| Jos olet luullut, että Bodøn merkitys ja tarkoitus maailmankaikkeudessa on olla lauttayhteyden lähtöpiste, että pääset Lofooteille, olet oikeassa. Ja väärässä. Nimittäin on kivempi ajaa Lofootit pohjoisesta etelään ja tulla lautalla Bodøhön kuin toisin päin - siten maisemat Lofooteilla paranevat koko ajan. Mutta itse asiassa Bodøllä on ihan pikkuisen enemmänkin merkitystä ja siellä voi viettää aikaa enemmänkin kuin lautan odottelun verran. Seuraavaksi jotain siitä muusta merkityksestä maailmankaikkeudessa. Pikku ilkiøt Kuvittele itsesi tuhat vuotta sitten Bodøn niemimaan rannoille, missä Saltstraumenin legendaariset pyörteet myllertävät kuin viikinkien jumalten raivonpurkaukset. Siis jotain yhtä massiivista kuin nykyisten mielensäpahoittajien itkupotkuraivarit, jos joku kehtaa sanoa jostain ideologisesta asiasta, että se on huono tai että se oikeaoppinen ideologinen ajatusmalli on vastoin todellisuutta. Viikinkiaikana (800 - 1100) Bodø ei ollut vielä mikään kaupunki, vaan karu kalastajayhteisö Nordlandin rannikolla, jossa viikinkipäälliköt purjehtivat pitkin Lofoottien ja Vesterålenin väyliä. Siellä asui saamelaisia ja norjalaisia, jotka elivät kalastuksesta ja kaupankäynnistä. Bodø mainitaan ensimmäisen kerran saagoissa nimellä Böðvin, joka tarkoittaa "taistelun niittyä" – sopiva nimi, sillä viikingit eivät olleet tunnettuja leppoisista rantapiknikeistä. Erään tarinan mukaan paikallinen päällikkö, Olav Tryggvasonin eli kuningas Olavi I:n serkku, piti Bodøssä tukikohtaa ennen kuin purjehti ryöstöretkelle Irlantiin, ja jätti jälkeensä vain savupilven ja pari katkennutta miekkaa. Eli Jonkun serkku, semmoinen kakkoskaartin päällikkö, ettei siitä sen enempää. Serkkunsa sentään oli Harald Kaunotukan pojanpojanpoika. Kaunotukasta kerrottiin tässä jutussa ja saavutuksistaan tässä jutussa. Et kumminkaan muista mitään eli käypä kertaamassa. Sellainen ykköskaartin päällikkö. | Norja 2024:
|
Keskiajan kalanhaju ja kauppiaiden kolkut
Keskiajalla (1100–1500) Bodø oli yhä pieni kalastajakylä, mutta Saltstraumenin pyörteet tekivät siitä kuuluisan. Pyörteet, jotka syntyvät maailman voimakkaimmasta vuorovesivirtauksesta, houkuttelivat kalastajia, sillä kalaparvet suorastaan syöksyivät kalastajien verkkoihin. Hansakauppiaat Bergenistä alkoivat käydä täällä ostamassa kuivakalaa – kyllä, sitä samaa tørrfiskiä, jota Hamningbergissäkin ylistettiin!
Vuonna 1240 rakennettiin Bodøgårdin kivikirkko, pieni sipulikupolinen kaunotar, joka seisoo yhä 3 km päässä keskustasta. Paikallinen legenda väittää, että kirkon rakentanut munkki lupasi syntien anteeksiantoa jokaiselle, joka toi kuivakalaa rakennustöihin – taivaspaikka kalalla, kuulostaako tutulta? Ai ei? Sitten et muista enää sitä Hamningberg-juttua, kiinni jäit!
Bodø sai kaupunkioikeudet vasta 1816, mutta 1700-luvulla se alkoi kasvaa kauppapaikkana. Pomorit, ne samat venäläiset kauppiaat, jotka vilistivät Hamningbergissä, toivat puutavaraa ja ostivat kalaa myös Bodøstä. Kaupungin satama kuhisi, mutta vuonna 1885 tulipalo tuhosi puolet Bodøstä – ilmeisesti joku unohti kynttilän kalavajaan. Asterixista tiedämme, että pilaantunut kala mädäntyessään paitsi haisee, myös räjähtää kuin voimakas juusto. Ihan varma asia. Mutta Bodø nousi tuhkasta: kauppiaat rakensivat kivitaloja, ja satama kasvoi entisestään. Paikallinen sankari, kauppias Johan Sverdrup, pelasti kaupungin konkurssilta lahjoittamalla varojaan uuden sataman rakentamiseen – tosin hän myös peri kalastajilta sankarillisen jalomielisiä koronkiskurihintoja.
Toukokuussa 1940 brittiläiset Gloster Gladiator -koneet lensivät Bodøn puolustukseen saksan Luftwaffea vastaan, mutta saksalaiset pommittivat kaupungin maan tasalle 27. toukokuuta 1940. Paikallinen legenda väittää, että eräs bodølainen kalastaja piilotti vastarintataistelijoita veneeseensä ja kuljetti heitä Saltstraumenin pyörteiden läpi – saksalaiset eivät uskaltaneet seurata. Saksalaiset valtasivat kaupungin, ja Luftwaffe teki Bodøsta tukikohdan. Norjan ilmailumuseon arkistot kertovat, että Bodø oli strategisesti tärkeä, koska se sijaitsi lähellä Neuvostoliiton rajaa (eihän siinä välissä olekaan kuin Ruotsi ja Suomi...) ja Atlantin laivaväyliä.
Kaupunki rakennettiin uudelleen modernilla ruutukaavalla, ja sodan jälkeen Bodøsta tuli Norjan ilmavoimien keskus, kiitos Bodø Main Air Stationin, joka on maan suurin lentotukikohta.
Kylmän sodan aikaan Bodø oli NATOn pohjoinen etuvartio. Vuonna 1960 Bodø nousi otsikoihin, kun yhdysvaltalainen U-2-vakoilukone oli matkalla Bodøhön Pakistanista, mutta Neuvostoliitto ampui sen alas. Tämä U-2-kriisi oli maailmanluokan diplomaattinen skandaali, ja Bodø sai lempinimen "vakoilun pääkaupunki". Paikalliset vitsailevat, että Bodøn kalastajat tiesivät vakoilukoneista ennen KGB:ta, koska he näkivät "outoja lintuja" Saltstraumenin yllä. Bodø Main Air Stationista tuli F-16-hävittäjien ja Sea King -helikoptereiden koti, ja kaupunki modernisoitui NATOn rahoituksella.
Kalastajakylä mikä kalastajakylä
Kalastajakylä mikä kalastajakylä
Nykyään Bodø on Nordlandin pääkaupunki, jossa asuu noin 50 000 ihmistä. Sellainen Salo tai Kotka siis. Niin suuri, että siellä on kaikkea, ja niin pieni, että kaikkialle voi kävellä. Se oli Euroopan kulttuuripääkaupunki 2024, ja Saltstraumenin pyörteet vetävät turisteja kuin magneetti. Eli turistien voi katsoa olevan henkisesti samaa tasoa kuin turskat? Kaupungin asukkaat kerskuvat, että heidän lentokenttänsä on niin lähellä keskustaa, että voit kävellä terminaaliin kalaverkot kädessä. Ja niin se onkin, kenttä on todellakin ihan kaupungissa.
Kulttuuripääkaupunkius 2024 puolestaan tarkoitti, että Bodøn kaupunginmuseossa ei ollut kesällä mitään Bodøn kaupungin historiasta kertovaa vaan se oli pelkästään täynnä yleistä saamelaisten käsityöhistoriaa.
Bodø on moderni, mutta sen kalastajakylän henki elää: kahviloissa tarjoillaan kalakeittoa, ja paikalliset väittävät, että Saltstraumenin turska maistuu paremmalta kuin missään muualla. Täsmälleen samaa sanotaan tosin joka ikisessä Norjan kaupungissa ja kylässä, mutta mitäpä siitä. Kalaa on. Kuten Hamningbergissä, Bodøssäkin on kesäkahviloita ja turisteja, mutta toisin kuin autioitunut Hamningberg, Bodø kuhisee elämää ympäri vuoden. Miksi Hamningberg mainittiin tässä jutussa? Ihan siksi, koska se on Hamningberg. Jos olet ajanut sinne, ymmärrät.
Suurin piirtein viikinkiajalta peräisin olevat vesiposti ja Toyota. Molemmat toimintakuntoisia.
Bodøn kaupunginmuseossa ei ollut mitään Bodøstä, kulttuurivuoden kunniaksi. Vain saamelaisten käsitöitä. Saamelaisuus kiinnostaa, mutta käsityöt vähemmän. Harvoin on kahdessa minuutissa kuitannut museon...
Lentoja viikingeistä gladiaattoreihin
Museon siviilinäyttely korostaa, miten Norjan pitkänomainen maantiede teki lentämisestä elintärkeän. Jo viikinkiaikana haaveiltiin taivaista: saagoissa kerrotaan myyttisestä "lentävästä viitasta", mutta vasta 1900-luvulla Bodøsta tuli ilmailun keskus. Miksi viikingit eivät lentäneet? Koska pelko antaa siivet ja viikingit eivät tunnetusti pelänneet mitään. Jotenkin tosin vähän vaikeaa kuvitella, että ensimmäiset lentäjät olisivat olleet erityisen pelkääväisiä...
Museo esittelee kaiken muun ohella Hans Donsia, Norjan ensimmäistä lentäjää, joka lensi vuonna 1912 Start-koneella ja melkein törmäsi Bodøn kalastajaveneeseen! Se oli siis melkein uutinen! Melkein esittelemisen arvoinen asia! Siksi se piti tässä blogissakin mainita. Kenties se Saltstraumen vetää puoleensa turskien lisäksi lentäjiä - tai sitten Hans oli identifioitunut turskaksi. Naparetkeilijä Roald Amundsen puolestaan suunnitteli lentoja Bodøstä kohti pohjoisnapaa, ja hänen lentokoneensa pienoismalli on museossa. Siitä olisi kyllä tullut uutinen, olisi sitten päässyt perille tai ei.
Toukokuussa 1940 brittiläiset Gloster Gladiator -koneet laskeutuivat Bodøn soiselle lentokentälle puolustamaan kaupunkia saksalaisilta. Gloster Gladiatorin oli kuin "viikinkimiekka taivaalla". Kenttä vaan oli tuolloin puulankkujen varassa, ja lentäjät pelkäsivät enemmän suohon uppoamista kuin Luftwaffea. No, ilma-ase oli tunnetusti aika musertava verrattuna noihin muutamaan taivaalliseen viikinkimiekkaan eli lopputulos tiedetään.
Bodøn ilmailuhistorian suurin tähti on kuulemma Lockheed U-2 -vakoilukone, joka on esillä museossa. Vuonna 1958 USAF sijoitti U-2-koneita Bodø Main Air Stationille, ja 1. toukokuuta 1960 Gary Powersin kone oli matkalla Pakistanista Bodøhön, kun se ammuttiin alas Neuvostoliitossa. Tämä U-2-kriisi teki Bodøstä maailmanpolitiikan keskipisteen – paikalliset kalastajat väittivät nähneensä "hopeisia lintuja" taivaalla jo vuosia aiemmin. Elleivät sitten olleet niitä lentäviä turskia? Museo kertoo, miten Starfighter-hävittäjiä kuljetettiin laivoilla Bodøhön ja vedettiin katuja pitkin lentokentälle. Ja on muuten ylämäkeä, kun mennään Bodøn satamasta lentokentälle...
Norjalaiset lentävät enemmän kuin melkein kukaan muu maailmassa, kiitos maan pitkän muodon ja tiheän lentokenttäverkoston - ja hitaiden maaliikenneyhteyksien. Siellä ei todellakaan olisi tehty niin idioottimaista päätöstä, että olisi tuhottu Malmin lentokenttä. Koneet, kuten de Havilland Canada DHC-3 Otter ja Fokker F.28, yhdistivät syrjäiset kylät muuhun Norjaan. Esimerkiksi Finnmarkissa Vuoreijaan ja Båtsfjordiin tehtiin kentät, mutta Hamningbergiin ei. Ja muistatte tästä jutusta, kuinka sille kävi. Dinosauruksillakaan ei ollut lentokenttää ja kuinka niille kävik''n - paitsi niille lentäville divosauruksille, joita nykyään kutsumme linnuiksi... Lentokentät ovat siis ratkaisevan tärkeitä olemassaololle maailmankaikkeudessa!
Museossa voi myös kokeilla "Become a Pilot" -simulaattoria, jossa pääsee ohjaamaan hävittäjää tai matkustajakonetta. Simulaattori on niin jännittävä, että jotkut lapset (ja aikuiset!) ovat huutaneet pelosta ja innosta. Ainakin mainoksissa.
Ja koska ollaan Norjassa, niin toki upouuteen ilmailumuseoon piti rakentaa vanha lennonjohtotorni, joka tarjoaa panoraamanäkymät Bodøn lentokentälle, ja voit bongata F-16 tai F35 hävittäjiä nousemassa. Café Gidsken tarjoilee muun ohella vohveleita, joiden resepti on peräisin vanhalta lentokentän kokilta, joka sekoitti taikinaan "lentobensiinin taikaa".
Ilmailumuseon sisäänkäynti
U-2
Pikku lento yli Lofoottien on aina paikallaan
Omaa aikaa Bodøssä
Bodø toki oli tuttu jo ennestään (tässä jutussa), mutta näkemätöntäkin oli. Kaupunginmuseossa eli By Museumissa ei tosin 2024 ollut yhtään mitään Bodøn historiasta, vain saamelaisia käsitöitä. Mutta Lentomuseo, se on todellakin näkemisen arvoinen…
Hajosiko Wagner? Takaisin sitten lentokoneella... olisiko parempi kuin maitojunalla?
No ei sentään, mutta matkustajakoneisiinkin museossa pääsi.
Tämän annoksen olen syönyt Norjassa vuosien varrella kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Hankalien ruokarajoitteiden takia ei voi suurinta osaa ravintoloiden annoksista syödä.
Sadepäivänä piti tietenkin pest' pyörä. Kun ei muuta löytynyt, niin huoneen roskapönttö oli hyvä ämpäri, pesuaineeksi shampoota ja pesurätiksi käteviä vitivalkoisia pyyhkeitä kylppäristä... jotka muuttuivat jännästi tumman harmaiksi. Tosi outo juttu.
Starfighterilla pikku lennolla. Tosimiehethän lentävät tietenkin kuomu auki ja elokuvista tiedämme, ettei siinä mene edes tukka sekaisin. Ihan absoluuttisen aito kuva siis.
Norjalainen peruslentäjä, mutta onko kyyti pomppivaa?
__________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti