lauantai 30. toukokuuta 2020

Sata ja yksi huoltoa Prätkäpajassa


- Hetken mietittyäni tajusin, etten pidä mistään muusta kuin moottoripyöristä, kertoo Prätkäpajan omistaja Leq mietteistään vuosituhannen vaihteessa. Niinpä hän luopui menestykekkäästi palkkatyöstä ja perusti Prätkäpajan.

Prätkähuoltoihin saattoi Prätkäpajan perustamisen aikoihin olla viikkojen jonoja ja Suomen lyhyestä ajokaudesta se on paljon. Prätkäpajan tavoitteena oli heti alusta alkaen, että huoltoon pääsee yleensä aina nopeasti. Siksi siellä on useita ammattitaitoisia asentajia ja tarvittaessa illat ja viikonloputkin tehdään töitä. Talvella sitten keskitytäänkin talvisäilytyksessä olevien pyörien huoltoihin, ja kun niitä on lähemmäs 300, niin tekemistä niissäkin riittää.

Prätkäpaja on erikoistunut tekemään huoltojen ja korjausten ohella muutos- ja rakennusprojekteja. Prätkämessuilla on usein useampikin pajalla tehty erikoispyörä. Turboja ja tekniikan virityksiä, ja toisaalta customeita ja kai mitä vain. Kaikkia moottoroituja kaksipyöräisiä tehdään, jos ne ovat jotain tunnettua merkkiä. Kiinalaiset "merkittömät" jätetään mieluummin korjaamatta, sillä niiden kanssa usein on erilaisia ongelmia itse tuotteessa ja osien saatavuudessa.

Leq itse ajaa enää melko vähän prätkällä. – Jos haluaa harrastaa moottoripyöriä, ei ehkä kannata lähteä tälle alalle töihin. Olen aamusta iltaan tekemisissä prätkien kanssa joten vapaa-ajalla valitsen usein mieluummin auton, Leq kertoo. Tai lentokoneen, onhan vieressä Helsingin ainoa lentokenttä eli Malmi ja taskussa on lentolupakirja. Prätkissäkin silti löytyy, ja rakkain pyörämalli kaikista taitaa olla Katana.


Prätkämessuilla on usein Prätkäpajan rakentamia pyöriä




Vanhempaakin kalustoa laitetaan - tästäkin pyörästä on irti jotain olennaista... 


Pyörät vaikka haetaan huoltoon - tämäkin palvelu on myös omakohtaisesti testattu, 
kun pyörä ei käynnistynyt 


 Yllä ja alla Prätkäpajan työntekijöiden omaa kalustoa 
- todella hienot musta-kultainen Suzuki ja punainen H-D



Omaa aikaa Prätkäpajassa

Miksi juttu Prätkäpajasta? Onko tämä maksettu juttu? Ei. Tämän blogin pyörät on huollettu kaikkein useimmin Prätkäpajassa. Itse asiassa Prätkäpajassa olemme tehneet tähän mennessä 108 maksullista käyntiä - määräaikaishuoltoja, renkaita ja muuta on mennyt, kun kaudessa pyöriin tulee kymmeniä tuhansia kilometrejä eli miljoonia ilometrejä.

Muitakin kuin maksullisia käyntejä riittää. Etenkin Hra Oma Aika käy siellä niin usein, että kerrankin kun Viivin piti löytää hänet, helpointa oli soittaa Prätkäpajaan ja kysyä, onko näkynyt. Ei ollut sinä päivänä, ja olivat jo vähän huolissaan. Seuraavana päivänä tulikin kuva ja viesti kännykkään, että "Nyt se on täällä, tuletko hakemaan?".

Kaikki alkoi siitä, kun Hra Oma Ajalta kiellettiin kaiken fyysisen rasituksen lisäksi kaikki henkinen rasitus, ja hän koki pienetkin huoltotoimet stressaavina. Prätkäpajan nettisivuilla luki mottona "Me ymmärrämme moottoripyöriä ja niiden omistajia". Niin myös oli, ja tässä tapauksessa sitä omistajaa etenkin piti ymmärtää. Hra Oma Aikaakaan ei koskaan ole katsottu pitkään, vaikka huolet ovat välillä vähän vainoharhaisia - jopa ylihuolletuissa pyörissä ei usein ole ollut mitään epäiltyä vikaa. Mutta joskus on ollut, ja niistä Hra Oma Aika jaksaa kertoa loputtomasti - "minähän sanoin!".


 Viivi II laitettiin todella perusteellisesti kuntoon - joka ikinen osa käytiin läpi. Ei siinä varsinaisesti ollut vikoja, mutta osat mitattiin ja kuluneet vaihdettiin.


 
Wagner on kestänyt yli 300 000 km hyvin, mutta yksi pakoventtiili kärähti. Myöhemmin syyksi paljastui viallinen suutin, jonka takia yksi sylinteri kävi laihalla


Prätkäpajasta alkoi myös Viivin motoristinaisen elämä - Dollya ei oltu vielä madallettu ja vain varpaankärjet ylsivät maahan. Lahjaksi saadun Hondan eli Dollyn selkään Prätkäpajan pihassa  ja elämän ensimmäisen kerran moottoripyörällä ajamaan. Siinä ei paljon opettelua auttanut, että oli ajanut ammatikseen kuorma-autoa, kun kaksipyöräisissä kokemukset olivat vain omasta Monkeysta.

Liikkeelle, pysähdys. Liikkeelle, pysähdys. varpaat eivät osu maahan ja Dolly kaatuu paikallaan. Siitä ei luovuteta, vaan 30 liikkeellelähtöä ja pysähdystä vielä lisää, vaikka kytkinkahvasta puuttui kaatumisen jälkeen puolet. Sehän alkoi sujua! Ensimmäiset päivät vain harjoittelua Prätkäpajan lähistöllä, ja kun pajalla oli madallettu jousitus edessä ja takana, satula oli madallettu, tankoa oli tuotu lähemmäs ja renkaatkin vaihdettu matalampiin, niin päkiät ylsivät maahan ja opettelu oli paljon helpompaa. 

Edelleen aina ennen pidempää reissua ensin Prätkäpajaan, ja kuukauden päästä reissusta suoraan Prätkäpajaan. Tai jos on vaikka vain kysyttävää, niin Prätkäpajaan - tai jos pitää löytää Hra Oma Aika...


 Dollyyn lisättiin vaihdenäyttö ja madallusten jälkeen piti lyhentää sivujalkaakin.
 


Viiden vuoden ja noin 120 000 kilometrin kokemuksella Dollysta tuli niin hyvä ja sopiva!

Kuitti sadannesta huollosta - se oli ilmainen!


 Huollon jälkeen huoltomies koeajaa pyörän (kuva on lavastettu, oikeasti pyörä oli jo koeajettu)  ja luovuttaa sen selostuksen kera 

 Onni on koiria, prätkä ja hyvä huolto!


Koska koronakriisin takia reissuja ei oikein ole voinut tehdä, on blogissa nyt vähän erilaisia juttuja. Ideat tervetulleita - mihin mennä ja mistä tehdä juttu?


(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )

torstai 14. toukokuuta 2020

Kuopio, Koli, Tahko ja muuta korona-ajan matkailua



Korona-aikana ainakin nykyisten rajoitusten vallitessa useimmat kohteet ovat kiinni - tapahtumat, museot, ravintolat, suurin osa hotelleista... mutta luonto on auki, ja tietysti kaupungit sinällään. Nyt on esillä tuttuja kohteita, mutta myös yksi uusi kohde, jossa et ehkä ole käynyt.

Kuopiossa on käyty viihtymässä aiemminkin, kuten näissä "Kuopio on lokakuussakin ajamisen arvoinen" ja "Kuopioon keikalle"-jutuissa. Niistä on kuitenkin jo vähän aikaa ja Kuopiossa on nyt uutta edellisten juttujen jälkeen Kauppakadun muuttuminen pihakaduksi. Turistin näkökulmasta se on iso parannus viihtyisyyteen. Autoilla on kuitenkin pääsy esimerkiksi pysäköintihalliin ja yritystenkin tarpeet on huomioitu. Korona-aikana kaikki ravintolat olivat tietenkin kiinni tai tarjosivat vain take away-ruokia, mutta aikojen parantuessa ympäristössä varmasti taas viihdytään. Myös puistoalueita parannetaan. 


Koli on aina käymisen arvoinen. Näin vapun tienoilla siellä oli huipulla tietenkin metri lunta, mutta tiet olivat kuivia ja melko hiekattomiakin. Edes hissi pysäköintialueelta ylös hotellille ei ollut toiminnassa eli portaita oli käveltävänä aika paljon enemmän. Maisemat ovat entisellään, mutta aina yhtä upeat.

Sen sijaan aika uutta on, että Tahkolla on aina avoinna oleva näkötorni. Se on vain 13 metriä korkea, mutta kun se on korkean vaaran laella, sieltä on valtavat näkymät kauas! Kunhan rajoitukset poistuvat, vieressä on myös Pehkubaari kahvitteluun tai virvokkeisiin. Sen valikoima jäi nyt näkemättä. 

Sinne menee tie (Pehkuntie) vajaan kolmen kilometrin päässä Tahkon hiihtokeskuksen liittymästä. Ainoa huomioitava asia on motoristien kannalta, että Pehkuntie on noin viisi kilometriä hiekkatietä. Se on varmasti kuivana hyvä, mutta ainakin näin keväällä sateiden jäljiltä savinen pinta oli liukas, se luisti joka suuntaan ja oli maantiepyörälle aika jännä paikka. Tai kuskille ainakin, etenkin alamäkeen, kun pyörä meinaa lähteä liukuun (ja kuski on vähemmän pitkä eikä yllä kovin vahvasti maahan ja renkaat menevät ihan savisiksi eivätkä pidä yhtään). Kesällä kuivalla kelillä tie on varmasti jopa hyvä ajettava, vaikka siinä onkin heti aluksi kyltti, jossa lukee "Ajo omalla vastuulla". Elämyksiä tarjolla! 

Matkan varrella joka paikkaan on tietysti myös kaikenlaista, joista voi kiinnostua ja vaikka oppia jotakin. Onko esimerkiksi Melttusvirran taistelu vuodelta 1808 tuttu? Sen komea muistomerkki on Melttusvirran kupeessa. Luikonlahden kylällä uskotaan vahvasti, että vuonna 1808 kylän läpi virtaavalla Melttusvirralla Ruotsin ja Venäjän armeijat tappelivat ankarasti. Tutkijat tosin sanovat, että arkistolähteet todistavat yksiselitteisesti, ettei paikalla ole tapahtunut yhtään mitään, ei minkäänlaista taistelua. Turistia se ei haittaa, tarina on hyvä ja muistomerkki on ihan komea - ja paikka on muutenkin hyvä pysähtyä pepputauolle! 


Kangasniemellä matkalla Kuopioon


Kuopiossa




Kävelykeskusta on laajentunut hyvällä tavalla 



Kuopion kirkko


Kolille

 Kuopiosta ylöspäin järvet vielä jäässä

 Melttusvirrassa virtasi



Polvijärven kirkko


 Kolilla!
 Ylhäällä riitti lunta!
 Pielisen jää oli jo läpinäkyvää, rannoista jo sulanutkin

 Pikkutietä Juukaan
 Juuassa on kiva pieni vanha keskusta ja kiva koski ympäristöineen - mutta siihen sopisi joku kesäkahvilakin!


 Kohti Juankoskea ja Nilsiää - suuntana Tahko!



Tahkolla

 Tahkon näkötornista näkee todella kauas!
 Tie Tahkon huipulle näkötorniin ja Pehkubaariin on sateen jälkeen hyvin mielenkiintoinen ajettava. Normaalistikin siinä on kumminkin aika kivoja mäkiä!
 
 Märkä savinen pinta oli liukas, renkaistakin tuli ihan sileitä, kun urat olivat täynnä savea. 
Piti ajaa kieli keskellä suuta!

Öinen Kuopio, useimmat nukkuvat... 

 Lukijoille pähkinä - mikä auto? Ei ole Volkkari.
Sisällä ratissa oleva logo on lisähämäys, vaikka rekisteriotteessa lukeekin niin...




Omaa aikaa Kuopiossa ja muualla

Kevään ensimmäinen varsinainen reissu oli monella tavalla tärkeä - toisaalta korona-aikaa piristämään, toisaalta se oli tärkeä myös siksi, että Hra Oma Ajan ajojen arveltiin päättyvän ennen tätä vuotta, mutta nyt "yliajalla" on kuitenkin uusi kausi käynnissä. 

Nautiskella voi korona-aikanakin reissussa! Nälän yllättäessä Kuopiossakin voi ruokaa tilata kotiin ravintoloista. Tarjonta tosin oli aika lailla hampurilais-pizza-kiinalais -painotteista, mutta toisaalta kaupat ovat auki ja niistähän saa myös kaikenlaista valmista, jos ei ole innostusta tai mahdollisuutta kokkailla. Lämpö mahdollisti kevyemmän pukeutumisen ulkonakin ja uudet punaiset korkkarit ovat aina hyvä juttu! 

Viiviä vaivaa selvästi kolibakteeri, koska Kolille on päästävä pari kertaa kesässä ainakin. Pieni ihminen pysyy vappuisen metrisen hangen päällä hyvin, mutta Hra Oma Aika liian painavana upposi taas hankeen jumiin. Toisaalta toisissa kohdissa lumi oli jo kokonaan poissa. Tahkon näkötorni sen sijaan oli melkein liiankin jännä savisen ja liukkaan tien takia, mutta näkymät olivat tosiaan upeat. 

Tietenkin tuli vierailtua myös Oravikoskella Hanxin tehtaanmyymälässä, josta saa ilmeisesti ainoita Suomessa tehtyjä ajokamoja mittojenkin mukaan. Hra Oma Aika haki sieltä uuden takin ja hänen ajonsa suuntautuivat pohjoisemmas. Viivi ajeli Hanxilta kauniissa ja kevään siihen asti lämpimimmästä ajasta nauttien etelään. Venyneet ketjut tosin kiusasivat, mutta Prätkäpaja ja uudet "kultaiset" ketjut odottivat. 


Kunhan pyörä on punainen...


Ketjujen rasvaus - mutta loppu alkoivat olla 


Kolilla


Hra Oma Aika on liian painava - upposi reittä myöten hankeen. 

 Järvet vielä jäässä


Pehkubaariin... eikun näköalatorniin 5 km savista tietä

 Kotimatkalla pitämässä pientä pepunlepuutustaukoa



Uudet korkkarit kassissa on iloinen Viivi!

 Mekkokeli!

Kuopiossa - kaupasta vähän herkkuja "kotiin"



(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )