Kevättä valmistellessa...

Kevät on ihan kohta täällä eikä oikein muutakaan juttua ole mielessä eikä reissuja vielä voi tehdä, niin olkoon tämä pieni täytejuttu kevääseen valmistautumisesta. Ovatko kaikilla pyörät valmiina uuteen kauteen ja uusiin ilometreihin?

Syksy päättyi Viivi II:n osalta käyntihäiriöihin. Ikiluotettava ja pomminvarma CX sammui kesken ajon. Autoliiton hinausauto vei sen Prätkäpajaan. Siellä se käynnistyi seuraavana aamuna, mutta jonkun ajan päästä lämpimänä se alkoi kiukutella eri tavoin. Prätkäpaja sanoi suoraan, että vikaan liittyvät osat vaativat koneen irrottamisen ja koska siellä tiedetään pienoiset talousvaikeutemme, sanoivat sen tulevan vähän kalliiksi Viivin ja Hra Oma Ajan varoihin nähden, eli jos olisi tiedossa joku kaveri, joka voisi sen tehdä, niin varmaan kannattaisi kysyä. 

Onneksi tuttavapiiriin kuuluu Suomen Mr CX, tunnetun Tuumaustauko-blogin pitäjä, joka halusi auttaa ja saada talveksi jotain puuhaa. Ajamalla se tietenkin piti huoltoon viedä - eikä se mennyt ihan ilman haasteita. Uskomattoman huolellisen huollon voi lukea Tuumaustauosta, jos osaa puhua tekniikkaa: Osa 1, osa 2, osa 3 ja osa 4.  Siellä se valmiina nyt Ylöjärvellä tallin nurkassa odottelee, että suola lähtee tieltä ja se pääsee takaisin kotiin.

"Oli Prätkäpajan puolesta venatkin säädetty niin hyvin, ettei yksikään cxsistäni ole käynyt noin tasaiseen ilmaan tikityksiä. En oikein keksi mitä siinä voisi enää huoltaa. Kaikki pelaa hyvin." Tämä oli CX-gurun vastaus, kun Hra Oma Aika kaiken jälkeen kysyi, että eikö voisi vielä huoltaa jotakin... CX-gurukin alkoi puhua Hra Oma Ajalle kuten Prätkäpaja, että hänen epäilemiään vikoja eivät mekaanikot osaa korjata, pitäisi olla psykologeja... Mekaanikot eivät millään usko, kun Hra Oma Aika epäilee, että prätkät ovat rikki tai ainakin hajoavat ihan kohta!

[Hra Oma Ajan huomautus: Olen Prätkäpajalla myös monasti huomauttanut ja vaatinut korjauksia, koska pakoputkista tulee hiukan eritavoin pakokaasua. Kun kymmenennen kerran Prätkäpaja oli kaikki säädöt zekannut ja vakuutti, että ovat tismalleen kohdillaan ja että kyse on putkista ja ne yhdistävästä H-palasta ja ettei asialla ole mitään merkitystä, olen hiljalleen melkein alkanut uskoa, että tuo on ehjä.Tuohon pitäisi kyllä saada valkosivurenkaat. Kulkisi paljon paremmin sitten...]

Wagner toimi edelliskauden hyvin eli noin 40 000 kilometriä eli 40 miljoonaa ilometriä, mutta syystalvimasennuksessaan Hra Oma Aika keksi, että Wagnerista hajoaa kohta vaihdelaatikko, koska ykkönen on joskus jäykkä ja joskus ei. BMW-guru Reijo Myllymaa sanoi, että noissa on niin vahva vaihdelaatikko, etteivät ne yleensä hajoa, että niissä on korkeintaan ehkä laakerisyöpä. Sen sanan kuultuaan Hra Oma Aika lähetti Wagnerin välittömästi vaihdelaatikkoremonttiin, koska siinä varmasti on laakerisyöpä. 

Onneksi VVM-järjesti kuljetuksen Hämeenlinnaan. Ensimmäiset ilometrit Hra Oma Aika sentään ehti ajaa ennen Wagnerin siirtymistä kuljetukseen. Wagner käynnistyi talven jäljiltä kivuttomasti, vaikkei sillekään tehty talviksi muita huoltotoimia kuin sammutettiin moottori.

Dolly? Viivi keksi ihan kesken muiden menojen, että nyt pitää koukata katsomaan Dollya. 

Dolly lähti käyntiin heti ja kävi nätisti. Kaikki tuntui toimivan hienosti. Mutta se oli pölyinen! Se piti pestä. 

Päällä olleet vaatteet eivät ehkä olleet ihan sopivimmat pesuvaatteiksi... ja sitten uudelle nahkahameelle roiskuikin pesuvettä ja piti vaihtaa hame. Ainoa autossa ollut varahame oli lyhyt nahkahame. Siis todella lyhyt. Kun siellä tallissa liikkui muitakin, niin pesu ehkä hiukan herätti huomiota... No, niinhän tämän bloginkin varsinaisen tarkoituksen lisäksi yksi tarkoitus on tuoda iloa ja hyväntuulisuutta kaikille...  

Dolly on on ihan valmis kevääseen ja niin on Viivikin!

Hra Oma Aika vaihtoi Viivin isoon Rosvoon!

Hra Oma Aika sai mainion tarjouksen eräältä VVM:n jäseneltä - vaihtaa Viivi yhden illan ja yön ajaksi isoon Rosvoon eli 1200-kuutioiseen Suzuki Banditiin. No tietenkin näin erinomaiseen tajoukseen kannatti tarttua eli autolla Tampereelle, koska lyhyessä nahkahameessa ja stay upeissa Viivin on hiukkasen viileä olla kyydissä syyskuun keleillä... Viivi jäi Tampereelle juhlimaan paremmassa seurassa ja Hra Oma Aika lähti testaamaan Rosvoa, eikä kiirettä takaisin ollut - aikaa koko ilta vaikka yökin.

Bandit on aika lailla sportin ja matkapyörän välimuoto, monellakin tapaa - sekä ulkoiselta olemukseltaan että ajotuntumaltaan. Parasta on uskomattoman väkivahva moottori. Hieman viritelty tai oikeammin optimoitu moottori vetää parin tuhannen kierroksen tienoilta voimakkaasti kiihtyen suurimmallakin vaihteella. Mitään erityistä tehopiikkiä ei ole eikä tule, vaan voimaa vain on koko ajan runsaasti käytössä. Välttämättä ei tarvitsisi liikkeelle lähdön jälkeen mitään muuta kuin suurinta vaihdetta!

Toisaalta ykkösellä se otti 110 km/h ja kakkosella 170 km/h, toisaalta se kiihtyi suurimmalla vaihteella 80 km/h:sta reilusti yli 200 km/h nopeuksiin hetkessä yhdellä pienellä ranneliikkeellä. Ison Rosvon kanssa kuskille kasvaa helposti pienet sarvet itselleenkin, ja niinpä Hra Oma Aikakin päätyi mm. Helvetinportille, lisäksi Murolen kanavalle ja Virtojen Perinnekylään.

Monipuolisesti säädettävä jousitus nieli epätasaisuudet hyvin eikä ollut moksiskaan pitkittäisistä halkeamista. Pyörä on yllättävän helppo hallita myös kävelyvauhdissa, tiukatkin u-käännökset sujuvat helposti ja pyörä oli myös melko matala. Japanilaiseen tapaan kaikki toimi kevyesti ja sulavasti.

Hra Oma Ajan kaltaiselle täytetylle karhulle stonga/kahvat saisivat olla hieman paksummat. Suurissa nopeuksissa kaipaisi pidemmän päälle vähän korkeampaa pleksiä. 

Hiukan reilut kolmesataa kilometriä Tampereelta jonnekin ja takaisin antoivat positiivisen kuvan isosta Rosvosta. Sitä voi suositella kenelle tahansa, joka kaipaa yleispyörää mihin tahansa asvaltilla tapahtuvaan liikkumiseen. Jos se olisi punainen ja siinä olisi kardaaniveto, niin...  

Mutta sinänsä koeajot voisivat olla hyvä lisä meidän blogiimme. Hra Oma Aika haluaisi kokeilla mm. Honda PanEuropeania ja Viivi kokeilla uusia bileitä... Niin, Viivikin ilmeisesti oli viihtynyt, kun hänet hyvissä ajoin aamuviiden aikaan palautettiin lainasta. Ainakin aamulla piti mennä hakemaan unohtunut nahkahame ja ne stay upit.

xx

MP14 - isoa ja pientä tarjolla

Etsitkö hyvää ja kattavaa kuvausta MP14-moottoripyörämessuista? No tämä ei ole se paikka.Täällä on aika vääristynyt kuva messuista. Täällä on eniten vanhoja ja rakenneltuja pyöriä, mutta on sentään vähän uusiakin. 

Kaikenlaista vaihtoehtoa messuilla oli tarjolla.Viiville sovitettiin isoa ja pientä - isojen kanssa sai nahkahame pingottua ja melkein revetä, että jalat sai levitettyä kylliksi - ja silti jalat sätkivät korkealla ilmassa. Pienet sopivat vaivatta, mutta niillä taas ei vauhti riitä eikä pitkiä ajoja tehdä. 

Kipeän jalan kanssa vaihtaminen olisi vaikeaa, saati pystyssä pitäminen. Lopulta löytyi ratkaisu - nuo isot kahdella etupyörällä olevat automaattivaihteiset maxiskootterit! Paitsi ettei meillä niihin ole rahaa. Eli tarakkaharakkana Viivi jatkaa.

No, ovat mitä ovat, mutta tässä noin suunnilleen 123 kuvaa  messuilta, klikkaamalla suuremmiksi!

Lammaspastaa! 

Tämä hirviö on esitelty tässä blogissa, mutta se kehittyy aina...