maanantai 26. lokakuuta 2020

Kuukausi Norjassa, osa 1: Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa)




Vuoristot ja vuoristotiet 

Norjan juttu on monelle vuoristot ja meri kiinni toisissaan. Norjan halki kulkeva pääväylä E6 on niin upea, että jos se olisi Suomessa, se olisi ylivoimaisesti upein tie. Norjassa sen sijaan on vielä paljon mielenkiintoisempia teitä - pienemmät vuoristotiet. Niitä löytyy valtasuoni E6:n ympäriltä lähes kaikkialla. 

Näillä pienemmillä teillä matkanteko kestää tietenkin, mutta on maisemiltaan palkitsevaa. Teiden kunto on vaihteleva erinomaisista melko huonoihin, mutta silti suositeltavia. Eihän prätkäillessä ole kiire...

Vuoristossa noustessa ja laskiessa aina aika-ajoin korvat "paukkuvat" paineen muuttuessa, samoin tietenkin lämpötila usein muuttuu. Vuorten läpi menevissä tunneleissa on sitä pimeämpää ja kosteampaa, mitä pohjoisempana Norjassa on, ja tunnelista ulos tullessa saatta tulla aivan erilaiseen säähän kuin tunneliin mennessä oli. 

Poistuminen Arctic Land Adventuren lasi-igluista Vasaran porotilalta (ks. prologi)

Paluu Norjaan

Norjan rajamuodollisuudet olivat hyvin rennot

Norjan tiet saattavat innostaa kaarrenopeuksien nostamiseen


Jee - aurinko paistaa ja näkee, että mutkan takana alkaa sade...




Läpi pikaisen sadekuuron Mo I Ranan jälkeen



Korgenista taas vuoristoon pikkuteille



Vuoristoteillä riittää mutkia, ja ajolinjoillakin on väliä. Huomaa, mihin tie menee (punainen nuoli)

Pieni punainen vasemmalla ylhäällä...

Sadannen ja tuhannennen mutkan jälkeen kerrotaan, että on mutkia edessä...



Vuoristojärviä



Yllä ja alla: Yhtäaikaiset kuvat

Seuraavaksi tuolle sillalle...
...noin. 

Nopeampi mutka, nousua ylös...

Yksi tuhansista koskista/putouksista



Mutkamäkeä alas...

Silta näyttää kapealta... ja se myös on!

Motoristi ymmärtää kuvan...

Lisää vuoristojärviä


E6:tta loppumatka Stiklestadiin




Paikoitellen E6 on tylsä - aina kannattaa miettiä muitakin vaihtoehtoja



Stiklestad ja Pyhä Olavi, viikingeistä suurin

Pyhä Olavi ja ristin varjo
Stiklestad on kuuluisa siitä, että siellä kuoli Norjan tunnetuimmassa taistelussa Pyhä Olavi eli Olav II Haraldsson, Norjan kansallispyhimys. Pyhä Olavi on tuttu Suomessakin. Kaikkialla Norjassa, mutta etenkin Stiklestadissa, Olavi on esillä vahvasti. 

Stiklestadin kirkko tehtiin Olavin kuolinpaikalle, ja kivi, jota vasten hän silloin nojasi, on tiettävästi alttarin sisällä. Viereisessä Stiklestad Nasjonale Kultursenterissä on Pyhä Olavi -aiheinen museo. Alueella on muutakin kiinnostavaa kuten Folkemuseet - vähän kuin Seurasaari Helsingissä eli vanhoja rakennuksia jne. Tietenkin on myös muistomerkki kukkuloineen ja vaakunoineen - arvaatte kyllä kenelle.

Millainen mies sitten oli Olavi? Tiedättehän viikingit, nuo hurjista hurjimmat taistelijat. Missä ikinä horisontissa näkyivät viikinkilaivojen purjeet, siellä tultiin rannalle hampaisiin asti aseistaituneina ja valmiina taistelemaan viikinkejä vastaan. Turhaan, sillä nämä hurjista hurjimmat, kovista kovimmat viikingit voittivat ja rannoille jäi vain suru. Viikingit ryöstivät ja valloittivat, heitä pelättiin. Näiden kovista kovimpien, hurjista hurjimpien, pelottomista pelottomimpien päällikkö oli aikoinaan Olav II Haraldsson. Siis kaikkein kovin kaikkein kovimmista. Maailman kovin ja pelottomin mies.

Olavi miehineen ryösteli kaikkialla. Tulipa Olavi miehineen ryöstämään Suomeakin. Vuosi oli 1008 ja Inkoon edustalla merellä horisontissa näkyivät viikinkilaivojen purjeet ja... rannalle ei tullut ketään vaan suomalaiset katosivat rannalta. Viikingit laskivat maihin miekat ojossa ja kirveet tanassa, mutta ei ketään missään. Viikingit etenivät kylään, jossa ei ollut ketään ja kaikki arvokaskin oli viety pois. Seuraavassa kylässä sama juttu ja viikingit alkoivat hermostua. Vihoissaan alkoivat hävittää kylää 
Viikinkien poistuessa kylästä, metsässä piileskelleiltä suomalaisilta alkoi käpy palaa moisten tuhoajien touhuja katsellessa. Metsätiellä viikinkijoukkion viimeisiä miehiä alkaa kaatua. Jostain iskee vilahtaen kirves, jostain toinen. Jokaisen ison kiven ja puun takaa tulee suuttunut, kivikasvoinen suomalainen, sanoen kiristyneiden hampaiden välistä "prrrrrrkele!", iskee, tappaa ja katoaa metsään. Väijytys ja tuhoisa isku! Jotain ihan muuta kuin normaali taistelu rannalla! Viikingit alkavat joukon vähetessä pelätä - viikinki toisensa jälkeen kuolee. 
Olavi joukkioineen pakenee pakokauhussa ja onnistuu viimeisten miestensä kanssa pääsemään takaisin rannalle laivoillensa. Myrsky on nousemassa, mutta suomalaiset lähestyvät perässä kuin kävelevä kuolema. Olavi miehineen lähtee epätoivoisesti liikkeelle laivoineen ja etenee vaivalloisesti myrskyssä rannikkoa pitkin - suomalaiset seuraavat rannalla. Rantautuminen olisi viikingeille varma loppu, sillä suomalainen kun lopulta hermostuu, niin... 
No, Olavi jäljelle jääneiden miestensä kanssa pääsee lopulta karkuun merelle, eikä palaa enää ikinä. Herdalerin taistelu oli päättynyt. Mutta toisin kuin Asterixissa kerrotaan, viikingit oppivat pelkäämään - Suomessa!

Mutta koska Olavi levitti ankaralla pakkokäännytyksellä kristinuskoa Norjassa ja muualla, Olav II Haraldssonista, aikalaistensa Norjassakin kovasti vihaamasta henkilöstä ja epäsuositusta kuninkaasta, tuli kirkon julistamana Pyhä Olavi ja hänet on haudattu Trondheimin valtavaan kirkkoon. Tätä mukavaa tuttua vierailulla käynyttä kaveria on Suomessakin muistettu nimeämällä parikymmentä kirkkoa ja linna (Olavinlinna) hänen mukaansa... 




 Stiklestad Nasjonale Kultursenter, jossa toimii myös hotelli - aivan erityinen


Stiklestad Nasjonale Kultursenterin eli hotellin "olohuonessa" on monia paikkoja viihtyä ja vaikka tutustua ihmisiin

Folkemuseet, vähän kuin Seurasaari Helsingissä


Kenenköhän patsas on kukkulalla...


Omaa Aikaa Stiklestadissa

Tiukka paikka päästä rajan
yli korona-aikana?
Ihan liikaa vauhtia?
Lavastettu kuva...

Norjan yleensä avoimella rajalla olivat poliisit, koska Norjaan eivät päässeet mm. ruotsalaiset. Hra Oma Aika alkoi kuvailla poliisien toimintaa muistoksi ja kaunis naispoliisi alkoi poseeraamaan Hra Oma Ajalle. Kuvien lisäksi höpöttelivätkin vähän pidempään Norjasta ja muusta. Olivat kuulema yksimielisiä, että Norja on ihanin maa. Hra Oma Aika siitä innostui pyytämään kaunista poliisia treffeille, mutta naurusta päätellen vastaus oli lopulta kielteinen...  

Niinpä matka jatkui rajalta vaihtelevassa säässä etelään, yöpymiset tutuissa Narvikissa ja Mo I Ranassa. Tarkoitus oli seuraavaksi yöpyä Trondheimissä ja Hra Oma Ajan piti varata sieltä hotellihuone. Oli kuulema täyttä, mutta sitten hän löysi vapaan huoneen. Kun sen hotellin osoitteen laittoi Dollyn navigaattoriin, kävi ilmi, että hotelli oli sadan kilometrin päässä Trondheimista, Stiklestadissa.  Sieltä ei korkkareissa lähdetä iltakävelylle Trondheimin keskustaan! No, kaikeksi onneksi se paikka osoittautui upeaksi, aivan ihanaksi paikaksi, jonne voi hyvin mennä uudelleenkin! 

Mutta juuri Norjassa, ja siellä nimenomaan Stiklestadin Pyhän Olavin kirkossa, Hra Oma Ajan oli varmaankin ihan kertakaikkisen välttämätöntä alkaa kertoa henkilökunnalle oikein laveasti, kuinka Pyhä Olavi sai turpaansa Suomessa... Norjalaiset eivät olleet varsinaisesti innoissaan mukana nauramassa, mutta onneksi palautetta ei kuitenkaan tullut miekalla, kirveellä eikä edes suksisauvalla! 

Aiempien vuosien kokemusten takia oli siis ajatus ajaa Norja etelästä pohjoiseen. Koronan takia Ruotsin läpi ei etelään voinut mennä, niinpä piti ajaa ensin Suomen halki pohjoiseen ja sitten käsivarresta etelään kohti Norjan eteläisempiä osia. Kunhan sinne pääsisi, voisi sitten säiden mukaan ajella pohjoiseen. Koko reissulle oli nimittäin asetettu vain kaksi tavoitetta, reitit ja aikataulut selviäisivät päivä kerrallaan kuten aina. 

Ensimmäinen tavoite oli Hra Oma Ajan tavoite: kun hänen haaveensa päästä Saanan huipulle (1 km) oli tyrmätty, ettei hän terveydentilansa takia milloinkaan tule pääsemään sinne, hän halusi korkeimmalle paikalle, mihin Norjassa voi ajaa eli Galdhøpiggenille (Norjan korkein vuori 2,5 km, ajamalla pääsee noin 2 km korkeuteen). Pääseekö hän sinnekään ikinä, selviää seuraavassa jaksossa. Oma tavoite oli syödä erään tietyn ravintolan pizzaa Vesisaaressa... sen onnistuminen puolestaan selviää paljon myöhemmin! 

Ostin viikinkityylisen rannekorun :) 


Kiiltävä kyrpärä


(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )