Norja. Jos tämä blogi on johonkin erikoistunut, niin kotimaan kohteiden, reittien ja tapahtumien ohella Norjaan. Jokakesäinen kuukausi Norjan reissulla. Norjaan on menty vähän joka kohdasta sisään ja ulos vuosien ajan, on käyty etelässä ja pohjoisessa ja kaikkialla siltä väliltä - vai onko? Niin vaan on taas uutta ideaa ja vinkkiä useamman jutun verran. Sori siitä, sanoisi tasavallan prsidentti. Jos yhtään lohduttaa, voi joku päivä (tai yö) tulla juttua vaikka Barcelonasta, joka on ehkä aavistuksen parempi seutu ajella prätkällä tammikuussa kuin Norja.
Nyt on kuitenkin tarkoitus kertoa uusia vinkkejä Norjaan - mitä tehdä, minne mennä. Tosin vain kesäisin. Tammikuinen Norja on varmaankin motoristin taivas, mutta kesäkeliin on näissä jutuissa tyytyminen.
Jollet diggaa vuoria, merta ja mutkia höystettynä erilailla kerrotulla historialla, et luultavasti ole lukenut edellisten vuosien juttusarjoja etkä lue tätäkään. Tai jos et diggaa, ja silti olet lukenut kaikki entiset jutut ja luet tulevatkin, asiasta ehkä kannattaa mainita hoitavalle lääkärille tai rippipapille tai jollekin katusoittajalle. Saattaisi ainakin katusoittajan soitto hetkeksi katketa ja ilme olla kohtalaisen kysyvä, vaikka tuskin hän kaipaisi yhtään lisätietoja. .
Mutta kuinka tällä kertaa käykään? Pyörä on 35 vuotta vanha ja yli 400 000 kilometriä eli yli 400 000 000 ilometriä ajettu. Kuskin voimat eivät varsinaisesti ole lisääntymässä, mikä saattaa tietysti joitain lukijoita ilahduttaa - joskus nämä jutut vihdoin loppuvat!
Norjan poliisi on ahkera ja kallis tuttava. Norjan kartta on valmiina ja täynnä pisteitä, joihin olisi kiinnostavaa mennä. Mutta mitä sanovat säät, kestääkö pyörän ja kuskin lisäksi lompakko? Tällä(kin) kertaa Politi ottaa liiat rahat matkakassasta, tavataan naisia ja ajellaan upeissa paikoissa, joista ei aina edes moni norjalainen motoristi tiedä. Lähdetään siis liikkeelle!
| | Norja 2024:
- Norja 2024, osa 1: Kerran vielä, vaikka henki menisi!
- Norja 2024, osa 2: Fredriksten vastaan ruotsalaiset
- Norja 2024, osa 3: Norjan mahtavimmat näkymät
- Norja 2024, osa 4: Stavallisen yllättävä Stavanger
- Norja 2024, osa 5: Helteinen jää ja muita Norjan kauneimpia salaisuuksia
- Norja 2024, osa 6: Lisää helteistä jäätä ja Norjan serpentiinijuhlia
- Norja 2024, osa 7: Serpentiinejä ja ruusujen kaupunki eli kesässä parasta on talvi!
- Norja 2024, osa 8: Siltoja, kannaksia ja rock'n'rollia
- Norja 2024, osa 9: Fv 17 on 630 000 ilometriä pitkä nähtävyys
- Norja 2024, osa 10: Bodøn tarkoitus maailmankaikkeudessa
- Norja 2024, osa 11: Lofootit ja Svolværin viikingit
- Norja 2024, osa 12: Senjan sulot ja Tromssan trollit
- Norja 2024, osa 13: Havøysund - Norjanmeren Valhalla
- Norja 2024, osa 14: Mukavassa itänaapurissamme
|
Ruotsiin
 |
Ensimmäinen tavoite
ja kohde: Karlstad
|
Tästä se lähtee. Lukijan rooliksi jää jännittää, että kuinka pitkälle tällä kertaa reissussa päästään. Tai sitten lukija voi haukotella, että vieläkö tämä reissu kestää kauan. Tai koska syödään. Tai sitten voi vain keräillä vinkkejä omia reissujaan varten.
Moottoritiematkasta Helsingistä Turkuun on aika vaikeaa keksiä mitään innostavaa, paitsi sentään kohtuullisen hyvä sää. Pyörä tuli sidottua laivaan kohtuullisen överisti, ja jokaisen oikean motoristin mielestä tietysti ihan väärin. Tässä pyörämallissa vain ei moni sivutukea käytä ja siihen on aika hyvä syy. Sen kanssa lipsahduksen vaara on turhan lähellä. Toisaalta pieni jännitys ja epävarmuus olisi varmaan tosi kivaa, ja kaatuneen pyörän nostaminen vahvistaisi lihaksia ja haljenneen sivulaukun fiksaaminen kehittäisi luovuutta. Keskituki on toisaalta oikein hyvä.
Pyörä pysyi hyvin pystyssä. "Väärin sammutettu" sanoisi silti se entinen palopäällikkö.
Ei putoa keskituelta mitenkään, pyörät kiilattu, etujarru lukittu päälle. Ihan hieman ylireagointia siihen nähden, että ennusteissa oli ihan pläkä keli, ja sellainen se olikin.
Tukholmassa keskustan läpäisee näppärästi tunneleissa.
Samoin norjalaisissa kaupungeissa, mutta ei toki Helsingissä.
Isot tiet tapaavat olla tylsiä
Karlstadin seudulla ollaan sillä rajalla, jossa länsipuolella alkaa vuoristo
Tienvarsimaisemat alkavat olla varsin kelvollisia.
Maasto tuo mutkia matkaan
Pienempiäkin teitä kannattaa ajella, jos...
...periltä löytää näin mielenkiintoisen pyörän ja pääsee vieläpä koeajamaan sitä!
Karlstadista et ole luultavasti edes kuullut, saati että tietäisit jotain siitä. Etkä ole edes erityisen kiinnostunut tietämään siitä. Se on kuitenkin sadantuhannen asukkaan kotikunta eli ei mikään ihan vähäinen kylä.
Vanhemmat lukijat (kaikki yli 500-vuotiaat) muistavat paikan tietenkin viikinkiaikaisella nimellä Tingvalla, koska se sai virallisen kaupunkioikeuden vasta 1584 kuningas Kaarle IX:ltä, joka samalla näppärästi muutti kaupungin nimeksi Karlstad. Paitsi ettei kuningas Kaarle IX ollut silloin kuningas Kaarle IX.
Kaarle IX tunnettiin ennen kuninkaaksi tuloaan nimellä Kaarle-herttua, jonka suomalaiset puolestaan elävästi muistavat muutamaa vuotta myöhemmin eli 1597 pilkanneen Klaus Flemingin ruumista. Kummastakaan suomalaiset eivät tykänneet, mutta millainen olisikaan Suomen historia ollut, jos olisimmekin päätyneet osaksi Puola-Baltiaa?
Kuninkaaksi Kallu kruunattiin vasta 1607, ja veikkosemme selkeällä suomen kielellä 1608 kirjoitetussa kirjeessä nasevasti toteaa olevansa »Me Carlei se yhdeksäs sillä nimellä, Jumalan armosta Rodzin, Göthin, Wendin, Somalaisten, Karialaisten, Lappalaisten Pohian maalla, Kainulaisten ja Wirolaisten etc. Kuningas".»
Tuo
"somalaisten" tarkoittaa siis suomalaisia, joka puolestaan tarkoitti silloin lähinnä nykyisen Varsinais-Suomen alueella asuvia. Ei tarkoitettu siis esim. somaleja, jotka olivat oletettavasti aika harvinaisia silloisen valtakunnan alueella monista hyvistä syistä johtuen. Muutkin alueiden nimet ovat aika mielenkiintoisia - Ruotsikin oli alun perin lähinnä nykyisen Ruotsin keskiosa.
Kaupungiksi julistetussa Karlstadissa oli silloin 1584 peräti 45 taloutta. Kaksisataa vuotta perustamisensa jälkeen se oli jo kuvan kaltainen suurkaupunki, jossa oli peräti useita kortteleita ja katuja.
Tingvalla, tai alunperin Thingwalla, puolestaan oli jo tuhat vuotta sitten tärkeä kauppapaikka, kuten viikinkilukijamme hyvin muistavat. Se perustettiin Tingvallan saarelle, mutta luultavasti saari sai nimensä kaupungista eikä toisinpäin. Ting tai thing tarkoittaakin asioita, tavaroita - ja kokoontumista. Valla puolestaan on kenttä eli kokoontumis- ja kauppakenttä oli kyseessä. Islannin eräänlainen parlamentti puolestaan kokoontui sekin jo yli tuhat vuotta sitten paikassa nimeltä Þingvellir, joka puolestaan on johdettu muinaisnorjalaisesta sanasta Þingvǫllr, joka puolestaan on sama kuin tingvalla. Ettäs tiedätte. Tämä tullaan kysymään Sinulta huomenna aamulla ensimmäiseksi, kun heräät. Olet siitä varmasti riemuissasi. Jollet silloin muista vastausta, et saa mennä ajamaan prätkällä Norjaan tammikuussa!
Mutta ei se täysin hyödytön tieto ole. Vanha nimi tulee vastaan, jos ja kun ajat keskustaan - keskustakaupunginosan nimi on yhä Tingvalla. Tosin elät ilman sitäkin tietoa, mutta voit vähän briljeerata kavereillesi tai vaikka kirjoittaa aiheesta jonkun tosi viisaan blogijutun.
Tässä yliopistokaupungissa on melko kauniin keskustan ohella mm. Prikaatimuseo, jonka edessä on pinkki panssari - mitä muuta Ruotsissa voisi odottaa? Ruotsalainen hupipiirretty lienee The Pink Panzer... Viholliselta käydään varmasti aina ensin kyselemässä lupa, että sopisiko sitä ajella vähän ympäriinsä tähän aikaan, vai häiritsisikö melu liikaa ja ettei kukaan nyt vaan jäisi alle. Kenties polkupyörän soittokellolla voisi aina varoittaa lähellä olevia. Asiasta voisi vähän diskuteerata.
The Pink Panzer
Sallittu linja-autoille, pyörille ja turistimotoristeille, oletan...
...sillä sillan toisessa päässä on normihenkilöautolle aika haaste.
Karlstadissa puistoa riittää
Aiempia juttusarjoja Norjasta:
Omaa aikaa lähdön tunnelmissa
Maanantaina hain Wagnerin Prätkäpajasta - sille oli tilattu ja tehty "Norja-huolto". Ajomatkaa on aina suunnitelmissa enemmän kuin määräaikaishuoltojen väli eli Prätkäpaja pyrkii ennakoivasti kaikin keinoin varmistamaan, että kaikki on kunnossa. Jostain vuoren huipulta tai vuonon pohjalta on pitkä matka taluttaa pyörä huoltoon. Kokemukset norjalaishuoltojen halukkuudesta auttaa ongelmissa ovat lisäksi huonoja. Toisaalta on hyvät kokemukset siitä, että kyllä vanhat Biimerit aina reissusta kotiin tuovat.
Tiistaina olisi lähtö. Käynnistyksen hetkellä huomaan ajatuksissani sanovani, pyytäväni 35 vuotta vanhalta ja yli 400 000 ajetulta Wagnerilta, että "Jaksa vielä kerran, kestä vielä tämä reissu". Wagner tuntuu toimivan hyvin kaikin puolin. Oikeastaan tuo kysymys ja pyyntö olisi varmaan pitänyt esittää itselle. Voimat vähenevät ja pitkäaikaisen masennuksen takia piti pakottaa itsensä liikkeelle, mutta niin vain se reissu alkoi kuitenkin!
 |
Taustalla joku turun sinapin mainosrakennus
eli se Turun uudempi linna |
Outo apina oli harteilla prätkästä yöllä laivalla yksin ajatellessa - pysyykö pyörä pystyssä? Olisiko ollut viisaampi olla lähtemättä, kun ei meinaa jaksaa? Tulevaisuus tuntuu niin mustalta. Wagnerin pyörien eteen tuli kiilat, keskituki liinoilla kiinni etupyörään, etujarru pysyvästi päälle... ehkä hieman liioittelua, kun laiva ei tyynellä kelillä edes värähtänyt. Mutta jollei pyörä olisi ollut hyvin kiinni, merellä olisi varmasti ollut vuosisadan myrsky ja laiva olisi lisäksi törmännyt vähintään jäävuoreen, öljytankkeriin ja pyörremyrskyn paikalle lennättämään saimaannorpppaan, ja sen vahingoittamista ei korvaisi edes täyskasko. Että hyvä oli varmistua moninkertaisesti...
Yöpymiseen laivalla oli annettu eläinhytti, mutta ehkä se oli sopivin hra Oma Ajalle. Mutta ei siellä ollut edes krokotiilia, joka olisi syönyt suihinsa. Tai josta olisi voinut tehdä uudet ajobuutsit. Taistelun lopputuloksesta riippuen. Aamulla mieli oli parempi, kaikkihan oli kunnossa.
Ruotsin puolella sää vaihteli - Tukholmassa oli oikein lämmintä, sitten sisämaahan mennessä oli melko hyytävää ja vähän vettäkin niskaan. Väsymys vähän vaivasi, mutta eihän siinä mitään hätää ollut, olisi hyvin voinut nukkua satulassa, koska Wagnerhan tunsi kaikki tiet entisestä elämästään. Sehän on entinen Ruotsin poliisin pyörä ja palveli juurikin tuossa suunnassa. Karlstadista alkaen sää olikin varsin hieno.
Karlstad oli oikein mukava. Se voisi olla toinen kotikaupunkini (pitkäaikaiset lukijat tunnistavat tämän "vitsin", joka lakkasi naurattamasta jo muutamia vuosia sitten), ellei olisi olemassa henkilökohtaista periaatepäätöstä, ettei Ruotsissa ole toisia kotikaupunkeja.
Jos Wagner on vanhanpuoleinen, niin entä sitten "öky-Audi" vuodelta 1939? Tarkemmin sanottuna DKW-moottoripyörä tuli koeajettua ruotsalaisen motoristiystävän luona. Ihan vapaaehtoisesti jopa antoi koeajoon. Lisäksi söin hänen ruokansa eli sellainen perusmukava vieras, mutta tuhkat sentään jätin pesään. Vaihteet menivät päälle jalalla tai kädellä (tankin vierestä), ja muutoinkin nykyajan monivalintakatkaisinten tilalla oli monia katkaisimia valittavana. Siinä ei haitannut edes auringonpaisteen keskeyttänyt sade. DKW:n jälkeen 35-vuotias BMW tuntui tosi uudelta ja modernilta...
Seuraavassa jaksossa päästään Norjaan ja taistelun makuun!
