Oletko käynyt Jäämeren rannoilla? Muistatko, miltä se tuntui ensimmäisellä kerralla? Jos et ole koskaan siellä käynyt, haluaisitko tietää, millaista siellä on? Tämä juttu on vastaus elämäsi tarkoitukseen. Tai ainakin Jäämerireissulle, sillä nyt sinne viedään ensikertalaisia ja esitellään paikkoja. Ensikertalaiselle Jäämeri on mystinen, upea kokemus. Jo ennenkuin sinne edes päästään. Moneen kertaan siellä käyneelle se on edelleen vähän mystinen, mutta aina upea kokemus. Paitsi jos sataa, tuulee ja on hyytävää - mutta ei sinne silloin kannata edes mennä. Tällä ensikertalaismatkalla suunnataan Varangin vuonolle. Liikkeelle Oulusta, joka sekin saattaa etelän hetelmälle olla jotakin hyvin kaukaista ja ihmeellistä, jollei ole käynyt Tamperetta korkeammalla. Toki sielläkin voi olla aika korkealla, jos menee Näsinneulaan. Oulusta pikkuteitä kohti Rovaniemeä. Pikkuteitäkin on useampi vaihtoehto, mutta aika tylsää olisi mennä Nelostietä E75 eli sitä ei kannata mennä. Rovaniemi itsessään on ensikertalaiselle Ouluun verrattuna lisää mystiikkaa, ja Joulupukin pajakylä on suorastaan epätodellista - vaikka onkin tietysti ihan turistirysä. Rovaniemeltä ylöspäin alkaa ensikertalaisella tunnelma nousta edelleen, ja on se moninkertaisellekin kävijälle jotenkin aina niin hyvä tunne ajaa koht pohjoista. Poispäin Helsingistä ja pääkaupunkiseudusta. Pakollinen pysähdys tietenkin aina Zippi & Suhauksessa. Vaikka ensikertalaisille koko matka ylöspäin on suurta seikkailua, kokeneelle vasta Saariselällä ollaan todella Lapissa. Saariselältä Karhunpesäkiven kautta kohti Näätämöä ja Norjaa. Norjan puolella ensimmäinen kohde on Skoltefossenin vesiputous, sen jälkeen Pykeija. Sieltä Varanginvuonoa kiertäen Vesisaareen. Vesisaaresta matka kohti mystistä Hamningbergia, josta et mistään löydä suomeksi kattavampaa tarinaa kuin täältä. Sen jälkeen Vuoreija, joka sekin linnoineen ja noitahistorioineen on legendaa alusta loppuun. Paluu etelään onkin sitten oma juttunsa - sen huomaa ensikertalainenkin. Tunnelma laskee. Pohjoisen voima on vallannut sielusi, etkä pääse siitä enää ikinä irti. Sori siitä. | Norja 2025:
|
Tätä kaikkea saat kokea
Ouluun saapuessa ensikertalainen matkamotoristi saattaa jo olla aika väsynyt ja odottaa innolla rentoutumista hotellilla. Oulun keskusta Toripolliiseineen on jo eksotiikkaa ekalla kerralla.
Pikkutiet Oulusta Lappiin ovat ensikertalaisen mielestä jo Lappia, vaikkei olla kuin vasta Suomen puolivälissä. Toisaalta siinä näkee jo lähes varmasti poroja moneen kertaan, että kai se Lapista käy.
Rovaniemellä Joulupukin pajakylässä voi nähdä joulupukin keskellä kesää, mutta siinä saattaa olla aika äänekäs ja pitkä jono pienikasvuisia ihmisiä edellä.
Oijärven kannaksella
Rovaniemi
Rovaniemeltä saa tarvittaessa lentävän lähdön
Pub Iloinen Ilves on rock-mesta
Sitten alkaa vasta todellinen matka halki Lapin. Kun tie kulkee yli kannasten ja muutenkin vesistöjen viertä, alkaa tuntea hengittävänsä vapaasti. Pakollinen pysähdys Zippi&Suhauksessa, vaikkapa porotäytteisiä lättyjä tai muuta hyvää. Kokeneelle tuntuu hyvältä, kun siellä jo tunnetaan nimeltä ja osataan vaikka sanomatta laittaa ne lempitäytteet lettuihin.
Saariselän lähestyessä poroja alkaa olla pitkin teitä yhä enemmän. Saariselällä ensikertalaisen mielestä poroja oli kaikkialla! Ovathan porot kokeneemmankin mielestä harvinaisen fiksuja eläimiä: siellä missä niitä asustaa, on sielussa rauha. Ja ovathan ne porot muutenkin kivoja, etenkin fileinä lautasella.
Saariselän upeat tunturimaisemat näkee ehkä parhaiten Kaunispäältä, jonka huipulle ajaminen on vähän muuta kuin seisomista Kehä I:n ruuhkassa.
Saariselän upeat tunturimaisemat näkee ehkä parhaiten Kaunispäältä, jonka huipulle ajaminen on vähän muuta kuin seisomista Kehä I:n ruuhkassa.
Karhunpesäkivi ja sitä ympäröivät maisemat ovat kauniilla säällä joka kerran rauhoittavia niin ensikertalaiselle, joka innoissaan puhkuu portaita ylös tunturiin, kuin kokeneellekin, johon ensikertalaisen innostus väkisinkin alkaa tarttua.
Kaunispään huipulta saa hyviä maisemakuvia
Karhenpesäkiviluola on elämys useammankin vierailun jälkeen - kapeiden suuaukkojen jälkeen sisällä on yllättävän tilavaa
Utsjoen kirkko
Norjan rajan ylitys tuntuu ensikertalaiselle vähän jännittävältäkin - kunnes huomaa, ettei siellä rajalla ketään ole. Mutta on se silti pikkuisen eri fiilis kuin jos vaikkapa Helsingistä ylittää rajan Vantaalle Lahden moottoritietä ajaen. Tiedättehän Vantaan? Se, joka on seitsemän minuuttia korkea ja viisitoista minuuttia leveä.
Skoltefossen kuohuu valkoisena, ja säväyttää enemmän kuin Keravanjoki.
Ollaan ihan erilaisissa maisemissa kuin missään Suomessa, ja viimeistään kun käännymme kohti Pykeijaa ja ajamme kapeaa tietä, jonka ympärillä maisemassa on vain kalliota ja ruohoa, ymmärtää olevansa jossain muualla. Jossain toisessa maailmassa, jossain toisessa ajassa, jossain toisessa elämässä.
Pykeija, tuo "Pikku-Suomi". Kukoistava, viehättävä pikkukylä, jossa erinomaisessa ravintolassa saa pohjoisen makuja poroista lohen ja kuningasrapujen kautta valaanlihaan. Siellä voi myös vuokrata vaikkapa saunan, mutta kannattaa olla ajoissa varauksensa kanssa.
Pykeija
Bugøynes Bistron (Pykeijan Bistro) maistelulautanen, jota kutsutaan usein nimellä "Taste of Bugøynes". Siinä on muun muassa valasta ja kuningasrapua perinteisempien herkkujen ohella.
Pitkään haudutettua poronpotkaa
Vesisaari on jossain toisessa ajassa sekin. Erittäin hiljainen kaupunki, jossa aika on muutamia vuosikymmeniä jäljessä. Ei ole kiire. Vesisaarenkin läpi kulkee muuten yhä se sama E75-tie, joka etelämpänä on aiemmin mainittu Lahden moottorie ja vaikka mitä sillä välillä. Mutta Vesisaaressa ja siitä eteenpäin kohti Vuoreijaa ja Hamningbergia E75 muistuttaa Suomen eteläpäätään yhtä paljon kuin sika satulaa.
Hamningbergin tie ensimmäisellä kerralla loksauttaa helposti leuat auki - kuin meteoriitilla olisi pamautettu vuori kappaleiksi ja tehty sen kivistöraunion keskelle kiemurtelemaan pyörätie ja kutsuttaisiin sitä autotieksi. Miksi siellä edes on tie, ja mikä on koko Hamningbergin historia hauskasti ja lyhyesti? Ja vaikka olet tätä juttua päässyt jo näin pitkälle, niin mistään et edelleenkään löydä perusteellisempaa selvitystä suomeksi kuin tästä. Samalla tiedät, miksi haluat ajaa sinne. Kauniilla säällä. Sama juttu kuin vaikkapa Nordkappin kanssa, ei sinne ole järkeä ajaa kuin kauniilla säällä. Pilvisellä ja sumuisella säällä et näe mitään.
Itse asiassa se koskee koko Norjaa, maisemien ja mutkien takia sinne mennään, ja sateella voit unohtaa koko jutun. Ja ei, Norjassa ei sada aina. Mutta älä etukäteen päätä, minne ja milloin ajat (koska se usein saattaa olla aika huono idea), vaan aja Norjassa aina sinne, jossa ei sada. Joka paikassa on nähtävää, mutta sateisella säällä mikään paikka ei ole kiva.
Hmningbergin isoin juttu on se tie sinne, mutta toki perillä Wehrmachtin bunkkerit säväyttävät. Niitä ei edes räjäyttämällä ole saatu rikki.
Vesisaaren kirkko
Suomalaiset maahanmuuttajat rakensivat Norjaa - yhteinen kulttuuri ja asenne työhön yhdistivät erinomaiseen yhteiseloon
Vesisaarelaista pysäköintiä peruskuljettimelle
Vesisaari
Matkalla Hamningbergiin/Vuoreijaan
Hamningbergintiellä
Hamningbergintiellä
Perillä Hamningbergissa
Bunkkereita ja linnotteita
Hamnnbergin jälkeen voi ajella takaisinpäin Vuoreijaan. Linnoitus, noidat ja muut säväyttävät. Ja yhä edelleen olet jossain ajassa, joka ei ole sama kuin aika vaikkapa pääkaupunkiseudulla. Ja ennenkuin joku näsäviisas kertoo tunnin aikaerosta, niin ihan siitä ei ollut kyse. Jostain isommasta.
"Noitien" muistolle
Jokainen kyltti kertoo tapetun "noidan" tarinan
Make America Great Again on niin nähty. Vuoreijassa Make the North Great Again!
Juu, teidän kesämökillänne on puuseen seinässä samantapainen juliste järvikaloista.
Norjassa vähän eri juttu.
Kahvilan hampurilainen oli hyvää ja muistutti enemmän mainoskuvia kuin tapama on. Huomaa tuore kurkku maustekurkun sijaan - aika usein Norjassa.
Ihan vaan säätutkia. Ja niitä on paljon. Venäjän läheisyydellä ei tietenkään mitään merkitystä.
Melkoinen hirvitys Vuoreijassa! Hra Oma Ajan lisäksi kuvassa on myös Drakkar Leviathan -niminen taideteos, joka on upea.
Mikä ensikertalaisen kanssa on sitten hauskinta? Poroinnostus. Maastonmuutos ensin Lapissa, sitten Norjassa. Rauha ja hiljaisuus. Jäämeri. Vaikka se haisee herkkänenäiselle erilaiselta. Suolan, kalan ja ties minkä tuoksu.
Omaa aikaa pohjoisessa
 |
| 2025 Norjanreissu tähän mennessä |
Kun tyttäreni halusi ensimmäiselle kunnon moottoripyöräreissulle ja kaiken lisäksi pohjoiseen Jäämerelle, niin ei tarvinnut kahdesti pyytää. Kuinka monta kertaa itse olen siellä kulkenut? En muista, mutta niin monta, että siihen on jo tottunut, se tuntui vain kuin palaisi kotiin. Miltä se tuntui ensimmäisellä kerralla? Sen tunteen melkein koki itsekin uudelleen toisen kautta. Ihan paras tunne.
Mitä sitten kertoi ensikertalainen, oma tytär? "Yhteinen aika faijan kanssa oli merkityksekästä ja hyvällä tavalla erilaista mihin tottunut. Moottoripyörän kyydissä istuminen oli yllättävän väsyttävää ja selkä tuli tosi kipeäksi, mutta omalla tavallaan se oli rentouttavaa vain keskittyä maisemiin ja omiin ajatuksiin.".
"Runsaasti vaihtelevat maisemat: yhtäkkiä puut katosi, yhtäkkiä eteen ilmestyi vuoria, yhtäkkiä tiet kapenivat, jne. Paljon poroja - ennen matkaa pelotti, etten näe yhtäkään (oli vissiin turha pelko se)". (Faijan huomautus: Täysin turha pelko, pohjoisessa näkee aivan varmasti poroja)
"Oli niin paljon uusia kohteita luvassa, ettei edes tiennyt mitä mistäkin odottaa. Tuli turvallinen olo, kun faija oli niin määrätietoinen koko ajan kaikesta, oli myös kiva että faija osasi kaikista paikoista kertoa ties mitä kuin turistiopas konsanaan."
"Lempikohteeni oli Vuoreija. Erityisesti mieleen jäi noitavainojen uhrien muistomerkki, se myös herätti eniten tunteita ja ajatuksia. Norjassa meri haisi tosi pahalta, mutta lumouduin norjan vuoristoista, niissä tuntui olevan jotain ihan omaa taikaa."
"Matka oli yhdistelmä seikkailua ja rauhaa. Otin paljon kuvia (etenkin eri eläimistä matkan varrelta), joita on yhä kiva katsella ja muistella niitä ainutlaatuisia ja erikoisia maisemia, joita pääsi näkemään."
"Zippi&suhaus oli hyvä mesta, opin että sinne pitää mennä aina kun ohi sattuu menemään,"
"Toivon, ettei tämä ollut viimeinen retkeni pohjoiseen eikä viimeinen retkeni faijan kanssa." (Faijan huomautus: Faija yrittää pysyä hengissä vielä jonkun aikaa)
Tällaiselle reissulle lähtee mielellään oppaaksi, se saattoi antaa oppaalle ihan yhtä paljon elämäniloa kuin ensaikertalaisillekin - ja samalla elämänhalua...
Tietenkin matkan vrrelle osutettiin myön Puolangan Pessimistien kahvila-myymälä.
Hra Oma Ajan Biimerit Wolfgang ja Wagner. Kerrankin yhdessä reissulla!
Hamningbergin tie on itsessään alueen suurin nähtävyys
Muita vinkki- ja esittelyjuttuja Jäämeren seuduilta muun muassa:
- Grense Jakobselv
- Nyrud
- Båtsfjord ja Syltefjord
- Berlevåg
- Vuoreija
- Vesisaari
- Hamningberg (paras selvitys, mitä suomeksi löyhtyy?)
- Gamvik ja Mehamn
- Honinngsvåg
- Nordkapp
- Veidnes (tulossa)
