tiistai 4. kesäkuuta 2024

Päiväpikainen: Imatran koski kuohuu enemmän kuin 40:ään vuoteen!


Vinkki päiväretkelle: Imatran koski kuohuu koko ajan heinäkuun alkuun asti ja voimakkaammin kuin 40:ään vuoteen. Ei siis pelkkiä lyhyitä turistinäytöksiä silloin tällöin, kuten yleensä.

Mutta eipä tuo kohina vielä mitään. 5700 vuotta sitten silloinen Suur-Saimaa päätti lähteä  omatoimimatkalle kohti Laatokkaa, joka sijaitsee 70 metriä alempana. Tietenkään matkailussa ei kannata valita lyhintä tietä. Lyhintä tietä Saimaalta Laatokalle olisi muutamia kymmeniä kilometrejä, mutta Saimaa päätti katsella maisemia vähän enemmän eli reissulle tuli mittaa toistasataa kilometriä. Sillä reissulla se on yhä, mitä nyt padoilla vähän rajoitetaan menemistä.

Ystävällisesti Saimaa teki samalla Imatralle matkailunähtävyyden, jota ovat käyneet ihailemassa tsaarit ja keisarinnatkin eli lähes lukijan tasoista yleisöä siellä kosken rannoilla roikkuu. Itse asiassa Saimaa teki kolme koskea kuohumaan, mutta ihmiset katselevat yleensä vain sitä viimeistä, joka on suurin ja komein. Niin se vaan ulkonäkö ratkaisee suosion jopa luonnossakin.  

Vanha kansa, siis jopa äitiäsi vanhempi kansa, loihe lausumahan ”kolme on koskea kovoa, kolme synkkeä saloa, kolme vuorta korkeata; ei ole Vuoksen voittanutta, ylikäynyttä Imatran”. Nykysuomeksi se tarkoittanee, että koskessa uiminen on kiellettyä. Kiellettyä lähinnä siksi, että se on terveydelle kovin haitallista. Katsomalla tämän videon  huomannet, miksi. Jollet huomaa, niin uiminen saattaisi aiheuttaa darwinistisen poistuman väkilukuun. Nähtävissä myös kilparadalla ajoa, mutta ei kilvanajoa. Videolta huomaat myös, että Imatralle menee pääkaupunkiseudultakin kivoja teitä.

Koski se vaan virtaa, aina ja ikuisesti eli toujours. Paitsi jos ja kun pato laitetaan kiinni. Jos haluat nähdä kosken kuohuvan kunnolla, niin mene nyt. Heinäkuussa on jo myöhäistä. Toisaalta menee heinäkuussakin lujaa - nimittäin moottoripyörät. Imatran  ajot 4.-7.7.2024.


Vaalimaa - Vainikkala - Imatra





Imatran kilparata




Imatrankoski








Sippolan kautta kohti Anjalaa








Suomen hienoin hotelli?

Tai ainakin kaikenlaista tässä jutussa olevaa. Tsaaria ei videolla näy.

________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


perjantai 24. toukokuuta 2024

Ihan normaali 400 000 kilometrin määräaikaishuolto

Millainen on moottoripyörän 400 000 kilometrin määräaikaishuolto? No, tietenkin on olemassa kaksi oikeaa vastausta. Toinen on, että "vaihdettiin öljyt ja jatkettiin matkaa, ikinä ei mitään muuta ole tehty", ja toinen vastaus olisi, että "purettiin atomeiksi, ja kiillotettiin ja vahattiin joka protoni, ja se vaati ihan uskomatonta ponnistelua ja osaamista ja kiertonäivertimet".  

Tai sitten tylsä totuus: tähän pyörään tehtiin ihan normaali huolto-ohjelman mukainen ns. "iso huolto", joka on tehty pyörään aina noin 15 000 kilometrin välein. Öljyt on mahdollisuuksien mukaan vaihdettu 7500 kilometrin välein. Olennaista huollossa on, että se tehdään huolellisesti eli oikeasti huolletaan ja tarkistetaan pyörän kunto. Silleen aikuisten oikeesti tiäksä. Prätkäpaja on tehnyt sen hra Oma Ajan pyörille vuosikausia. 

Joskus on tullut huollossa ikäviäkin yllätyksiä, jotka ovat hyviä juttuja. Kait. Huoltoon on mennyt "ehjä pyörä", mutta niin vaan on löytynyt jotain laitettavaa. Jotain, mikä olisi voinut hajota tai olla loppu hetken päästä. Ikävää laskun kannalta, mutta hyvää taas se, että asiat on huomattu etukäteen huollossa eikä tien päällä...

Blogin vakituiset lukijat tosin ehkä muistavat, että aina ei Prätkäpaja ole suostunut korjaamaan vikoja. Syynä on ollut se, ettei niitä ole voitu korjata, koska "korjaamolla on töissä vain mekaanikkoja, ei psykologeja", kuten Leq eli Prätkäpajan omistaja ja legenda jo eläessään on ystävällisesti hra Oma Ajalle sanonut. Jälkimmäisiä olisi toisinaan tarvittu, kun hra Oma Aika on epäillyt, että on pyörässä jokin vika piilossa kumminkin. Jokin kaamea vika, joka vain ei oireile ollenkaan. Sellaisethan niitä kaikkein pahimpia ja ilkeimpiä vikoja ovat, jotka eivät mitenkään kerro olemassaolostaan! Niinpä sitten hra Oma Aika on muualla muun muassa avauttanut vaihdelaatikkoa ja purattanut moottorin atomeiksi - ja saanut sitten kuulla, että "kaikki oli kyllä ihan kunnossa, tilisi voit tyhjentää tuonne kassaamme". No, mielenrauhaa on saanut rahalla. Tosin tyhjä tili heikentää mielenrauhaa, mutta kumpi on elämässä tärkeämpää - rahat vai moottoripyörä? 😃

Paitsi kerran olisi ollut ihan mekaanikon korjattavissa oleva vika. Kukaan ei uskonut, että "kardaani värisee vienosti oikeaan jalkapohjaan tietyllä kierrosluvulla ja varmaankin katkeaa pian". Ei uskottu Prätkäpajassa, eikä edes legenda Repa Myllymaa uskonut, eikä kukaan muukaan. Mutta neljä päivää myöhemmin se katkesi. Siitä on hyvä aina muistuttaa huollossa, että "olinkos oikeassa, olinkos!". Tykkäävät kovasti sellaisesta muistuttamisesta. 

Mutta tämä "Wagner" on saanut nauttia hyvästä huollosta, kuten hra Oma Ajan muutkin pyörät. Huolloista noin 95 % on tehnyt Prätkäpaja. Tietyissä tilanteissa ovat erikoisosaamistaan näyttäneet lähinnä Repa ja MW Steel. 

Mitä huollossa sitten tehdään? Annetaan kirkasvalohoitoa ja shamaani lukee energiajuomapullon kyljestä taikasanoja? 

Alun perin hra Oma Aika kyseli kiinnostusta yhteistyöhön tällaisen 400 000 kilometrin huoltojutun tekemiseen BMW:n merkkihuollon tiskillä (olisihan se kait jonkinlaista statusta heillekin, että heidän tuotteensa on kestänyt hyvin), mutta aihe ei herättänyt kiinnostusta. Prätkäpajassa oltiin valmiita yhteistyöhön jutun tekemiseksi. He ottivat kuvia ja kertoivat, mitä huollossa tehtiin, mitä siellä havaittiin, ja mitä olisi hyvä tehdä joskus tulevaisuudessa. Lähinnä kai siksi, että hra Oma Aika menisi kotiinsa eikä kurkkisi hallin nurkan takaa, että jokohan se pyörä on viiden minuutin kuluttua valmis.

Tämä juttu on siis mainos, joka on maksettu isolla rahalla. Kaupallista yhteistyötä. Maksun suoritti hra Oma Aika huollon jälkeen Prätkäpajan tilille. Joku sanoi, että hra Oma Aika ei oikein ole hahmottanut kaupallista yhteistyötä. Mutta sellaista se tämän blogin kaupallinen yhteistyö on, että maksetaan laskut ja kerrotaan omaa tarinaa eikä jonkun toisen tarinaa... 

Lopputuloksena voi kuitenkin todeta, ettei 400 000 kilometriä ole mikään ihmeellinen suoritus moottoripyörälle, jos se huolletaan asianmukaisesti. Eikä siitä siksi kauhean ihmeellistä juttuakaan saa. Jonkun huonomman huollon kanssa ehkä olisi enemmän tarinoita kerrottaviksi. 

Mitä murheita on mahtunut 400 000+ kilometriin? Kaikenlaisia. Vakaviakin murheita. Ainakin jos kuskista puhutaan. Mutta on pyörälläkin ollut omat pienet murheensa. Paljon on kaikenlaisia osia kulunut, pari kardaaniakin - toinen siis katkesi kesken ajon ja se vähän hidasti etenemistä, toinen havaittiin huollossa kuluneeksi. Kaikki huollot on listattu tällä sivulla.

Toisaalta kun esimerkiksi kone avattiin hra Oma Ajan vainoharhaisesta pyynnöstä (siinä ei ollut minkäälaisia vikaoireita, toisin kuin kuskissa), voitiin todeta koneen olevan ihan hyvässä kunnossa ja mitoissa. RVS-käsittely sieltä kyllä erottui eli kyllä se ainakin tässä pyörässä toimii. Samoin kävi vaihdelaatikon kanssa, ei sielläkään näkynyt edes kulumaa. Oikeastaan erityisongelmana voisi sanoa kiukuttelevat sytytystulpat. Vioittuneita tulppia on mahtunut useampi tälle matkalle. Ilmeisesti kone tykkää pykälän viileämmistä tulpista kuin ohjekirjan mukaiset tulpat ovat.  Pahin vika oli, kun yksi ruiskusuutin oli vähän tukossa eikä sitä huomattu heti - yksi sylinteri kävi laihalla ja venttiilihän siinä lopulta paloi. Mäntäänkin tuli pieni jälki, joka ei ajamista sinällään haitannut. Vaihdelaatikolle RVS-käsittely on tehnyt ajossatuntuvinta hyvää - siitä tuli melkein japanilaisen kevyttoiminen eli vaihteet vaihtuvat ilman sotilassaappaan reipasta polkaisua ja arjalaista komentokäskytystä.

On niitä huoltoja tehty aika paljon - reilusti toistasataa maksullista huoltoa eri pyörille Prätkäpajassa ja kas kummaa - kaikki tuntevat hra Oma Ajan etunimeltä... 



Vuoden 2023 viimeinen varsinainen ajelu - sen päivän jälkeen keli tuntui liian huonolta. 400 000 kilometriä tuli mittariin ja muutaman kilometrin päästä kone sammutettiinkin odottamaan uutta vuotta ja ajokautta. Huolto tehtiin vasta näin keväällä, kun pyörän sai ajettua tallista Prätkäpajalle. Tämä entinen poliisipyörä "Wagner tuli ostettua Ruotsista vain 100 000 ajettuna vuonna 2013 (tuontiohjeita tässä). Vuonna 2023 tuli siis täyteen 300 000 yhteistä kilometriä (pohjilla oli vain 100 000 kilometriä Ruotsin poliisilla). Loput ajot on hoidettu vuosittain kahdella muulla pyörällä. Huoltohistoriat molemmista Biimereistä kaikkineen tällä sivulla.


Molemmat Biimerit pajalla yhtä aikaa - toiseen uusi akku ja toiseen 400 000 kilometrin määräaikaishuolto. Kaksi identtistä pyörää varmistaa ajamiset, vaikka jotain huolto-osaa joutuisi Saksasta odottamaan.


Tästä huolto alkaa



Asiantuntija tarkistaa pyörän huolto-ohjelman. Tai sitten kyseessä on lähiravintokan lounaslista.


Ei ihan uudenveroinen


Venttiilinvälysten tarkistus ja säätö



Takarengas todettiin vaihtokuntoiseksi


Kardaanin ja perän rasvaus on osoittautunut näissä erityisen tärkeäksi - aina kun takarengas vaihdetaan. Hyvässä kunnossa olivat.


Takajarru kaipasi huoltoa - palat olivat kuluneet epätasaisesti


Tankin sisältä bensansuodattimen vaihto, letkujen ja pumpun tarkistus. 
Huoltomiehen erityistoive kaikille lukijoille: tuokaa pyörä huoltoon tankki suht tyhjänä, kun tankki joudutaan usein joka tapauksessa tyhjentämään.




Toisen takalaukun yhden lukon huomattiin kuluneen väljäksi - onneksi hra Oma Ajalla on muutama ylimääräinen laukku, josta saatiin lukko tilalle. Ja kyllä, sarjoitettuna! 


Bensansuodatin on syytä vaihtaa aika ajoin


Venttiilikopan tiivistekin uusittiin tällä kertaa - ja alkuperäiset BMW-tiivisteet ovat muuten kalliita (100 €!)


Lopuksi huolellinen pesu - puhtaasta koneesta voi huomata mahdolliset öljyvuodot helpommin


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )




torstai 16. toukokuuta 2024

Norja 2023, osa 14: Äärilaidalla kuolleetkin elävät

 


Jos olet normaali kansalainen, niin täällä et ole käynyt, mutta tämän jutun jälkeen aivan varmasti haluat sinne mennä tai sitten et, ellei mielipiteesi sitten ole peräti ehdottoman ehkä. Jäämeren rannalla on kylä paikassa, jonka kaikki ovat jo unohtaneet ja vielä useampi kuin kaikki eivät ole koskaan siitä edes kuulleet. Syltefjord. Hylätty kylä. Autioitui 1989. Tosin sellainen hylätty kylä, jossa joka talon pihassa on auto ellei parikin, on jotenkin vähemmän hylätyn oloinen. Äärilaidalla kuolleetkin kylät elävät.

Tai itse asiassa hylättyjä kyliä on kolme: Nordfjord (Syltefjord)Hamna, ja Ytre Syltefjord. Kaikki olivat elokuussa yhtä hylättyjä eli autoja pihat täynnä. Kaikki paitsi tuo Ytre Syltefjord, koska sinne ei edelleenkään mene tietä. Eli ei itse asiassa tietoa, oliko sielläkin pihoilla autoja, mutta jotenkin sherlock-maisella nerokkuudella tuli oletus, ettei ole. Sherlock Holmes ja hänen veljensä John mainitaan kohta uudelleen eli samaa vitsiä vaan toistetaan. Mutta suurimman osan vuotta ne kylät ovat kyllä hylättyjä, koska pieni niihin johtava tie ei ole talvikaudella ajettavassa kunnossa. Tai on, jos kulkupelisi kulkee hyvin muutaman metrin paksuisessa hangessa. 

Sherlock ratkaisee
kirkon arvoituksen

Syltefjord oli kuitenkin vilkas kylä - siellä oli kauppa, koulu ja kirkko. Kalastusveneen lisäksi norjalainen ei muuta tarvitse. Kirkko oli tosin alunperin rakennettu 1934 toiseen kylään nimeltä Makkaur, jossa oli ollut aiemminkin kirkko ja asutusta 1500-luvulta asti. Sitten kylä autioitui, sillä seurakunta ei halunnut olla saksalainen. Ajankohta oli nimittäin 1940-luvun alku. Kirkko siirrettiin 50-luvulla Syltefjordiin, joka sitten vuorostaan autioitui 1989. Siirto on ollut jännä ainakin maitse tehtynä, sillä Makkauriin ei mennyt minkäänlaista tietä ja välissä on kivasti kesälläkin lumista vuoristoa. Sherlock Holmesin älyllä varustettu saattaisi arvella siirron tapahtuneen kuitenkin vesitse, eihän siinä ole kuin muutamia kymmeniä kilometrejä Jäämerta matkana. Mahdollisesti Sherlockin velipoika John Holmesin ominaisuuksilla varustettu miettisi jotain muuta. Kas vain, toisella kertaa tämä Sherlock&John -juttu ei ollut yhtä hauska - eikä ensimmäiselläkään kerralla, etenkään jos ei tajunnut silloinkaan tätä ällistyttävää nerokkuutta. Kolmanteen kylään kirkkoa ei sitten enää uskallettu siirtää. Mutta jos tiedät kylän, jonka haluat autioituvan, niin siirrä tuo kirkko sinne - sillä on näyttöjä autioitumisista. Tai sitten saarnat ovat olleet aavistuksen puisevia eli kannattaa pikkuisen panostaa sopivan kirkkoherran valitsemiseen.


Norja 2023:

Luultavasti kukaan lukijoista ei ole niin outo, että olisi ajellut Syltefjordiin, jonne menevä tiekin on niin pieni, ettei se näy monissa kartoissakaan. Syltefjordin lähin ei-autioitunut paikka on Båtsfjord, Norjan fiskerihuvudstad eli kalastuspääkaupunki. Báhcavuotna saameksi, kuten lukija tietenkin hyvin muistikin. Mikäpä on muistaessa, onhan Båtsfjord sentään Norja 63:ksi suurin kunta! Ajankulukseen lukija voisi lausua kaikki 62 edellistä kuntaa listalla.  Mutta harva normaali ihminen on siis matkustanut Båtsfjordiinkaan, mutta kannattaa kyllä mennä. Lähinnä siksi, että se on olemassa. Pieni norjalaiskaupunki erittäin syrjässä Jäämeren rannalla, jonne menee mutkainen tie yli karun ympäristön, jossa ylängöllä näkyvyys on kuin Pohjanmaalla eli näkee kauas, mitään ei ole tiellä. Pieni ero Pohjanmaahan tietysti on, että ei ole lakeutta peltoineen. On vain tylsästi vuoristoa, vuoristojärviä ja -jokia. Kannattaa katsoa tämä video Varang moottoripyörällä - Syltefjord ja Båtsfjord. Sitten tiedät, miten kammottavasta paikasta on kyse!

Båtsfjordilaiset ovat jollain tapaa suomalaisen oloisia. Sitä kuvaa pieni anekdootti: kun Oslon yliopistosta saapunut tutkija koetti kysellä Båtsfjordissa heidän ruokakulttuuristaan, niin vastaus oli aina "Ei täällä mitään ruokakulttuuria ole!". Niin, Suuren osan ajasta hyvinkin eristyksissä olevassa Båtsfjordissa vain syödään ruokaa eikä mitään kulttuuria. "Syödään sitä kalaa, jota merestä saadaan, ja sitä laitetaan ruoaksi sillä tavalla kuin sitä on täällä aina laitettu ruoaksi". Ei se mitään kulttuuria ole vaan ruokaa. 😃


Kaipa tällainenkin riittää syyksi ajaa maailman reunalle? Syltefjordin kappeli. Toki lukossa, ettei edes sisälle päässyt. Ihan kuten syyksi ajaa yhtä soittoa 1400 kilometriä riittää ihan hyvin nainen.


Tenon yli




Ruuhka-aika Varangissa. Saattaa hyvinkin olla, että jo puolen tunnin päästä tulee joku toinen vastaan. Tai tunnin päästä. Tai huomenna nyt viimeistään, jos on kaunis sää.









Syltefjordin pääkatu. Ja ainoa katu. Keskustan kuhina oikein parveilee silmissä!



Huomaa isomman puoleinen lintu etualalla. Hra Oma Ajan lintutuntemuksen perusteella se on pohjoinen merivaris, mutta lintuja varsin hyvin tuntevan arvio on merikihu. Lukija saa päättää, mikä lintu kuvassa on! 



Båtsfjordissa











Varangin ylängöllä on karua - kiveä ja ruohoa




Tenon Norjan puolella kohti etelää, tässä tapauksessa kohti Kajaania - enää 800-900 kilometriä jäljellä


Unohtumattomia muistoja



Matkan varrelta

Kun kaikkea ei tältä väliltä kerrota, niin olkoon edes video Lofooteilta Kiirunan kautta Kajaaniin muutamassa minuutissa


Uusi Kiiruna oli jälleen vuodessa kasvanut, mutta on siinä vielä tekemistä. Myöhemmin kuskaavat kirkon kokonaisena vanha Kiirunasta tänne uuteen Kiirunaan!


Ruotsin maantiekokemus oli tällä kertaa harvinaisen tympeä - kymmeniä kilometrejä tätä Kiirunan ja Suomen rajan välillä. 


Ruotsalainen käsitys valtatieremontista


Suomen rajalta Kajaaniin sujui hyvin, mutta tylsän puoleisesti.
Huomaa pessimismitalo ja keskellä tietä imettävä poro.


Aina ja poikkeuksetta pakollisen stoppi matkalla ylös tai alas - Zippi & Suhaus, josta saa muun muassa erilaisia täytettyjä läppyjä suolaisina ja makeinakin. 


Inarissa on jalkakäytävillä kaikenlaista kulkijaa


Inarissa nopein tapa mennä ja tulla on vesitaso. Niitä näkee usein pari kerrallaan.


Inarissa Siida-museo on uudistunut

Rajapyykki vuodelta 1826.


Kevon kanjoni - pääsisipä sen lähelle ajamalla, mutta luonnonsuojelullisista syistä sinne ei teitä ole eikä tule. Hra Oma Ajalta tämä jää näkemättä livenä, mutta joka jaksaa kävellä ja retkeillä, kokee varmasti yhden maamme hienoimmista paikoista - 40 kilometriä pitkä kanjoni. 

Inarissa voi yöpyä hotelleissa tai vaikka lasi-igluissa
 Inarissa majoitus on hotelleissa Lappi-henkistä. Johtunee jossain määrin siitä, että ollaan Lapissa

Inarissa oi syödä hyvin, vaikkei olisi ole trangia mukana eikä oma kokkailu mielessä


Kohti pohjoista, Inarista suuntana Varang

Pohjoisesta on tässä blogissa vinkkejä ja juttuja muun muassa tämän kartan reiteiltä. Norjaa ja Suomea löytyy tästä blogista eteläisimmistä kärjistä pohjoisimpiin kolkkiin, muita paikkoja sitten satunnaisemmin. Jos katsot sivua tietokoneella, sivun vasemmassa reunassa on hakusanaluettelo, siitäkin löytää yhtä sun kolmatta.







Omaa aikaa Varangissa ja reissun päätös

Tässä blogissa on ollut juttua Varangin seudusta usein. Siellä on käyty usein ja siihen on syy - siellä on ihan uskomaton tunnelma. Nyt olemme kuitenkin ensimmäistä kertaa Syltefjordissa - aiemmin hra Oma Aika ei ollut edes erottanut sitä kartalta eikä sinne menevä tiekään ole esillä edes Google Mapsissa ilman melkoista zuumaamista. 

Tarkkaavainen lukija saattaa huomata, että edellisessä jutussa oltiin Lofooteilla menettämässä ajokorttia, ja nyt yks kaks ollaan ajelemassa Jäämerellä. Jotain jäi välistä? Kyllä. Eräs nainen kaipasi seuraa Kajaanissa, joten Lofooteilta tuli mentyä Kiirunan kautta Kajaaniin, eihän Svolværista Kajaaniin olekaan kuin 1000 kilometriä eli miljoona ilometriä.  Tosin Ruotsissa ilo meinasi olla vähissä useammallakin metrillä, kun siellä oli maantietä revitty hiekalle kymmeniä kilometrejä eikä märkä, savinen ja kuulalaakerisorainen tie ole maantiepyörällä se ihanteellisin ajoympäristö. Mutta kannatti ajaa Kajaaniin. 

Kiirunastakin on kerrottu aiemmin, se on avaruuskaupunki ja oikeastaan kuuluu Suomelle, muun muassa tässä, ja kerrottavaa kyllä riittää jatkossakin, on siellä sen verran mielenkiintoiset touhut käynnissä.

Lofooteilta Kiirunan kautta Kajaaniin reitti on aika nopeasti nähty tässä videossa. Porojakin vilkkuu edessä, kuten asiaan kuuluu.

Muutama päivä yhdessäoloa, mutta sitten veri veti pohjoiseen ja Jäämerelle, ja syntyi tämä jutun sisältö. Jäämeren rannoilla ja vuonoilla ajellessa sitten tuli Kajaanista epäsuora toive paluusta, joten hra Oma Aika ajoi samantein 1400 kilometriä yhtä soittoa Kajaaniin kuudessatoista tunnissa. Siinä oli sentään pysähdyksiäkin kuvien ottoon, tankkaukseen ja yhteen syömiseen. Tässä videolla se ajelu - video ei kestä ihan kuuttatoista tuntia. Ei edes kuuttatoista minuuttia. Eikä edes puoltakaan siitä.  

Varangin niemimaan ylittävä pieni tie ja etenkin siitä lähtevä vielä pienempi tie Syltefjordiin upeana päivänä oli lopulta huikea päätös vuoden 2023 Norjan reissulle, loppuhuipennus kaikista upeista aiemmista reissun kokemuksista huolimatta.

Tämän juttusarjan prologissa kerrottiin, että tulossa on "kuriositeetin muuttuminen yhdeksi elämän parhaista päivistä, koetaan yllättäviä naisjuttuja ja epäonnistuneita treffejä, joudutaan Helvettiin ja päästään sieltä pois, nautitaan päiväkausia päivänpaisteesta sateessa, mietitään tuntemuksia veneessä ukkosmyrskyssä keskellä Oslon vuonoa, innostutaan suorittamaan upeita vauhdikkaita kanttauksia jalkatapit maata viistäen mutkateillä vuoristossa, ja koetaan lopulta niistä seurannut päättäväisen poliisinaisen suorittama liputus pois radalta ja kuullaan toteamus, että "valtavasti ylinopeutta, ajokortti lähtee heti ja tulee isot sakot". Lisäksi mennään ajamalla isojen porotokkien läpi, ihaillaan elämän vilskettä autiossa kylässä ja ajetaan yhtä soittoa 1400 kilometriä eli 1,4 miljoonaa ilometriä naisen takia. Jokainen mies tietää kyllä miksi. Ja varmaan jokainen nainenkin." 


Ja sitä kaikkea tuli. Seuraavaksi tulee kotimaan vinkkejä ja muuta blogin aihepiirin juttua - ja jos maailmankaikkeus jaksaisi vielä hymyillä vähän aikaa, niin kesällä on tavoite päästä kokoamaan "Norja 2024"-reissulla lisää vinkkejä.

Mitä ei tullut, niin ei tullut teknisiä ongelmia eikä muita takaiskuja - jos ajattelee Lofoottien poliisikeskustelunkin kokemuksena ja jonkinlaisena pakollisena "ratamaksuna" tai "nautintoverona". Kuvassa riehakas hymy täydellisen onnistuneelle reissulle. 

Tällä reissulla sellainenkin, jonka olisi jo pitänyt olla kuollut, oli kovasti elossa.




Jotain vikaa rekassa - perävaunu kulki tien vasenta reunaa, vaikka nuppi ajoi oikeaa reunaa. Vasenta reunaviivaa ajaen ohitus onnistui. 


Kiire on. Kajaanissa odotti Nainen.


Vuoden 1986 BMW toimi taas kerran erinomaisesti matkapyöränä. 


________________________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )