"Ihan normaali 230 000 kilometrin määräaikaishuolto, ei mitään erityistä"

Wagner eli BMW K75 haettiin Ruotsista hiukan yli kolme vuotta sitten. Entisellä poliisipyörällä oli ajettu 120 000 kilometriä, hintaa veroineen tuli alle 2000 €. Nyt se oli ihan normaalissa 230 000 kilometrin eli Oma Ajan kielellä 230 miljoonan ilometrin määräaikaishuollossa. Ei ollut mitään erityistä. 

Isoin sille tehty huolto oli käynnistyskytkimen vaihto - ja sekin oli lopulta tarpeeton remontti, kun se olikin vain likainen. No, tulipa samalla parempi takajarru. Jokin tiiviste vuoti josain vaiheessa ja bensansuodattimessa oli jokin hiushalkeama. Nopeusmittari on hieman kiukutellut ja näyttää vähän liian vähän, mutta sen kanssa on elänyt, ehkä sille jotain jossain vaiheessa voisi teettää. Pyörän vuosittaiset 30-40 000 kilometriä ovat siis olleet varsin kohtuulliset kustannuksiltaan. Pari huoltoa on tehty Hämeenlinnassa Reijo Myllymaalla, kaikki loput Prätkäpajassa Helsingissä. Osa "vioista" on vaatinut Prätkäpajassa enemmän psykologia kuin mekaanikkoa, kun Hra Oma Aika on aavistellut jotain vikaa, jota ei ole voitu mitenkään havaita...

No, isoille kilometreille, miljoonille ilometreillehän nuo on suunniteltu. Matalavireinen, yllätyksetön - joku voisi sanoa tylsä. Mutta Hra Oma Ajalle se sopii, monista syistä.

Viivi II eli Honda CX on luotettavuuden perikuva yksinkertaisen tekniikkansa takia, mutta niinpä se vain eilen jäi tielle - jokin sähköosa rikkoontui ja tulpille ei tule kipinää. Hinausautolla Prätkäpajaan, jossa sitä odoteltiin, vaikka sulkemisaika oli jo kaukana takana. Samalla sinne tuotiin hinurilla toinen pyörä, jonka päälle oli auto ajanut. 

Dolly eli Honda CB 500 se vain kulkee. Sillä on ajettu tänäkin kautena tähän mennessä reilusti yli 20 000, mutta kevään staattoriongelmaa lukuunottamatta ei mitään muuta ole tarvinut tehdä kuin ajaa. Eikä sitä staattoriakaan lopulta edes vaihdettu. 

. .

Wagnerin maalaus

Wagner on alunperin valkoinen, kuten poliisipyörillä usein on tapana, mutta se oli maalattu tehtaanpunaiseksi sen poistuessa palveluksesta. Maali oli vuosien saatossa haalistunut, ja koska laukut oli maalattu keskenäänkin eri aikaan, pyörä oli vähän kirjava. Pitkään pohdittiin, että helmiäisvalkoinen vai tehtaanpunainen edelleen.

Eräs Vähemmän Vakava Motoristi  (VVM) totesi, että asia nyt vain on niin, että on totuttu jo ympäri Suomenmaata siihen, että Viivi ja Hra Oma Aika kulkevat punaisella pyörällä ja sillä siisti. Kun ulkona taivaalta oli lisäksi kylliksi tullut helmiäisvalkoista maahan, oli ratkaisu selvä: punainen.

Maalariksi valikoitui toinen VVM:n jäsen. Niinpä Prätkäpaja kävi hakemassa Wagnerin, purki sen osiin ja samalla teki pientä huoltoa. Osat lähtivät Jyväskylän suuntaan ja kun ne sieltä palasivat, oli tulos juuri haluttu punainen. Kuten kuvista näkyy, pohjat on tehty huolella ja candy-punainen on juuri sopivan sävyinen Wagneriin.

Sillä aikaa Prätkäpajassa eturengas vaihdettiin, öljynsuodattimen kuupan tiiviste vaihdettiin, bensansuodatin lisättiin tankkiin.

Prätkäpaja maalattujen osien saavuttua kasasi Wagnerin ja Hra Oma Aika innoissaan haki sen. Niin innoissaan, että vasta 20 kilometriä myöhemmin räntäsateessa ajaessaan tuli mieleen, että olisi varmaan pitänyt maksaa lasku ennen poistumista... eikun takaisin. No. olihan siellä Viivi II panttina...

Mutta kyllä tuntui Wagner hyvältä - kaikki säädöt ovat niin kohdallaan kuin ne K75:ssa voivat olla, ja tietenkin uuden kiiltävän maalin kanssa se kulkikin paremmin - räntäsateesta huolimatta! Ammattilaiset kun tekevät, niin omaksi hommaksi jääkin vain nauttiminen!

Hienot kelit, raikkaat illat ja aamut...

Ajokelit ovat jo aika kivat, hiekatkin häviävät teiltä hiljalleen. Pienimmillä teillä on kyllä vielä hiekkasavisuolalaikkuja ajourien ja kaistojen välissä eli aika rauhaksiin täytyy monin paikoin ajella. Helmikuussa joutui Hra oma Aika vielä ajelemaan yksin, mutta nyt Viivikin istuu kyydissä ja räpsii kännykällään kuvia. 

Sekä Viivi II että Wagner toimivat kuin enkelit.

Ei vielä mitään varsinaisia reissuja, mutta pientä ajelua kumminkin linjalla Bilnäs - Fiskars - Porvoo jne. Iltaisin on ajon jälkeen kyllä hiukan vilu - pitäisiköhän ajotakin alla olla muutakin kuin t-paita? :)     Ainakin saunan ja takan lämpö on Viiville mieleen ajon jälkeen.

  

Kesä lähestyy loppuaan

Kesä 2014 alkaa positiivisemmallakin (tai epätoivoisen pakkomielteisellä) asenteella lähestyä loppuaan. Tietysti joskus kesäisin on pakkasta ja sataa lunta, että ei sikäli, mutta... 

Viivi II vietiin jo talvitalliin ja Viivi kiillotteli sen puhtoiseksi. Wagner jatkaa vielä ajoa, eihän kesä sentään vielä niiiin loppu ole. 

Tätä elämäntapaa ei pidä mitata kilometreillä. Ei edes ilometreillä. Pitäisi laskea tunnit - tunnit jotka ajaa; tunnit, jotka huoltaa; tunnit, jotka vaikka vain ajattelee prätkiin liittyviä asioita. Niitä ei ole tullut lasketuksi, mutta kilometrejä on pakko seurata huoltojen takia.

Viivi II:lla on ajettu reilut 5000 kilometriä eli reilut 5 miljoonaa ilometriä. Koneremontin jälkeen siihen laitettiin sopivasti uusi nopeusmittari. Ainoa takaisku oli jollain lailla viallinen uusi (30 vuotta vanha?) toisen sylinterin kannentiiviste, joka alkoi hieman vuotaa. Onneksi Prätkäpajassa ei kestänyt kuin hetken laittaa se kuntoon. Ajopäiviä oli Viivi II:lla paljon enemmän kuin Wagnerilla, vaikka ilometrejä tulikin paljon vähemmän. Viivi II hoiti liki jokaisena arkipäivänä työmatkat, päälle sitten pienempiä lenkkejä kuin Wagnerilla.

Wagnerilla on tähän mennessä ajettu tälle kesälle yli 28 000 kilometriä eli yli 28 miljoonaa ilometriä. Viime vuoden heinäkuussa se hankittiin ja tähän mennessä se on meitä liikuttanut 40 000 kilometriä - ongelmina vain tokana päivänä katkennut kytkinvaijeri ja keväällä jokin vuotamaan alkanut tiiviste. Wagnerilla on ajettu nyt kaikkiaan yli 160 000 kilometriä, joista Ruotsin poliisin käytössä ensimmäiset 90 000 kilometriä. Kuulin, että Amerikassa näkee paljonkin miljoonan molemmin puolin ajettua K75:ia eli tällä pitäisi ajaa vielä pitkään. Ja mikäs on ajellessa etenkin nyt kun Prätkäpaja optimoi siihen tehoa lisää 62 % ja vääntö on käytännössä maksimissa tyhjäkäynniltä huippukierroksille asti. Se on todella smooth, kuten amerikkalaiset siitä sanovat. Värinätön, vääntävä ja joustava.

Hra Oma Aika vaihtoi Viivin yhdeksi illaksi ja yöksi Isoon Rosvoon, jolla tuli ajettua reilut 300 kilometrin koeajoa eli kaikkiaan tälle kaudelle on tähän mennessä tullut reilut 33 000 kilometriä. Se on 33 miljoonaa ilometriä. Mielellämme olisimme ajaneet paljon enemmänkin, mutta työt, perhe ja säät ovat haitanneet elämää. No, vielä kausi siis jatkuu, mutta tuskin minnekään pidemmälle tulee ajettua. Iso kiitos kuuluu myös Prätkäpajalle, joka pitää pyörät pyörimässä. Hra Oma Aika kun prätkien osalta vain ajaa, ei huolla. Kaikki muut elämän osa-alueet alkavatkin sitten olla enemmän toisinpäin.

Prätkän lähellä ei Hra Oma Ajan sydän osoita mitään merkkejä ongelmista, päin vastoin. Olemme edelleen sitä mieltä, että Kelan tulisi maksaa korvausta prätkäilystä, koska se edistää terveyttä...  

Viivi tykkää CeXistä, koska se värisee juuri oikealla tavalla ja Hra Oma Ajasta se on maailman hauskin fiilistelypyörä, mutta kyllähän Wagnerilla paremmin matkustaa pidemmät reissut. Työkalumainen, kuin työhevonen, ei mikään kaunotar eikä sporttinen, mutta jos pitää ottaa suunta 1000 kilometriä johonkin suuntaan, niin siitä vain - pysähdyksiksi riittäisi vain pari tankkaustaukoa, ellei matkalla olisi kuvattavaa ja nähtävää. Matka-asento ei rasita ja värinöitä ei ole.

Karttaan oli ajatus laittaa kaikki ajetut reitit, mutta eihän niitä jaksanut mitenkään piirtää. Sentään osan reiteistä sai tuupattua samalle kartalle. Kuitenkinkin ajot ovat painottuneet liian vahvasti eteläisimpään Suomeen - se asia on korjattava 2015. Kohteista saa aina antaa vinkkejä...

(Kuvat voi aina klikata suuremmiksi)

Neitoa kiipeillen - alhaalta ylös ja alas

(Lopussa off topic: Omaa aikaa reissussa)

Suomineitoa on ajeltu lähinnä reisillä ja vähän ylempänä (kuten viime aikoina vaikkapa tämä, ja tämä ja tämä ja tämä ja tässä kaikki). Tällä kertaa lähdimme kiipeämään etelästä pohjoiseen, idästä länteen. 

Pienellä porukalla lähdimme sumuiseen aamuun ja ekana päivänä alkuun jopa parin pienen sadekuuron huuhdeltaviksi. Ajatus oli, että sään mukaan aina päätetään, mihin mennään, mutta A-suunnitelmana oli ajaa pieniä teitä Kajaaniin, seuraavana päivänä Vuokatin ym. kautta Kuusamoon, sieltä sitten Juuman, Kemijärven ja Rovaniemen kautta Ylläkselle, josta seuraavana päivänä Kilpisjärvelle. Sieltä sitten oli tarkoitus ajaa Tromssaan. Näin kävikin, sillä kelit suosivat täydellisesti, oli välillä liiankin lämmintä, aurinko paistoi alun jälkeen eikä hyttysiäkään ollut juuri lainkaan. 

Päätökset seuraavan päivän ajoreiteistä, nähtävyyksistä ja majoituksista tehtiin aina edellisenä iltana. "Matkanjohtajana" meillä oli "Herra 47", jolla on päässään koko Suomen ja sen lähialueiden kartasto ja jopa teiden kunto, tuntee kaikki oudoimmatkin nähtävyydet, eri paikkojen tarinat ja ihmisiä kaikkialta.

Monia teitä olisi itsekin keksinyt ajaa, mutta monia matkan varrella olleita kohteita emme olisi hoksanneet. Kävi myös esimerkiksi niin, että kun illalla katsoimme netistä majoitusta Kilpisjärvelle, niin netin mukaan ei lainkaan tilaa hotellissa eikä missään mökkimajoituksessakaan. Matkanjohtajamme teki yhden puhelun ja kas, seuraavana päivänä meitä odotti iso talo halvalla! 

Matkalla poikkesimme myös Pallakselle, jossa saattoi hetken tuttavuuden jälkeen rapsutella poroja, kun tokka oli tullut pihamaalle itikoita pakoon.

Kilpisjärvelle ajettaessa noustaan niin ylös, ettei maisemassa ole enää kuin vaivaiskoivuja. Suomen maanteiden korkeimman kohdan jälkeen ollaankin pian Kilpisjärvellä ja jyhkeä Saana kavereineen aukeaa eteen. Puroista voi juoda raikasta vettä, järven vesi on kirkasta kuin lasi.

Kilpisjärveltä seuraavana päivänä kuitenkin eteenpäin kohti Norjaa. Kaikille oli huikea tunne, kun saavuimme vuoristosta alas Norjan rannikolle, pilvi oli alapuolella ja peilityyni meri heijasti vuoret. Meri hohkasi Jäämeren viileyttä. Tromssassakin järjestyi matkanjohtajamme ansiosta ilmainen säilytys kaikille ajovarusteille eli saatoimme kulkea helteessä kevyesti pukeutuneina.

Tromssasta ajoimme Lyngenin suuntaan ja takaisin Kilpisjärvelle, mutta matkalle osui loputtomien upeiden maisemien lisäksi muutaman kilometrin pituinen tunneli - joka oli yhden kaistan levyinen, pimeä, kylmä ja märkä! Videolla ja kuvissa se on paljon valoisampi kuin silmillä. Silti se on kaksisuuntaisesti liikennöity! Tietenkin vastaan tuli auto... Ei ehkä ihan uusimpien normien mukainen tunneli, mutta hieno elämys!

Kilpisjärvellä oli kaikilla jollain tapaa "krapula" - kaikki halutut kohteet oli saavutettu upeissa olosuhteissa, eikä kellään oikein ollut erityisempää intohimoa minnekään. Kolme miestä äänesti, että ajetaan Ouluun, Viivi äänesti, että ajetaan Rovaniemelle. Rovaniemelle siis ajoimme. Oli vain hiukan ankeampi maisema ikkunasta - hetki sitten maisema oli Saana, Rovaniemellä ostoskeskus... No, Scandicin ravintolassa sai kyllä niin hyvää ruokaa, että into alkoi palata. Päätimme ajaa kuitenkin vielä yhdessä Ouluun ja vähän alemmas, ja vasta sitten hiljalleen hajaantua omille teillemme.

Kaikissa yöpymipaikoissa ja välikohteissa meillä oli runsaasti aikaa, sillä päivämatkat olivat vain 400-600 kilometrisiä ja liikkeelle lähdimme aina suhteellisen aikaisin. 

Kilometrejä ei tullut ihmeellisesti (3600), mutta kuvia ja videoita Viivi kuvasi melko paljon eli 1500 + 135. Niistä on alla liki satunnaisesti koottuina osa! Aiemmasta poiketen Viivi kuvasi vauhdissa videoiden lisäksi myös valokuvat kämmenen selkään kiinnitetyllä Sonyn ActionCameralla ja Lumia 1020:n 41 megapikselin superkamera oli käytössä vain jalan liikuttaessa. Kahden kameran käyttäminen ajon aikana oli hiukan turhaa säätämistä... 

Ajoreitti, jota voi suositella miltä tahansa osin - paitsi Oulu - Vaasa väliä, jossa ainoa mielenkiintoisempi kohta on Kokkolassa "seitsemän sillan lenkki" ja Kalajoen hiekkasärkät - siitäkin huolimatta, että koetimme ajella osin rantareittiä.

Tämäkin reissu osoitti, että hyvän matkapyörän saa halvalla eikä ikä paina - Ruotsista tuotu 25-vuotias entinen poliisipyörä Wagner maksoi vuosi sitten heinäkuussa veroineen 1700 € ja olemme ajaneet sillä tätä kirjoitettaessa liki 30 000 kilometriä ja murheina ollut tähän mennessä vain katkennut kytkinvaijeri ja yksi korpustunut tiiviste. 

Klikkaa kartta suureksi ja huomaat, että selaimessasi hiiri on muuttunut suurennuslasiksi ja voi lähentää näkymää. Kartta on varmasti kyllin yksityiskohtainen...

Videossa Norja-osuus alkaa kohdasta 10:55, mikäli Suomen maisemat ja porot eivät kiinnosta...

Ja sitten niitä kuvia... ja jumalaare kuulkaa, niitä on paljon, vaikka liki satunnaisotannalla valkkasin kuvista vain pienen osan! 

Päivä 1: Helsinki - Kajaani

Pysähdys mm. presidentti Kekkosen synnyinkodissa Lepikon torpassa

Päivä 2: Kajaani - Vuokatti - Lentiira - Suomussalmi - Kuusamo

Matkalla mm. Raatteentien taistelun museo, Lentiirassa hiukan välipalaa maaseutumatkailutilalla.
(videolla Vuokatti-kohdassa vastaan rullaluistelee mäkeä ylös nainen, joka kuulemma on joku tämän hetken ykköshiihtäjistä)

Lumia 1020 vs. Sony ActionCamera

Poronhoitoalue - porojen ja metsäpeurojen sekoittuminen on estetty aidalla ja ritiläsilloilla.

 Ensimmäinen poro... ja sitten niitä alkoi tulla vastaan kuin liukuhihnalla

Raatteentien museo

Yllättävä kohtaaminen ... impstatus.blogspot.com

Hiljainen kansa -teos:

Päivä 3: Kuusamo - Juuma - Kemijärvi - Rovaniemi - Kittilä - Ylläs

Päivä 4: Ylläs - Pallas - Muonio - Kilpisjärvi

Suomen maanteiden korkein kohta

Päivä 5: Kilpisjärvi - Tromssa - Lyngen - Kilpisjärvi

Superlaajakulmalinssi ja pitkä valotusaika saa tunnelin näyttämään leveämmältä ja paljon valoisammalta. Ajotilaa oli kuitenkin vain yhden kaistan verran, oli pimeää, kylmää (8 astetta) ja märkää.

Tunnelin kylmyyden jälkeen kaikki lasit ja linssit huurussa... 

Päivä 6: Kilpisjärvi - Muonio - Pello - Rovaniemi

  

Päivä 7: Rovaniemi - Oulu - Kalajoen särkät - Kokkola - Vaasa

Päivä 8: Vaasa - Kristiinankaupunki - Isojoki - Kankaanpää - Tammela 

(eli Kirnu ja Maitolaituriin syömään - terassilla oli riittävän lämmintä...)

Off topic:  Omaa aikaa reissussa

Kuin kaksi marjaa... ja molemmat vähän hyödyttömiä nykyisellään.

Tyypillä oudot halut

Sukat kuivumassa verhotangolla