torstai 18. elokuuta 2022

Suuntana taivas ja helvetti?

Kolilla on tässä blogissa tavattu olla aina suunnilleen vappuna. Tänä vuonna oli sen verran kylmää ja metrin verran liikaa lunta maassa, että jäi ajelematta. Toisaalta nykyäänhän saa olla mitä vain, että ehkä elokuinen viikonloppu saa olla vappu. Onhan Kolille menevässä tiessäkin serpentiiniä eli selkeästi oli vappu.

Kolilla noustaan kohti taivasta - jollei nyt Norjaan verrattuna kovin korkealle, niin taivasta tulee kuitenkin esiin paljon. Koli on maailman vanhinta peruskalliota, suomalaisuuteen hyvin sopivaa kansallismaisemaa. Kolilla on käyty parikymmentä kertaa aiemminkin ja blogissakin se on ollut esillä usein, esimerkiksi tässätässä ja tässä.

Jos Kolille nouseminen tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta, niin se ei suinkaan johdu iästä ja huonosta kunnosta vaan siitä, että Koli nousee kohisten. Kohina tosin saattaa johtua myös tuulesta tai nousijan huonosta kunnosta, mutta nousee Koli silti - puoli senttiä vuodessa. Tosin muutama miljoona vuotta sitten se oli kilometriluokassa korkeudeltaan eli niihin lukemiin pitää odottaa vielä joitakin tuhansia vuosia - ja sekin vain teoriassa eli ei kannata pystyttää telttaa sinne ja jäädä odottelemaan. 

Ennen Koli tunnettiin nimellä Mustarinta - sama nimitys, jota käytettiin yhtenä karhun nimen synonyyminä. Koli alkoi tulla karttoihin vasta 1700-luvulla, eikä nimen taustasta ole oikein varmuutta. 

Koska alueella tiedettiin asuvan mahtavia henkiä ja haltioita, sinne ei asutustakaan tehty entisinä aikoina. Jos alueelle meni, oli parempi uhrata Uhrihalkeamaan, ellei peräti Pirunkirkon suulle. Kansanrunossakin metsämies pyytää, että Kolin korkeat isännät, Mustarinnan murhat miehet ottaisivat vastaan hänen uhriateriansa. Pirunkirkossa eivät voineet majailla kuin noidista mahtavimmat eli meidän kaikkien tutut Ukko Kinolainen, Vaara-Jaska Eronen ja Höljäkän-noita Eskelinen. Korkeintaan pirun epäileväiset epäuskoiset tuumaisivat, että sinne olisi menty polttamaan viinaa ja ryyppäämään, päälle hiukan sieniä ja jopa alkoivat näyt vilistä silmissä ja tapahtua ihmeitä. 

Mustarinta oli aikanaan pelottavin paikka, minne mennä. Silloin ei riitakumppanillekaan sanottu, että "Painu Helvettiin!" vaan huudettiin "Mäne Mustarintaseen!". Se oli kyllä jo todella pahasti sanottu, eikä kuka tahansa uskaltanut niin sanoa. Sieltä ei takaisin tultaisi! 

Koli oli myös tuomiopaikka - sinne mentiin tuomiolle. Ei siis ihme, että kun kuljetaan vähän toistakymmentä kilometriä hiekkatietä Kolin laelta, ollaan Pirunkirkolla. Se on selkeästi ydinsodan kestävä, ellei ihan ovelle osu - etenkin kun ovea ei ole. Ehkä sellaisen sodan jälkeen onkin tarve enää pirunkirkoille. Pirun kestävä siis. Erinomaisen ahdas se on eli ei ole mitoitettu kovin suurelle seurakunnalle. Lisäksi se on syrjässä eli piru haluaa vetäytyä kauas ihmisistä? Erittäin ymmärrettävä valinta, kun katselee ympärilleen... Selkeästi Piru teki saman havainnon kuin Juice upeassa laulussaan Matteus, Markus, Luukas ja mä:
Kautta maan, kautta Jordanin rannikon,
Kääntyi opetuslapsiksi joka ikinen,
Siinä se vika on, se on perkeleellinen moka
Meitä illalla kun valomerkittiin,
öihin samettisiin, öihin pehmeisiin
Meistä jokainen tykönään tunsi niin,
Ehkä eka en oo, mutta toka.

Pirunkirkossa ei kukaan luule olevansa eka eikä toka, eikä luule edes olevansa kovin ihmeellinen. Siinä pirullista Z:n muotoista luolaa kulkiessaan nimittäin saa yrittää hakata nyrkkiä tai päätä seinään, mutta ei saa ihmeitä aikaiseksi, vaikka yrittäisi pirusti. Ehkä on hyvä siteerata myös Suomen parasta, suosituinta, ainutlaatuisinta ja vaatimattominta moottoripyöräblogia Oma Aikaa (24.9.2021): 
"Siellä ovat tuon nimetyn isännän lisäksi asustelleet noidat. Kaikkihan muistamme tietenkin Ukko Kinolaisen, joka osasi herättää vainajat ja saada käärmeet hyökkäämään päälle, jos tarve niin vaati. Itse Paholaisenkin hän pisti kuriin tarvittaessa - suomalaisille kun ei v*ttuilla!
Vaan eivät paikat ennenkään töhertelijöiltä välttyneet - Pirun kirkonkin seinään on muuan taidetöhertelijä Eero Järnefelt vuonna 1893 mennyt kirjoittelemaan säkeitään allekirjoituksella "Eero ja Fanny", varmaan Fannya vietelläkseen. Onnistumisesta ei ole varmuutta. Fannysta kun ei ole historiankirjoihin juuri tietoja jäänyt - Järnefeltin vaimo oli Saimi, ei Fanny... No, tässä blogissa ei olla ahdasmielisiä!"

Pirunkirkossa ei edelleenkään kysytä siviilisäätyä seuralaisten suhteen eikä siellä tarvitse olla häveliäs, eli sinne vain vaikka treffeille! Jäävät varmasti pirun hyvin mieleen...

Pääministerin tulentekopaikka? Ajattelitko, että siellä kansalaiselle valtio tarjoaa jotakin? Ei toki. Tällä tulentekopaikalla ei ole puuhuoltoa, joten voit tuoda omat puut tai ostaa polttopuita.


Hissillä alkuun kohti Kolin huippua


Kolille pääsee tuttuun tapaan pääasiassa portaita (tai kiertämällä pidemmän lenkin)


Huipulla maisemat ovat kohdillaan!

Kohtuullisen hyvä hiekkatie vie Pirunkirkolle, matkaa vähän toistakymmentä kilometriä Kolin huipulta 


Eksyä ei voi

Kirkot ovat yleensä loivalla mäellä, jolle noustaan - Pirunkirkko on tietenkin päinvastoin eli mahdollisimman alhaalla jyrkänteen alla. Ylhäällä on kuitenkin taivaallisen upeat maisemat!


Kun on laskeuduttu tarpeeksi alas (Manalaan?), on Z-muotoisen luolan suuaukko portaiden alla. Sydänsairaalle portaat ovat erittäin pirulliset.

Luolan suuaukko on pirullisen ahdas, mutta sisällä korkeutta riittää, kuten kirkoissa tapaa olla


Portaat ovat paikoin korkeahkot, mutta sisällä kattokorkeutta riittää.
Pirulla on varmaan pirun pitkät jalat!




Tokihan kirkossa komea ikkuna pitää olla! Se tuo pirullisen tyylikkäästi valoa aistikkaan kiviseen sisustukseen

Pirunkirkon perällä eli alttarilla varmaan tapahtuu kaikki jännä...
...mutta huoleti voi kävellä eteenpäin...?🤔


Lautojen kohdalla kannattaa olla hieman tarkempi askelissaan - pudotusta on sen verran että voi sattua pirusti


Joensuu on väestöltään täynnä nuoria aikuisia, ainakin jos katukuvaa katsoo. Sen seurauksena se on hyvin eläväinen kaupunki: on vilkasta toria, ravintoloita kaupungilla ja laivoissa joen varressa eli seuraa löytyy varmasti, yksin ei tarvitse olla. 

Joensuussa esiintyi paikallinen orkesteri Ilosaaressa. Kyllä tuota paikallista bändiä kelpasi ulkopaikkakuntalaisenkin kuunnella, ja hyvin se kuuluikin kaikkialla kaupungissa. Paikallinen orkesteri sattuu nimittäin olemaan maankuulu - se tunnetaan nimellä Neljä ruusua, ja se vietti 40-vuotisjuhliaan. Kaikkialla kaupungissa olevilla oli ilo kuulla kaikki hitit. Konsertti oli kaikille ilmainen, paikalliset yritykset ja yhteisöt lahjoittivat konsertin eli konserttialueellekin liput jaettiin ilmaiseksi. 

Pohjoiskarjalaista itsetuntoa tai huumoria edustaa Joensuun mainos - "Poikkea polulta - Sisävesien jättilossilla Joensuuhun", "monipuoliselle elämysmatkalle Rääkkylän saaristoon". Tässä vaiheessa heräsi tietenkin mielenkiinto eli mistä kaukaa tämä jättilautta lähtisi ja mihin se Joensuussa tulisi?  Montako tuntia matka kestäisi? Jokin kesäajan mahtava turistireitti? Asiaa tarkemmin tutkittua selvisi, että kyseessä on ihan normi lossireitti Rääkkylän ja Liperin välillä. "Nestori kuljettaa lähes puolen kilometrin mittaisella Arvisalmen lossina tunnetulla reitillä". Mahtava alle viidensadan metrin elämysmatka siis tarjolla... No, kyllähän lossit ovat kiva piriste reiteillä, mutta onhan niitä muillakin reiteillä etelästä kohti Joensuuta - Hanhivirran lossi, Kietävälän lossi, Puutossalmen lossi,... . 


Vasemmalla Joensuun keskusta, keskellä laivaväylä kanavaan ja oikealla Ilosaari


Ravintoloita on maalla ja joella





Ilosaari




Tässä ei varmaankaan tapahdu sitä mitä näyttäisi tapahtuvan...



Reitti


Reilusti toista miljoonaa ilometriä tuli viikonloppuna ja ennen kaikkea paljon tunteja!


Video: Mikkelin suunnasta Savonlinnan ja Enonkosken kautta Joensuuhun


Video: Kolilta Pirunkirkon kautta Enoon, Tohmajärvelle ja Savonlinnaan


Video: Auto palaa Kehä III:n rampissa





¨











Omaa aikaa Joensuussa

Joensuussa oli nautinnollinen viikonloppu, säätkin suosivat ajamista täydellisesti. Joensuuhun ja sieltä pois oli kiva ajella pienempiä teitä ja nauttia kesästä.

Kolille nouseminen on Hra Oma Ajalle vähän haasteellista, mutta rauhallisesti se onnistui. Koli on parhaimmillaan tietenkin kauniilla säällä, mutta sama koskee Pirunkirkkoa. Sinne menee hiekkatie, mutta Hra Oma Aika vakuutti Viiville, että "se on tosi hyvässä kunnossa, maantiepyörille oikein hyvä"! Sinne sitten vain. No hän ei maininnut kuopista, nimismiehen kiharoista eikä kelirikosta mitään eikä siitä, että se on toisinpaikoin kuulalaakerisoraa ja toisin paikoin savea. Itse asiassa kävi ilmi, ettei hän ollut koskaan aiemmin edes ajanut koko tietä eikä hänellä ollut todellisuudessa aavistustakaan tien kunnosta! No, onneksi keli oli kuiva ja tie oli sillä kelillä ihan hyvin ajettava hiekkatie. Savisemmat kohdat ovat varmaan märällä kelillä niljakkaita. Nousu jyrkkiä portaita Pirunkirkolta takaisin on hyvää peppu- ja reisitreeniä, mutta Hra Oma Ajan kaltaisille tietenkin kova haaste, kun lähes kaikki fyysinen rasitus on kiellettyä, mutta onneksi tässä ei ole kuitenkaan muuta kiellettyä eli ei henkistä rasitusta, kiihtymystä eikä jännitystä - ympäristö on hyvin rahallinen, jylhän rauhoittava. 

Mekkokeleissä oli taas mukava nauttia elämästä Joensuussa - eläväinen kaupunki. Aamulla tosin oli pieni yllätys - kypärästä oli tippunut leukaosan saranan ruuvi ja kypärää ei meinannut saada kiinni ollenkaan. Kotona olikin sitten edessä uuden kypärän hankinta - se on nyt sitten valkoinen, kunnes se maalataan talvella vaaleanpunaiseksi ja paljon glitteriä pintaan, tietenkin... 


Löytyi hyvää seuraakin...


Keskustassa on useita keinuja torin laidalla, joissa voi keinua ja ilmavirta vilvoittaa sopivasti...


Ei se aina niin helppoa ole, jos on pieni... kaikki vehkeet tuntuvat isoilta, polkupyörätkin!  🤣


Kesäinen drinkki tuo kesäisen mielialan


Liukas keli - tosin jäätä ja lunta ei ollut 🤣



Pitäisi muistaa, että "reikämetallista" tehdyissä portaissa alapuolelta näkyy suoraan ylös, mitä hameiden ja mekkojen alla on tai ei ole...


Kolille saa nousta "Suomen serpentiiniä" pitkin - ja toisin kuin keväisin, nyt ei mutkissa ollut hiekkaa!



Kuuma tuli helteellä ohuessa kesämekossakin...

________________________

Juttukohteista on vähän pulaa - laita vinkkejä tulemaan,
jos tiedät, missä olisi hyvä vierailla ja mistä juttua tehdä 🙂
________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )