Norja 2025, osa 0: Poliisi palaa poliisiasemalle ja muuttuu rikolliseksi

Ja taas mennään kohti Norjaa ja uusia vinkkejä. Jos joskus aiot mennä Norjaan, niin tästä blogista löytyy vinkkejä kaikkialle. Tai sitten tämä blogi osoittaa, että haluatkin ehkä jonnekin ihan muualle. Joka tapauksessa 2025 oli yhdestoista kesä, jolloin suuntana oli Norja. Kymmenienkin vinkkijuttujen jälkeen Norjasta on vielä paljon vinkkejä kertomatta. Tässä "esiosassa" on kuitenkin vain pieni "matkan varrella -vinkki" eli Västerås. Norjaan mennessä matkan varrella on herkästi Ruotsi. Tällä kertaa alkumatkan pysähdys oli Västeråsissa, joka on muuten nätti paikka, vaikket sitä tiennyt. Eikä tiennyt Hra Oma Aikakaan, mutta sinne oli vähän pakko mennä. Jollet tiedä syytä, se selviää vähän myöhemmin - poliisiasioita. Västeråsin historiassakin on kaikenlaista mielenkiintoista. Mitään seuraavista et kumminkaan tiennyt, etkä muista niitä viisi minuuttia sen jälkeenkään, kun tämän jutun olet lukenut - mutta ehkä muistat, että "Västeråsissa oli jotain, jota en nyt just muista".  Västeråsin nimi juontaa viikinkiajoilta ja tulee muinaisnorjan tai vanha-ruotsin termistä Västra Aros (”läntinen suisto”), joka kuvaa sen paikkaa Mälaren-järven länsirannalla, missä Svartån-joki laskee järveen. ”Aros” tarkoittaa suistoa, ja Västerås oli ”läntinen” verrattuna ”Östra Arokseen”. Siitäkään et ole koskaan kuullut, mutta saat synninpäästön, koska se alue lienee nykyisin paremmin tunnettu Uppsalana. Molemmat kuuluivatkin viikinkiajalla Uppsalan kuningaskuntaan - jep, silloin ei vielä ollut Ruotsiakaan. Mälaren oli vilkas kauppaväylä. Västerås oli viikinkiajalla Mälaren-järven vilkkain kauppapaikka, jossa varangit (ruotsalaisviikingit) vaihtoivat turkiksia, miekkoja ja orjia. Arkeologit löysivät 2010-luvulla viikinkihautoja ja hopearahoja (arabialaisia dirhameja) keskustan alta, mikä on osoitus kaupan laajuudesta.

Norja 2025: Norja 2025, osa 0: Poliisi palaa poliisiasemalle ja muuttuu rikolliseksi Norja, osa 1: Tanssi atomipommin kanssa ja muita motoristien perusmietteitä Karlstadissa Norja 2025, osa 2: Moottoripyörien maailma Norjassa  Norja 2025, osa 3: Vinkki - sotaan Norjan ja Ruotsin välillä! Melkein. Norja 2025, osa 4: Åna-Siran peikkojen polku Norja 2025, osa 5: Norjan kaunotukat Marilyn Monroe ja Harald Norja 2025, osa 6: Norjan upein putous ja muita superlatiiveja Norja 2025, osa 7: Christiansfjeld, Norjan häpeätahra Norja 2025, osa 8: Öööö, Örebro? Kaikki mitä et tiennyt haluavasi tietää Norja 2025, osa 9: Öölannin kesämökit Norja 2025, osa 10: Ale-kuninkaita eli harhaluulot ennen ja nyt - Ales stenar Skånessa Norja 2025, osa 11: Arnoldin erilainen automuseo Ramvikissa Norja 2025, osa 12: Jäämeri ensikertalaisille Norja 2025, osa 13: Viimeinen tie Norjaa aiemmin: 14-osainen Norjan kierros 2024 14+1 -osainen Norjan kierros 2023 11+2 -osainen Norjan kierros 2022 14+2 -osainen Norjan kierros 2021 12+2 -osainen Norjan kierros 2020 12-osainen pohjois-Norjan kierros 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros 2018

Huhutaan, että vuonna 1000 tanskalaiset viikingit legendaarisen Sven Haaraparran johdolla yrittivät vallata Västeråsin, mutta ruotsalaiset viikingit Olavi Verokuninkaan (väärällä käännöksellä Sylikuninkaana tunnettu) johdolla polttivat laivansa suistossa estääkseen hyökkäyksen. Tämä Uppsalan Olavi oli muuten myöhemmin Sen Olavin appiukko. Siis sen, joka sai turpiinsa Suomessa oikein huolella, vaikka miten oli kovista kovin tyyppi maailmassa.

Västeråsin tuomiokirkko (n. 1250) on Pohjoismaiden vanhimpia, mutta kaupunki kärsi oudoista tulipaloista: 1419 ja 1541 liekit tuhosivat puolet taloista. Paikalliset puhuivat viikinkikirouksesta – tai ehkä vain joku unohti kynttilän palamaan väärään paikkaan. Itse asiassa kaupunkipalot eivät olleet tavattoman outoja entisaikoina.

Kuningas Kustaa Vaasa puolestaan piti Västeråsissa valtiopäiviä 1541, murskaten katolisen kirkon vallan. Samaiseen heppuun palataan myöhemmin toisen jutun yhteydessä.

Paikallisen perimätiedon mukaan kuningas Kaarle XII puolestaan piileskeli Pultavan-taistelun jälkeen Västeråsissa 1709 venäläisiä paossa rnnrnkuin pakeni Turkkiin, suunnitteli sotia ja jätti jälkeensä huhun kummituksesta, joka vaeltaa katedraalissa. Heti kymmenen vuotta myöhemmin eli vuonna 1719 tulipalo nimittäin tuhosi taas osan kaupunkia – oliko syynä Kaarlen kirous vai huono tuuri? Kaarle-pojan viimeinen sotahan ei Norjassa mennyt oikein hyvin... Niin se Pultava on muuten siis nykyisen Ukrainan alueella. Et kumminkaan muistanut. Etkä kyllä ymmärrä sitäkään, että miksi hitossa ruotsalaisten piti sotia niin kaukana etelässä, kun kyse oli Pohjan sodasta (1700-1721). Dokumenttien perusteella on kyllä todennäköisempää, että Kaarke suunnitteli sotiaan Västeråsissa ennen Pultavaa kuin sen jälkeen, mutta eihän tuo kummitusasiakaan perimätiedossa oikein täsmää vuosiin...

Poliisiasioita ja omaa aikaa

Västerås oli sata vuotta sitten Ruotsin poliisin moottoripyöräkeskus. 1920–1950-luvuilla Västeråsin poliisiasemalla testattiin Husqvarna- ja BMW-prätkiä, ja Mälarenin rannoilla järjestettiin ajokoulutuksia. Ruotsin valtiollinen poliisi perustettiin vuonna 1965, siihen asti kullakin kaupungilla oli omansa. 50-luvullakin pyörät olivat vielä pääasiassa Husqvarnoja, mutta 70 luvulla Biimereitä tyyliin R75/5 ja 80-luvulla K75:sia.

Eräskeväällä -89 Västeråsiin 1966 valmistuneella poliisitalolla palveluksensa vanhan moottoripyöräkeskuksen hengessä aloittanut K75 oli Wagner. Lunta oli talvella ollut poikkeuksellisen paljon Wagnerin saapuessa Ruotsiin helmikuussa sisarustensa kanssa. Varustelun jälkeen se sai kutsumanimekseen 697. Päivä oli sateinen, mutta toki vastavalmistuneista poliisi-sisaruksista otettiin ryhmäkuva poliisilaitoksen edessä.

Ensimmäinen kesä oli tavallista kuumempi, itse asiassa vuoden 1989 keskilämpötila oli Västeråsin korkein ikinä vuosina 1950-2012.

Kesiä tuli ja meni, kunnes Wagner sai virkavuotensa täyteen ja siirtyi yksityiselle sektorille noin 90 000 kilometriä kokeneena konkarina. Virkapuvun riisuttuaan se halusi sulautua paremmin siviiliväestöön ja maalautti itsensä Bemarin omalla punaisella. Alkuun se kävi jopa kiertämässä Suomen. Sittemmin se sai ulkoilla yhä harvemmin ja harvemmin, kunnes se pääsi ulos enää katsastusta varten. Toki se oli katsastuksissa aina ryhdikkäänä ja välttyi huomautuksilta, kuten entisen poliisin kuuluukin.

Lopulta Wagnerin oli aika katsoa eteenpäin. Aika surulliseltahan se myynti-ilmoituksessaan näytti. Myyjä kuitenkin vähän empi, uskaltaako myydä pyörää epämääräiselle Hra Oma Ajalle Suomeen, mutta kontaktit poliisiin ja Supoon saivat entisen virkapoliisipyörän ratsastajineen vakuuttuneeksi, että ehkäpä se pääsee luotettavaan talliin.

Joskus hirvi voi palaa poroksi, mutta joskus poliisi palaa poliisiasemalle. Kesällä 2025 Wagnerin oli aika palata katsomaan virkavuosiensa maisemia. Ehkä se vähän jännitti Wagneria. Nimittäin matkalla Turkuun vilkut lakkasivat toimimasta, mutta alkoivat hetken päästä taas toimia. Eikä ollut kyseessä perinteinen vilkkuvitsi, että toimii-ei toimi-toimii... 

Tuomas Kyrö laivalla?

Laivalla

Erään motoristipariskunnan kanssa jutustelimme kaikenlaista jo satamassa laivaan pääsyä odotellessa - kuka mistäkin oli tulossa, minne menossa ja missä sitä on tullut ajeltua. Illan mittaan kohtasimme laivalla, ja vielä aamullakin muutama sana vaihdettiin samalla kun pakkasimme autokannella pyöriämme ja valmistauduimme poistumaan laivasta. Viimeinen kysymys - "Niin, olethan sinä Tuomas Kyrö?". Eikä ollut eka kerta, kun hra Oma Ajan luultiin olevan jotakin hyvää.

Ennen laivasta poistumista oli toki ollut aamiaisen vuoro. Aasialaiset eivät usein kaipaa tilaa ympärilleen suomalaiseen tapaan, vaan tulivat samaan pöytään viereen ja vastapäätä istumaan, vaikka tilaa olisi ollut ympärillä. Rouva söi siististi haarukalla ja veitsellä, herra puolestaan kasvot kymmenen senttiä lautasen yläpuolella survoi sormin ja haarukalla ruokaa kitusiin reippaasti maiskuttaen ja teetä välillä ryystäen. Kaikki ruokalajit sekaisin, makeat ja suolaiset - no, meneväthän ne vatsassa sekaisin joka tapauksessa. 

Karlstadiin oli suunta siis Västeråsin kautta. Vilkut toimivat, mutta lakkasivat taas moottoritiellä hetkeksi aikaa toimimasta. Laitoin Prätkäpajaan viestin tästä äärimmäisestä hätätilanteesta, ja ilmeisesti he telepaattisesti laittoivat vilkut kuntoon, koska sen koommin ne eivät reissussa pätkineet. 

Västeråsissa oli ohjelmassa Wagnerin kuvaus saman poliisiaseman edessä, jonka edessä se uutena kuvattiin. Kaksi poliisia tuli kertomaan, ettei poliisiasemaa saa kuvata, mutta etenkin miespuolista kiinnosti myös itse pyörä. Toisaalta poliisi oli itse aiemmin lähettänyt vanhan kuvan asemasta julkaistavaksi, eikä se ole siitä muuttunut... eivät käskeneet poistaa kuvia kamerasta. Myönsivät itsekin, ettei rakennusten kuvaamista ulkopuolelta edes voi estää eli aika turha kielto. Kuvauskiellon syynä on maahanmuuttajien (auto-)iskujen pelko – sekin sanottiin suoraan. Rauhallisen turvallista Folkhemmettiä (kansankoti) ei kuulemma enää ole.  Lisäksi netti on täynnä kuvia asemasta... jopa heidän omalla Facebook-sivullaan, puhumattakaan lehdistä...

Wagner muiden tulokkaiden kanssa 1989...

...ja 2025. Alkuperäinen kuvauspaikka on hieman enemmän oikealla, mutta se kohta oli täynnä polkupyöriä.

Näin on päästy uuden juttusarjan alkuun, ja uusia vinkkejä on tulossa taas runsaasti. Joskohan tämä juttusarja saataisiin valmiiksi ennen ajokautta 2026, kun vuoden 2024 tuli valmiiksi vasta kesä 2025 loppupuolella...

Näin se alkoi:

Tästä alku - tänä vuonna tuleekin vähän erilainen lopputulos, etenkin jos vertaa vuoden 2024 reittiin.

Seuraavasta osasta alkaen alkavat varsinaiset vinkit, joita tulee taas riittämään!

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )

Norja 2023, prologi: “Life is what happens to you while you're busy making other plans”

“Life is what happens to you while you're busy making other plans” on John Lennonin tunnetuksi tekemä toteamus, ja se on harvinaisen totta. Aina ei mene suunnitelmien mukaan, elämä on yllätyksellistä. Reissaaminenkin on, ja niistä yllätyksistä ne suurimmat muistot syntyvät. Ja parhaat jutut. Etenkin niistä yllätyksistä, joille voi kymmenen vuoden kuluttua jo ehkä nauraa. Tai joille ainakin kaverit nauravat. Reissaamisessa ovat hyvät vinkit kohteista kuitenkin hyödyllisiä. Pätee myös Norjaan.  Norja? Taas? Tässä blogissa on jo ennestään kymmenittäin tai sadoittain vinkkejä, tarinoita ja sattumuksia Norjasta. Mitä vielä? Paljonkin. Norjassa on paljon kaikkea, ei pelkästään rahaa ja vuoria, joita niitäkin riittää enemmän kuin satunnaisella motoristilla elämää. Olennaisimpana osana tulevia juttuja ovat tietenkin vinkit reissaamiseen, paikkoihin ja kohteisiin Norjassa, ja vähän Ruotsissakin. Mutta väriä niihin vinkkeihin tulee erilaisista sattumuksista, historiasta ja etenkin luovasta historian tulkinnasta. Suunniteltu suunnittelemattomuus Kuten aiemminkin on opetettu, niin fiksu reissaaja tekee hyvät ja huolelliset suunnitelmat. On viisasta suunnitella tarkka reitti ja aikataulu, jonka mukaan mennään. Vaikka väkisin. Kaikki majoitukset etukäteen varaten tietenkin, ja mielellään taukopaikatkin valmiiksi. katsottuina Sitten mennään aikataulua tiukasti noudattaen, oli säätila mikä tahansa, tai tuli eteen mitä tahansa yllätyksiä. Jos hidastavia yllätyksiä tulee, niin sitten ajetaan pidempää päivää ja vähän tiukemmalla otteella, että saadaan aikataulu kiinni. Kohteet on päätettävä etukäteen. Kyllä päivässä Norjassa pitää 600-800 kilometriä ajaa kelissä kuin kelissä. Mutta... edelleen “Life is what happens to you while you're busy making other plans”. Toinen tapa onkin hra Oma Ajan tapa, jossa teetetään pyörälle "Norja-huolto" (Prätkäpajan termi hra Oma Ajan sielun pelastamiseksi tehtävälle huollolle, jossa pyörästä tarkistetaan ja huolletaan kaikki), sitten tankataan pyörä ja lähdetään liikkeelle, ja suunnataan kulkua sään mukaan 4-5 viikkoa ihan minne sattuu, kunhan se on Norjaa ja kunhan ei liikaa satu. Sellaista taivaanrannanmatkailua, jossa kilometrien sijaan tulee ilometrejä.

Norja 2023: Norja 2023, prologi: "Life is what happens to you while you're busy making other plans" Norja 2023, osa 1: Ruotsalainen logiikka ja Heletin hyvä juttu Norja 2023, osa 2: Vetreät vauhdit ja Auto-Iivarin ihmeet Norja 2023, osa 3: Flatruet - voiko Ruotsissa viettää täydellisen päivän? Norja 2023, osa 4: Aja taivaaseen, päädyt Helvettiin? Norja 2023, osa 5: Ei norjalaisia villapaitoja Lillehammerin suunnalla Norja 2023, osa 6: Älesundiin - näköalattomia näkymiä ja aurinkoista sadetta  Norja 2023, osa 7: Näin on nähtävä Ålesundissa Norja 2023, osa 8:  Bergeneellinen juttu, kun Bergen on Peruna Norja 2023, osa 9: Onko Bergen Norjan Turku ja tarinoita pro-matkailijoille Norja 2023, osa 10:  Stavangerin legendanhohtoiset tarut Norja 2023, osa 11: Lysebotn ja muut kierot maailmat  Norja 2023, osa 12: Laidasta toiseen Norja 2023, osa 13: Lofootit ja ajokortin sietämätön keveys Norja 2023, osa 14: Äärilaidalla kuolleetkin elävät Norjaa aiemmin: 11+2 -osainen Norjan kierros 2022 14+2 -osainen Norjan kierros 2021 12+2 -osainen Norjan kierros 2020 12-osainen pohjois-Norjan kierros 2019 12-osainen Pohjois-Norjan kierros 2018

Naisjuttuja, Helvetti, ajokortti hyllylle ja muita sattumuksia

Tällä kertaa Norjan turnee olosuhteista ja elämän sattumuksista johtuen tehdään yksin. Vinkkejä tulee silti vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin! Sattumuksia ainakin tulee enemmän...

Mitä jos vuoristossa yksin reissatessa tulee ongelmia, sattuu ikävyyksiä? Pitää varautua. Varautuminen tarkoitti tässä tapauksessa, että mukana on joitain tuiki tarpeellisia varaosia, jotka tuskin hajoavat ja joita hra Oma Aika ei luultavasti edes osaisi vaihtaa, kuten esimerkiksi käynnistysrele. 

Se mihin ei varauduttu, ovat muun muassa kuriositeetin muuttuminen yhdeksi elämän parhaista päivistä, koetaan yllättäviä naisjuttuja ja epäonnistuneita treffejä, joudutaan Helvettiin ja päästään sieltä pois, nautitaan päiväkausia päivänpaisteessa sateesta, mietitään tuntemuksia veneessä ukkosmyrskyssä keskellä Oslon vuonoa, innostutaan suorittamaan upeita vauhdikkaita kanttauksia jalkatapit maata viistäen mutkateillä vuoristossa, ja koetaan lopulta niistä seurannut päättäväisen poliisinaisen suorittama liputus pois radalta ja kuullaan toteamus, että "valtavasti ylinopeutta, ajokortti lähtee heti ja tulee isot sakot". 

Lisäksi mennään ajamalla isojen porotokkien läpi, ihaillaan elämän vilskettä autiossa kylässä ja ajetaan yhtä soittoa 1400 kilometriä eli 1,4 miljoonaa ilometriä naisen takia. Jokainen mies tietää kyllä miksi. Ja varmaan jokainen nainenkin. Että sellaisia tarinoita on luvassa. Kannattaa siis jäädä kanavalle ja seurata sattumuksia! 

Tulossa olevia tilanteita...

Kestääkö vuosimallin -86 BMW? Prätkäpaja teki siihen taas ennen reissua ns. Norja-huollon. Kestääkö vakavasti sydänsairas kuski? Miten käy yksinäisen reissumiehen vuoristossa?

Siltoja, jotka kestivät jo sata vuota sitten, ja varmaan kestävät yhä...

Vuorten ylityksiä lipsuvin renkain

Tuhansia poroja, tokkien läpiajoja videoillakin

Mielenkiintoisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa

Karun kauniita maisemia

Arveluttavia ajoreittejä

Suurta vauhtia ja...

...suuren vauhdin seuraamus.

Mutta kyllä sitä jalkamiehenäkin kaltaisiaan löytää

Omaa aikaa: Liikkeelle

Kohti Norjaa siis yksin - itse asiassa ekaa kertaa ikinä, mutta sellaista se elämä on. Life is... ja niin edelleen.

Matka alkoi hyvin, ennusteesta huolimatta ei satanut. Siis ensimmäiseen kymmeneen kilometriin. Tai siis tihuutti vain vähän. Sen jälkeen satoikin kunnolla seuraavat 540 kilometriä eli koko matkan Kajaaniin asti. Ainakin uudet kotimaiset Hanxin ajovarusteet tulivat testatuiksi: hyvin pitävät vettä, mutta hengittävät silti. Niin vain lopulta kaula-aukosta kuitenkin vettä vähitellen pääsi sisälle, kun tarpeeksi kauan satoi, ja jopa kypärän sisäpuoli alkoi kastua, ja goretex-hanskoistakin ajan kanssa alkoi sisus kostua. Se kuuluu lajiin. 

________________________

Seuraavassa osassa päästäänkin sitten uusillekin reiteille, uusiin paikkoihin, ja saatte lukea vinkkejä paikoista, joita ette ehkä ole edes miettineet. Ja lukea luovaa tulkintaa kaikesta.

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )

Norja 2021, osa 12: Max Høyde, poliisit ja muut Tromssan kovat miehet

Edellisjutun Trondenesista on luonnollista siirtyä Tromssaan, tähän "Pohjolan Pariisina" tunnettuun kaupunkiin. Kuten edellisessä osassa kerrottiin, Trondenesista viimeinen sammutti lyhdyt ja takana oli loistava tulevaisuus, kun kaikki siirtyi pois. Esimerkiksi koska Trondenesissa ei ollut enää lapsia harjoituskappaleiksi, vuonna 1848 Tromssaan siirtyi 1826 perustettu Tromsø Seminar eli opettajainkoulutuslaitos (peräti yhdeksän opiskelijaa). Sittemmin se laajeni Tromssan korkeakouluksi (aika paljon enemmän opiskelijoita).  Aiemmin jo kerrottiin, kuinka Tromssa oli "viimeinen kirkko pohjoisessa", mikä tarkkaan ottaen tarkoitti "Norjan veroalueen pohjoinen raja". Pohjoisesta änkesivät Novgorodin verottajat, joita iloisesti tervehdittiin ampumalla heitä linnoituksen tykeillä, ja vähitellen saatiin norjalaisia kirkkoja hiljalleen pohjoisemmas ja pohjoisemmas, kunnes (verotus-)raja oli Grense Jakobselvillä - ja siellä se on vieläkin.  Tromssahan on entinen Norjan pääkaupunki. Tarkemmin sanottuna se oli pääkaupunki kolmen viikon ajan, kun Oslo tuli täyteen saksalaisia vieraita huhtikuussa 1940. Vieraat viihtyivät Norjassa niin hyvin, että he tulivat sankoin joukoin kesäkuussa jo Tromssaankin, joten kohteliaina kuninkaalliset ja maan hallitus antoivat tilaa ja häipyivät Lontooseen. Kärsimystä Lontoossa hieman helpotti, että sinne oli edeltä lähetetty 20 tonnia kultaa juoksevien kulujen kattamiseen. Saksalaiset puolestaan paikkasivat tätä väestökatoa perustamalla Tromssaan kolme vankileiriä poliittisille vangeille sekä Norjan ja Venäjän sotilaille.  Brittiläisen risteilijän vietyä kuninkaalliset ja muut pois, toivat saksalaiset tilalle Tirpitzin eli maailman mahtavimman, ylivoimaisimman ja pelottavimman sotalaivan. Se oli niin mahtava, ylivoimainen ja pelottava, että saksalaiset eivät uskaltaneet riskeerata sitä ja laittaa sitä taisteluihin. Niinpä se oli piilossa Norjan vuonoissa, kunnes liittoutuneet sen upottivat Tromssan edustalle.  Mutta Tromssassa ovat esillä enemmän norjalaiset miehet. Kaikin puolin kovia miehiä... ennen Nansen ja Amundsen, nykymiehistä poliisit ja tietenkin Max Høyde! Ennenkuin keskitytään koviin miehiin ja miesten koviin juttuihin, katsellaan maisemia.

Kaikki julkaistut osat: Norja 2021, prologi: Umbuktaan, pääseekö Norjaan ollenkaan? Norja 2021, osa 1: Paikallisten tiet ja pahat enteet Norja 2021, osa 2: Røros ja kuinka eksyä vuoristoon Norja 2021, osa 3:  Korkein kohta ja Gaularfjellet - jotain parempaa kuin Trollstigen? Norja 2021, osa 4: Ne legendaarisimmat: Dalsnibba, Geiranger ja Trollstigen Norja 2021, osa 5: Moldessa ruusuja, ruusunpiikkejä ja elämänlanka Norja 2021, osa 6: Lillehammer vapaalla V-tyylillä  Norja 2021, osa 7: Aurlandsfjellet, Stegastein ja saako pilvessä ajaa? Norja 2021, osa 8: Voss Norja 2021, osa 9: Korkealla, syvällä, tässä päivässä tuhannen vuoden takana Norja 2021, osa 10: Namsos - Sex & Drugs & Rock'n'Roll? Norja 2021, osa 11: Vesteråleniin paikkaan ja aikaan, joita ei enää ole Norja 2021, osa 12: Max Høyde, poliisit ja muut Tromssan kovat miehet Norja 2021. osa 13: Norjasta taistelualueille Suomeen Norja 2021, osa 14: Ruotsin Riviera ja muita kummallisuuksia Norja 2021, epilogi: Luovutuksia

Tromssaan

Harstadista on kiva reitti Tromssaa kohti, jos lähtee lautalla vuonon yli. Silloin ei joudu E10-E6-E8 -reitille. Tosin jotkut pikkutiet ovat huonossa kunnossa. 

Kartan reittiä pitkin Tromssaan tullaan sisälle "takaa", ja monen mielestä takaa onkin hyvä tulla sisälle - myös Tromssaan. Lentokentän jälkeen tie menee tunneleihin, ja jos tietää ne, päätyy keskustaan juuri sinne minne haluaa. Jos ei tunne niitä, päätyy jonnekin, mutta ei se haittaa. Ei saarella voi eksyä kauhean kauas...

Harstadista lähdössä... uskokaa tai älkää, mutta tuossa on autolautta ihan lähellä jo laituria! Koko matka tällaisessa sumussa, mutta niin vaan osui oikeaan laituriin toisessakin päässä!

Alkumatkassa lievässä sumussa tiellä 848

Sumu muuttui hyvin paikalliseksi...

...ja sitten se katosi kokonaan! 

Tromssan "takapuolen" silta on ihan samanlainen kuin "etupuolenkin".

Toinen liikenneympyrä matkalla kaupungin alla - siellä on myös liikennettä...

...toisin kuin keskustan kaduilla. Siellä on tilaa (kuvan autot olivat parkissa).

Tromssa ylhäältä... 

Tromssa eli Tromsø on saarella nimeltä Tromsøya - olisitteko arvanneet? Saaren ympärillä puolestaan on vuoria, mikä sekään ei keskimääräistä kastematoa älykkäämpää matkailijaa yllätä. Mantereen puolella lähin vuori on Tromsdalstinden. Sinne on suhteellisen helppo kiivetä polkua pitkin, mutta jos itse tai seurassasi on henkilö, jonka fyysinen suorituskyky on heikko tai olet vain yksinkertaisesti laiska, niin sinne pääsee myös köysirataa gondolihissillä. Siksipä jotkut turistit arvelevat kylttien takia vuoren nimen olevan Fjellheisen, mutta ei - se tarkoittaa vuorihissiä. 

Ylhäällä on kahvila ja laaja ylänkö, jossa voi polkua pitkin kävellä ympäriinsä tai vaikka lähimmälle huipulle. Tosin ne ovat aina kauempana kuin miltä näyttävät. Kauempana olevat korkeammat huiput vaativat jo vähän enemmän, sillä ne ovat vielä kauempana kuin lähin huippu - yllätyitkö? Sen lisäksi ne ovat monin paikoin jyrkempiä. Mutta ylängölläkin kirkkaiden vuoristolampien äärellä on upeaa, jollei halua tai pysty menemään pidemmälle. Ennen kaikkea sieltä näkee kuitenkin koko Tromssan ja paljon enemmänkin kerralla. Sieltä näkee myös paikan, johon Tirpitz upotettiin, tosin se ei näy mitenkään. 😉

Ylhäältä näkyy myös, mihin Suomen tylsin tie eli E8 päättyy. Tai näkee vain osittain, koska se kulkee osittain tunnelissa - meren alla ja kaupungin alla. Tromssassahan kaikki isompi liikenne kulkee tunneleissa, ja näin kaupungilla on hiljaista kulkea millä kulkupelillä tahansa tai vaikka kävellen. Tromssa on kooltaan 1/10 Helsingistä tai 1/20 pääkaupunkiseudusta, mutta Helsinkiinhän ei saatu edes sitä yhtä keskustatunnelia. Sen avulla kaupungilla olisi ollut parempi vaikka pyöräillä, mutta koska se olisi samalla edistänyt autoliikenteen sujuvuutta, niin eipä se ideologisesti tietenkään käynyt - eikä kustannustenkaan takia. Kuten täällä aiemminkin on kerrottu, sen arvioitiin maksavan 1400 miljoonaa per kymmenen kilometriä. Norjassa tehtiin 100 miljoonalla 25 kilometriä...

Tromssan päätunnelit menevät suunnilleen näin

"Takakautta" Tromssaan tullaan tietä 862, joka painuu lentokentän jälkeen maan alle - vastaan tulee liikenneympyröitä ja muuta kivaa, ja jos oikeat reitit tietää, tulee ulos kaupungissa juuri oikealle alueelle.

Vuoripuron vesi maistuu... ei millekään. Se on niin puhdasta, kirkasta ja kylmää

...ja alhaalta

Alhaalla on vaikka mitä, ja sitä on esitelty aiemmin muun muassa tässä jutussa, mutta siellä on noiden aiemmin esiteltyjen paikkojen lisäksi myös muun muassa moderni Jäämeren katedraali, joka on ulkoa hienompi kuin sisältä. Sisäpuolella rohkeus on hiukan loppunut ja se on vähän tavanomaisempi rakennus. Kirkkona se on kyllä tietysti sisältäkin erilainen kuin vaikkapa keskiaikaiset kirkot...

Sitten voi mainita Tromssan Skansen-linnoituksen eli sen, jonka avulla Novgorodin veronkerääjät pidettiin loitolla. Linnoituksen koko ei ehkä häikäise, mutta ajoi asiansa. Linnoituksen läheltä löytyy Polarmuseet, jossa kerrotaan pohjoisen karusta historiasta ja kovista miehistä karun historian takana. 1800-luvun tutkimusmatkat, valaiden, hylkeiden ja jääkarhujen metsästys ovat keskeisessä roolissa. Ylimetsästys romahdutti monen riistaeläimen kannan. Kovaa aikaa 1800-luku olikin, sillä se oli kylmintä aikaa jääkauden jälkeen. Lämpötilat alueella olivat laskeneet tuhansia vuosia, kunnes nyt ovat viimeiset 150 vuotta nousseet, vaikka ei lämpö siellä vieläkään ole sitä mitä se oli vaikkapa tuhat vuotta sitten, saati aiemmin kivikaudella. 

Niin ja ne nykyajan kovat miehet? Norjan poliisit, vaikka eivät kanna yleensä edes asetta, ovat kovia muuten. Heillä on kanttia olla ja tehdä kaikenlaista - esimerkiksi mennä fillareilla nuorison kanssa tekemään hyppyjä ja muita temppuja. Näin heillä on hyvinä aikoina luodut hyvät suhteet nuorisoon ja huonoina hetkinä nuorison on helppo lähestyä tuttuja poliiseja ja poliisien nuoria.

Niin ja se nykyajan kovin Mies? Hän on varmasti Max Høyde, josta kertovia kylttejä oli siellä täällä. Nimestä päätellen hän on varmaan joku dekkari, yksinäinen sankari-hyvis, joka päivisin jyrää pahikset ja ottaa öiksi upeimmat naiset. Yleensä niissä kylteissä ei sanottu kuin hänen pituutensa eli että hän on 210-senttinen jättiläinen. 

Varokaa konnat! Max Høyde 2,1 metriä. On se iso mies! 😉

Ishavskatedralen - Jäämeren katedraali

Skansen-linnoitus

Bårstua eli porstua...  Vähemmän moderni sähkokeskus

Valaita tapetaan aika julmilla vehkeillä...

Polarmuseet

Taitava karhu?

Etelä-Suomi

Nuori, taitava katusoittaja! Soitti Beatlesiakin...

Poliisit osasivat ottaa hallintaansa nuorison tekemällä samat temput!

Magic Ice Barissa kaikki on tehty jäästä, mutta asiakkailla on hyvin lämmin tunnelma!

Omaa aikaa Tromssassa

Taas Tromssaan! Matkalla Tromssaan kokeiltiin vähän uusia pikkuteitä, mutta osa oli ihan surkeassa kunnossa. Tromssassa sen sijaan oli aina yhtä hauskaa mennä ajelemaan tunneleihin - ne muodostavat oman liikenneverkon, niissä on risteyksiä. liikenneympyröitä ja hauskinta turistin kannalta on, että koko tunnelisto on yksi tie eli Fv862. Hra Oma Aika aikoinaan sanoi, että seuraa vain tietä 862 ja päästään oikeaan paikkaan. Sitten tunnelissa saavuin liikenneympyrään, jossa kylttien mukaan on 862 vasemmalle, 862 oikealle, 862 eteenpäin ja 862 taaksepäin. Pientä kiusaa... 

Missä oli Max Høyde, hän olisi määrännyt eikä kiusannut! 😉 Vaikka Max Høyde ei tullut ja ottanut, niin pääsin sentään kahden poliisin väliin likistelemään! Norjan poliisit ovat ihan parhaita, hauskoja seuramiehiä. Mukava oli viettää Tromssassa muutamia päiviä.

Magic Ice Bar ei pettänyt tälläkään kertaa. Ice Bar on henkilökuntineen ihan huippu, sieltä saa aina sitä mitä haluaa...

Eräs taksikuski kertoi suomalaisista, kuinka Tromssassa on suomalaisia ja kuinka norjan ja suomen kielissä on paljon samaa, ja kansoilla on yhteistä historiaa ja perintöä. 

Heinäkuu oli ollut pohjoisessa tavallista huonompi. Kuten aiemmissa jutuissa kerrottu, pohjoiseen edettiin saderintaman takana, jotta saimme nauttia auringosta ja lämmöstä. Eräs taksikuski kertoi, että Tromssassa lunta oli satanut viimeksi kymmenen päivää aiemmin ja elettiin sentään heinäkuun loppua. 

Me nautimme kuitenkin Tromssassa upeissa keleissä viimeiseen hetkeen asti. Vielä pohjoisempana satoi koko ajan eli sinne ei viitsinyt mennä. Lopulta tuli päivä, jolloin ennusteen mukaan iltapäivällä uusi sadealue saavuttaisi Tromssankin ja vielä pohjoisempana sataisi yhä ainakin viikon. Haikeaa oli aamulla lähteä, mutta seuraavassa osassa aurinko kuitenkin saattelee hurjien tarinoiden äärelle Suomen puolelle, Ruotsin puolelle ja Ahvenanmaallekin - reissu ei vielä pääty! 

Todiste, että Hra Oma Aikakin oli vuorella. Yhtään lähemmäs reunaa hän ei uskalla eikä saa mennä, koska hänellä ei saa olla mitään jännitystä eikä kiihdyttävää. 

Max Høydeä ei näkynyt, mutta poliisit osasivat nuorison lisäksi ottaa hallintaansa aikuisen naisenkin...

"Kuin kaksi marjaa" rouvat penkillä.... 

Tuopistakin tietää, missä ollaan. Fish&Chips norjalaisittain

___________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )