lauantai 3. huhtikuuta 2021

Kuukausi Norjassa, epilogi: Rillumarei ja kumit loppu



Rovaniemi ja rillumarei

Kun semmoinen vähän isompi, useamman tuhatta vuotta kestänyt talvi pohjoisessa aikoinaan loppui, mitä tekivät ihmiset? Menivät tietenkin Rovaniemelle Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohtaan harrastamaan vähän rillumareitä. Sen todistavat löydetyt muinaisjäänteet ja leiripaikat 8000 vuoden takaa. Mikäs oli ollessa, kun vallitsi lämmin mesoliittinen aikakausi. Siihen aikaan tulevan Suomen alueella puhuttiin niin monia kieliä ja asuttiin niin harvassa, että mikä jää ainoaksi toimivaksi kommunikoinniksi, jonka kaikki ymmärtävät? Hra Oma Ajan teorian mukaan rillumarei. Tiedemaailma ei ilmeisesti ole täysin hänen teoriaansa vielä hyväksynyt, esimerkiksi Arktikumissa hänen teoriansa sai vastaanotoksi lähinnä lonksahtaneita leukoja.

Lisätodisteena Hra Oma Ajan teorian mukaan on, että koska nämä rilluttelijat asustivat nimenomaan Ounasvaaralla, niin se on kansanperinteenä siirtynyt sukupolvelta toiselle tuhansien vuosien ajan ja sen takia Ounasvaaralla rillutellaan yhä. Sodan jälkeen koetettiin esittää, että rillumarei tarkoittaa tietynlaista viihdemusiikkia, mutta  johtava taidemusiikkiteoreetikko Esa Pakarinen paljasti taidelauluteoksessa "Rovaniemen markkinoilla" ikiaikaisen rillumarein tarkoittavan varsin hilpeää elämää - ja niinhän rock'n'rollillakin tarkoitettiin rapakon takana Amerikan suuren ihmemaan hämyisissä paikoissa aikoinaan vähän muutakin kuin musiikkia. "Ounasvaaralla voi lasketella ja harrastaa muuta liikuntaa keskellä kaupunkia ja edistää hyvinvointia". Muu liikunta ja hyvinvointi tarkoittanee rillumareitä. Tai sitten ei. Ounasvaaran huippu on kuitenkin Juhannuskallio, ja juhannuksenahan tehdään paljon juhannusrillumareijuttuja.

1500-luvulla kivikauden ounasvaaralaisten runsaiden jälkeläisten ja huomattavan muuttovoiton ansiosta Rovaniemellä asui jo 200 ihmistä, jotka oli näppärästi pakkoliitetty Kemin seurakuntaan eli matka sunnuntaikirkkoon kesti vain vajaan viikon hyvällä kelillä. Ei ehkä ihme, että paikalliset seidat olivat suosittuja vielä satoja vuosia. Jo sadassa vuodessa rovaniemeläisetkin alkoivat kuitenkin jo tuumata, että on vähän pitkä kirkkomatka, ja rakensivat oman kirkon. 

1800-luvulla väkeä olikin jo kymmenkertainen määrä eli yli 2000. Koska ilmasto oli vuosituhansien varrella kylmennyt niin, että talvea oli yhdeksän kuukautta ja kesää odotettiin kolme kuukautta, niin ainoa selitys on rillumarei-tunnelma. 

Kirkkoherra Fellman, joka julkaisi ensimmäisenä saamenkielistä kirjallisuutta, kuvaili 1800-luvulla tätä urbaanisti sykkivää metropolia näin: "Silmäiltäessä etäältä luonnollisten kanavien halkomien vihreiden niittyjen yli somia taloja, näyttävät ne pieneltä kaupungilta tai kauppalalta. Sitä kutsutaankin Pihkaporin kaupungiksi. En tiedä onko nimi johtunut vanhoista ajoista asti vallinneesta varallisuudesta kylässä, missä on ollut 70 jousta, vai siitä, että siellä talot olivat yhdessä kasassa, vai siitä, että siellä on pirkkalaisten ajoista saakka pidetty markkinoita, vai, mikä todennäköisintä, että siellä on pitkät ajat valmistettu hartsia ja pikeä."

Koska Rovaniemi oli muodostunut näin merkittäväksi citykapungiksi ja kaupalliseksi keskukseksi, sinne tehtiin 1800-luvulla peräti tie. Sitä pitkin kelpasi vähän kauempaakin jo tulla kaupoille Rovaniemelle. Kyllä kannatti tulla, koska ei siinä mennytkään sen jälkeen enää kuin muutamia kymmeniä vuosia, niin Rovaniemelle perustettiin 1860-luvulla ensimmäinen kauppa. Mahtoi siihen vuosikymmenten kuluessa olla muodostunut aika pitkä jono, vaikkei tiettävästi avajaispäivänä jaettukaan ilmaisia ämpäreitä. Sen jälkeen oltiinkin muutama vuosikymmentä myöhemmin valmiita Rovaniemen markkinoihin. 

Kun Rovaniemelle perustettiin ensimmäinen kansakoulu, huomattiin, että sinne oli tulossa enemmän lapsia kuin kouluun mahtui. Nyt jo tiedättekin syyn suureen lapsimäärään - rillumarei. 

Toisen maailmanlaajuisen kamppailutapahtuman aikaan 1940-luvulla Rovaniemi houkutteli osallistujia Saksasta. Saksalaisten mielestä rakennuskanta oli hyvin puutteellista ja he rakensivat 1941-44 malliksi huomattavan määrän uusia rakennuksia ja Rovaniemestä tuli enemmän kaupunkimainen. Missä saksalaiset hyvin viihtyivät? No Ounasvaaralla tietenkin. Tekivät sinne laskettelurinteen ja rillumarei jatkui. Väkiluku nousi kovasti. Ilmeisesti kunnan kaavoitusviraston kanssa tuli riitaa rakennuslupa-asioissa, koska vuonna 1944 saksalaiset päättivät poistua ja polttivat kaikki ilman kunnallista rakennusvalvontaa tehdyt rakennuksensa ja vahingossa lipsahti siinä sivussa tuleen 90 prosenttia kaupungin muistakin rakennuksista - ja Lapin rakennuksista ylipäätään. Tehtävässä auttoi näissä läksijäisjuhlissa ilmeisesti vahingossa asemalla räjähtänyt 400 tonnin ammuslastissa ollut juna. Rovaniemen tunnetuin silta ei ehkä esitäkään jätkänkynttilää vaan palavia tulitikkuja. Enää ei kuulemma kuitenkaan kerätä saksalaisilta tulitikkuja pois heidän saapuessaan Rovaniemelle. 

Kun asukkaat palasivat Rovaniemelle, ensin rakennettiin posti (jotta sinne voi jättää kaikki rakennuslupa-anomukset) ja sitten tietenkin kunnantalo, jotta voitiin kaavoitus- ja rakennusasiat saada asianmukaiseen byrokratiaan. Kirkko valmistui 1950. Alvar Aalto suunnitteli uuden asemakaavan poronsarveksi ja yhä tänä päivänä japanilaiset uskovat, että poronsarvista on apua rillumareissä. Jälleenrakennuksesta vastasi KYMRO eli Kulkulaitosten ja Yleisten Töiden Ministeriön Rakennusasiain Osasto. Sitten 50-luvulla tehtiin puolen tusinaa vesivoimalaitosta ja mahdollisimman paljon maatiloja. Pitkäjänteisen politiikan seurauksena 60-luvulla olikin tavoitteena vähentää mahdollisimman paljon maatiloja. 

Maatiloilta kaupunkiin siirtyneet puuhasivat sitten muita juttuja, ja niinpä Rovaniemellä on nykyään paljon nähtävää ja koettavaa rillumarein lisäksi. Kaupungin väkiluku onkin kasvanut koko ajan ja kasvaa yhä - syyn te jo tiedättekin. Rillumarei. 

Aiemmin Rovaniemeä on esitelty esimerkiksi tässä jutussa - Arktikum jne. sekä tässä jutussa.


Viimeisiä hetkiä Norjassa...

Suomessa ollaan


Reissun kylmin päivä...  vain muutama aste lämpöä


Zippi ja suhaus - sitä emme ole koskaan ohittaneet pysähtymättä!


Rovaniemellä olikin sitten lämmintä!


Oikean polun löytäminen Ounasvaaran Juhannuskalliolle vaati hieman miettimistä


Nyt lähestytään jo huippua

Juhannuskallio Ounasvaaralla on upea paikka, joskin muutaman puun saisi kaataa näkymien takia ja ehkä vähän selkeämpi polkukin olisi kiva

Näköalatornista Ounasvaaralla näkee koko Rovaniemen


Näkötornin juuressa on jänniä kiviasetelmia

Erinomainen paikka lounaalle joen rannalla!




Rovaniuemellä näkee yleensä muutakin taivaallista kuin kirkon ja linnut. Hornetit asustavat sielläkin.

Aivan erityisen hyvää artesaanijäätelöä tarjolla - kannattaa todellakin maistaa!

Kaide on vähän korkea pienelle ihmiselle, mutta ihana silta silti!




Epilogi kuukaudelle Norjassa

Aika tarkkaan 10 000 kilometriä eli 10 miljoonaa ilometriä, upeita paikkoja, ihania ihmisiä, eikä koronakaan iskenyt. 

Mutta sitten oli mentävä "väärään suuntaan". Pilvinen sää Vesisaaressa kuvasi hyvin sitä tunnelmaa, kun oli viimeinen aamu Norjassa, paluu kotiin alkamassa ja ihana loma tältä erää loppumassa. Kestäväkö kuluneet renkaat Rovaniemelle saakka? Molemmissa pyörissä takarenkaat vaihtokunnossa ja pahimpana Hra Oma Ajan eturengas jo keskeltä täysin sileä. Rajan ylitys Suomeen, Inari, Ivalo,... jokainen metri lähemmäs uusia renkaita. Lämpötila tippui koko ajan ja oli lopulta enää pari astetta plussan puolella - ei tullut hiki. 

Matkalla eräälle  kanssamotoristille sattui pieni lipsahdus, mutta pyörä saatiin pystyyn eikä vaurioina ollut kuin muutama naarmu ja ehkä pieni kolaus sielulle. Saariselän jälkeen lämpötila alkoi vähitellen nousta. Pakollinen pysähdys matkalla Zippi ja Suhaus- lettukahvilassa ja sen jälkeen sääkin alkoi kirkastua! Pääsimme Rovaniemelle! 

Rovaniemellä hyvin lämpimässä säässä tapasimme motoristiystäviämme muutaman päivän ajan ja nautimme Ounasvaaran luonnosta ja maisemista kauniissa aurinkoisessa säässä. 

Hra Oma Ajan renkaat saapuivat Rovaniemelle ja paluu etelään saattoi alkaa. 

Upea reissu takana!  Kun halu oli ajaa Norjaa etelästä pohjoiseen, piti koronan takia ensin ajaa käsivarren kautta Etelä-Norjaan ja kääntyä siellä ympäri, että voi ajaa pohjoiseen. Siinä missä Pohjois-Norja oli jo ennestään monen reissun verran tuttu, etelä oli uutta. Kuten Suomessakin, aina löytää uutta tutuistakin paikoista. Rakkaus Norjaan vain syventyi, sinne on päästävä taas uudelleen ja uudelleen . 

Pyörät, Dolly eli CB 500 -02 ja Wolfgang eli K75 -86, toimivat hyvin koko reissun ajan. Pienellä ja vanhalla pyörällä voi hyvin reissata. Ongelmia tuli lopulta vain renkaiden kanssa, Norjan karkeat pikkutiet söivät ne yllättävän nopeasti, kuten jokaisella aikaisemmallakin reissulla.. .  

Hra Oma Aika salasi (huonosti) alkumatkan jaksamisongelmaansa, mutta vähitellen Norja ja riittävä ajaminen saivat hänetkin jaksamaan paremmin. Rillumareit eivät tosin hänen jukeboksissaan soi vaan elämä on rennon rauhallista . 

Jännittävintä oli ajaa ensimmäistä kertaa Trollstigeniä, vaikuttavin oli ehkä Galdhøpiggen, mutta kun jokainen metri on nautintoa, jopa hetket kaatosateessa, niin vaikea enää poimia yksittäisiä asioita. Jotenkin se sisäinen onni ja rauha kuitenkin tulevat pohjoisessa, "henkisessä kodissa" Vesisaaressa. Karvas pettymys tuli, kun Hamningbergiin ei päässyt kelin takia. Sitä suurempi ilo oli sitten seuraavana päivänä sittenkin yrittää uudelleen ja päästä sinne ja vieläpä auringon paisteessa . 


Tämän kertaisen reissun reitti näkyy jutun alussa olevasta kartasta, mutta tässä on Norjan reissuilla aiemminkin kuljetut reitit - niistä kaikista löytyy juttuja blogista. 

Klikkaamalla tätä karttaa siitä tulee tosi iso...

Rovaniemelllä oli muutaman päivän ajan aikaa tavata ystäviä ja kiivetä muun muassa Ounasvaaralle. Hra Oma Ajan jaksaminen tosin rajoittaa hänen kulkemisiaan. 


Ystävien tapaamista Rovaniemellä


Rovaniemellä oli myös VVM:n edustaja. Jälleennäkeminen oli iloisempi kuin ilmeestä luulisi... 


Juhannussimaa Juhannuskalliolla? Aurinkoa ja rauhaa ainakin oli tarjolla.

Näkötornissa


Valdemarista tosi hyvä lounas!


Kemijoki on vielä uimatta, mutta kosketus veteen sentään on tehty



(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



8 kommenttia:

  1. Taas upeita kuvia ja hauskaa historiaa! Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kiitos, että saimme nauttia tästä reissusta Teidän kanssanne näin näytön välityksellä. Viivistä välittyy tunne, että taitaa olla henkisesti " Pohjosen tyttö " eikä niinkään pääkaupunkiseutulainen.

    VastaaPoista
  3. Hieno kirjoitus, Respect! Tuosta saa paljon ideoita omiin reissuihin. Ja kyllähän nuo Viivin kuvat on.. tunnelmaa nostavia ��

    VastaaPoista
  4. Hieno juttusarja taas kerran ja kuvat (etenkin Viivin)aivan upeita ja kuumottavia

    VastaaPoista
  5. Rovaniemellä on tullut pari kertaa käytyä. Hieno paikka.

    VastaaPoista
  6. Kerrankin tuossa näkötornissa on hyvät maisemat 😀

    VastaaPoista
  7. Joko ensikesän suunnitelmat kasassa? Toivottavasti Ben jaksaa jaksaa lähteä taas Norjaan jos sinne pääsee kesällä. Hienoa lukea noita tarinoita ja katsella hienoja kuvia.

    VastaaPoista
  8. Mahtavaa matkatarinaa, historiaa ja kuvia! Hienoja kuvia erityisesti Viivistä!
    Mukavia ja turvallisia ilometrejä kauteen 2021!

    VastaaPoista