keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Norja, osa 3: Lofootit

Vaikkei mitään suunnitelmia oltu lyöty lukkoon, niin oli selvää, että Lofooteille pitää päästä, mikäli kelit sallivat. Kun saapuu Norjaan Kuningas Olavin tietä eli tietä E10 Ruotsin puolelta, niin pohjoiseen käännyttäessä monessa kohtaa Lofoottien jylhät vuoret jo siintävät vasemmalla, kunnes lopulta saavutaan kohtaan, jossa silta yhdistää Lofootit mantereeseen.

Moni ajaa Lofootit läpi joko sillan suunnasta Ån kylään ja sieltä lautalla pois, tai saapuu Åhon lautalla ja ajaa siltaa pois. Kun tuli ajettua Lofootit molempiin suuntiin, niin ehdottomasti sykähdyttävämpää oli ajaa kohti Åta. Tie muuttuu koko ajan pienemmäksi ja mutkikkaammaksi, vuoret korkeammiksi ja terävämmiksi. On se toki upea molempiin suuntiin!

Jotenkin moottoripyöräilyn nautinnollisuus ja hulluus tuli parhaiten esiin, kun ajoi Harstadista Åhon. Tie mutkittelee, nousee ja laskee, ja lopulta kapenee ja kapenee, kunnes sitten tuntien päästä on Åssa ja tien E10 loppupisteessä. Ihan viime vaiheessa ajetaan vielä yhden vuoren läpi.  Ja mitä siellä sitten on? Kääntöpaikka. Jep, kääntöpaikka! Pikkuisesta kaupasta voi ostaa matkamuiston tai jäätelön. No on lähistöllä museokin. Sitten vain taas tunneliin ja ajamaan takaisinpäin, tai laivalla pois...   kannattaa kyllä nousta satulasta ja kävellä vähän ympäristöön, sieltä lähtee kävelypolkuja, ja näkymät ovat upeita!


Ei varmasti yllätä, jos kertoo, että Lofooteilla on valtavasti upeita siltoja ja pitkiä tunneleita (pisin taisi olla 6,7 km) ja että ennen kaikkea siellä on upeaa maisemaa tauotta tarjolla. Mutkia riittää ja pikkuinen lisävauhti tekee niistä vielä nautinnollisempia, mutta hyvä muistaa, että Norjassa ylinopeusseuraamukset saattavat olla aika rankkoja.

Ja niillä kapenevilla mutkaisilla teillä saattaa joillakin mennä pikkuisen hermo, sillä siellä on myös tuhansia "kaikkien kavereita" eli karavaanareita. Niiden ideaalinopeus on selkeästi alhaisempi kuin useimpien moottoripyörien. Varmasti ne ovat edessä ainakin just siinä parhaan mutkan tai maiseman kohdalla. Moottoripyörillä onneksi pääsee nopeasti ohi vähän hankalammassakin paikassa, mutta autoilijat jäävät jumiin taakse pitkäksi aikaa, sillä korkeintaan yksi tuhannesta tuntuu väistävän sivuun.

Tie kulkee monien kylien läpi, joissa voi taukoa viettää ja tankata tarvittaessa pyörää tai itseään. Norjalaiset tykkäävät kovasti pølseneistään, joita muualla kutsutaan hotdogeiksi. Pääsääntöisesti ovat ehkä vähän kuivia suomalaiseen makuun, kun perushuoltoasemilla mausteiksi usein saa vain sinappia ja ketsuppia. Toisaalta sen makkaran saa pekoniin käärittynä, jos sellaisesta tykkää. Paremmin maistuivat muut välipalaruoat.

Jos aikaa on (ja toivon mukaan on, ei sinne kiirehtimään kannata mennä!), niin etenkin eteläpäässä on sykähdyttäviä paikkoja mennä uimaan! Heinäkuussakin vesi taisi olla alle kymmenen asteista, mutta se virkistää ja tuntuu ihanalta! Uimakoppeja ei tietenkään ole, mutta kuka siellä tirkistelee, ja vaikka joku jossain tykäisikin katsella, niin haittaako se mitään. Vesi on kirkasta, pohjan näkee metrienkin syvyydestä!

Säät olivat upeat, mutta kolmantena päivänä tuli sateen uhka ja matka jatkui muualle. Lofooteille jäi paljon mielenkiintoisen näköisiä sivuteitä ajamatta ja kokematta, ja ennen kaikkea jäi tutustumatta Lofoottien pohjoinen suunta eli tiet kohti Andenesia - jäi siis tuleville kesille tutustuttavaa!

Harstadin esittelyä tässä ja omaa aikaa Lofooteilla tässä.

Norja 2018




Osa 3 - Lofootit

Osa 4 - Narvik






Osa 10 - 

Osa 11 - 

Osa 12 - 



Saapuminen Lofooteille









Harstadista Åhon










Yksi monista tunneleista. Tunnelin pituuden tietää yleensä etukäteen luolan suulla olevasta kyltistä. 
























  





















 Viimeisen vuoren läpi tien E10 loppuun... ja siellä on kääntöpaikka. Eikun takaisin...

  
 Tauon paikka - kannattaa kiivetä hieman ylemmäs ja näkee paremmin kaiken. Tien E10 loppu eli kääntöpaikka ja Ån kylä
 Kioskista saa matkamuistojen lisäksi mm. jäätelöä

 Onnellinen motoristi



Åsta Harstadiin





















Harstad

Jotta Lofooteilla olisi kylliksi aikaa tutustua paikkoihin, oli yöpymäpaikaksi valittu Harstad, noin 25 000 asukkaan kaupunki. Satamakaupungissa saattoi olettaa olevan elämää - ja olihan siellä, mutta kuitenkin rauhallinen pikkukaupunki. Kaduilta löytyy moottoripyörille ihan omia parkkialueitakin. Kävelykeskustan alueella on kaikki palvelut ja vaikka Harstad on pieni kaupunki, niin sieltä kyllä saa ruokaa joka makuun. Hampurilaisten ystäville voi suositella rannan 50-lukuhenkistä paikkaa. Hotelleja on kyllä joka puolella Lofootteja, jos miettii ajavansa ne vain läpi.




Hyvä pubimainen ravintola




 Kävelykeskusta










 Tästä sisään tällaiseen paikkaan


 Hyvä 50-lukuhenkinen burgerpaikka rannassa




 Hurtigruten-laivoja



Omaa Aikaa Harstadissa


Satamakaupungeissa on aina tunnelmaa. Kävelykeskusta on pieni, mutta viehättävä. Satamassa on kiva katsella meneviä ja tulevia laivoja ja veneitä, kävellä pieniä ja hyvin hiljaisia katuja minne vain.

Jollei olisi prätkällä liikkeellä, niin Hurtigruten-laivat käyvät Harstadissakin näköjään joka päivä - olisi varmaan mielenkiintoista seilata sellaisen mukana melkein koko Norjan rannikko! Se olisi 11 päivää ja 35 satamaa Bergenistä Kirkkoniemeen! Mutta mieluummin prätkällä ja paaaljon pidemmällä ajalla!

Tänä kesänä siellä pohjoisessakin oli ihan mekkokelit, hyvin kevyt pukeutuminen riitti Harstadissakin. Hotellihuone oli toisessa kerroksessa melko lähellä katutasoa, mutta siinä oli upea lasitettu parveke. Huone oli muutenkin hyvä ja sänky mukava. Tosin se hotellihuoneen parvekkeen lasitus näytti tullessa heijastusten takia peililasilta, mutta sittemmin sai huomata, että ihan tavallista lasia ne olivatkin. Se kannattaa huomioida parvekepukeutumisessa tai sen puutteessa...






  




 Matkalla Åhon ranta näytti houkuttelevalta,...
 ...joten pyörä parkkiin, vaatteet pois ja uimaan!



  
Luulin uineeni Jäämeressä, mutta siinä onkin "kuoppa" Norjan rannikolla ja norjalaiset(?) ovat sen nimittäneet Norjan mereksi. No, Jäämeressä uinti tulee sitten myöhemmin...


 Kaikki peililasilta näyttävä ei ole peililasia...  


. . . . . . . .

10 kommenttia:

  1. Wau mitä maisemia! Kauniita kurveja ja kumpuja :)

    VastaaPoista
  2. Onhan mahtavia kuvia taas! Tonne pitää joskus mennä

    VastaaPoista
  3. Nyt oli niin minun makuuni nuo pikku-x kuvat.. Tuollaisessa julkisella paikalla otetuissa kuvissa on jotain äärimmäisen kiehtovaa ;) Kiitos näistä upealle mallille, ja lisää odottaen :P

    VastaaPoista
  4. Olet uskomattoman sexy nainen! olen monet illat viettäny sun kuvia katsellessa;) T Mies 32v

    VastaaPoista
  5. Upeita kuvia, mahtava reissu, kiitos

    VastaaPoista
  6. Tätä juttusarjaa pakko seurata, paranee vaan
    Iso peukku!

    VastaaPoista
  7. Hienoa tarinaa ja retki etenee! Mahtavia kuvia, varsinkin Viivistä!

    VastaaPoista
  8. Toi matalalla oleva "peililasitettu" parveke on tarinaan ihan paras kirsikka kakun päälle! On siinä ollut silmäniloa kadulla ;) :D

    VastaaPoista
  9. KIITOS lipas loistava peilisali ja kaunista katseltavaa. mutta tierän
    että yksin peilisali ei niin mitää.
    pitää olla sitä silmän rukaa sitte pelekkä saliki on jo hyvä ,,,malli
    voi että hyvin kuvattu

    VastaaPoista
  10. Onneksi kaivurikuski ei katsonut "oikealla" hetkellä vasemmalle ylös. Jos olisi katsonut, niin hän varmasti olisi täräyttänyt talon seinään...

    VastaaPoista