sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Kuukausi Norjassa, osa 11: Suamelaisten mailla eli Vesisaareen

Lähdössä Tromssasta - seuraava ilta ja yö Kaarasjoella, sieltä Vesisaareen



Tromssasta Vesisaareen


Tromssasta Vesisaareen on matkaa, mutta oikeastaan se on suomalaiselle kotimaanmatkailua, vaikka ollaan Norjassa. Finnmark nimittäin aikanaan tarkoitti alueita Lofooteista pohjoiseen sekä nykyisten Ruotsin ja Suomen Lappia. Käytännössä finnit eli suomalaiset olivat kuitenkin pääosin saamelaisia - siihen aikaan merkitys oli sama. Sanotaan nyt sitten vaikka suamelaisia. Tacitus käytti pohjoisessa asuvista nimitystä Fenni vuonna 98 ja bysantinaikainen historioitsija Prokopios käytti 500-luvulla heistä nimitystä skridfinn eli suomalaiset suksilla. 800-luvulta kaikki muistamme Ottar Hålogalandirilaisen raportit kuningas Alferdille saamelaisista. Saamelaiset asuttivat vielä silloinkin suurta osaa Suomesta. Saamelaisten maan raja oli Tromssan kirkonkylässä, kuten edellisessä osassa kerrottiin. Rajan merkitys oli käytännössä vain siinä, että kuka saa riistää... eikun siis verottaa alueella. 

Verottamisen ideologiahan oli siinä, että joko maksat itse sen mitä pyydetään tai sitten kaikki otetaan. Varmastihan Novgorodin verotoimiston verottamilla tuloilla rahoitettiin kaikin tavoin saamelaisten hyvinvointia. No, itse asiassa verot eivät tainneet riittää kuin hallinnon ja muutaman sodan ylläpitämiseen. Kokeilkaa itse, paljonko maksaa pitää yllä tasavaltalaista ruhtinaskuntaa ja kymmentä tuhatta miekkamiestä! No, onhan se hyvinvointia, ettei tule tapetuksi. 

Vaan arvatkaapa, ketkä perustivat Novgorodin, Norjan pahimman ja pelottavimman vihollisen, kun ruotsalaisia nyt ei niin tarvitse pelätä? No norjalaiset itse eli viikingit. Edellisistä osista muistatte Tjøttan Hårekin, turpiinsa saaneen Pyhän Olavin, hänen Magnus-poikansa, Tromssan viittomakieliset veroneuvottelut ja monet muut keskinäiset tappelut. Miten Norja sitten pääsi laajenemaan Vesisaareen myöhemmin? No, novgorodilaiset keksivät, että "säästää paljon matka-aikaa, kun tapellaan keskenämme", ja sitä he sitten tekivätkin 1400-luvulla niin innokkaasti, että saivat koko valtionsa luhistumaan.

Norjalaiset alkoivat 200-luvulla edetä Tromssan suuntaan, ja kuten aiemmin kerrottu, sinne saatiin kirkko 1200-luvulla, ja 300 vuotta myöhemmin kirkko oli Vesisaaressakin. Pitkä aikaväli johtuu siitä, että kirkonmiehet eivät ymmärtäneet käyttää moottoripyöriä. Tromssasta nimittäin siirtyy kahdessa päivässä Vesisaareen ja silti jää aikaa pysähdellä, katsella maisemia ja viettää mukava ilta (ja yö) Kaarasjoella. Ristiretkiläisillä lienee ollut navigaattorina ns. Iso Kirja, mutta sehän on tunnetusti ollut aika huono siinä hommassa - siellähän kerrotaan, kuinka Navigaattorin valittu kansa sai menemään linnuntietä 400 kilometrin matkaan Egyptistä Israeliin 40 vuotta. Nyt ei navigaattori ilmeisesti osannut avata meriä eikä halkaista vuoria, kun homma meni vielä hitaammin eli linnuntietä 200 kilometrin matkaan meni 300 vuotta. Suosittelemme siis lämpimästi moottoripyöriä ja muita navigaattoreita kuin Isoa Kirjaa tähänkin reissuun, vaikka näiden uusien navigaattoreiden avulla matkaa tulee noin 800 kilometriä.

Nyttemmin tämä Norjan veroalueen laajentuminen on jo hallinnollisestikin totta ja koko Finnmarkin lääni liitettiin osaksi Tromssan lääniä. Mikä siinä sitten on erikoista? No Norjan etäisyydet - esimerkiksi Vesisaaresta Tromssaan on siis 800 kilometriä, autolla 11 tuntia, Kirkkoniemeltä 900 kilometriä ja yli 12 tuntia. Samalla logiikalla voisi esimerkiksi Helsingin liittää osaksi Rovaniemeä, sellainen vähän kauempana oleva lähiö... Tietysti pohjoisessa on Norjassakin vähän väkeä ja sikäli asian ymmärtää.

Seuraavaksi reittikuvia, sen jälkeen pari sanaa Kaarasjoesta ja Vesisaaresta.


Tromssasta Kaarasjoelle

Siltaa pois Tromssasta


Ohi Hra Oma Ajasta niin että hujahtaa



Tätä maisemaa kannatti hetkeksi pysähtyä ihmettelemään







Vuorella korkeutta kilometri, putouksella siis noin 700-800 metriä


Lampaita niityllänsä...











Vähemmän lunta kuin edellisessä heinäkuussa








Altasta sisämaahan


Ja taas ohi...






Tie 92 Kaarasjoelle


Kaarasjoki

Karasjok, Kárášjohka, Kaarasjoki. Norjan suurimpia kuntia - pinta-alaltaan. Valtaosa asukkaista on saamelaisia. Nimi tulee viereisestä joesta, Kárášjohkasta. Johka on joki, karas sana tulee norjalaisten mukaan joko saamen sanasta karas, joka tarkoittaa puuvatia, tai suomen sanasta kara, joka norjalaisten mukaan tarkoittaa polveilevaa. Polveileva  Karasjoki onkin, mutta kyllä kai kara tarkoittaa muuta kuin polveilevaa (oven kara, omenan kara, tappi ja muuta sellaista). Hra Oma Ajan teorian mukaan kara on japania ja tarkoittaa aluksi ja viittaa johonkin, jota hän tuskin itsekään ymmärsi. Viivin teorian mukaan nyt lähdetään siitä, että Kaarasjoki tarkoittaa Kaarasjokea, ja se on kiva paikka. Ei sitä tarvitse sen enempää miettiä.

Kaarasjoella on saamelaisten parlamentti eli saamelaiskäräjät eli Samediggi. Lisäksi siellä on mielenkiintoinen saamelaismuseo ja muuta, jotka on esitelty aiemmin tässä Norja, osa 11: Maailman äärelle ja takaisin - jutussa. 

Siellä on myös erinomainen "kotaravintola" Gammen. Ympärillä on myös pieniä kotia vaikka millaiseen käyttöön - mutta varmaan mukavampi viettää yö kuitenkin hotellissa. 



Kaarasjoelle kannattaa mennä vaikka pelkän Gammenin takia!


Kaarasjoelta Vesisaareen







Tässä "tavallista" soraa, mutta myöhemmin tuli upottavaa soraa, jossa oli jo vaikeaa pysyä pystyssä



Etsi kuvasta hirvi, joka juuri ylitti tien



No nyt se meni vauhdilla ohi



Perillä Vesisaaressa

Vesisaari

Vadsø perustettiin vähemmän yllättävästi Vadsøyan saarelle. Myöhemmin siellä oivallettiin, että on ehkä hiukan helpompaa, jos kylä onkin mantereen puolella. Siellä se on yhä. Siksi siitä tuli uusi Ruotsin kaupunki 1833 ja välittömästi suomalaiset siirtolaiset miehittivät sen. Suomalaisethan eivät mihinkään kyläpahaseen olisi muuttaneet. Vadsøn kaupungissa oli sentään lähes 400 asukasta. Pian enemmistön kieli oli suomi ja paikkakunnan nimi Vesisaari. Ilmeisesti suomalaiset eivät moittineet paikallisia ruokia ja sopeutuivat nopeasti hyvin, ja olivat siksi kovasti pidettyjä norjalaistenkin keskuudessa - heidän panostaan kehutaan siellä yhä. Norjahan annettin Tanskalta Ruotsille, kun Ruotsi oli menettänyt tulevan Suomen alueet Venäjälle. Sitten 1905 ehkä suomalaiset olivat vahvistaneet Norjaa kylliksi, ja Norja itsenäistyi - ja otti kuninkaakseen Tanskalaisen prinssin. No suomalaiset valitsivat kuninkaakseen saksalaisen, kruunukin olisi ollut, mutta ei sitten kuitenkaan tullut kuningasta. 

Sittemmin vuonna 1940 saatiin uusia maahanmuuttajia Saksasta. He sopeutuivat vähän huonommin norjalaiseen kalastajakulttuuriin, kun heidän intohimonsa oli raudassa ja elintilassa. Toinen rauhantahtoinen maa eli Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto ei tykännyt uusista ryhdikkäistä maahanmuuttajista naapurissaan vaan pommitti Vesisaarta tarmokkaasti. Onneksi osumatarkkuus oli samaa luokkaa kuin Helsingin pommituksissa eli Vesisaaressa on yhä puutaloja 1800-luvulta. Muistettakoon aiempi kertomus Adolfin synttärilahjasta, kun Namsos pommitettiin tasaiseksi kuin Pohjanmaa. Paljon kuitenkin tuhoutui Vesisaaressakin - muun muassa kirkko. 

Vesisaaressa on nähtävää, niistä edellisten Norjan kiertueiden jutuissa, kuten vaikka tässä Norja, osa 9: Jäämereen, suomalaisten mereen -jutussa.

Tärkein muistettava Vesisaaresta kuitenkin on, että Vesisaari on maailman virallinen sorsapääkaupunki. Tiedätte varmasti, mitä se merkitsee? Emme mekään. 






Koska olet viimeksi soittanut puhelinkopista?




Jäämeren aallot


Omaa aikaa

Lähtö Tromssasta tapahtui aika lailla viime hetkillä. Jotta perillä jäisi aikaa, oli lähtö aikaisin, ennen hotellin aamupala-aikaa. Kaksi tuntia lähdön jälkeen satamaan tuli laiva, joka toi  koronan todenteolla takaisin Norjaan. Laivasta nousi maihin ja hotelleihin suuri määrä sairastuneita ja tauti alkoi levitä uudelleen. 

Vesisaari - jo monta kertaa on siellä käyty, mutta aina vain tekee mieli uudelleen sinne lähteä. Pohjoisen kaunis karuus on tehnyt minuun vaikutuksen ja matka Vesisaareen on aina yhtä mieluisa.Tanasta kun siihen suuntaan lähtee, nousee hymy huulille! Maisemat sykähdyttävät joka ikinen kerta. 

Muistatteko tälle kuukaudelle asetetut kaksi tavoitetta? Hra Oma Aika halusi päästä ajamalla Galdhøpiggenille ja Viivi halusi pizzaa Vesisaaressa erään mainion miehen ravintolassa. Vesisaaressa ensimmäisenä päivänä tuli vastaan suru-uutinen: korona-aika oli kaatanut koko ravintolan eli ei saanut superhyvää pizzaa eikä mukavasta miehestä vilaustakaan. Lappu luukulla. No, onneksi melkein yhtä hyvää pizzaa sai yhdestä toisesta ravintolasta, ja muita hyviä ruokia muista hyvistä ravintoloista. 

Vesisaari, minun "toinen kotini". Jäämeren kylmyys, luonto, hiljainen kaupunki ja mukavat ihmiset. Siellä voi pulahtaa uimaan Jäämereen aika ajoin ja nauttia karusta ympäristöstä. Sopivan miehen kanssa sinne voisi muuttaa asumaan pysyvästi!   Hra Oma Aika kun ei oikein talvessa pärjää - lupasi kyllä tulla kesällä moikkaamaan!    . . . . 

Lampaat tiellä ja se paras osuus, Vesisaaresta Hamningbergiin - se on jotain sellaista, mitä jokaisen motoristin kannattaa kokea! Siitä tulee sitten seuraavassa osassa...





Reissun tavoite - pizzaa Vesisaaressa...


Tervetuloa matalaan majaani...


Jäämeri vilvoittaa ja piristää!


(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


5 kommenttia:

  1. On kyllä upeita maisemia! On se tuonne joskus työnnettävä!

    VastaaPoista
  2. Tässä rupee tuleen jo nyt vähän suru puseroon, kun tajuaa, että nämä Norjan reissu jutut alkaa pikkuhiljaa veteleen viimeisiään. On nämä niin mahtavia tarinoita olleet. Mutta naatitaan, naatitaan niin kauan kun näitä riittää. Vähän jääneet "kesyiksi" viime tarinoiden piilokuvat, sen osa 7 viimeisen piilokuvan jälkeen. Se oli niin upea sekä mahtava kuva, että turha sellaista tietysti on läheskään joka juttuun odottaa, mutta jos edes joskus. Mahtavat kiitokset teille molemmille tästä blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee muita juttuja, kotimaan reissuilta loppukesän ja syksyn aikana - Suomikin on kaunis maa! :) ...ja toivottavasti kesällä 2021 taas tulee paljon jutun aiheita! Vinkkejä paikoista saa aina kertoa! :)
      Jutut ja kuvat ovat aina sitä mitä ilman suunnittelua sattuu tapahtumaan...

      Poista
  3. Aivan mahtava matkatarina jatkuu hienosti! Hienoja kuvia tarinan lisänä jälleen!
    Uusia juttuja odotellessa mukavaa lumien sulamista!

    VastaaPoista
  4. Another great trip! Such wonderful scenery. If I was to repeat your route on my own, I wouldn't want to stop, what's around the next curve, behind that mountain, in the next town would drive me on. Of course, if I saw Viivi along the way... I'd stop!! Probably would slide the tires!!!

    VastaaPoista