maanantai 30. marraskuuta 2020

Kuukausi Norjassa, osa 4: SE. Trollstigen.

Trollstigen. "Peikon polku" - Norjan pelottavimmaksi sanottu tie. Suosituimpia turistiteitä se ainakin on. Helppo ohje Trollstigenin ajamiseen: Pidä renkaat asvaltilla ja kaikki on hyvin! ;) . 








Trollstigen


Trollstigen. "Peikon polku", tai voisi sen ehkä kääntää vaikka peikon tikkaiksi tai portaiksikin. Trollstigen yhdistää Valldalin ja Romsdalin laaksot. Se hurjimmaksi sanottu tie Norjassa. Kapea tie nousee korkeutta 700 metriä hyvin lyhyellä matkalla eli jyrkästi vuoren seinämää pitkin. Ylhäällä on näköalatasanne. Trollstigeniä ympäröi useita vuoria.

Kuningas Haakon avasi tien vuonna 1936 ja kahdeksan vuotta kestänyt työ todettiin valmiiksi. Tiestä on myöhemmin tullut Norjan suosituin turistitie. Ennen vuotta 1936 se oli nimeltään pelkkä Stigen.

Paikassa on ollut kulkureitti jo ainakin 1500-luvulta lähtien - viinan ja naisten takia? Eräällä maatilalla Romsdalissa oli nimittäin vuodesta 1533 lähtien järjestetty suuret markkinat, ja tämä jokavuotinen tapahtuma oli suuri syy siihen, että valldalilaiset halusivat kiihkeästi saada kulkuyhteyden Stega-vuoren yli. Tämän blogin arvaus on, että tuo virallinen historia tarkoittaa, että haluttiin päästä ryyppäämään ja juhlimaan ja tapaamaan vastakkaista sukupuolta ja nai...misiin sitten myöhemmin. Kyllähän sellainen antaa hyvin intoa kaikenlaisille peikoille rakentaa tie vaikka vuorenrinteeseen....

1700-luvulla tien (eli polun) kulkukelpoisuutta parannettiin. Kuitenkin vasta Norjan itsenäistyttyä eli 1905 jälkeen vuoren yli rakennettiin ratsutie, joka sekin kapeni jyrkimmässä kohdassa pelkäksi poluksi - senkin tekeminen kesti kahdeksan vuotta. Nykyisen ajotien rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1916 (miten se sitten kesti kahdeksan vuotta, jos se valmistui 30-luvun lopussa - Norjalainen matematiikka on ehkä erilaista?). Suuri osa alkuperäisestä polusta näkyy yhä ja on edelleen kulkukelpoista. Tätä alkuperäistä polkua kutsutaan nimellä Kløvstien. Uusi 30-luvun tie rakennettiin suurin piirtein samaa reittiä kuin Kløvstien.

Koski, jonka tie ylittää, on 180-metrinen Stigfossen. Aiemmat tiet ylittivät joen alempaa. Toistuvien kivivyöryjen ja niiden ajotielle aiheuttamien tuhojen vuoksi Trollstigenin alapäässä sijaitseva tieosuus rakennettiin uudelleen vuonna 2005. Kovat olosuhteet tuhosivat myös ylhäällä olleen majatalo Trollstigheimenin, joka tuhoutui lumivyöryssä 1963.

Jokainen mutka on muuten nimetty sitä rakentaneen työryhmän (tai työryhmän johtajan) mukaan. Alhaalta laskettuna: Otmar Østigård, Johan Voll (mutkat 2–4), Kjelstad, Anton Fiva, Lars Daniel Tafjord, Martin Uri (mutkat 8 ja 10), Arthur Langdal ja ylimmäisenä Volda-mutka (nykyään nimellä Bispesvingen).

Trollstigen oli Valldalin ainoa lautaton tieyhteys, kunnes Lingen ja Overån väliset tunnelit avattiin riksvei 650:llä vuonna 1975.

Nousu ja rinteet ovat paljon jyrkempiä kuin ylhäältä otetuista kuvista näytttää...

- sade(pilvi) pisaroineen kiusasi, mutta tuolta se nousu näyttää. Kamera oli kiinni peilissä (peili taitaa tosin täristä vielä enemmän kuin kuski... :D )



Tervetuloa peikkojen maahan!










Kannattaa pysyä asvaltilla

Tuosta vuorten välisestä laaksosta tullaan ylös

Tästä kuvasta näkee paremmin, miten jyrkkää nousu on! 700 metriä ylöspäin lyhyellä matkalla.


Näistä ylhäältä otetuista kuvista näkee mutkikkuuden, mutta tie ei näytä yhtään niin hurjalta kuin se on
Pieni osa yhdestä putouksesta - huomaa talon koko!


Jalkojen alla on tyhjää. Paljon tyhjää. Pitkä matka alas...

Kohti Moldea





Yksi lauttamatka lisää - niitä tulee reissussa paljon


...ja yksi iso silta lisää - niitäkin tulee paljon joka reissulla Norjassa


Moldessa


Omaa aikaa

Trollstigen oli pitkäaikainen haave ja jännitti ihan hirveästi. Tänään SE olisi kohdattava. En tiedä täriseekö video enemmän pyörän vai kuskin tärinästä... Lopulta SE oli siinä, silmien edessä, jyrkästi pystyssä kuin... mikäkin. 

Mielettömät maisemat ja kapea, sateen ja irtosoran vähän liukkaaksi tekemä tie, sananmukaisesti pilvessä ajamista - oli ihan voittajafiilis, kun pääsi ylös! Nyt näitä kuvia ja videota katsellessa tulee halu palata sinne uudelleen. Kun jäi peikkokin hankkimatta...

Tietä 63 pääsisi etelään kohti Geirangeria muita kiinnostavia kohteita, mutta sääolosuhteista johtuen sinne ei tällä kertaa menty. Alunperin piti Geirangerin jälkeen päätyä Ålesundiin, mutta kun sateetonta aikaa oli reitille luvassa vain puoleenpäivään asti, reitiksi tuli Otta - Trollstigen - Molde. Vähän muitakin syitä oli mennä Moldeen. Ålesund jäi pois myös siksi, että koska norjalaisetkin matkustivat koronan takia kesällä todella paljon omassa maassaan, siellä olivat hotellit täynnä monta päivää eteenpäin - tai olisi huoneen kyllä saanut, mutta yli 400 euroa per yö oli aika paljon liikaa... 


Puolivälissä on jo huikeat näkymät

Ylhäältä katsoen SE ei ole niin jyrkkä


 Seuraavassa osassa nautintoja Moldessa, ruusujen kaupungissa, 
ja sieltä suunta Atlantin väylälle!




(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



tiistai 17. marraskuuta 2020

Kuukausi Norjassa, osa 3: Lillehammerin olympialaissa



Alunperin olympialaisissa oli vain yksi laji, 192-metrin juoksu. Sittemmin kisat pitenivät viisipäiväisiksi ja lajeja tuli lisää. Kilpailijat eli miehet olivat alasti (Miksei naisia päästetty katsomoon - kyllä treenattuja alastomia miehiä pitää naisten saada katsella!). Modernin ajan olympialaisiin tulivat talvilajitkin ja sata vuotta sitten pidettiin ensimmäiset erilliset talviolympialaiset. 

Lillehammerin olympialaiset 1994 olivat ensimmäiset talviolympialaiset, jotka järjestettiin eri vuonna kuin kesäolympialaiset. Kisoihin osallistui 67 maata ja liki pari tuhatta urheilijaa. Kuten tapana on, mukana oli varmastikin paljon enemmän ei-urheilijoita.

Olympialaiset tarkoittavat norjaksi talviolympialaisia. Talviolympialaisethan ovat sellaiset kisat, että eri lajeissa eri maiden edustajat asettuvat toisiaan vastaan ja sitten norjalaiset kahmivat mitalit. Niin kävi Lillehammerissakin eli norjalaiset saivat eniten mitaleja.

On siis hyvin luontevaa, että Norjassa on iso, hieno olympiamuseo. ja että se on Lillehammerissa. Siellä esitellään olympialaisten historiaa, mutta koska olympialaiset ovat norjaksi siis talviolympialaiset, niin siellä esitellään lähinnä kaikkia talvilajeja ja niiden voittajia - siis norjalaisia voittajia. Ainoastaan jostain syystä jääkiekon kohdalla esitellään ruotsalaisia - toki hekin vain lähinnä videoesityksen osana mukana...

Painotus on vuosissa 1952 ja 1994, jolloin Norjassa talviolympialaiset on pidetty, 


Iso pää ja pitkät kädet, mutta muu vähän pientä...

Olympiasoihtuja


Ruotsalaiset tämän verran esillä

Aikansa supertähti






Norjan historia

Kun olet olympiamuseossa oppinut norjalaisista ja voittamisesta kaiken, kannattaa vilkaista, mitä muuta museorakennus tarjoaa tasokkaan kahvilan lisäksi. Museossa oli ainakin kesällä Norjan historiaa kivikaudelta nykyaikaan esittelevä näyttely. Se oli todella upea! Sinne oli rakennettu kullekin aikakaudelle ympäristö, alkaen kivikauden luolista ja päätyen savupirttien ja linnojen sekä Ruotsin vallan kautta natsi-Saksan Norjan valloitukseen. Sieltä vapaudutaan autoistumisen ja elintason nousun kautta Beatlesin koko maailman valloitukseen ja nykyaikaan.

Olemme kivikautisessa luolassa

Sitten aloittelemme rautakauden...
...siirtyäksemme kotvasen kuluttua keskiaikaan.
Hetken päästä voimmekin jo astua vähän mystiseen linnaan - upeaa on ollut
Jälleen törmäämme Olaviin, maailman kovimpaan mieheen, joka kävi ottamassa turpaansa Suomessa. Asia, josta norjalaiset eivät halua jutella... ks. Kuukausi Norjassa, osa 1: 

Linnan ikkunoista näkyi norjalaisia maisemia

Työväen ja maanviljelijöiden olot olivat vähän vaatimattomammat

Ruotsi-Norjan Unionin lippu 1814 - 1905. Kyseessä oli personaaliunioni eli yhteinen kuningas. Rajanaapurina oli Venäjän keisarikunta, jonka läntisin osa tunnettiin nimellä Suomen Suuriruhtinaskunta. Ruotsi kuului Napoleonin vastustajiin, minkä johdosta Napoleon taivutteli Venäjän valtaamaan Ruotsilta Suomen eli Ruotsin itäisen osan. Napoleonin sotien jälkeen Ruotsi sai hyvityksenä Norjan Napoleonin liittolaiselta Tanskalta. Noin se kävi - "Otapa Sinä tuo valtio", "Älkää itkekö, me annamme teille lohdutukseksi toisen valtion"... 

Kaupungit alkavat kehittyä

Osa Työväenpuoleen jäsenistä tavoitteli vallankumousta 1800-luvun lopussa kuten muissakin maissa. Siellä, missä se onnistui, seuraukset olivat tunnetusti enemmän tai vähemmän huonot. Sittemmin 1920-luvulla puolue jakautui ensin maltillisiin sosiaalidemokraatteihin ja sitten vielä vähemmän maltillisiin kommunisteihin.

Työväen koditkin olivat kehittyneet ja ihmiset sivistäneet itseään

Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen vierailu 1940-luvulla Norjassa kesti muutaman vuoden ja aiheutti melkoisia traumoja - ja etenkin pohjoisessa liki kaikkien kaupunkien tuhon

Kupla sai norjalaisetkin pyörille ja varmaankin Kuplalla jyrkkää vuoristotietä noustessaan joku norjalainen tieinsinööri menetti hermonsa ja sai idean rakentaa kaikkien vuorten läpi tunnelit...

Beatles, Beatles, Beatles. Sitä digattiin ympäri maailman, Norjassakin. Beatles lopulta hajotti niiden muualla vallankumouksessa onnistuneiden puolueiden tulokset: “More than any ideology, more than any religion, more than Vietnam or any war or nuclear bomb, the single most important reason for the diffusion of the Cold War was … the Beatles.” – Mihail Gorbatšov, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen viimeinen pääsihteeri.
Beatles nimittäin rikkoi "homo sovjeticus"-ajattelun inhottavilla vapautta, rauhaa ja rakkautta koskevilla ajatuksillaan, ja kun se sukupolvi pääsi aikanaan valtaan, niin... No, Venäjällä on ollut väliaikaisia hallinnollisia ongelmia tuhat vuotta.


Museon kahvilasta sai niin suolaista kuin makeaakin


Maihaugen ja Stavkirke

Olympiamuseon vieressä on Maihaugen, suuri ulkoilmamuseo. Siellä on parisataa vanhaa rakennusta ja niiden lisäksi historiaa monin tavoin: kuinka on eletty ja oltu. 

Tunnetuin rakennus on Garmosta tuotu Stavkirke eli sauvakirkko eli piirukirkko vuodelta 1200. Piirukirkoissa seinät muodostuvat pystysuuntaisista lankuista ja niitä oli lähinnä Ruotsissa ja Norjassa kristinuskon leviämisen aikaan samaan tapaan rakennettujen esikristillisten kulttittemppeleiden ja viikinkiaikaisten temppelirakennusten seuraajina. 

Norjassa rakennettiin noin 200 vuoden ajan aina vuoteen 1349 saakka yli tuhanteen kylään sauvakirkkoja, mutta vain 28 niistä on säilynyt. Vain pieni osa sauvakirkoista on lähellä alkuperäistä ulkoasuaan, koska suurimmassa osassa on uutta rakennettu vanhojen rakenteiden päälle ja niihin on lisätty uusia osia tai ne ovat palaneet. Pienenä lisäteoriana tutkijoiden selvityksiin voisi lisätä myös, että puulla on taipumus lahota... Miksi rakentaminen loppui juuri vuoteen 1349? Sitä emme tiedä, mutta tämän blogin teoria on, että kun sinä vuonna musta surma saapui Norjaan, niin saattoi olla, että ihmisten lisäksi kirkkojen lankutkin menivät siinä vaaka-asentoon. .

Garmonkin piirukirkkoa on täydennetty myöhemmin tornilla ja lisäosalla, jonka erottaakin kyllä selvästi












Omaa aikaa Ottassa

Pidempään blogia lukeneet tietävät, ettei Hra Oma Aika pysty rasittaviin fyysisiin suorituksiin, ei kilpailemaan eikä kiihkoilemaan eli olympialaiset saavutukset jäävät varmasti saavuttamatta, mutta se ei häntä estänyt vaatimasta suureen ääneen kultamitalia Lillehammerin olympialaisista museon henkilökunnalta. 

Kuulemma nykyaikana niiden saaminen ei saa olla siitä kiinni, milloin olympialaisiin osallistuu ja muutenkaan ihmisiä ei nykyään saa asettaa paremmuusjärjestykseen. Hänen mielestään hänelle kuuluisi siis muutama kultamitali, vaikka tuli paikalle vuoden 1994 sijasta vasta 2020 eikä osallistunut yhteenkään lajiin. Muuten se olisi epätasa-arvoista, rasistista ja hän pahoittaisi mielensä, ellei peräti pöyristyisi. Ei nykyaikana saa vaatia, että kisaa samaan aikaan kuin muut, eikä saa edes vaatia, että kisaa ylipäätään, saati että pitää voittaa muut. Muuthan pahoittaisivat mielensä. Norjalaiset eivät museossa kuitenkaan ihan tuntuneet ymmärtävän Hra Oma Ajan vaatimuksia ja mitalit jäivät saamatta. Ehkä hänen ei olisi kannattanut esittää vaatimuksiaan suomeksi, vaikka hänen mielestään tasa-arvon nimissä pitää olla oikeus puhua mitä kieltä tahansa missä tahansa tilanteessa.
Siinä kannatti olla vähän sivummalla ja esittää, ettei tunne lainkaan Hra Oma Aikaa.

Lillehammer vaikutti hirmu mukavalta kaupungilta, johon olisi pitänyt tutustua paremmin kuin vain museoihin, mutta sateenuhkan vuoksi oli lähdettävä takaisin Ottaan.  Pikkuteitä menimme jonkin verran, kiertäen E6 (kuten kuvistakin näkyy). Jokunen tippa tuli visiiriin, mutta ei se haitannut. 

Otta on pieni kaupunki tai paremminkin kauppala hyvällä paikalla: muutama kerrostalo, kauppoja ja ravintoloita kaupungin kokoon eli pienuuteen nähden paljon. Ottalaiset ovat helposti lähestyttäviä, ottavat turistit hyvin vastaan. Ehkä heitä voisi kutsua ottavaisiksi! :D Ottassa tuli myös mieleen, että nurmikonleikkaajilla on varmaan komeat lihakset... kuvista selviää syy!

Pienessä kylässä iso hotelli

Ei ollut lentoasema eikä taivasasema...


Nuo ovat isompia ja jyrkempiä kuin kuvasta näyttää. Olisivatkohan Nurmikonleikkaaja-kalenterit yhtä suosittuja kuin Palomies-kalenterit...?

Saa kai sitä olla leikkisä ja iloinen... :) 



Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )