sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Norja 2023, osa 10: Stavangerin legendanhohtoiset tarut


Jättimäiset kallioon upotetut miekat ja
maailman upein kilpineito, viikinkikuningatar Lagertha (Katheryn Winnick)


Tervetuloa Sauvavuonoon! Alunperin se oli Stafangr - muinaisnorjassa stafr tarkoitti sauvaa ja angr vuonoa. Tai sitten se ei koskaan ollut Stafangr vaan Stavangr, koska stav tarkoittaa graniittikiveä ja sanaa käytettiin yleisesti rajamerkeistä - ja kas kummaa, Stavangerin liepeillä sellainen on, joka näkyy merellekin hyvin. Koska lukija on tätä Stavangerin nimikysymystä pohtinut mielessään jo kymmeniä vuosia, hän varmastikin lukee tästä linkistä norjaksi suht tuoretta keskustelua asiasta. Tai sitten hän jatkaa tämän jutun lukemista ja toivoo,, että mentäisiin vähitellen asiaan.

Tarjoillaan siis tarunhohtoista legendaa.


Stanagerin alue on ihan päällikköpaikka. Siellä on nimittäin pronssikaudesta alkaen asunut päälliköitä, jotka ovat käyneet kansainvälistä kauppaa ja asuneet pitkissä taloissa. Niin, ja koska lukija ei kuitenkaan muista, milloin oli pronssiaika, niin se oli 1800–500 eKr. Siitä kun siirryttiin rautakauteen ja sitten viikinkiaikaan, niin arvatkaa mitä? Siellä asui viikinkipäälliköitä. Ja ne viikinkipäälliköt harrastivat porukoineen ihan erityisen aktiivisesti valtiovierailuja Englantiin ja Irlantiin. 

Boknavuonon rannalla pitäisi varmaan syödä kasallisruoka boknafiskiä. Ja boknafiskiä siellä onkin syöty aika pitkään. Siinä on nimittäin pääaineksena sellaista puoliksi kuivattua turskaa, ja sitä siellä riitti jo silloin, kun seutua alettiin asuttaa eli 10 000 vuotta sitten jään vetäytyessä ilmastonmuutoksen myötä.

Silloin nimittäin hiljaksiin tuli lämmintä. Paljon lämpimämpää kuin nyt. Itse asiassa siitä huippulämmöstä ilmasto on kylmentynyt
 aika lailla tähän päivään mennessä.

Kuten aiemminkin on kerrottu, muutama tuhatta vuotta sitten ei ollut oikein saatavilla goretexejä eikä keskuslämmityksiä, mutta se olikin niin lämmintä aikaa, että Norjassa (ja Suomenkin alueella) oli 4-5 astetta lämpimämpää kuin nyt. Siitä se sitten aaltoillen on kylmennyt, ja kylmintä aikaa oli juuri teollistumisen alkuaikoina 1800-luvun puolivälissä. Nyt on lämmennyt taas

Mutta oli niitä todella kylmiä aikoja siinä välissäkin - nimittäin Fimbulvetr. Silloin oli kolme talvea peräkkäin eikä yhtään kesää. Tätä viikinkitarinaa epäiltiin, mutta sittemmin sen todettiin olleen totta eli vuonna 536 tuli kylmä pitkäksi aikaa. Syypääksi todettiin uusissa tutkimuksissa tulivuori Islannissa.

Siitä kuitenkin toivuttiin ja jo 800-luvulla Stavanger on ollut kaupunkimainen, jossa on jo silloin ollut ilmeisesti kristittyjä(kin), vaikka kunnolla kristinusko löi Norjassa läpi vasta parisataa vuotta myöhemmin. Tai ehkä voi myös sanoa, että se lyötiin läpi.

Stavanger varsinaisena kaupunkina perustettiin, kun sinne saatiin piispanistuin vuonna 1125 ja rakennettiin tuomiokirkko. Nyt sitä jo remontoidaan eli taisivat vähän hutiloida rakentamisessa? No, on se toisaalta aikoinaan palanutkin muun kaupungin mukana, jonka jälkeen oli pientä pintaremonttia siihenkin jouduttu tekemään. Saman vuosisadan lopulla kuningas Magnus V antoi Stavangerin piispa Eirik Ivarssonille. Aika kiva lahja.
Norja 2023:

Stavanger

Jos Bergen on kuin Norjan Turku, niin Stavanger on Norjan Tampere? Molemmissa on teollisuustausta, ja lisäksi molemmilla on kyljessään valtameri ja miljardi öljyrahaa, paitsi Tampereella. Tampereella pilkottiin Tampella, Stavangerissa vaaditaan öljynporauksen lopettamista nopeasti. Tai ainakin Stavangerin Vihreät vaativat. Rahaa saa kumminkin seinästä siinä missä sähköä saa pistorasiasta ja ruokaa kaupasta. 


Bergenistä Stavangeriin rannikkoa pitkin - länsirannikolla se tarkoittaa isoa sadekuuroriskiä.
Ja voinee sanoa, ettei odotuksissa petytty...


Onneksi uudet Hanxin varusteet ovat vedenpitäviä

Aurinkoisella säällä maisemat olisivat hienoja


Joillain lautoilla on omat paikat prätkille etupyörä seinää vasten


Joillain laivoilla ruuman uumenissa ei prätkille ole omia paikkoja eikä liinoille kiinnikkeitä


Kasvava teollisuuskaupunkikin osaa olla viihtyisä



Stavangerin vanhaa kaupunkia


Rauhallinen yksiö veden äärellä? Kalastusmaja tosi-harrastajalle?


Pikkukadut keskustan ulkopuolella ovat hyvin rauhallisia. Norjalaisissa kaupungeissa on yleensäkin samaan aikaan toimivat liikennejärjestelyt niin kävelijöille kuin yksityisautoilijoille ja julkiselle liikenteelle. Ideologia ei tunnu ohjaavan.



Palotorni - sieltä palovartija tarkkaili, josko kaupunki palaa. Tai josko mereltä sattuisi tulemaan kutsumattomia valtiovierailuja.



Valtavat sisätilat? Kameralla voi vääristää todellisuutta...


...mutta ei siellä ahdasta todellisuudessakaan ole.


Tulipalon sattuessa, ammu kanuunalla! 


Ja soita kelloa. Tätäkään kelloa ei kukaan muu näe kuin palovartija, silti se on tehty kauniiksi.




Etkö tuntisikin olosi mukavaksi, kun kiertelevä palovartija kurkkii ikkunoista sisälle, että kaikki on hyvin... 


Lopulta palovartija hyytyi kierrokselleen.


Suomalaisarkkitehdeille, kaavoittajille ja gryndereille järkytys - värejä! Keskustassa vanhoja pieniä taloja! Purettava heti! Isoa harmaata laatikkoa sitä pitää olla! Ei sitä muuten tule maailman onnellisinta kansaa!


Tuomiokirkko remontissa



Vanhan kaupungin viereiselle alueella rakentuu massiivista bisneskeskustaa. Sekään ei silti näyttänyt paikan päällä susirumalta. Budjetit vissiin isompia kuin täällä.



Tuunistit tietenkin heti, kenen patsas on tietenkin parhaalla paikalla! Aivan, tietenkin Chr. Bjellandhan se! Kaikki muistamme hänet ja tietenkin hänen legendaariset sardiinisäilykkeensä! Niissähän oli tietenkin mm. Nansenin kuva kannessa! Joskus norjalaiset ihmettelevät turistien sivistymättömyyttä. Vähän kuin Suomeen tulisi joku, joka ei muka olisi nauttinut mämmiä koko ikänsä! Naurettava ajatus!


Vastoin mahdollisia kielteisiä ennakko-odotuksia, Stavanger on oikein mukava, etenkin ollakseen teollisuuskaupunki. 


Stavangerissakin on näitä pienveneilijöitä. Hah! Ajatelkaa, kaikilla norjalaisilla ei ole varaa edes moottoriveneeseen! Joku tälläkin reilut 20-metrisellä purjeveneellä joutuu seilaamaan.
(Ihminen mittakaavana vasemmassa alanurkassa)


Ranta on täynnä näiden pienveneilijöiden purtiloita.




Taksi on palveleva ammattilainen

Tarunhohtoista legendaa. Keskustelu taksin kanssa. Taksi oli tilattu hotellin aulasta automaatilla hotellin eteen kuten monissa hotelleissa. Siihen syötetään vain asiakkaan puhelinnumero ja automaatti välittää tiedon asiakkaan nimestä, numerosta ja odotuspaikasta taksille, ja yleensä heti tulee viesti, että auto on tulossa.

Tällä kertaa kuljettaja soitti, ja sekin tuli vasta odottelun jälkeen. Hän puhui välttävää englantia, mutta näin keskustelu sujui tiivistettynä ja suomeksi käännettynä:

Taksi: Oletko siellä hotellilla?
Asiakas: Kyllä olen.
Taksi: Minulta menee viisi minuuttia.
Asiakas: Ok, minä odotan. (olin siinä vaiheessa siis odottanut jo 5-10 minuuttia, mikä on ollut tähänastisen kokemuksen perusteella erikoisen pitkä aika norjalaisen kaupungin keskustassa odottaa taksia)
Taksi: Minne olet menossa?
Asiakas: Olen menossa Sverd i Fjelliä katsomaan
Taksi: Oletko menossa lentokentälle?
Asiakas: En, olen menossa Sverd i Fjelliä katsomaan.
Taksi: Missä se se on?
Asiakas: En tiedä, voin katsoa osoitteen. (Kestää hetken, haen netistä osoitteen ja sanon sen puhelimeen)
Taksi: En halua tulla sinne turhaan.
Asiakas: Minä olen täällä odottamassa.
Taksi: Minulla kestää viisi minuuttia tulla sinne.
Asiakas: Sanoit jo viisi minuuttia sitten, että kestää viisi minuuttia. Kauanko se nyt kestää vielä?
Taksi: Minä en halua tulla sinne turhaan.
Asiakas: Eiköhän tehdä niin, ettet tule ollenkaan.

Onneksi huomasin, että hotellin kulman takana seisoi taksi tauolla. Se otti kyytiin heti - ja kunhan asiakas laittoi oman kännykkänsä navigoimaan ja opastamaan, ja niin päästiin liikkeelle ja perillekin... Tähän asti taksit Norjassa ovat olleet oikein hyviä. Takaisin keskustaan tämä asiakas päätti kävellä, ei matkaa ole kuin reilut viisi kilometriä. Asiakkaalla on päällään musta huppari, ja siihen palaamme hiukan myöhemmin. Tarjoilemme ensin legendanhohtoista tarua.


Ikiaikaiset miekat uponneina kallioon!
Kuuluisa Sverd i Fjell!


Legendan mukaan nämä valtavat miekat upotti kallioon vuonna 901 legendaarinen viikinkipäällikkö Rollo, norjassa nimellä Gange-Rolv tai alunperin Gǫngu-Hrólfrina tunnettu valtavan kokoinen viikinkipäällikkö ennen kuin meni valloittamaan Normandian, jota hänen jälkeläisensä hallitsivat 1200-luvulle asti. Suuren kokonsa takia hän ei voinut edes ratsastaa vaan hänet tunnetaan "Kävelijä-Rollona". Tämä Gǫngu-Hrólfr luovutti herttuakunnan hallinnon pojalleen Vilhelm Pitkämiekalle vuonna 927. Pojan lisänimikin kertoo tästä huikeasta jättiläismiekkalegendasta.

Gǫngu-Hrólfrin isä oli lähes yhtä legendaarinen viikinkikuningas Rǫgnvaldr Mœrajarlin poika, ja Ragnvald puolestaan oli suoraan legendaarisen Fornjotin eli suomalais-(/kveeniläis-)jätin jälkeläinen.

Ilman muuta omimme siis Rollonkin suomalaiseksi, mutta yhä vielä ihmetellään, kuinka Gǫngu-Hrólfr sai kolme valtavaa miekkaa upotettua kallioon. Varmaankin sen mahdollisti Suomalainen sitkeys ja jääräpäisyys?

Tämä hieno legendanhohtoinen taru tosin on vain Hra Oma Ajan lukijoiden iloksi keksimää tarua, sillä oikeasti nämä miekat pystytti paikallinen säästöpankki vuonna 1983 eikä Gǫngu-Hrólfr, mutta tapahtumaa sentään juhlisti Norjan kuningas Olavi V. Nyt vietettiin siis tämän upean monumentin 40-vuotisjuhlaa. Koska Norjan kuningas ei ehtinyt paikalle, kutsuttiin sen sijaan Hra Oma Aika. Kutsujana oli Hra Oma Aika itse. Muita ei paikalle kutsuttu eikä muita paikalla ollutkaan. Hra Oma Aika kuitenkin käskytti itseään poistumaan paikalta toisaalta väärien mielipiteidensä takia, toisaalta lähestyvän sadekuuron takia. Kävellen kohti keskustaa siis!


Puskassa vaanii huppupäinen mies!


Hupparimies kameroineen pusikossa puun alla
Mustaan huppariin pukeutunut mies menee sateen alkaessa puun alle suojaan. Huppari nimittäin ei sadetta pidä ja kamerakin pitää saada suojaan kaatosateelta. Osa ohikulkijoista huomaa hupparimiehen. Hupparimies ei sinällään tee mitään, mutta juttelee joidenkin kanssa. Jotkut vähän säpsähtävät huomatessaan hupparimiehen pusikossa. Sanomalehti, joka ei tykkää hupparillisista miehistä, tekee jutun, ja se otsikoi jutun näin: "Yhdeksän henkilöä kohtasi puun alla olleen ahdistavan hupparimiehen"! 

Kaikki lukijat paheksuvat hupparimiestä, vastenmielisiä tuollaiset. Mies väittää vain pitäneensä puun alla sadetta, mutta myöntää kyllä jutelleensa ihmisten kanssa, jopa rapsuttaneensa koiraa. Varmasti valehtelee, ahdistavaa se käytös on.

Poliisi puhuttaa ne yhdeksän ihmistä. Heistä seitsemän sanoo poliisille, ettei hupparimies ahdistanut heitä mitenkään, siellähän se vain seisoi sadetta pitämässä. Yksi ihminen, jonka koiraa hupparimies rapsutteli, tykkäsi kovasti jutella, mutta sateen loputtua hupparimies lähti toiseen suuntaan eikä tuttavuudesta kehittynyt sen enempää.

Tämä ihminen innostaa yhden yhdeksästä ihmisestä kertomaan poliisille, että se hupparimies oli vähintään kuin vaaniva kuolema ja itse asiassa hyökkäsi sieltä puun alta kimppuun! Poliisi sitten tutkii muun muassa tämän ihmisen oman päiväkirjan, johon henkilö on kirjoittanut mukavasta kohtaamisesta sadetta puun alla pitäneen hupparimiehen kanssa ja poliisi päättää siksi olla tutkimatta asiaa sen enempää. Suuri osa lehden lukijoista pitää edelleen hupparimiestä vastenmielisenä ja kaikin puolin pahana. 

Onneksi näin ei käynyt vaan tarina on ihan puhdasta sepitettä eikä mikään lehti kirjoittanut asiasta tietenkään sanaakaan eikä kukaan syyttänyt mistään. Itse asiassa norjalaisia nimittäin huvitti hupparimies, joka ei ollut alkuunkaan ymmärtänyt pukeutua niinkuin Stavangerissa kuuluu eli ei ollut varautunut äkilliseen sadekuuroon. Hupparimiestä eikä hupparimiehen käytöstä pidetty k*sipäisenä. Mutta saatiinpa siitäkin tarinaa aikaiseksi, sillä muutoin tarina olisi ollut kovin lyhyt...
________

Siinä sitä oli tarunhohtoista legendaa ja legendanhohtoista tarua. Kaikella sitä lukijoita kiusataankin. Mutta moni hetken uskoi lukemaansa, kun se kerran netissä luki. Toisin kuin yleensä, tässä blogissa sentään aina kerrotaan, jos asia ei ollut totta...

Vuoden 2023 Norjan-reissu tähän osaan mennessä. 



Omaa aikaa Stavangerissa

Navin kotelo oli revitty auki
Bergenissä yleisessä hallissa moottoripyörästäni oli yritetty viedä navigaattori, mutta homma oli jäänyt kesken, kun huomasivat, ettei Wofgangissa ollut navi kiinni. Johdot ja kotelo vain jäivät lerpalleen. Ensimmäisen kerran ikinä Norjassa mitään tuon tapaistakaan tapahtui. 

Stavangeriin pääsin, tosin liki koko matka sateessa, mutta kaikki hyvin - hanskat märkinä, muut vaatteet kuivia, pyörä hotellin tallissa ja sain siellä vähän pestyäkin sitä. 


Lisää naiskauneutta
tähän reissuun

Kiva yllätys Stavangerissa: nuori kaunis respanainen oli innoissaan, kun näki minut. Hän asui aiemmin Narvikissa, jossa näimme muutamana kesänä, ja hän muisti minut erittäin hyvin, kun tapasimme aina jutella ja minä kannustin opiskeluissa. Nyt hän opiskelee Stavangerissa! Jonain päivänä hän on hotellin johtaja. Upgradesi huoneeni ja antoi vapaan pääsyn porealtaisiin jne... 

Hän halusi, että joku hänen kollegansa ottaisi meistä kuvan, mutta heillä oli kiireitä, niin otimme kaksistaan selfien. Hän toivoi, että kunhan olen asettunut, tulen juttelemaan.

Norjassa olen suorastaan pidetty henkilö! Paitsi että... en häntä sitten sen koommin nähnytkään, liekö mennyt aina tiskin alle piiloon minut nähdessään... 😃



Vakiolukijat ehkä jo tunnistavatkin: Blackened Chicken Egonissa. 
Annos, jonka olin terveydellisistä syistä syönyt joka ikinen päivä tämän reissun aikana. 


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



keskiviikko 14. helmikuuta 2024

All You Need is Helsinki Beatles Weekend


Helsinki Beatles Weekend on maailman paras Helsingissä järjestettävä Beatles-tapahtuma. Ja Suomen suurin. Eli All You Need is Helsinki Beatles Weekend, ainakin jos olet Suomessa ja diggaat maailman parhaan bändin musiikkia. Parhaushan täytyy aina olla jollain tavalla mitattavissa, vaikka oman suosikkinsa voi valita ilman mitään mittareita. Jos mittariksi parhaudesta kelpuutetaan vaikkapa menestys ja suosio, niin   Guinnessin ennätyskirjan ennätyksiä on eniten - ilmeisesti ainakin 26. Niitä ovat esimerkiksi eniten myytyjä albumeja, eniten listaykkösiä. Viimeisin uusi biisi listaykkösenä on muuten vuodelta 2023 eli Now and Then -kappale, the last Beatles song eli Beatlesin viimeinen laulu. Johnin biisi ja laulu on saatu nykytekniikalla studiokuntoon C-kasetilta!

Seuraava eli jo neljäs Helsinki Beatles Weekend on 5.-6.4.2024 hotelli Presidentissä, tule sinne! Jollet ole aiemmin ollut, niin seuraavaksi vähän kuvia ja videoita edellisestä Helsinki Beatles Weekendistä, niin tiedät mitä odottaa! Ole siellä tai ole neliö! Majoituskin järjestyy tapahtuman erikoisspesiaalitarjoushinnalla! 


Videoita


Kuvia 2023



Antero & Ville

Arttu Harkki haastatteli esiintyjiä














Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Band on mukana säästötalkoissa - jatkossa kolme miestä soittaa yhtä kitaraa. Tulkaa Helsinki Beatles Weekendiin 5.-6.4. katsomaan, että onnistuuko!





Yhtä aikaa laulu, rummut ja kosketinsoittimet!


Yleisö elää mukana. Huomatkaa John Lennon käsivarressa!


Omaa aikaa Beatles Weekendissä

Kun Beatles soi, ei ole terveysongelmia, eikä mitään muitakaan ongelmia. On vain Peace&Love! Aina löytää seuraa ja uusia kavereita - tällä kertaa "George Harrison". Mutta etenkin yleisön joukosta saa uusia tuttavuuksia helposti samanmielisten joukosta! 







 


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )