lauantai 2. tammikuuta 2021

Kuukausi Norjassa, osa 6: Trondheimin valloitus - revanssi vuodelta 1718

 

Muutama päivä Trondheimissa

Trondheim yöllä








Vuoden 2020 kiertelyt Norjassa:

Trondheim ennen...

Trondheim on vanha asuinpaikka, tuhansia vuosia asuttu - ennenhän ilmasto oli lämpimämpää kuin nykyään. Viikinkikuningas Olav Trygvason nimesi sen Kaupangeniksi (eli kauppapaikaksi, suomen kieli on säilyttänyt paljon vanhoja sanoja!), sittemmin se oli Nidaros, kunnes myöhäiskeskiajalla siitä tuli Trondhjem ja edelleen Trondheim. Norjan pääkaupunkina se toimi vuoteen 1217 asti, ja kuninkaat tavattiin kruunata siellä myöhemminkin. 

Viikingit ovat siis asuttaneet sitä jo tuhat vuotta sitten, ja koska viikingit ovat kovia, kovimpia kaikista maailman kansoista eli saivat turpiinsa vain Suomessa, on Trondheimkin linnoitettu aina mahdollisimman hyvin. Kaupunki on alunperin keskittynyt Nidaelva-joen rajaamalle saarimaiselle niemelle, jonne maata pitkin pääsi vain hyvin kapeaa kannasta pitkin. 

Kuten perinteiseen kaupunkisuunnitteluun kuuluu, kätevintä on rakentaa kaikki uusiksi aika ajoin. Ennen se hoitui niin, että kaupungit aika ajoin paloivat ja oli tilaisuus modernisoida kaikki. Helsingissä tätä harrastetaan toki yhä, mutta koska kaupunkia ei oikein saa polttaa, puretaan tai tuhotaan muuten vain kaikki vanhat, kauniit ja kansalaisten tykkäämät paikat, jotta saadaan rakentaa tilalle pakkilaatikoita, joista ei tykätä edes uusina. 

Trondheimkin on palanut useasti. Huomattavin oli vuoden 1681 palo, jonka jälkeen oli tilaisuus pistää kaikki uusiksi. Luxemburgissa syntynyt sotilasinsinööri Cicignon laati suunnitelmat ja pian oli kaupunki taas pystyssä - ja viereisellä kukkulalla Kristianstenin linnoitus. Sieltä kelpaisi antaa tykeillä kyytiä mahdollisia hyökkääjiä vastaan.

Ndarosin huikean katedraalin valtavuuden ja upeuden syyt arvaatte, jos olette lukeneet edelliset jaksot: alunperin paikalla oli vain pieni kappeli, mutta kun sinne haudattiin maailman kovin mies, vihattu viikinkikuningas (joka sai turpiinsa Suomessa), joka levitti uutta uskontoa, julistettiin siksi pyhimykseksi, niin kappelia alettiin laajentaa. Ja laajentaa. Ja laajentaa. Jep, Pyhästä Olavista tietenkin kyse. Välillä se paloi ja tuhoutui niin, että jäljelle jäi vain kiviseiniä, mutta sitten vaan taas rakennettiin ja laajennettiin, kunnes siitä lopulta tuli valtava ja upea. Sadan ensimmäisen rakennusvuoden rakentamisen jälkeen piti rakentaa jo toinen kirkko eli Mariakirke eli sittemmin Vår Frua Kirke -nimellä tunnettu kirkko, kun Nidarosin tuomiokirkko oli aina vain rakenteilla. 

Ehdittiin rakentaa vielä kolmaskin eli Ilien kirke, koska Nidarosin katedraali valmistui kaikkien korjaus- ja täydennysrakentamisten jälkeen lopulta vuonna 2001... Nyt se on "ylläpitorakentamisvaiheessa". Tuomiokirkon viereen rakennettiin myös arkkipiispalle melkoiset asumukset, joista osa tuhoutui 1980-luvulla. Arvatkaa, kuka perusti piispanistuimen Trondheimiin? No tietenkin piispa Henrik, joka legendan mukaan sittemmin tuli Suomeen ja... sai Köyliönjärven jäällä turpiinsa kirveellä. Olisi oppinut jotain Pyhän Olavin kohtalosta ja pysynyt kotona.... Tämä mahdollisesti kuvitteellinen henkilö haudattiin Nousiaisten kirkkoon, josta mahdollisesti kuvitteelliset jäännökset on sittemmin siirretty Turun tuomiokirkkoon. 
Niin huomattava tuomiokirkko se on aina ollut, että sinne tehtiin pyhiinvaellusmatkoja jo keskiajalla - ja siihen aikaan matkustaminen Norjassa ei ollut helppoa. Eikä sotiminen vähän myöhemminkään, kuten seuraavaksi kerrotaan... 
Trondheimiin ovat suomalaiset nimittäin menneet ennenkin. Kuuluisin reissu ennen tätä tässä kuvattua reissua on Kaarle XII:n käskystä tehty hyökkäys 1718. Siitä seuraavaksi.



1674 - Nidarosin katedraali ei ole vielä nykyisessä muodossaan


Trondheim ennen - yksi varsinainen silta


Trondheimin katusuunnitelma 1681 palon jälkeen, Suunnitelmassa kaksi siltaa.


Trondheim 1830 - suunnitelman mukaan on menty (mutta vasta yksi silta) ja oikealla näkyy Kristianstenin linnoitus



Trondheim 1899 - kolme siltaa ja rautatie, valtavasti lisää teitä



Suuri Pohjan sota

Suuri Pohjan sota käytiin 1700 - 1721, kun Ruotsi oli suututtanut Venäjän, Saksin, Tanskan ja Puola-Liettuan sekä Preussin ja Hannoverin eli joka ikisen naapurinsa ja vähän muitakin. Sodan loppuhuipennusta oli ruotsalaisten hyökkäys toisaalta kuningas Kaarle XII:n johdolla 40 000 miehen voimin Kristianiaan (nyk. Oslo) sekä Fredrikshaldiin (nyk. Halden) ja toisaalla Armfeltin johdolla 10 000 miehen voimin Trøndelagin alueelle ja siellä etenkin Trondheimiin, jossa vastassa Kristianstenin linnoitus ja Munkoholmein saarilinnoitus. Kyseessä oli siis tältä osin Suuri Norjan sota.

Koska jälkimmäinen eli hyökkäys Trondheimiin vaati kulkemista mahdottomissa olosuhteissa, sinne lähetettiin etenkin suomalaisia. Armfeltin joukoissa oli seuraavat komppaniat:  Henkikomppania, Everstiluutnantin komppania, Majurin komppania, Kuopion komppania, Puumalan komppania, Juvan komppania, Pieksämäen komppania ja Iisalmen komppania. Trondheimia oli uudessa ajanmukaisessa linnoituksessa ja kaupungissa puolustamassa yli 8000 miestä kohtuullisissa majoitustiloissa ja parisataa kanuunaa. Armfeltilla joukkoineen ei tietenkään ollut mukana mitään raskaampaa aseistusta, järeitä linnoituksia vastaanhan sitä vain pitäisi hyökätä, ja touhutiin ja nukuttiin taivasalla hyytävissä olosuhteissa.

Tilanne näytti Armfeltista jostain syystä huonolta, joten hän palasi pohjoisemmas, mutta kuultuaan tästä, Kaarle XII repi pelihousunsa ja Armfelt jatkoi joukkoineen takaisin etelämmäs, muttei hyökännyt oikein mihinkään. Toisaalla Kaarle XII sen sijaan näytti, miten homma hoidetaan eli hyökkäsi yltiöpäisesti Fredrikstenin linnoitukseen ja menetti henkensä. Ylipäällikkö Armfelt päätti palata Ruotsiin, "tuosta vaan talvinen vuoristo ylitetään ja perillä ollaan". Pahinta eli puutonta, äärimmäisen karua, pelkkää lunta ja jäätä ja kiveä olevaa vaikeakulkuista  osuutta oli noin 60 kilometriä, mutta helppoa ei ollut missään. Vuoristo-opas kertoi, että tässä ei ole minkäänlaista hätää, ja kuoli ensimmäisenä hyytäviin olosuhteisiin. Vuoristossa kuukauden hyisessä talvessa tarvottuaan Armfeltin joukko palasi Ruotsiin, tai kuka palasi ja kuka ei - suurin osa oli paleltunut kuoliaaksi tai vähintään menettänyt kylmyydelle raajojaan. Varusteet olivat erittäin kevyet, ulkona oli pahimmillaan 30 astetta pakkasta ja tuulta parhaimmillaan 30 m/s - yksistään pahimpana myrskypäivänä 31.12.1718 kuoli puolet jäljellä olleesta armeijasta. Viimeisellä pätkällä Norjan Tydalista Ruotsin Handöliin ei tänä päivänäkään ole tietä!

Hra Oma Ajan vaihtoehtoinen teoria pohjaa siihen, että suomalaiset kutsuvat tätä norjalaisten suurta sotaa nimellä "Tunturiretki Norjaan". Teoriaan antaa pohjaa sekin, että yksi mukana olleista upseereista on suoraan ylenevässä polvessa Hra Oma Ajan esi-isä, rykmentinmajoitusmestari Erik, ja suvussa kenties on siirtynyt salaista tietoa sukupolvelta toiselle. Tai sitten ei, mutta sukuhistoriassa kyseisen herran kohdalla todetaan tuosta reissusta vain yhden lauseen verran: "Osallistunut suomalaisten tunturiretkeen Norjan puolelle". Hra Oma Ajan outo huumorintaju tuotti vaihtoehtoisen teorian. Hänen teoriansa menee näin: 

"Suomalaisten tunturiretki - tiedättehän: kotona on tylsää ja joku Armfeltti lupaa menoa ja meininkiä, rahaa ja rakkautta kaikille, sellainen kunnon äijäreissu, pojat maailmalla. Sitten lähdetään ja mennään kaveriporukalla oikein ulkomaille vuoristoon, ryypätään, vähän tapellaan ja osa porukasta sammuu hankeen ja kuolee. Koetetaan mennä kylille baareihin ryyppäämään, mutta linnoitusten portsarit eivät päästä sisään. Käsketään niiden pitää tunkkinsa, mennään tunturiin kevyissä vaatteissa, ryypätään lisää ja taas porukkaa kuolee hankeen. Lopulta lähdetään kotiin Turkuun tai Pieksämäelle, kun rahat, hevoset ja viina ovat loppuneet. Kuka menee selvinpäin kevyissä vaatteissa lumiseen vuoristoon myrskyssä? No, tunturiretkellä olevat suomalaiset tietenkin. Eli teille norjalaisille se oli suuri sota, meille suomalaisille sellainen reipas tunturiretki, josta kelpasi kertoa hurjia tarinoita kotisaunassa sitten myöhemmin ja ryypätä niiden tarinoiden kunniaksi."  

Norjalaisten keskuudessa tuo vaihtoehtoinen teoria ei saavuttanut jostain syystä lainkaan kannatusta. Eikä kyllä missään muuallakaan.

Ehkä fiksumpaa kuin retkeillä Norjassa, olisi ollut osallistua kylätappeluun Ruotsin itärajalla, jossa sotaa seuranneissa rauhoissa menetettiin niin Viipuri, Sortavala, Käkisalmi, Savonlinna, Lappeenranta kuin Haminakin. Vajaat sata vuotta myöhemmin Ruotsin itäraja sitten siirtyikin Tornionjokeen. 



Kristianstenin linnoitus




Trondheim nyt

Nyt Trondheimin valloitus on helppoa - hyökätä voi maitse, meritse ja ilmateitse ja pääsee vaivatta perille. Trondheim on täynnä katsottavaa ja tutustuttavaa, erinomaisia ravintoloita, mukavia ihmisiä ja mitä vain. Goottilainen Nidarosin tuomiokirkko on valtava ja jokaiselta yksityiskohdaltaan upea.  Pienemmistä kohteista voi mainita vaikkapa Camera obscuran, eli yksinkertaisimman kameran mitä on - mutta niin isona, että sen sisälle mahtuu muutama ihminen!

Trondheimin tv-linkkitornissa (Tyholt-tårnet) on ylhäällä pyörivä ravintola, aika paljon kuin Näsineula Tampereella. Kaupunki on kooltaan noin 190 000 asukasta eli senkin puoleen se on vähän kuin Tampere. Tampereella tosin on jonkin verran vähemmän vuoristoa, merta ja linnoituksia, mutta toisaalta siellä on mustaa makkaraa, mitä ei Trondheimista saa.  Tamperetta ei oltu vielä edes perustettu, kun Trondheimiin 1718 hyökättiin eli sieltä ei ollut komppaniaa tunkemassa kylään.  Arvatkaapa muuten, mikä on Trondheimin ystävyyskaupunki Suomessa? Aivan, Tampere.

Nidaelvan syleilyssä oleva kaupunki on osittain jopa joen päällä ja siltoja pitkin voi koukkailla puolelta toiselle. Etenkin "toispuol" jokea on pieniä, värikkäitä taloja, pieniä mutkikkaita katuja ja jyrkkää nousua vuoristoon. Sen verran jyrkkiä katuja siellä on, että on jopa polkupyörille eräänlainen liukuporrashissi (Trampe), jolla nousua helpotetaan. Siksi ei varmaankaan ihmetytä, että kaupungista ovat kotoisin muun muassa hiihtäjä Marit Bjørgen ja Johannes Klæbo. Norjassa tulee jokaiselle kova kunto väkisinkin...

Ja kuin muistona jostain entisestä, yks kaks kävellessä saattaa kuulla kukon kiekuvan - ja tosiaan: eräällä pihalla oli kukkoja, kanoja ja muita kotieläimiä ja kahvila. Koronan takia paikka vain oli suljettuna.


Yhdessä kuvassa monta kohdetta: Kristianstenin linnoitus, Camera Obscura, Merimuseo ja Nidarosin kirkko






Kristianstenin linnoitus








Linnoituksessa oli sopivasti korkeutta. Jostain syystä kaikkien muiden mielestä tila oli aivan liian matala...

Linnakkeella toimii myös kahvila



Gammel Bro eli vanha silta oli remontissa

Thomas Angell oli erittäin menestyvä liikemies, joka mm. rakennutti valtavan, upean vanhusten talon keskustaan ja testamenttasi varallisuutensa hyväntekeväisyyteen säätiön kautta. Säätiö toimii yhä mainitussa vanhusten talossa!. 

Nidarosin katedraali - se valmistui lopulta vuonna 2001...



Urut



Toiset urut


Katedraalin sisällä on mm. kappeli, joka on jo itsessään hieno pieni kirkko

Nidarosin katedraalin sisällä on useita kuoria, kuin kivistä pitsiä!


Piispan pihaa... varsinainen piispanlinna on tuhoutunut ja tilalla on museorakennus

Pikkupiru katselee... ja on tuo patsaskin vähän pirullisen näköinen!

Palaneesta piispan linnasta jäänyt ikkuna



Pienestä kappelista se lähti
Lopulta siitä tuli valtava ja uskomattoman upea!

Uusia patsaita tehdään ihmisten silmien edessä - tällaisia patsaita ei nykyaikana moni enää osaa tehdä!

Moderni piikikäs patsas, ja yhtä pikkuruista piikkiä patsas...


Vastaantuleva liikenne ei ole toivottavaa...

Play with big heavy balls...




Ihan keskustassa oleva Vår Frue kirke on 1100-luvulta. Katedraaliin verrattuna se tuntuu hyvin pieneltä ("tavallisen kirkon kokoinen"), mutta paikalliset kehuvat sitä kodikkaaksi. Nidarosin kirkkoa oli alettu rakentaa jo sata vuotta aiemmin, mutta se kesti, kuten täällä kerrotaan...


Trondheimin tori on nykyisellään kauppakeskus Trondheimin torin laidalla. Lokkeja riittää!



Hiljaiset sivukadut...




Kaikki osasivat tervehtiä korona huomioiden - Trondheimin iloisin tyyppi? 

- Sil, you ale in the Wong House! 
- Oh, sorry, we'll go out immediately!

Tyholt-tårnet on tv-lähetystorni, jonka huipulla on pyörivä ravintola - kuin Näsineula Tampereella!

Ihana päiväkoti!


Linnoitussaari Munkholmen


Uutta Trondheimissa: Nämä valtavat sähkö-diesel-superbussit tuntuivat paljon fiksummilta kuin raitovaunut - tehokkaita ja joustavia, reittejäkin voi muutella aina tarvittaessa ja väistellä esteitä. Keskustassa sähköllä, pidemmälle biodieselillä. Yllättävän notkeita taittumaan mutkista.


Merimuseo on esimerkki, miten paljon voi pieneenkin museoon saada kaikenlaista

Camera obscura

Tältä näyttää kameran sisällä! Oikeasti oli aika pimeää, nämä kuvat on otettu pitkillä valotusajoilla!

Met a big, strong cock in Trondheim... and a soft pussy!

Keskustan kolmas kirkko, 1800-luvulta oleva Ilien kirke on sekin komea

Prätkäparkkeja on useita keskustassa





Omaa aikaa Trondheimissa

Oli aika korjata esi-isiltä kesken jäänyt Trondheimin valloitus, ja moottoripyörillä takakautta se onnistuikin paljon helpommin. Ei tullut tykistökeskitystä vastaan. Saattoi se johtua siitäkin, ettei koronakesänä 2020 odotettu kenenkään tulevan, eikä siellä muita kuin norjalaisia näkynytkään (paitsi yksi Suomesta muuttanut ja norjalaistunut nainen). 

Pysäköintipaikka prätkille muutamaksi päiväksi oli suurempi vastus, etenkin kun saimme totaalisen vääriä neuvoja ensin. Mutta lopulta selvisi, että kaupungissa on ihan moottoripyörille varattuja pysäköintipaikkoja eli jos sen olisi tiennyt, homma olisi ollut vielä helpompi. Siinä vaiheessa pysäköinti oli jo järjestynyt tavalla, josta ei julkisesti kirjoiteta!  Vähän sokkeloiset liikennejärjestelytkin olivat oma juttunsa. Hra Oma Ajalle vaikeinta olivat jyrkät kadut, joiden nouseminen oli ihan äärirajoilla hyvin hitaallakin vauhdilla. 

Mutta nähtävää ja koettavaa riitti paljon enemmän kuin osasi odottaa - ehkä eniten yllättivät käsittämättömän upea Nidarosin katedraali ja kiekuvat kukot kaupungilla. Mekkokelejäkin riitti, luvatut jatkuvat kaatosateet olivat vain pieniä kuuroja silloin tällöin.

Norjalaiset eivät kavahtaneet edes Hra Oma Aikaa, vaikka tämän esi-isä olikin vain reilut 300 vuotta aiemmin ollut "Norjan tunturiretkellä" hyökkäämässä. Ehkä siksi, että Hra Oma Aika ei ole taistelukuntoinen (paitsi omasta mielestään) missään aselajissa!  Vesipyssyäkään ei tarvittu taisteluissa! 

Useampi päivä Trondheimissa meni kuin siivillä, sääkin oli odotettua parempi. Vasta kun piti lähteä eteenpäin, saatiinkin rokata niin kaatosateessa prätkillä ja kuin sisätiloissa, kuulla upeita kertomuksia eikä ymmärtää niistä sanaakaan ja miettiä sveitsiläisen Ferrari Testarossan omistajan sielunelämää - mutta siitä kaikesta seuraavassa osassa! 

. . . . 


Hmmmm... pitäisikö... No Range Rover on kyllä hieno, mutta ehkei se useimmille riitä syyksi!

Hra Oma Aika ei pysynyt perässä ylämäissä



Ihana kahvila!

 
Herkuttelua joka päivä!
(ja joskus lasi olutta tai viiniä...)


Meri houkuttaa aina...vaikka tuulee!


Älypuhelin ja tietokone ovat paras keksintö yhteyden pitämiseen muualla oleviin...

Näkymät olivat hyvät!



(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


10 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu ja upeita kuvia!

    VastaaPoista
  2. Hyvää uutta vuotta! Hieno aloitus tälle vuodelle!

    VastaaPoista
  3. On todellakin maisemat kohdillaan!

    VastaaPoista
  4. Upea Norja, ihana Viivi!

    T: Tarakkaharakka

    VastaaPoista
  5. viimmeenen kuvan teksti on oikias näkymät oli hyvät ellei täydelliset
    tierät kyllä mitä tark....

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa tarinaa ja kuvia vuoden aluksi!
    Norja näyttää hienolta kuvissa!

    VastaaPoista
  7. Tuollainen näky parvekkeella voisi aiheuttaa äkillistä julkisuutta.

    VastaaPoista
  8. Aivan mahtava tämä Norjan matkablogi. Onneksi on vielä puolet jäljellä.
    Ihan uskomattomat maisemat Norjassa ja upea historia / kulttuuri.
    "Uskomattoman upea" tosiaan sopii uusiin ja vanhoihin rakennuksiin, sekä sopii myös farkkuViiviin.
    Ei ihme että kuvaaja välillä jättäytyi muutaman askeleen jälkeen, toisinaan maisemia kelpaa katsella takaviistosta.

    "Lopulta siitä tuli valtava", pätee varmaan kaikkiin niihin tykkeihin mihin Viivi vain koskeekin.

    VastaaPoista
  9. Kiitos hienosta tarinasta ja historian tiedoista. Tervon Lohimaassa oli ainakin muutama vuosi sitten myös camera oscura, jos satutte sielläpäin ajelemaan. https://www.youtube.com/watch?v=c2-qP32C4l0

    VastaaPoista
  10. Jos valloittaa Trondheimin ilmateitse, niin talvella on helppo tarkastaa, onko helvetti jäässä. Reitti lentokentältä kaupunkiin kun kulkee siitä vieritse. Itse kävin pari kertaa työmatkalla sulan maan aikaan, niin silloin ei ollut.

    VastaaPoista