Päiväpikaiset: Viherin silta ja Taipaleen Kanavamuseo, sekä rentoa menoa Varkaudessa

Tällä kertaa kaksi päiväretkikohdetta samassa jutussa: Viherin silta ja Taipaleen kanavamuseon kahvila, ja museo myös... Toisaalta on nautiskelua Varkaudessa. Aloitetaan kiireisiä lukijoita varten päiväpikaisista!

Viherin silta

Ajamiseen kelpaa yleensä vähäinenkin syy. Viherin 30-metrisellä sillalla ei voi tehdä mitään kovin ihmeellisiä asioita, mutta se on vanha museosilta ja sellaisenaan mielenkiintoinen paikka miettiä, millaisia päätiet joskus olivat. Sitä paitsi sinne voi ajella mutkateitä, vaikkapa samalla kun on käynyt ajamassa Asikkala - Korpilahti -välin.

Venäjän läntisimmän alueen eli Suomen suuriruhtinaskunnan maantieverkkoa laajennettiin 1800-luvulla. Jos muistatte esimerkiksi tästä Rovaniemen Rillumareistä kertovasta jutusta, että vilkkaaseen kaupunkiin tehtiin 1800-luvulla peräti tie, ja ensimmäinen kauppakin perustettiin vain muutamia kymmeniä vuosia myöhemmin. Samoihin aikoihin merkittäväksi puunjalostusmaaksi kohoamassa ollut Suuriruhtinaskunta tarvitsi sisämaakaupan ja puunjalostusteollisuuden tarpeisiin maantien, jota pitkin Joutsasta saataisiin maatalous- ja käsityötuotteet maailmalle. Niinpä jo alle sata vuotta myöhemmin vuonna 1887 alettiin rakentaa tietä kohti Mäntyharju Cityn rautatieasemaa. Eikä tehty ihan mitä tahansa tietä, vaan tie, jota pitkin voi ajaa jopa kärryillä! Samalla päätettiin rakentaa silta perinteiselle kahluupaikalle Viherkosken ja uittoväylän yli.

Iiral Hellgren rakensi sillan ja se valmistui 1888. Heti vuonna 1922 siitä tehtiin jo rakennuspiirustukset. Jossain määrin erilainen oli rakennusprosessi siis siihen aikaan - piirustukset tehtiin vuosikymmeniä jälkikäteen sen mukaan, että miten tuli hommat tehtyä. Koska piirustuksia ei rakennusvaiheessa ollut, niin silta tuli tehtyä vahvaksi ja on kestänyt tähän päivään asti. No, on sitä sentään välissä korjattukin, kun sillalla kulkevat kärryt muuttuivat vähitellen autoiksi ja tukkirekoiksi. 

Taipaleen kanavamuseo kahviloineen

Kun toinen päiväpikainen kohde oli tällä kertaa silta, ollaan Varkaudessa vähän samassa teemassa, nimittäin kanavassa. Tai emme oikeastaan suosittele menemään kanavaan ainakaan prätkällä, mutta prätkällä voi mennä Varkauden läpi menevästä Taipaleen kanavasta kertovaan museoon, jonka nimi on raflaavasti Taipaleen kanavamuseo. 

Miksi motoristin pitää mennä sinne? Koska Taipaleen kanavamuseo on oikein kivassa paikassa - arvatkaa missä? Juu, oikein, Taipaleen kanavan vieressä. Rakennuksessa on kesäisin päivittäin  avoinna uudistunut kiva kahvila nimeltään Musiikkikahvila Kukkakeidas, jonne voi sopia vaikka treffit. Samalla voi esittää sivistynyttä katsomalla museon, joka kaiken lisäksi on  ilmainen. Museo on mielenkiintoinen ja siellä voi jopa vähän sivistyä, vaikkei ennakkoon olisikaan niin sivistynyt... Kolmen nuoren naisen kahvilaan puolestaan voi mennä paitsi juttelemaan kavereiden kanssa ja nauttimaan kahvia ja vaikka leivoksia, myös ostamaan kesäkukkia, hoitamaan eläimiä, ihastelemaan taidetta ja kuuntelemaan livemusiikkia!

Viihdyn paremmin korkkareissa... :D 

Uusi kanavanohjaaja

Omaa aikaa Varkaudessa

Varkaus on aina ollut yksi suosikkipaikkojamme ja monia paikkoja ja vinkkejä sieltä kerrottu usein, ja paljon vinkkejä löytää valitsemalla sivun vasemmasta reunasta hakusanan Varkaus.  Monista vierailuista huolimatta treffit viime elokuussa erään VVM:n jäsenen kanssa museon kahvilassa olivat ensi tutustuminen siihen paikkaan. Kahvilan terassilla oli mukava istuskella ja museo oli oikeasti mielenkiintoinen. Täksi kesäksi kahvilassa on uudet pitäjät ja sen pitäisi olla entistäkin parempi! 

Kanavaa reunustaa mukava puistoalue. Kanavan kivireunuksissa puolestaan vipelsi ja ilmeisesti asusti kärppä, tai ainakin pikaisten vilahdusten perusteella se varmaan oli kärppä. 

Kanava on aktiivisessa käytössä, rentouttavaa katseltavaa!

Etenkin kesällä aika yllättävä!

Vähän erilainen kuin Dolly...

__________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )

Davás Bonus: Nautiskelua Varkaudessa ja yhteenvetoa: miten reissu sujui, miten uusi vanha pyörä selvisi, toimiko RVS-käsittely?

Liki kuukausi pohjoisessa, lähinnä Norjassa. Mitä jäi mieleen, miten kesti "uusi", useita vuosia kylmässä varastossa käyttämättömänä seissyt BMW K75, oliko RVS-käsittelyllä vaikutusta? Rentouttavaa ajanviettoa Varkaudessa, mutta kuinka sujuu sihteerikkönä olo?

Tämä juttu on jaettu osiin
- Reitti (koko reissu)
- Wolfgang, RVS ja muu tekniikka reissussa
- Kajaanista Varkauteen reitti
- Omaa Aikaa eli omaa fiilistelyä ja nautiskelua reissun päälle Varkaudessa








Reitti

Reitti keksittiin matkan edetessä. Ainoa etukäteen päätetty asia oli nähdä Pessimismimusikaali Puolangalla , mennä halki Lapin ja aloittaa Norjan puolella Grense Jakobselvistä. Siitä eteenpäin päivä kerrallaan fiiliksen ja sääennusteiden mukaan. Lopputuloksena ei ollut päivää eikä paikkaa, joka olisi kaduttanut. Reilut 10 miljoonaa ilometriä - jopa Hamninbergin +7, kaatosade ja Jäämeren tuuli oli yhtä nautintoa - niin uskomattoman hieno paikka se oli. Antoisaa oli tavata monia mukavia ihmisiä, vanhoja tai uusia tuttuja, käydä tutuissa ja etenkin uusissa paikoissa. Joissain kaupungeissa vietettiin vuorokausi tai pari, joissakin vain ilta ja yö. Toisinaan saa kuulla tai lukea, ettei pienistä tai vanhoista pyöristä ole matkapyöriksi. Vuodesta toiseen se kyllä hyvin silti onnistuu!

Neljä viikkoa pohjoisessa 2019 Davás 1: Pessimismi Kainuussa saa iloiseksi!  Davás 2: Sisään vain eli nautintoja Lapissa! Davás 3: Varangin vuonon eteläpuolella Davás 4: Hamningberg - koska se on olemassa Davás 5: Ilmastonmuutos Berlevågista Kaarasjoelle Davás 6: Hammerfest ja Gildetun - ylhäältä näkee enemmän Davás 7: Kuumana kylmässä ja muita iloja Tromssassa Davás 8: Senja sen kauneus, Narvik ja paljon muuta Davás 9: Paluu Lofooteille - aurinkoa, pilveä ja pilvessä Davás 10: Näissä et ehkä ole Norjassa pysähtynyt, mutta kannattaa! Davás 11: Höga kusten ja Ruotsin suurin automuseo Davás 12: Viimeinen kiepaus eli Ruotsista Rovaniemelle ja Kainuuseen Davás Bonus: Nautiskelua Varkaudessa ja yhteenvetoa: miten reissu sujui, miten uusi vanha pyörä selvisi, toimiko RVS-käsittely?

Wolfgang, RVS-käsittely ja muu tekniikka

Pientä etukäteisjännitystä toi Hra Oma Ajan alla ollut "uusi" vanha pyörä (vm. 1986), jonka hän osti kesällä varmuuden vuoksi, jos vaikka Wagner joskus hajoaa - ja niinhän siitä katkesi 315 000 kilometrin kohdalla kardaani vähän ennen reissua. Kardaania ja sen vaihtoa odotellessa olikin aika ottaa varapyörä käyttöön. Onneksi sellainen oli, muutoin olisi Hra Oma Ajan sydämen kanssa saattanut stressin takia olla murheita.

Wolfgang on ihan samanlainen BMW K75 kuin Wagnerkin, mutta siinä on ruma 80-luvun tarvikekate. Pyörä oli vähän (90 000) ajettu, mutta se oli seissyt kylmässä varastossa käyttämättömänä useita vuosia. Kun siihen laitettiin uutta bensaa ja uusi akku kiinni, se kuitenkin käynnistyi välittömästi.

Pyörän edellinen omistaja huolsi pyörän käyntikuntoon eli tulpat, öljyt ja kaikki muutkin nesteet vaihdettiin. Ruiskutusjärjestelmän kumit olivat kovettuneet ja vuosivat eli nekin uusittiin. Vanhat renkaat oli myös uusittava heti, ne olivat todella liukkaat ja kovat. Öljyt vaihdettiin pian uudelleen, jotta kone puhdistuisi mahdollisesta seisonnasta johtuneesta kuonasta.

Sen jälkeen Hra Oma Aika ei ehtinyt ajaa kuin kolmisen tuhatta ennen kuin reissu alkoi. 

Vanha takaiskari alkoi vuotaa heti reissun alussa. Norjaan saavuttaessa se olikin jo ihan tyhjä ja Hra Oma Ajan ajo muistutti enemmänkin jotain vanhaa amerikanrautaa - sellaista vellovan pehmeää. Vauhdit kohtuullisina pitäen reissu kuitenkin sujui, yli 10 000 kilometriä eli yli 10 miljoonaa ilometriä.

Ennen Ivaloa piti kuitenkin pysähtyä tien sivuun vilkkuvan ajovalon takia ja silloin käytiin Davás 2 -osassa kerrottu keskustelu. Joku valojen johto oli hapettunut, mutta onneksi se saatiin kuntoon Ivalossa Portti Motorsin ansiosta! Muuten vanha pyörä oli oikein toimintavarma.

Muilta osin merkittävin havainto reissussa olikin sitten RVS-käsittelyn vaikutus. RVS-on metallin lisäaine, joka kiinnittyy kuumuudessa ja vähentää kitkaa pinnoittamalla metallin hyvin liukkaaksi - aika moni kotimainen kilpakuski näyttää ihan MP20-messujenkin havaintojen perusteella sitä pyörässään käyttävän (esim. tehdaskuski Erno Kostamo Penz13 BMW R1000RR ja Juho Kallio MarkkaRacing BMW R1000RR).

Käsittely tehtiin Kajaanissa, jolloin kone sai samalla kolmannet öljynsä seisonnan jälkeen. Samanlainen käsittely moottoriin, vaihdelaatikkoon ja perään tuotti ihan samanlaisen lopputuloksen kuin Wagnerissa aiemmin. Bensiininkulutus tippui reissussa edeltäviin mittauksiin verrattuna noin 0,5 l/100 km, öljynkulutus tippui noin kolmanneksen. Vaihdelaatikosta tuli hyvin kevyttoiminen. Wagnerista saadun kokemuksen perusteella käsittelyn voi odottaa kestävän noin 70 000 kilometriä. Ainakin vanhoissa BMW:ssä RVS tuntuu toimivan hyvin.

Mielenkiintoista sekin, että yli 300 000 ajettu, kahdesti RVS-käsitelty Wagner kuluttaa öljyä saman verran kuin 100 000 ajettu Wolfgang. Kenties RVS-käsittelyt ovat auttaneet siinäkin. 

Dollyyn tuli reissun aikana 160 000 täyteen ja matka jatkui entiseen tapaan. Edellisvuonna siihen oli vaihdettu jakoketju kiristäjineen, muutoin siihen ei koskaan ole tehty normihuoltoja kummempaa. Wolfgang ylitti reissussa 100 000 rajapyykin. Varkaudessa Hra Oma Aika yritti saada jostain pyöriin uusia takarenkaita, kun sekä Dollyssa että Wolfgangissa oli keskiura jo kadonnut muistoihin. Kokoja ei ollut eli niillä oli lopulta palattava Helsinkiin ja pyörät huoltoon. Wolfgang sai samalla uudet jäykemmät jouset eteen ja taakse.

Wagner odottikin valmiina uuden kardaaninsa kanssa ja Hra Oma Aika vaikutti kovin iloiselta jälleennäkemisestä. Dolly ja Wolfgang menivät Prätkäpajaan määräaikaishuoltoon ja saamaan uudet takarenkaat.

Kajaanista Varkauteen

Kajaanista pääsee monia eri reittejä Varkauteen, jos haluaa välttää Viitostietä. Mutta nykyinen liikennepolitiikka on sitä, että uuden asvalttipinnan sijasta vanhojakin saatetaan repiä pois, mennään siis kehityksessä taaksepäin! Edeltävät sukupolvet päällystivät teitä, nykyiset palauttavat niitä hiekkateiksi. Onko maamme tosiaan köyhempi nyt?

(Kartalla näkyvä koukkaus Ylämyllylle on ihan oma juttunsa vähän myöhemmin)

 Kajaanista Varkauteen pikkuteitä pitkin - vuoron perään sateessa ja paisteessa.

 Kehitys menee taaksepäin - edeltävien sukupolvien asvaltoima tie 870 on eteläosaltaan muutettu takaisin hiekkatieksi!

Vehmersalmelta ei ole pitkä matka Varkauteen

Omaa aikaa: Reissufiilikset ja Varkauden viehätys

Harmillista, että kesä on lyhyt ja aikaa vain rajoitetusti. Voisi vain kierrellä ympäri pohjoista ja tutkia ja kuvata paikkoja. On hienoa miten ihmisiä kiinnostaa tulla juttelemaan ja antamaan vinkkejä. Norja on niin oma lukunsa, sinne vain haluaa...  Ne maisemat ja tunnelma ovat ❤!

Koko reissu oli niin nautintoja täynnä kaikin tavoin, että yksittäistä huippuhetkeä ei voi sanoa. Grense Jakobselv oli reissun ainoa etukäteen päätetty kohde, ja kannattihan se. Tunnelma Venäjän rajalla on monella tapaa erikoinen. Hamninberg ehdottomasti oli vaikuttava, ei haitannut ajaa kylmässä kaatosateessa sieltä pois. Vesisaari on ihan lempipaikkoja, ja Hra Oma Ajan saama apu sairaalassa oli mieltä lämmittävää. Berlevågin karu luonto säväytti, Hammerfest oli taas nautinnollinen, Tromssa, Senja, Narvikin vuori, Lofoottien ja Andøyan kauneus, Tjøttan suunta tiellä 17, Namsosin yllätys...

Tämä oli viides kerta Pohjois-Norjaan ja aina sinne tekee mieli uudestaan!

Seuraavan Norjan-matkan suunnitelu alkoi jo ennenkuin edes rajan yli poistui. Ei sieltä olisi halunnut lähteä ollenkaan pois. Höga kusten, Rovaniemi ja rock'n'roll Kajaanissa lievittivät hyvin paluun tuskaa.

Varkaus on tässä blogissa tuttu paikka - usein vierailtu paikka. Varkaudessa on ihania ihmisiä, aina ystävällisiä ja uteliaita, tulevat rohkeasti lähelle. Siksi sinne haluaa yhä uudelleen. "Tyhjän olon" välttämiseksi oli kohteena siis Varkaus, jossa oli muutama päivä aikaa nauttia elämästä. Herkuttelua Mortonilla ja muualla, rentoa elämää, ystävien tapaamista ja vähän sihteerikköhommia.... Päivisin kerkesi käymään vaikkapa Hanxilla hakemassa uudet nahkahousut ja vierailemaan Suomen suurimmassa(?) automuseossa Ylämyllyllä (siitä tulee erillinen juttu!).

Viimeinen pysähdys reissulla olikin sitten Heinolan Heilassa, jota voi kyllä suositella kaikille! Sieltä saa valtavasti esimerkiksi pientuotajien ruokaa tiskeiltä raakana ja valmisteina.

 Erilaisia herkkuja Varkaudessa

 

Erään ystävän prätkän tankki

 

Varkauden näkemys koiraladusta ja luontopolusta. No, oikeasti Varkaudessa on kivoja kävelypolkuja ja luonto lähellä

 Varkaus on vesi- ja rautateiden varrella

Kuuma keli oli!

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )