Juu, olet tietenkin käynyt Raatteen tien museossa, mutta käypä uudelleen. Museo nimittäin uudistuu aika ajoin, ja vanhankin kertaus vaíkuttaa kävijään aina ja lisäksi joka kerta ja vieläpä muillakin kerroilla. Nyt siellä on muun muassa huone Ukrainan sodalle - siellä on esimerkiksi siviiliauto, joka on Ryssän mielestä ollut välttämätöntä ampua seulaksi. Jos ja kun siellä on oletettavasti ollut sisällä kuljettaja, niin...
Talvisota. Museon pääteema. Kuinka Ryssä tavoilleen uskollisena jälleen hyökkäsi valloittamaan naapurimaitaan. Silloinen Putin eli Stalin oli jo liittänyt puolet Puolasta ja Baltian maat Venäjään, ja seuraavana olisi Suomen vuoro. Strategiana oli katkaista Suomi Suomussalmelta Ouluun ja pitää siellä voitonmarssi Stalinin syntymäpäivänä kolme viikkoa myöhemmin. Sitten vallattaisiin eristyksiin jäänyt Etelä-Suomi ja siinä se sitten olisi ollut, Suomen lyhyt itsenäisyyden aika. Vaan Kuinkas sitten kävikään, kysytään yhdessä Muumi-kirjassa.
"Suomalaisten toistuvat iskut neuvostojoukkojen selustaan olivat vahingoittaneet puna-armeijalaisten taistelumoraalia ja aiheuttaneet suoranaista ”suomalaiskauhua”. Neuvostolähteissä kerrotaan muun muassa, että kokonainen neuvostopataljoona olisi jättänyt asemansa ampumatta laukaustakaan kuultuaan hiihtämisen ääniä läheisyydestään. Jälkikäteen suoritetussa tutkimuksessa asemien läheltä (= puoli kilometriä) ei ollut löytynyt suomalaisten tekemiä latuja.
Suomalaiset löivät vahvasti panssarein ja tykein varustetun 44. divisioonan lähes ilman omaa tykistöä. Neuvostojoukot luottivat omiin ajoneuvoihinsa, jotka loppujen lopuksi osoittautuivat kelvottomiksi kapeilla teillä lumipukuisia hiihtäjiä vastaan.
Suomi ei odottanut Suomussalmen kohdalta mitään isompaa hyökkäystä, mutta sieltäpä tuli Juntusrannasta divisioona miehiä ja toinen divisioona Raatteentietä. Kourallinen suomalaisia Miehiä hidasti hyökkääjiä, mutta kun miesmäärien suhde oli yksi vastaan sata, niin ei se ihan pysäyttämiseen riittänyt. Kun suomalaisilla oli lisäksi vain kiväärejä ja pistooleja ja terroristivaltiolla tykistöä ja panssareita, niin tilannetta ei olisi positiivisesti luonnehtinut edes strömsöläinen. Mutta ei asenne ollut puolankalainen pessimismikään, vaan odoteltiin vähän lisää omia kavereita apuun. Ja oli jotain, jota hyökkääjällä ei ollut. Tahtoa. Sekä kyky taistella talviolosuhteissa.
Puna-armeijan 163. divisioona valtasi kyllä Suomussalmen kirkonkylän 8. joulukuuta mennessä, mutta suunnitellusta valloitusparaatimarssista torvisoittokuntineen ei tullut syntymäpäivälahjaa Stalinille. Kun suomalaiset saivat kavereita lisää, ei väkimäärältä ja kalustoltaan ylivoimainenkaan vihollinen enää pärjännyt. Paria kuukautta myöhemmin molemmat Ryssän divisioonat oli pääosin tuhottu ja ne viholliset jotka pääsivät, juoksivat karkuun. Osa jopa pakeni, kun kuvittelivat, että näkymättömät suomalaiset olivat koht'silleen tulossa. Käsite "Valkoinen kuolema" oli syntynyt.
Suomalaiset löivät vahvasti panssarein ja tykein varustetun 44. divisioonan lähes ilman omaa tykistöä. Neuvostojoukot luottivat omiin ajoneuvoihinsa, jotka loppujen lopuksi osoittautuivat kelvottomiksi kapeilla teillä lumipukuisia hiihtäjiä vastaan.
Suomalaisten kyky liikkua tiettömässä maastossa, paksussa lumessa, yöllä ja päivällä ja tarvittaessa vuorokausikaupalla sekä kokemus pakkasesta olivat ratkaisevat syyt siihen, että miesluvultaan ja erityisesti raskaalta aseistukseltaan täysin ylivoimainen vihollinen hävisi. Puna-armeijan Raatteeseen tuomat kevyehköt T-26-panssarivaunut pystyivät hyvin heikosti tunkeutumaan järeäpuustoiseen lumiseen metsään. Ne olivat sidottuja tiehen ja jalkaväen kaatuessa ympäriltä lopulta avuttomina tien kalustoruuhkassa. Sekin selittää osaltaan suomalaisten silmiinpistävän pienet miestappiot (noin 500 kaatunutta) verrattuna 44. divisioonan kahden rykmentin miehistön melkein täydelliseen tuhoon. (Wikipedia)
Ihan tyhjin käsin eivät suomalaiset niistä taisteluista kotikorsuun palanneet. Suomalaiset saivat sotasaaliikseen muun muassa 4 822 kivääriä, 190 pikakivääriä, 106 konekivääriä, 29 panssarintorjuntatykkiä, 71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä, 43 hyökkäysvaunua, 10 panssariautoa, 16 ilmatorjuntakonekivääriä, 260 kuorma-autoa, 20 traktoria, 15 moottoripyörää, 47 kenttäkeittiötä, 2 henkilöautoa ja 1 170 hevosta,
Ihan tyhjin käsin eivät suomalaiset niistä taisteluista kotikorsuun palanneet. Suomalaiset saivat sotasaaliikseen muun muassa 4 822 kivääriä, 190 pikakivääriä, 106 konekivääriä, 29 panssarintorjuntatykkiä, 71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä, 43 hyökkäysvaunua, 10 panssariautoa, 16 ilmatorjuntakonekivääriä, 260 kuorma-autoa, 20 traktoria, 15 moottoripyörää, 47 kenttäkeittiötä, 2 henkilöautoa ja 1 170 hevosta,
Sotavankeja saatiin 1200, jotka aikanaan piti palauttaa Neuvostoliittoon, joka puolestaan arvosti omia poikiaan niin, että teloitti heidät kaikki.
Raatteen Portti ympäristöineen on 100 hehtaarin kokoinen museoalue. Liekö Suomen suurin museo? Talvisotamuseon lisäksi alueella on runsaasti sotamuistomerkkejä, kunnostettuja luontopolkuja ja nuotiopaikkoja. Talvisodan taistelupaikoilla on entisöityjä venäläisten ja suomalaisten sotilaiden asemia. Polkujen varresta löytyvät hyvät opastetaulut, jotka kertovat alueen tapahtumista. Ulkona olevat tykit, panssarivaunut ja muu sodan aikainen materiaali ovat talvisodan ajalta. Niin että suuntaapa etupyöräsi (taas) Raatteentielle.
Perivihollinen hyökkäsi jälleen, kuten niin monasti historian aikana. Mannerheim nimitettiin ylipäälliköksi: "Minä tunnen teidät, ja te tunnette minut".
VIDEO:
Neuvostopropagandaa suomalaisille. Ei sitä uskottu silloin, toivottavasti ei nykyäänkään. Ryssän toimintaan tunnetusti kuuluu valehteleminen aivan kuten erääseen uskontoon.
Todellisia kuvia neuvostopartisaanien terrorismista Suomen puolella - tappoivat kaikki, naiset ja sylivauvatkin ilman tunnontuskia. Ei ole tyyli tuhannessa vuodessa muuttunut.
Tällaista nyt Ukrainassa...
Ooppelikin oli "siellä jossain".
Voit ajaa museotieksi nimettyä Raatteentietä lähelle rajaa ja tuumailla aikoja ankarampia. Tie on kuivalla säällä hyvä, märkänä savipintainen tie on ainakin maantiepyörälle helposti vähän haastava.
Vanha rajapuomi
Ympäristössä on paljon ajeltavaa - tämä Suomussalmelta
Kuhmontie on ajamisen arvoinen
Kyllä maalla on mukavaa. Pyörä oli parkissa pari päivää avaimet virtalukossa ja kamera paikoillaan. Toisaalta, ehkei 35-vuotias yli 400 000 kilometriä ajettu pyörä ole varkaiden suosiossa muutenkaan...
Päiväpikaiset ovat vinkkejä päiväretkille ajelukohteiksi.
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
