Kromattu Nainen ja sylintereiden poraus ylikokoon - eli Viivi II, koreilut ja Viivi

Jotain uutta pitää aina saada prätkiin talven aikana. Ei niin, että hra Oma Aika osaisi tehdä oikein mitään muuta kuin suunnitella ja järjestellä asioita - mutta osaa kumminkin ottaa kuvia. 

Sylintereiden poraus

Isoin juttu oli koneen avaaminen vielä kerran. Viivi II:een tehtiin vuosi sitten "100 000 kilometrin huolto" Prätkäpajassa eli kone purettiin atomeiksi ja joka ikinen osa tarkistettiin, mitattiin ja tarvittaessa uusittiin tai muutoin kunnostettiin. Ulkopuolinen koneistamo mittasi sylinterit ja muut ja koneen piti olla kuin uusi, ja niin se olikin, se toimi ja kävi kuin uusi - mutta toinen syöpymistä puhtaaksi hoonattu sylinteri söi öljyä enemmän kuin ennen. Mittauksissa ei koneistamo ollut huomannut ilmeisesti lievää syöpymien aiheuttamaa ovaaliutta.

Viime kesä meni silti hienosti, mutta öljyä oli lisäiltävä melkein joka toisen tai joka kolmannen tankkauksen yhteydessä. Täksi talveksi oli Prätkäpajan kanssa sovittu, että vaikka mittojen puolesta puhtaiksi ja kiiltäviksi hoonatut sylinterit olivat koneistamon mukaan täysin tehtaan toleranssissa, ne porattaisiin ylikokoon. Leq hommasi alkuperäiset Hondan ylikokomännät (0,5 mm), kone purettiin taas atomeiksi, vietiin koneistamoon porattavaksi ja kun he saivat työnsä valmiiksi, Prätkäpaja kasasi sen uudelleen.

Teknisesti poraukseen liittyvänä erikoisominaisuutena CX:n kyseessä ollen kannattaa mainita, että kone on sikäli haasteellinen, että koko kone pitää purkaa nippeleihin kiinteistä sylintereistä johtuen ja itse poraus on haasteellinen tehtävä, koska sylinterikulma on eri kuin mikään taso itse moottorissa, jolloin sen joutuu simmaamaan tarkkaan kulmaan.

Tuo kuluneisuus, jota ei huomattu saattoi johtua myös siitä, että kun sylinterissä oli ollut joskus pyörän historian aikana vettä, katosi hoonatessa hapettunutta materiaalia ensimmäisellä kerralla sylinterin seinämästä, joka johti epä-pyöreyteen.Nyt Viivi II:n kone on joka tapauksessa täysin uutta vastaava, ellei parempikin (valtavasti isompikin: peräti 503-kuutioinen 497 sijasta...). Ja sen ääni on niin pehmeän kaunis. Täytyy sanoa, että luullakseni harva firma antaa takuun 34-vuotiaalle moottorille ja vastaa täysin huutoonsa! 

Ensimmäiset pari sataa kilometriä maltillista sisäänajoa ja kokeilua ovat vasta takana eikä suurimpia kierroksia vielä ole kokeiltu lainkaan, mutta ääni on kuin se olisi pieni Ducati ja tätä ei usko kukaan: vanha CX nostaa etupyörän irti tiestä pelkällä kaasulla pienimmillä vaihteilla ilman revitystä...

Voi kyllä suositella tällaista "100 000 kilometrin huoltoa" vanhoille prätkille tai ylipäätään enemmän ajetuille. Ja ilmeisesti moni muukin voi, sillä aina Prätkäpajalla käydessäni olen nähnyt myös vanhoja pyöriä, joiden koneet on purettu atomeiksi ja laitetaan uusiksi. Halvemmaksi tämä varmaan aina tulee kuin vaihto uudempaan vähemmän ajettuun - jolle kumminkin kenties kohta joutuu tekemään jotain koneremppaa.

Kromia!

Kaudelle 2014 myös kromautettiin joitakin Viivi II:n osia Amoila Oy:ssä. Osat vietiin loppusyksystä, koska sen verran on ymmärrystä, ettei yksittäisen mopon osia aleta kromaamaan oitis vaan odotellaan hiukan sopivampaa rakoa ja erää. Jos maaliskuussa tulee mieleen, että voisi kromauttaa osia, niin saattaapi olla hiukan myöhässä kauden alkua ajatellen. 

Amoilassa oli miellyttävää asioida - oli selvää, että ammattitaitoa löytyy ja työt jopa joskus valmistuvat. Toisin kävi, kun aiemmin lähetin osia Viroon kromattaviksi - aikaa meni 1,5 vuotta eikä yhtään valmista osaa. Sain ne sentään lopulta takaisin, toisin kuin joillekin on käynyt. Kromatut osat olivat vanhoja, käytettyjä ja hapettuneita (jopa ruostunutta peltiä!), mutta etenkin lähtökohtaan suhteutettuna tulos oli hyvä. Osat ymmärtääkseni ensin kuparoitiin, siten niklattiin ja lopulta kromattiin eli ei mitään oikoteitä. Jos joku muuten ihmettelee "klommoa" syylarin peltisessä kehyksessä, niin siinä kuuluu sellainen olla.

Pakoputken muhvit tosin löysin eBaysta, ovat Saksasta ja eivät kromattuja vaan kiillotettua alumiinia. Ne kiiltävät nyt, mutta ne täytynee kromauttaa joskus.

Satula!

Lisäksi satula teetettiin uusiksi, sillä vanhan rungossa oli pehmeitä kohtia ja lisäksi valkoiselle päälliselle oli valunut vihreää jäähdytinnestettä... Onneksi meillä oli valmiina varastossa toinen, ehjärunkoinen satula. Siihen teetettiin Autoverhoomo Ticabo Oy:ssä uusi pinta aiemman mallin mukaisesti ja erinomainen on tulos! Kyllä kelpaa taas Viivin hinkata istumalihaksiaan siihen! 

* * * * *

Huomautus: Tässä jutussa mainitaan firmoja nimeltä, kuten joissain muissakin jutuissamme. Firmat eivät ole maksaneet "mainostamisesta" emmekä edes tee juttuja rahasta. Jos olemme tyytyväisiä johonkin, me kerromme sen. Näihin kaikkiin olemme todella tyytyväisiä ja suosittelemme lämpimästi. Jokaiseen tässä mainituista liikkeistä maksoimme laskut hinnaston mukaan.

Yleensä satula saa olla alla, nyt kerrankin päällä...

Video: Remontin jälkeen koneen käynnistys kotona ekan kerran. Käy aluksi ryypyllä vähän korkealta ja olisi pitänyt pestä kone kunnolla...

Tällainen se on nyt - periaatteessa samannäköinen kuin ennenkin, mutta vähän kiiltävämpi: