tiistai 18. tammikuuta 2022

Norja 2021, osa 9: Korkealla, syvällä, tässä päivässä tuhannen vuoden takana



Tässä osassa mennään Vossista maailman pisimpään maantietunneliin, korkealle vuoristoon ja tulkitaan vapaasti Norjan historiaa - niinhän norjalaiset itsekin tekevät...

Tällä kertaa ajetaan tämän kartan mukainen reitti. Koska ajotapa on ns. "aikaa vievä" eli kaikenlaisia koukkauksia ja pysähdyksiä riittää, niin tässäkin matkaan meni pari päivää.

Otsikon kuvassa erittäin selkeästi on valkyria ilman mitään epäselvyyksiä. Tai ainakin erittäin hyvällä mielikuvituksella siinä voi nähdä vähäisiä viitteitä valkyriasta. Valkyriat olivat (ovat?) taistelun hengettäriä ja kuolemanhaltijattaria, jotka keräsivät taistelukentiltä kuolleiden urheiden sotureiden sielut (einherjar) ja veivät ne mukanaan Valhallaan. 

Valkyriat ratsastivat taisteluun joko hevosilla tai lensivät halki ilman, kuten kuvassa. Heillä oli kypärät ja kilvet (nykyaikana vähän toisenlaiset suojat) ja joillakin oli kyky surmata soturit, jotka eivät miellyttäneet heitä. Toiset valkyriat puolestaan suojelivat suosikkejaan. Muinaisnorjalaisissa kertomuksissa viitataan sekä yliluonnollisiin että ihmisvalkyrioihin, joilla oli joitakin yliluonnollisia ominaisuuksia. Valkyriat olivat myös sankareiden ja joidenkin muiden kuolevaisten rakastajattaria.

Edda-runoissa valkyrioiden nimiksi mainitaan muun muassa Brynhild, Göll (Kutsuja), Göndul (Taikasauvan kantaja), Gondul (Naarassusi), Gudr, Gunn (Taistelu), Herfjoturr, Hildr (Taistelu), Hladgunnr, Hlökk/Hlokk, Hrist (Myrsky), Mist (Usva), Sigrdrifa, Sigrún, Skuld, Svafa ja Thrud (Valta). Noista ainakin ensimmäinen on oopperaharrastajille tuttu.

Kaikki julkaistut osat:


Lærdalstunnelen 

Lærdalstunnelen on koko maailman pisin maantietunneli. Se on myös Norjan pisin maantietunneli - Norjahan on nimittäin ihan oma maailmansa. Se on 24,5 kilometriä pitkä ja sijaitsee Sognin ja Fjordanen läänissä Aurlandin ja Lærdalin välillä - sen yläpuolella kulkee erittäin nautinnollinen vuoristotie, joka on esitelty tässä jutussa. Vuoristotie on tuhat kertaa nautinnollisempi, mutta pitäähän tuo tunnelikin kokeilla. Tunneli on osa eurooppatietä E16 ja samaa tyyliä kuin perinteisetkin maantietunnelit Norjassa eli suhteellisen kapea ja hämärä, mutta norjalaiseen perustasoon verrattuna siinä on sentään vähän enemmän valoja.  

Tunnelin rakentaminen aloitettiin vuonna 1995, ja se otettiin käyttöön marraskuussa 2000. Tunneli maksoi 930 miljoonaa kruunua. Tätä liki 25 kilometrin tunnelia hintoineen on hyvä verrata Helsinkiin, jossa tunnetusti on kaikki Suomen äly ja viisaus. Ainakin helsinkiläisten päättäjien omasta mielestä. Norjassa saatiin siis noin sadalla miljoonalla eurolla 25 kilometriä tunnelia, maailman pisin maantietunneli. Helsinkiin suunniteltiin kymmenen kilometrin tunnelia, jonka kustannusarvio oli vaatimattomat 1,3 - 1,4 miljardia euroa. Eli tiivistetään vielä: 100 milj. €/25 km vs. 1400milj. €/10 km. Helsingin tunneli tietenkin hylättiin, koska se oli kallis ja ennen kaikkea koska se olisi edistänyt kaikkea liikennettä Helsingissä. Jälkimmäinen on tietenkin ideologinen syy eikä sitä mikään järjellinen kumoa, mutta hinnan suhteen olisi ehkä kannattanut kysyä norjalaisia suunnittelemaan... Norjassa on monessa pienessäkin kaupungissa kaikki olennainen liikenne maan alla ja kaduilla on hyvin rauhallista vaikka kävellä tai pyöräillä.

Tunnelia ajaessa on aika jännä fiilis, kun se jatkuu ja jatkuu. Yläpuolella on parhaimmillaan noin puolitoista kilometriä kalliota. Tunnelissa on kolme paremmin valaistua levikettä levähdystä ja onnettomuustilanteita varten. Koko tie E16 on täynnä pitkiä tunneleita - Vossin suunnasta tultaessa vain hieman ennen tätä liki 25-kilometristä tunnelia harjoitellaan toistakymmentä kilometriä pitkässä tunnelissa. 


Vossista kohti Lærdalia ennen tunneleita


Vuorten välissä. Tulomatkan jälkeen Hra Oma Aika pohti, että oliko siinä vuoria. Tässä takaisin ajaessa hän tuli tulokseen, että oli.

25 kilometriä putkeen tunnelissa - kolme paremmin valaistua pysähdyspaikkaa onnettomuuksien tai levähdystarpeen varalta


Lähestyttäessä Øvre Årdalia mennään kivoja teitä rantaa pitkin - vuoret nousevat pystyinä vieressä. Tunneleita riittää sillekin tielle.

Oikein tyypillinen pienemmän tien tunneli



Tindevegen

Tindevegen eli Tindeveien kulkee Øvre Årdalista vuorten yli Turtagrøøn tielle 55 - tie joka esiteltiin jo aiemmin tässä jaksossa. Tie 55 on todella hieno ja tarjoaa vaikka mitä, mutta jos siltä poikkeaa Tindeveienille, saa vielä kirsikoita ja kermavaahtoa jäätelönsä päälle.

Tinde on Hra Oma Ajan hyvä ystävä, joka tapaa ajaa moottoripyörällä runsaasti etupyörä ylös kytkettynä, joten Hra Oma Ajan käsityksen mukaan norjalaiset ovat nimenneet tämän motoristien unelmateihin kuuluvan tien hänen mukaansa. Norjalaiset kuitenkin väittävät kyseessä olevan yksityistien, jonka ylläpitoa rahoitetaan tiemaksuin. Tie on käytössä vain kesäisin, sillä maksuista huolimatta he eivät viitsi tehdä pikkuisen lumitöitä talvisin, kun näin tammikuussa muutama metri lunta peittää tien ja vielä muutama metri saattaa tulla. 

Kesäisin tie tarjoaa hidasta serpentiiniä, nopeampaa serpentiiniä, huikeita maisemia ja maksullisen puomin. Lisäksi se on oikeasti kesäisin oikotie, jos joku on matkalla vaikkapa Bergenistä Trondheimiin. 

Øvre Årdalista se lähtee! Nyt on tiukkoja serpentiinejä. Kuvasta ei ehkä oikein näy, miten pieni, pyörätienlevyinen tie on ja miten tiukkoja mutkat ovat. Isommilla kuorma-autoilla ei mitään asiaa. Kahden pienenkään auton kohtaaminen ei onnistu.





Levennyspaikka kohtaamisia varten






Aurauskepit ovat vähän korkeampia - sitten kun on kunnolla lunta, tie on kiinni...



Tindeveien on 😍










Tindeveien ei juuri kartoissa erotu, ellei zuumaa reilusti...

Tindeveien tammikuussa, kun lunta alkaa kertyä enemmän... ja sitä tulee vielä muutaman kuukauden ajan eli pari metriä lisää




Muita mutkia matkalla Stiklestadiin

Tindevegenin jälkeen 55:ttä ja 15:ta Ottaan. Ottasta ajettiin E6:tta vain sen paras eteläinen pala eli vuoriston ylitys, sitten koukittiin pikkuteitä vähemmän suoraan Stiklestadiin. 

Fv55






Lähestytään Ottaa, Fv15


E6:tta vältellen pikkutietä Fv700 Trondheimin suuntaan, vuoristoteiden vastapainoksi vehreää seutua



Moneskohan lauttamatka Norjassa? Aika paljon niitä jo on takana. Tässä vältetään taas E6 ja Trondheimin liikenne koukkaamalla Trondheimin eteläpuolelta tutulla lauttareitillä Trondheiminvuonon länsipuolen pikkuteille. Lossit ovat yleensä isoja ja komeita! Usein 100+ autoa ja ravintola.


Alamme saavuttaa edellä kulkeneen sadepilvialueen eteläreunaa - nyt ei vielä kannata ajaa kovin paljon pohjoisemmas


Stiklestad ja Norjan tuhatvuotinen valtio
- ja Se Tyyppi

Stiklestad on esitelty aiemmin ja kerrottu ihastuttavan yksityiskohtaisesti millainen mies oli Olav Haraldsson eli sittemmin Pyhä Olavi eli tämä aikalaisten vihaama pakkokäännyttäjä ja maailman kovin mies, joka joukkoineen sai Suomessa kylänmiehiltä turpiinsa eikä ikinä uskaltanut tulla yrittämään uudelleen. 

Joku saattaa muistaa koulun penkiltä, että Norja itsenäistyi 1905 oltuaan siihen saakka satoja vuosia osa Ruotsia ja Tanskaa. Mutta ei. Norja alkoi viime kesänä juhlia tuhatvuotista olemassaoloaan. Juhlia kestää kymmenen vuotta ja kyllä, laskitte oikein: h-hetki on vuonna 2030 eli tuhatvuotisuus eli Norjan ajanlasku alkaa Pyhän Olavin kuolemasta vuodesta 1030. 

Stiklestadissa Olavi siis tapettiin, kun tämä vihattu sankari ei ymmärtänyt pysyä poissa vaan palasi karkotuksesta. Tjøttan pojat Hårekin johdolla etenkään eivät ymmärtäneet, että Olav on kovin kaikista, vaan pitivät tätä vastenmielisenä kusipäänä, joka vain halusi takaisin valtaan ja jonka pakkokäännytykset kristinuskoon eivät nyt vain oikein sopineet Hårekin ja hänen miestensä agendalle. Niinpä mokomat viikinkipakanat sitten terävillä astaloilla iskivät Olavia erinäisiin paikkoihin. Kalv Arnesson iski miekalla niskaan, Tore Hund upotti miekkansa Olavin mahaan ja Torstein Knarresmed iski miekalla sinne, missä eniten sattuu. Moiseen pikku silittelyyn Olav sitten kuoli. Suomessa voitaisiin nimetä joku paikka Hårekin mukaan tai pystyttää edes patsas, sillä selkeästi oli meidän kaverimme. 

Mutta jo seuraavana vuonna kirkon piirissä aloitettiin Olavin kanonisointi eli alettiin selvittää, voidaanko hänet julistaa pyhimykseksi. Ukko nimittäin teki ihmeitä. Kuolemansa jälkeen Olavin kynnet ja hiukset kasvoivat vielä hetken aikaa, ja onhan se ihme - niin tapahtuu usein vain niillä vainajilla, joilla on kynnet ja hiukset... No, eivät nuo ihmeet vielä ihan vakuuttaneet aikalaisiakaan, joten sitten alettiin muistella, että olihan niitä ihmeitä paljon muitakin - Olavi paransi sairaita, antoi sokeille näkökyvyn takaisin ja... hetkinen, ihan samoja hommia kuin yksi toinen kaveri, joka oli elänyt tuhat vuotta aiemmin ja joka myös tapettiin, tosin ristillä. Kuten tästä aiemmasta kaverista, Olavinkin ihmeistä koottiin kokonainen kirja eli Passio Olavi. Kirja tosiaan on Passio Olavi, ei Passio Olav, ja edelleen, kuten sen aiemmankin kaverin kohdalla, kirjaa ei muisteltu heti tuoreeltaan, vaan vasta parisataa vuotta myöhemmin. Onhan selvää, että ihmeitä muistavat parhaiten ne kirkonmiehet, jotka ovat syntyneet useita sukupolvia myöhemmin kuin tarinoiden kohde... Palataan niihin tarinohin joskus toiste, ne ovat melkein yhtä todentuntuisia kuin Grimmin sadut. Melkein.

Eivätkä ihmeet vielä mitään - itse asiassa tarinan mukaan Olavi teki pääpiirteittäin jo silloin Norjan perustuslain ja ylipäätään muodosti koko Norjan valtion. Ei haittaa, vaikka maa oli satoja vuosia osa Tanskaa ja Ruotsia tai ettei vuonna 1030 ylipäätään ollut vielä kovinkaan selviä valtioiden rajoja. Eipä siis ihme, että tämän kaverin mukaan aloitettiin nyt uusi ajanlasku Norjassa ja niinpä 2030 on Norjan tuhatvuotisjuhlavuosi. Kenties ensi kesänä valotolpissa jo näkee julisteita, että "Olavi tulee, oletko valmis?". Vahva veikkaus, että Hårekin jälkeläiset juhlivat myös, että "hyvä kun tuli tapettua, eivät norjalaisetkaan enempää ihmeitä kestäisi!". 

Oikeasti Olavi oli tyypillinen, ihan tavallinen aikakautensa kuningas - väkivaltainen, vallanhimoinen, vastustajilleen brutaali ja ystävilleen jakoi (muilta ottamaansa) varallisuutta. Olavi ei taatusti tykännyt pakanoiden valkyrioista.

Kuva ja kuvaaja


Se Tyyppi


Hereillä!


Kuvassa on käytännöllisesti katsoen koko Stiklestad



Stiklestadin nurmikko-labyrintti.
Ruotsalaisia jos tuonne eksyisi, eivät ikinä löytäisi ulos vaan kuolisivat nälkään?


Ulkoilmamuseo

Kirkon sakaristo on lisätty kirkkoon 1722, kuten lukija saattaa kuvasta jotenkin aavistaa. Mutta nuo tekstit RAASH SODN? Ne ovat tietenkin sakariston lahjoittaneen pariskunnan nimien lyneteet selkeällä norjalaisella tavalla: RAsmus ÅgeSen Hagen ja hänen vaimonsa Siri OlsDatter Ness.


Omaa aikaa Stiklestadissa

Vuoriston ylitys Øvre Årdalista Turtagrøøn tielle 55 Tindeveieniä, joka lähinnä muistuttaa pyörätietä. Kartalta katsoen sen luulisi olevan hiekkatie - jos sitä kartalla edes huomaisi. Erittäin tiukkaa serpentiiniä, vauhdikasta serpentiiniä ja vuoristossa karua kauneutta yli 1,3 kilometrin korkeudessa.

Tiellä ei paikallisempien ajelijoiden mukaan ole juuri ulkomaalaisia nähnyt - vaikka tien toinen pää on tiessä Fv55, joka on monen tuntema Norjan korkeimmalla kulkeva maantie, ja pääseehän 55:ltä Galdhöpiggenillekin, joka puolestaan on korkein paikka, mihin Pohjois-Euroopassa ajamalla pääsee.

Vinkiksi tälle alueelle voisi antaa rengasreitin Fv55 - Fv51 - Fv63 - Tindeveien - Fv55. 

Ottasta kohti Stiklestadia mentiin tuttuja reittejä, joita piti hieman kuorruttaa uusilla, Tuloksena oli lopulta  liikenneteknillisiä uudelleenorientoitumisia eli V-tyylillä "tarkistelimme" myös eräitä vääriä reittejä.

Pohjoiseen saatoimme suunnata, sillä sadepilvialue kulki edellämme pohjoiseen - sen eteneminen ohjasi omaa etenemistä. Saavutimme suunnitellusti pilvien reunan ja lopetimme etenemisen - Stiklestadissa oli lämmintä, hieman ylempänä pilvistä ja sadetta.

Taas olimme siis Stiklestadissa, tälläkin reissulla jo toisen kerran. Mutta me viihdymme siellä, vaikka ympäristö on oikeastaan aika äkkiä nähty: ulkoilmamuseo, Pyhän Olavin kirkko, ulkoilmateatteri ja siinä ne enimmät sitten olivatkin. 

Tällä kertaa siellä sai hiukan leikkiä valkyriaa, ja noista hahmoista taitaa parhaiten sopia tuo Góndul eli tryllestavbæreren eli (taika-)sauvan kantaja. Tässä taistelussa ei onneksi ole vieläkään kuolleita, vaikka kaatuneita onkin. Jotkut vaatimattomammin voimin ja kyvyin varustetut taistelijat tarvitsevat suojelua ja huolenpitoa eli siinä tämän valkyrian tehtävä näillä "taistelukentillä"! 

Seuraavassa osassa onkin sitten luvassa rock'n'rollia!


Tämä reissu tähän mennessä - tästä näkee hyvin vahvan suunnitelmallisuuden, päämäärätietoisuuden, aikataulutuksen ja monen muun hyveen täydellisen puuttumisen. 


Herkuttelua...


Tämän valkyrian ilta ja aamu...

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



13 kommenttia:

  1. Ikinä oikein historia ole kiinnostanut, mutta näitä juttuja ahmii mielellään ja sitten kuvat tietenkin vielä juttujakin parempia!

    VastaaPoista
  2. Hieno ja kiinnostava juttu ja kuvat vau....

    VastaaPoista
  3. Norjaan pääsee kyllä, mutta pitäisi vielä tuo Viivi saada omaksi!

    VastaaPoista
  4. Hienoa reissua ja kuvaa, mutta tuon kartan perusteella teillä ei näytä olevan mitään järjellistä suunnitelmaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin suunniteltu on vielä täysin tekemättä? :D
      On tuossa reissussa tietty idea ja toimintatapa taustalla, selitetään se tarkemmin vaikka tämän reissun viimeisessä jutussa. :)

      Poista
  5. Jälleen mukavaa huumorin täyttämää reissu kerrontaa historialla höystettynä. Aika täydellinen kuvauskulma tuossa viimeisessä piilokuvassa.

    VastaaPoista
  6. Norja on muuten hieno mutta tunnelit on kylmiä pimeitä ja liukkaita

    VastaaPoista
  7. Norja on hieno maa ja Viivi on lämmin valoisa ja liukas? :D
    Ottaisin omakseni siis Viivin en Norjaa tai miksei Norjankin

    VastaaPoista
  8. Koukuttava blogi, reissuselostukset saa prätkäkuumeen nousemaan. Viivi taas nostattaa nuoressa miehessä jotain aivan muuta, ja oma aika tulee tarpeeseen blogin loppupuolella :)

    VastaaPoista
  9. Reissukuvat jälleen uskomattoman hienoja! Samoin Viivikuvat, mutta unelmoin edelleen rohkeammista kuvista.

    VastaaPoista
  10. Reissukuvat taas huikeita ja kertomus myös... sekä osanotto Dogin poismenon johdosta.

    VastaaPoista
  11. Great photos . I may be able to get to Norway easily now as my local airport SWF just announced direct flights to Norway on Norse Atlantic Airways.

    VastaaPoista
  12. Hieno juttu jälleen, reittivinkkejä näistä tarinoista saa myös itselleen mukavasti. Trollstigen, Geiranger, Segastein, Tindevegen...
    Nämä kaikki ajettiin tänä vuonna. Varsinkin tinde oli erittäin mukava kapea, mutkia sekä selkeä ilma, mutta hieman viileähkö +4*C ja tuuli.
    Hieno tarina jälleen maukkaiden kuvien kera.

    VastaaPoista