| Norjassa! Jos tie E12 (Blå vägen) oli Ruotsin puolella hieno, niin taas kerran maisemat ovat vielä hienompia heti kun saavutaan Norjan puolelle. Kun kansakunnat aikojen alussa saivat valita omat maansa, niin norjalaiset varmasti saivat valita ensimmäisenä... Mo i Rana Mo i Rana tarkoittaa "Mo Ranan alueella". Nimi äännetään suunnilleen Muu i Raana, ja siitä voitte päätellä, mistä nimi on tullut. Kyllä, alun perin siellä oli maatila, josta kaikki sitten kehittyi. Siellä oli varmaankin muu-eläimiä eli lehmiä. No maatila siellä alunperin kyllä oli, mutta oikeasti Mo tulee muinaisnorjan sanasta Móar ja tarkoitti aikoinaan hiekkaa tai alavaa ruohikkomaata. Mistä alavuus sitten olisi nimeen tullut, kun ympärillä nousevat vuoret ja vuoristot joka suuntaan? No, juuri Mo i Ranan kohdalla on hietainen tasanne (Norjan mittakaavassa...). No entäs Rana sitten? Veteen sekin liittyy, mutta taustalla ei sentään ole suomalainen murresana vesiraana. Rana tarkoitti nopeaa, nopeasti virtaavaa, ja nopeastihan vesi Ranfjordiin eli vuonoon kulkee putouksista, koskista ja joista. Niinpä siellä on vesivoimaa tarjolla runsaasti tänäkin päivänä, mutta perinteisesti siellä on puuhailtu myös kaivoksissa, veneen rakennuksessa, metsästyksessä ja kalastuksessa. Saamelaiset ovat siellä pitäneet markkinoita jo 1700 luvulla, ja kun jo aiemmista jutuista tiedetään, mitä kaikkea kivaa elämää markkinoiden varjolla on vietetty, niin ruotsalaisetkin tekivät tien Ranan alueelle - se Blå vägen. |
Kaikki julkaistut osat:
|
Tosin se Blå vägen oli aikoinaan jotain ihan muuta. Useat nykyiset vaelluspolut ovat itse asiassa muinaisia teitä, joita pitkin tultiin markkinoille viin... viihtymisen takia ja nai... naiviisti kauppoja tekemään. Varmastikin kännipäissään keksivät alkaa sielläkin mäkeä hyppäämään jo 1897. Ei ole ihan varmuutta, mikä vuodenaika silloin oli, mutta tuskin se ensimmäisiä mäkihyppääjiä on paljon haitannut...
Merimies, Havmannen
Paikallisten tiet
Paikalliset motoristit koukkaavat usein Korgenista etelään, ja pikkuteitä pitkin pääsee mutkittelemaan Styggdaleniin asti. Maisemat ja mutkat palkitsevat, eikä liikennettä ole juuri lainkaan. Meille tuo on jo entuudestaan tuttua seutua, osaamme kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan. Paikalliset vähän hämmästyivät, kun kerrottuaan meille tuon reittivinkin, saatoimme sanoa, että sieltä just ajoimme - taas. Se reitti on merkitty karttaan punaisella.
Sjøfossen Bro vuodelta 1905. Ingeniør Th. Riis Mosjøenista johti rakentamista, Karl Breivik oli "kymppinä", ja 41-henkisen rakennusporukan pohjimmaisena oli 16-vuotias sepän oppipoika Ole Olsen Korgenista. Tälle sillalle ei osu kuin vinkistä tai vahingossa.
Viimeiset 200 000 ilometriä E6:tta sateessa, kunnes lopulta lähes perillä alkoi sininen taas kajastaa
Stiklestad
Stiklestad on esitelty jo aiemmin eli se on hyvin pieni paikka, mutta norjalaisille iso paikka: siellä tapettiin Pyhä Olavi vuonna 1030. Pyhä Olavi ei siihen aikaa ollut tunnettu norjalaisten eikä naapureiden keskuudessa mitenkään pyhänä vaan kusipäänä, joka tapettiin juuri siksi. Kuolinpaikalle tehtiin kirkko, kuolinkivi on alttarin alla. Olavi kävi Suomessakin, mutta toisin kuin muissa maissa, Suomessa hän sai joukkoineen turpiinsa ja lujaa. Jostain syystä norjalaiset eivät niin tykkää, jos heille kertoo, millainen Olavi oli norjalaisten itsensäkin mielestä elinaikanaan - kuningas, joka karkotettiin ja kun ei uskonut vaan palasi, niin tapettiin. Sellainen kansallissankari, jota kirkollisissa piireissä palvotaan tänäkin päivänä - Suomessakin.
Näin se oli kaikkialla - viikingit saapuvat mereltä Olavin johdolla ja rannalla on vastaanottokomitea. Sitten taistellaan ja lopuksi viikingit voittavat. Paitsi Suomessa, jossa piilouduttiin metsään, hyökättiin sivusta ja takaa kimppuun, poistuttiin, sama uudelleen ja uudelleen, ja lopulta jäljelle jääneet viikingit pakenivat pakokauhuisina eivätkä yrittäneet ikinä uudelleen.
Alttarin alla on kivi, jota vasten Olaf Haraldson kuoli
Omaa aikaa
 |
| Mo i Ranassa tuli tällainen lahja - mitäköhän sillä haluttiin vihjaista... ;) |
Mo i Rana on vuosien varrella tullut hyvin tutuksi, tietää missä syödä ja missä ei. Tällä kertaa eräs hotellin henkilökuntaan kuuluva koki Hra Oma Ajasta samaa kuin moni Keski-Aasiassa aikoinaan eli että hänestä säteilee jotain hyvää, maagista pyhyyttä, ja henkilö ilahtui ikihyviksi, kun Hra Oma Aika sitten toivotti hänelle ja hänen perheelleen kaikkea hyvää elämässä. Niinpä Hra Oma Aika sai ravintolapalvelut ilmaiseksi.
Matka Mo I Ranasta Stiklestadiin sujui puoliksi ihania aurinkoisia pikkuteitä, puoliksi kaatosateessa. Ensimmäinen Norja-päivä antoi myös viitteen, millaisia murheita oli tulossa. Eräässä vauhdikkaassa mutkassa Hra Oma Aika katosi peileistä, mutta sitä ei siinä vauhdissa huomannut. Kesken vauhdikkaan, tiukan mutkan Hra Oma Ajan pyörästä katosivat töyssyssä sähköt täysin. Palamaton bensa räjähti kovalla pamauksella pakoputkessa ja pyörä pysähtyi. Edes merkkivalot eivät palaneet. Hra Oma Aika käänsi virrat pois ja uudelleen päälle - ja merkkivalot paloivat. Starttaus ja kone kävi normaalisti. Mitä tapahtui? Töyssyssä navi koteloineen iski virta-avainta, Hra Oma Ajan arvion mukaan varmaankin se oli vähän kääntynyt ja virrat siksi sammuneet. Ajo jatkui normaalisti perille Stiklestadiin asti. "Mitätön pikku sattuma!", sanoi Hra Oma Aika. Eipä tiennyt, millainen murhe oli tulossa.
Viimeiset 200 kilometriä olivat siis kaatosateessa. Dollyn ketjuista häipyivät öljyt, tilalle tuli kuraa ja ne alkoivat pitää ääntä vähän ennen Stiklestadia. Siellä sade loppuikin ja ketjujen rasvauksen ja puhdistuksen jälkeen ne olivat taas äänettömät. Sadetakista huolimatta sitä oli ihan märkänä pikkareita myöten. Märät vaatteet kuivumaan ja mekko päälle - Stiklestadissa tutuissa aurinkoisissa ympäristöissä kelpasi taas olla.
Mutta murheita olisi tulossa - mikä katkaisee reissun? Tulossa on tekninen vika, Hra Oma Ajan terveys pettää, vai joku muu syy? Se selviää tulevissa osissa.
Herkutteluksi meni Mo i Ranassa - juomia, kalaa, salaattia, ankkaa,...
Kukkia ja kukkamekko. Parempi olla kukkamekkoinen kuin olla kukkahattutäti...?
Mitä saisi olla...?
Räksynpoikanenkin tykkäsi Dollysta
Pyörät viettävät iltaa rivissä ulkona,
ihmiset sisällä modernissa yhdistetyssä museo-näyttelytila-hotellissa
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
