Oma Aika: Ruovesi

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ruovesi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Mennään välillä länteen eli kuinka päädyimme Poriin

Muutaman itäisen kierroksen jälkeen teki mieli ajaa vaihteeksi länteen. Hassua, mutta usein katsomme yöpymispaikat Scandicin hotelliluettelosta, koska ne ovat yleensä olleet hyvin motoristiystävällisiä hotelleja. Prätkien tallipaikoista ei veloiteta, asenne matkaileviin motoristeihin on myönteinen. Siksi päätimme päätyä Poriin yöksi.

Mutta kuka jaksaa ajaa Kakkostietä? Sitä tylsempi ei taida olla kuin Kasitie. Motoristit ovat yleensä sellaisia ihmisiä, joille mutkat matkassa ovat Se juttu. Tälle reitille osui uusiakin mutkia ja mennen tullen oli myös VVM-seuraa. Kaikenlaista pientä nähtävää ja kuvattavaa riitti, kun ajoimme Punkalaitumen kautta ja pikkuteitä Kokemäeltä jokivartta eteenpäin. Kauvatsan kautta kannattaa ajaa kahdesta syystä: Mutkatiet ja Kauvatsan Gulf - Gulfit kun ovat tunnelmallisia aikamatkoja "vanhoihin hyviin aikoihin".

Ainoa etukäteen päätetty kohde oli Leineperin ruukki, joka jostain syystä jäi välistä kaikilla aiemmilla Poriin päätyneillä retkillä kuten tämä retki Poriin ja Raumalle. Ruukilla tapaavat alueen motoristit kokoontua, mutta syyskuussa viikonloppuna oli hiljaista. Ruukista löytyi silti kahvilan lisäksi seppä, jolta olisimme saaneet unelmiemme takorautanaulakon, mutta ei se ihan mahtunut sivulaukkuihin eli ostamatta jäi...

Porista kiersimme rantaa pitkin Merikarvialle. Eteen paukahti hirvi, mutta paniikkijarrutus onnistui. Takarengas käväisi lukossa ja pyörä vähän heilahti, mutta tilanne oli hallinnassa molemmilla VVM-naisilla. Viimeisenä ajanut Hra Oma Aika varmaan säikähti enemmän eli miten ensimmäisen kesän motoristilta tilanne hoituu... No, aiemmin sama onnistui peurankin kanssa, silloin ei törmäysväliä jäänyt kuin 1-2 metriä. Sääli, ettei hirvestä ehtinyt ottaa kuvaa, on se niin komea eläin!

Merikarvia oli kiinni, niinkuin tietenkin koko Suomi kesä-heinäkuuta lukuunottamatta... No sieltä pääsi suht kivoja teitä Parkanoon, jossa saimme sattumalta vastaantulleelta veeveeämmäläiseltä vinkin meille uudesta tiestä Virroilta alaspäin, ja olikin upeita maisemia.

Valkeakosken jälkeen eredyimme katsomaan kelloa ja tuli mieleen, että kotona pitäisi olla kohtuu pian. Otimme aikaa kiinni moottoritien ohituskaistalla sen verran, että jo ennen Riihimäkeä saatoimme palata pienemmille teille. Motari vain on niin tylsää...

Isoimman kartan saat tästä linkistä