keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Norja 2021, osa 1: Paikallisten tiet ja pahat enteet

Norjassa! Jos tie E12 (Blå vägen) oli Ruotsin puolella hieno, niin taas kerran maisemat ovat vielä hienompia heti kun saavutaan Norjan puolelle. Kun kansakunnat aikojen alussa saivat valita omat maansa, niin norjalaiset varmasti saivat valita ensimmäisenä... 

Kaikki julkaistut osat:

 

Mo i Rana

Mo i Rana tarkoittaa "Mo Ranan alueella". Nimi äännetään suunnilleen Muu i Raana, ja siitä voitte päätellä, mistä nimi on tullut. Kyllä, alun perin siellä oli maatila, josta kaikki sitten kehittyi. Siellä oli varmaankin muu-eläimiä eli lehmiä. No maatila siellä alunperin kyllä oli, mutta oikeasti Mo tulee muinaisnorjan sanasta Móar ja tarkoitti aikoinaan hiekkaa tai alavaa ruohikkomaata. Mistä alavuus sitten olisi nimeen tullut, kun ympärillä nousevat vuoret ja vuoristot joka suuntaan? No, juuri Mo i Ranan kohdalla on hietainen tasanne (Norjan mittakaavassa...).

No entäs Rana sitten? Veteen sekin liittyy, mutta taustalla ei sentään ole suomalainen murresana vesiraana. Rana tarkoitti nopeaa, nopeasti virtaavaa, ja nopeastihan vesi Ranfjordiin eli vuonoon kulkee putouksista, koskista ja joista. Niinpä siellä on vesivoimaa tarjolla runsaasti tänäkin päivänä, mutta perinteisesti siellä on puuhailtu myös kaivoksissa, veneen rakennuksessa, metsästyksessä ja kalastuksessa. Saamelaiset ovat siellä pitäneet markkinoita jo 1700 luvulla, ja kun jo aiemmista jutuista tiedetään, mitä kaikkea kivaa elämää markkinoiden varjolla on vietetty, niin ruotsalaisetkin tekivät tien Ranan alueelle - se Blå vägen. 

Tosin se Blå vägen oli aikoinaan jotain ihan muuta. Useat nykyiset vaelluspolut ovat itse asiassa muinaisia teitä, joita pitkin tultiin markkinoille viin... viihtymisen takia ja nai... naiviisti kauppoja tekemään. Varmastikin kännipäissään keksivät alkaa sielläkin mäkeä hyppäämään jo 1897. Ei ole ihan varmuutta, mikä vuodenaika silloin oli, mutta tuskin se ensimmäisiä mäkihyppääjiä on paljon haitannut... 



Merimies, Havmannen


Vanhaa Mo I Ranaa


Paikallisten tiet

Paikalliset motoristit välttelevät E6-tietä. Jos se tie olisi Suomessa, se olisi Suomen upein tie, mutta Norjassa ei. Mo i Ranasta etelään kannattaa ehdottomasti lähteä pikkuteille. Silloin riittää mutkaa ja mäkeä ja maisemaa. Matka kestää kyllä, mutta se on sen arvoista. Toisaalta kaatosateen kohdatessaan kannattaa ehkä mennä vähän isommille teille. 

Paikalliset motoristit koukkaavat usein Korgenista etelään, ja pikkuteitä pitkin pääsee mutkittelemaan Styggdaleniin asti. Maisemat ja mutkat palkitsevat, eikä liikennettä ole juuri lainkaan. Meille tuo on jo entuudestaan tuttua seutua, osaamme kääntyä risteyksissä oikeaan suuntaan. Paikalliset vähän hämmästyivät, kun kerrottuaan meille tuon reittivinkin, saatoimme sanoa, että sieltä just ajoimme - taas. Se reitti on merkitty karttaan punaisella.



Sjøfossen Bro vuodelta 1905. Ingeniør Th. Riis Mosjøenista johti rakentamista, Karl Breivik oli "kymppinä", ja 41-henkisen rakennusporukan pohjimmaisena oli 16-vuotias sepän oppipoika Ole Olsen Korgenista. Tälle sillalle ei osu kuin vinkistä tai vahingossa.

Kun on tällainen vaihtoehto, et halua ajaa E6:tta!


Haluat ajaa tämän reitin



Haluat ajaa tästäkin

Hiljaa tai kovaa, mutta haluat

Sieltä se taas tulee, kun hetken odottaa... 😉




Viimeiset 200 000 ilometriä E6:tta sateessa, kunnes lopulta lähes perillä alkoi sininen taas kajastaa


Stiklestad 

Stiklestad on esitelty jo aiemmin eli se on hyvin pieni paikka, mutta norjalaisille iso paikka: siellä tapettiin Pyhä Olavi vuonna 1030. Pyhä Olavi ei siihen aikaa ollut tunnettu norjalaisten eikä naapureiden keskuudessa mitenkään pyhänä vaan kusipäänä, joka tapettiin juuri siksi. Kuolinpaikalle tehtiin kirkko, kuolinkivi on alttarin alla. Olavi kävi Suomessakin, mutta toisin kuin muissa maissa, Suomessa hän sai joukkoineen turpiinsa ja lujaa. Jostain syystä norjalaiset eivät niin tykkää, jos heille kertoo, millainen Olavi oli norjalaisten itsensäkin mielestä elinaikanaan - kuningas, joka karkotettiin ja kun ei uskonut vaan palasi, niin tapettiin. Sellainen kansallissankari, jota kirkollisissa piireissä palvotaan tänäkin päivänä - Suomessakin. 

Tutussa Stiklestadissa Olaf Haraldsonin eli Pyhän Olavin kuolinpaikka on kirkon alla



Näin se oli kaikkialla - viikingit saapuvat mereltä Olavin johdolla ja rannalla on vastaanottokomitea. Sitten taistellaan ja lopuksi viikingit voittavat. Paitsi Suomessa, jossa piilouduttiin metsään, hyökättiin sivusta ja takaa kimppuun, poistuttiin, sama uudelleen ja uudelleen, ja lopulta jäljelle jääneet viikingit pakenivat pakokauhuisina eivätkä yrittäneet ikinä uudelleen.



Alttarin alla on kivi, jota vasten Olaf Haraldson kuoli



Omaa aikaa

Mo i Ranassa tuli tällainen lahja - 
mitäköhän sillä haluttiin vihjaista... ;)
 
Hra Oma Aika oli täysin oikeassa! Västerbotten oli juuri sillä hetkellä poikkeuksellinen alue Ruotsissa eli "vihreänä alueena", raja Norjaan oli avoin, ja yhdelläkin rokotteella pääsi rajan yli, kunhan antoi rajalla negatiivisen testituloksen. Hra Oma Ajalla oli riskiryhmäläisenä jo silloin kaksi rokotusta eli pääsi suoraan. Rajamiehet olivat iloisia ja todella mukavia nuoria miehiä, huomioivat hyvin. Englannilla pärjäsi. Testaaminen oli hyvin organisoitu Umbuktassa.

Negatiivisen testituloksen jälkeen olivat oikein positiivisia ja laskivat sisälle. Matka Norjaan saattoi todella alkaa! 

Mo i Rana on vuosien varrella tullut hyvin tutuksi, tietää missä syödä ja missä ei. Tällä kertaa eräs hotellin henkilökuntaan kuuluva koki Hra Oma Ajasta samaa kuin moni Keski-Aasiassa aikoinaan eli että hänestä säteilee jotain hyvää, maagista pyhyyttä, ja henkilö ilahtui ikihyviksi, kun Hra Oma Aika sitten toivotti hänelle ja hänen perheelleen kaikkea hyvää elämässä. Niinpä Hra Oma Aika sai ravintolapalvelut ilmaiseksi.

Matka Mo I Ranasta Stiklestadiin sujui puoliksi ihania aurinkoisia pikkuteitä, puoliksi kaatosateessa. Ensimmäinen Norja-päivä antoi myös viitteen, millaisia murheita oli tulossa. Eräässä vauhdikkaassa mutkassa Hra Oma Aika katosi peileistä, mutta sitä ei siinä vauhdissa huomannut. Kesken vauhdikkaan, tiukan mutkan Hra Oma Ajan pyörästä katosivat töyssyssä sähköt täysin. Palamaton bensa räjähti kovalla pamauksella pakoputkessa ja pyörä pysähtyi. Edes merkkivalot eivät palaneet. Hra Oma Aika käänsi virrat pois ja uudelleen päälle - ja merkkivalot paloivat. Starttaus ja kone kävi normaalisti. Mitä tapahtui? Töyssyssä navi koteloineen iski virta-avainta, Hra Oma Ajan arvion mukaan varmaankin se oli vähän kääntynyt ja virrat siksi sammuneet. Ajo jatkui normaalisti perille Stiklestadiin asti. "Mitätön pikku sattuma!", sanoi Hra Oma Aika. Eipä tiennyt, millainen murhe oli tulossa. 

Viimeiset 200 kilometriä olivat siis kaatosateessa. Dollyn ketjuista häipyivät öljyt, tilalle tuli kuraa ja ne alkoivat pitää ääntä vähän ennen Stiklestadia. Siellä sade loppuikin ja ketjujen rasvauksen ja puhdistuksen jälkeen ne olivat taas äänettömät. Sadetakista huolimatta sitä oli ihan märkänä pikkareita myöten. Märät vaatteet kuivumaan ja mekko päälle - Stiklestadissa tutuissa aurinkoisissa ympäristöissä kelpasi taas olla.

Mutta murheita olisi tulossa - mikä katkaisee reissun? Tulossa on tekninen vika, Hra Oma Ajan terveys pettää, vai joku muu syy? Se selviää tulevissa osissa. 




Herkutteluksi meni Mo i Ranassa - juomia, kalaa, salaattia, ankkaa,...


Kukkia ja kukkamekko. Parempi olla kukkamekkoinen kuin olla kukkahattutäti...?



Mitä saisi olla...?


Räksynpoikanenkin tykkäsi Dollysta


Pyörät viettävät iltaa rivissä ulkona,
ihmiset sisällä modernissa yhdistetyssä museo-näyttelytila-hotellissa

Norjassakin voi olla yöllä kuuma...


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



torstai 18. marraskuuta 2021

Norja 2021, prologi: Umbuktaan - pääseekö Norjaan ollenkaan?

Jo perinteinen Norjan kierros alkaa - vai alkaako ja päättyykö samalla kertaa? Kuten kesällä 2020, myös kesällä 2021 Norjan raja oli suurelta osin kiinni matkailijoilta. Kahden rokotteen vaatimus sisäänpääsylle tai parin viikon karanteeni uhkaisi useimmilta alueilta tultaessa, "vihreiltä alueilta" tultaessa riittäisi myös yksi rokotus ja testi rajalla. Vihreitä alueita vain oli niukasti. 

 Tässä heinäkuun alkuun sijoittuvassa tarinassa kerrotaan historiallisia totuuksia matkan varrelta - mutta Hra Oma Ajan päätelmiä niistä ei pidä ottaa kauhean vakavasti...

 Vaan päättyykö tällä kertaa tarina tähän ja palataan kotimaahan vai onnistuuko rajan ylitys?



No, nyt jo tiedetään, että ei päättynyt tarina tähän prologiin! Mutta kuinka pitkälle päästään... Kaikki julkaistut osat:


Historiallinen totuus selviää

Kun laivalla menee Vaasasta Merenkurkun yli, päätyy Uumajaan eli Umeåån. Ume-å, Ume-joki. Uumajajoki. Kun joen vartta ajelee kohti Norjaa, tulee vastaan kaikenlaista jokeen viittaavaa kuten Storuman, Uman Center, Umfors, Umasjö ja lopulta tämän jutun päätepiste - Umbukta. Mitä tarkoittaa ja mistä tulee tuo nimi joelle ja edelleen 1622 perustetulle kaupungille? Se tulee muinaissuomalais-saamelaisesta sanasta uuma, joka tarkoittaa jylisevää jokea, uomaa. Melkoinen uoma se onkin. Paikkojen nimissä on paljon myöhemmin isketty sen perään ruotsinkielisiä lisukkeita kuten tuo -fors ja -sjö. 

Uomasta ylöspäin kaikki vanhat paikannimet ovat suomea tai saamea, esimerkiksi Kiiruna, Jällivaara, Ylikainuu, Pajala, Akkavaara, Nattavaara ja monet muut vaarat. Selkeästi siis koko pohjoinen Ruotsi kuuluisi Suomelle, raja on väärässä paikassa! Samanlainen Villimies (Vildman) symboloi Ruotsinkin Lappia kuin Suomen Lappia, tosin hiukan punakampana, mutta ruotsalaisethan pitävät suomalaisia punakoina eli selkeästi sekin kuvaa suomalaista!  

Kaipaatteko lisätodisteita? Aiemmin kerrottiin serkusten ja pikkuserkusten sodista eli Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän tsaarien ja tsaarittarien sodista keskenään, joissa lähinnä aina tuhottiin itäistä Ruotsia, tulevaa läntistä Venäjää, josta myöhemmin tuli Suomi. Kansaa, siis suomalaisia, tapettiin kuin kärpäsiä ja vietiin suhteessa väkilukuun valtavia määriä orjiksi niin Venäjälle kuin Lähi-Itäänkin. Kaamein tilanne oli isonvihan aikaan 1700-luvun alussa. 

Miten se tähän juttuun liittyy? Siten, että venäläiset kävivät jo silloin 1714 Uumajassa asti ja ilmeisesti arkkitehtuuri ei miellyttänyt, koska polttivat koko kaupungin. Samoin lopullisessa Ruotsin ja Venäjän välisessä Suomen sodassa venäläiset eivät suinkaan menneet vain Tornionjoelle rajaa tekemään, vaan ylittivät Merenkurkun jälleen ja valtasivat uudelleen Uumajan, sekä menivät Ahvenanmaan kautta Grislehamniin, siis aivan Tukholman porteille. Rauhanneuvotteluissa venäläiset jostain mystisestä syystä tyytyivät kuitenkin vetämään rajan Tornionjokeen. Historiallisista syistä sen olisi pitänyt olla Suuressa Uomassa eli Uumajanjoessa, jolloin pohjoinen Ruotsi olisi ollut osa Suomen Suuriruhtinaskuntaa ja siis nyt osa Suomea!

Kuten mainoksessa sanottaisiin, niin "eikä tässä vielä kaikki". Pohjoinen Norja on Finnmark, sillä siellä on aina ollut suamelaisia. Paikannimetkin ovat yhä siellä myös saameksi ja suomeksi, vaikka niille on norjalaisetkin nimet tuupattu. Oikeus ja kohtuus tietysti siis olisi, että sekin alue olisi osa Suomea! 

Näin näppärästi tässä blogissa saatiin oikeutetusti Suomelle vaatimus Pohjois-Ruotsista vuoristoineen, Jäämerestä ja paljosta muusta! 😀



E12 on Blåvägen

Sininen tie, Blåvägen, alkaa Norjasta Mo I Ranasta ja etenee sieltä Uumajaan, edelleen Vaasaan ja sieltä Kuopion kautta Venäjälle Petroskoihin. Se on vanhimpia matkailureittejä.

Alunperin kyse on tuhansia vuosia vanhasta vesireitistä (siitä nimikin). Ruotsissa se oli käytännössä juurikin Uoma eli Uuma eli Uumajanjoki. Kun vähitellen piti pystyä kulkemaan kärryilläkin tuota reittiä myös Ruotsin itäisissä maakunnissa eli tulevan Suomen alueella, käski Ruotsin kuningas Kustaa III (juu, se sama joka leikki sotaleikkejä serkkunsa Katariina Suuren kanssa) vuonna 1775 tehdä kunnollisen tien Kuopiosta Vaasaan. Näin tehtiinkin.

Jo 1500-luvulla oli Gustav Eriksson eli paremmin Kustaa Vaasana tunnettu Ruotsin kuningas käskenyt tehdä kunnollisen tien Turusta Pietariin. Katariinan pojanpoika Aleksanteri I kiitti näistä mainioista teistä ja marssitutti joukkonsa näitä teitä pitkin Ahvenanmaalle ja Pohjanlahdelle ja saman tien Ruotsiin, kuten tuossa edellä kerrottiin. 

No, joka tapauksessa Blå vägen on kaunis tie ajella Norjaan. Samalla voi tosiaan pohtia, että oikeastaan joen pohjoispuolen kuuluisi olla Suomea... 😉


Ainoat prätkät laivalle


Vanhan laivan viimeisiä vetoja tällä reitillä - nyt siellä on uusi laiva!


Hytin värimaailma ei ollut enää ihan raikas...


Vaasan saaristo on aika vaatimaton Turun saaristoon verrattuna




Suuri Uoma


Storumanissa Vildman, villimies.
Sama ukko on Suomen Lapinkin vaakunassa - vähemmän punakkana tosin

Hra Oma Aika jäi välillä vähän jälkeen... mutta on omasta mielestään ihan ykkönen! 😂


Maisemat muuttuvat vähitellen aina vain upeammiksi





Rajalla - kohtalon hetki. Tuleeko U-käännös?

Stoppi. Norjan rajavartiolaitos ja poliisi katkaisseet tien

Omaa aikaa Vaasassa

Vaasassa oli yksi ilta ja yö aikaa nautiskella, laiva lähtisi Ruotsiin vasta seuraavana aamuna. Vaasassa oli ihanan lämmintä, vaatetukseksi riitti hyvin pelkkä ohut kesämekko ja sandaalit. Loman ensimmäinen päivä oli hieno! Hiukan uimista meressä, hiukan viiniä ja kaikkea sitä, mitä nyt loman alkuun ja iltaan voisi haluta! (paitsi Hra Oma Aika, joka ei voi uida, ei juoda viiniä eikä tehdä monia muitakaan asioita)

Mutta sitten koitti aamu. Satamassa meitä odotettiin, kun olimme ainoat moottoripyörät laivaan. Kukaan muu ei ollut korona-aikana menossa siihen suuntaan, oliko tämä huono idea? Laivalla saattoi kuitenkin nukkua vähän univelkoja pois. Ruotsiin tietenkin pääsi, mutta jännitti, että miten Norjan rajalla käy ja onko raja Umbuktassa lainkaan auki? Sinisellä tiellä (Blå vägen) oli tosi vähän liikennettä - sitä vähemmän, mitä lähemmäs Norjaa tulimme. Se ei ollut hyvä merkki. Jollei Umbuktasta pääsisi läpi, ei olisi enää aikaa yrittää muualtakaan.

Hra Oma Aika tuntee Norjankin koronamääräykset omasta mielestään hyvin ja Norjan toimintatavat koronarajoituksissa. Norjassa eri maiden ja alueiden koronaesiintyvyydet katsotaan aina torstaisin, perjantaisin tehdään päätös vihreistä ja muista alueista, ja päätös astuu voimaan maanantaisin. HUSin alue oli kesällä 2021 vain yhden viikon vihreänä Norjan luokituksissa. Torstaina lukemat olivat taas niin suuret, että se oli muuttumassa takaisin punaiseksi. Silloin tuli kiire - loma alkoi perjantaina ja rajan yli pitäisi päästä viimeistään sunnuntaina, maanantaina ei enää pääsisi ilman kahta rokotetta, tai joutuisi karanteeniin. 

Heinäkuun alussa Hra Oma Ajalla oli riskiryhmäläisenä jo kaksi rokotetta ja niillä pääsi silloinkin Norjaan vaikka punaiselta alueelta, mutta koska Viivi ei kuulu riskiryhmään eikä töidenkään puolesta ollut ensimmäisten joukossa, niin hänellä oli vasta yksi piikki. Norjan vaatimukset olivat asiallisen tiukat karanteeneineen - pääseekö Viivi yhdellä piikillä yli vai tyssääkö Norjan turnee tähän juttuun? Norjan raja-asematkin olivat auki vain vihreiltä alueilta, pääsisikö Ruotsin Västerbottenista Norjaan? Oliko Hra Oma Ajalla oikeat tiedot, että ylitys voisi onnistua, vai palataanko kotimaahan - se selviää seuraavassa jutussa! 


Vaasassa - reissu on alkanut... mutta kuinka pitkään se jatkuu?

Vaasassa on helppo viihtyä!


Historia ei ole unohtunut


Ajankuva? Huvipuistosta on tullut graffitipuisto




Kesä ja kukkien tuoksu...



Uimassa meressä - Vaasassa se onnistuu keskellä kaupunkiakin!


Hotellin käytävillä tutustuu helposti uusiin ihmisiin...
...ainakin jos on pukeutunut märkään uimapukuun! 🤣





________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )