessa oli uskottava, että ehkä tämäkin tosiaan on Hra Oma Ajan toinen kotikaupunki



Tällaista työkalua käyttää vain melkoinen tosi-mies!





Bake me up, Scotty!




Torvet ja juomaa...



________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )