keskiviikko 29. huhtikuuta 2026

Norja 2025, osa 11: Arnoldin erilainen automuseo Ramvikissa


Tämä on Arnolds Bilmuseum, joka sijaitsee Ramvikissa, lähellä Örnsköldsvikiä. Hyvin matkan varrelle osuva, jos on Ruotsin puolelle menossa ylös tai alas tai matkalla Notjaan tai Norjasta. Samalla tietenkin tutusuminen Höga Kusteniin. Hyvin huonosti matkan varrelle osuva, jos on Baltiassa matkalla Puolaan. 

Museo on vanhalla maatilalla useassa rakennuksessa, ja se on oikeastaan enemmän kuin automuseo. Autoja on kyllä kymmenissä laskettava määrä, mutta siellä on niin paljon muutakin. Siellä on nostalgiaa, autohistoriaa, prätkiä ja varmaan tuhat pienoismallia, koneita ynnä muuta sekä kahvila, josta saa kahvia, kakkua, jäätelöä ja muuta sellaista. 

Jos saa. Pitää nimittäin huomioida, että siellä käy vain käteinen - kruunut ja eurot, mutta eivät mitkään kortit tai kännykkäapit. Niinkuin museossa olevien autojen aikaan tapasi maailma olla maksujen suhteen, ja museon omistajakaan ei edusta nuorinta sukupolvea. Kassan takana seisoi nimittäin Arnold itse, tyylikkäästi harmaantunut viimeisen päälle automies.

Arnold Sundström perusti Sundströms Bilin Kramforsiin vuonna 1971. Nykyään hän omistautuu pääasiassa automuseolleen kahviloineen, joka on erittäin suosittu.


Tapa voida hyvin
Norja 2025:


Arska on kerännyt maatilalleen kukkulalle Ångermanälven varteen melkoisen kokoelman. Itse maatila on kuulemma periytynyt sukupolvelta toiselle Arnoldin vaimon puolelta kahdentoista sukupolven ajan eli jostain 1700-luvulta asti. Oletettavasti autokokoelma oli silloin jossain määrin suppeampi. Museon sydän on vanha navetta. Sieltä löytyy kymmenen eri osastoa:
  • JAGUARHUSET eli Jaguar-talo: perunakellarissa.
  • LOGEN eli riihi: autoja, testikoneita, vesipyöriä ym.
  • LADUGÅRDEN eli navetta: nostalgiaradioita, pienoismalleja, kahvila yms.
  • HALMGOLVET eli olkilattia: Moottoripyöriä, mopoja ja pienoismalleja yms.
  • REDSKAPSBODEN eli työkaluvaja: Jäärata-autoilua, pienoismalleja, lento- ja avaruusaiheista tavaraa yms.
  • BIBLIOTEK & NYCKELRUM eli kirjasto & avainhuone: muun muassa 5 000 avaimenperää eri puolilta maailmaa.
  • HÖLADAN eli heinälato: Autoja.
  • GÖDSELSTACKEN eli Lantala: Musiikkia ja kummallisuuksia.
  • MATBODEN eli ruoka-aitta: Maatilamuseo, jossa on työkaluja vuosilta 1769–1900.
  • LÄKTAREN eli parvi: Kaksi ratti-istuinta, joissa voi levähtää ja rentoutua.
Hänen oma uransa autoteollisuudessa alkoi oppipoikana Skogs Motorverkstadissa 16-vuotiaana. Sen ikäisenä toki yleensäkin harvemmin ollaan mestareita, paitsi omasta mielestä tietenkin. Sen jälkeen hän alkoi myydä Volkswageneita ja 1970-luvun alussa Arnold perusti oman yrityksensä Kramforsiin. Yritys myi ja huolsi BMW:tä, Hondaa, Ladaa ja Mitsubishiä. Nykyään firma on Kian jälleenmyyjä. Arnold luopui autoyhtiön johdosta vuonna 2005, ja sen jälkeen hänellä oli enemmän aikaa lempiharrastukseensa – museonsa askarteluun. Ja se näkyy.

Ruotsalaiset automuseot eivät ole vieraita tämän blogin lukijoille:
- Höga kusten ja Ruotsin suurin automuseo (lähellä Arnoldin automuseota)
- Bil-Ivar eli Auto-Iivarin automuseo (kun ei ole pienestä rahasta kiinni)







Näissä ja muutamassa muussa rakennuksessa löytyy vaikka ja mkitä.



Kuplat alusta loppuun







5000 avaimenperää. Laskevaikka itse.













Kaksiovinen Borgward, upea, mutta onko sen jonkun muunkin silmissä vähän samannäköinen kuin saman aikakauden Wartbirg?





Ei ole Mersu, mutta ihan pikkasen on vissiin ilmesttä kopioitu...?






Ja samalla kun nyt kulmilla on, voi ajella vaikka tästä blogistakin tutulla Höga Kustenilla - "pikku-Norja". Paljon pieniä mutkikkaita teitä!
Kuvassa paikallinen kirkko


______________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )

perjantai 24. huhtikuuta 2026

Norja 2025, osa 10: Ale-kuninkaita eli harhaluulot ennen ja nyt - Ales stenar Skånessa

Tekisitkö laivan kivestä? Jotkut tekivät, mutta miksi? Muinainen kuningas Ale haudattiin tänne. Kivet muodostavat “laivan”, joka symboloi hänen matkaansa tuonpuoleiseen. Sanotaan, että hänen soturinsa pystyttivät kivet hänen kunniakseen.

Tai sitten ei. Paikallisten tarinoiden mukaan paikka olisi ollut jonkinlainen pyhä temppeli, jossa esiviikingit tekivät rituaaleja auringon liikkeisiin liittyen. Auringonnousut ja -laskut osuvat tiettyihin kiviin erityisesti kesä- ja talvipäivänseisauksen aikaan. 

Tai sitten ei. Uudemmat huhut väittävät, että kivikehässä olisi “energiapisteitä” tai ley-linjoja. Jotkut kokevat paikan erityisen voimakkaaksi tai rauhoittavaksi, vaikka tieteellistä näyttöä tästä ei ole. No, ei sitä tietysti voi kieltääkään, kun paikka tuntuu hyvinkin rauhalliselta niittykukkulan päällä meren rannassa. Paikassa on tilaa ajatella. Tai ainakin tilaa sille, että joku 1400 vuotta sitten nosteli 2-tonnisia kiviä laivan muotoon. Mitä sitä muutakaan tekisi? Prioriteetit olivat kohdallaan… ainakin kivien asettajien mielestä.
Tai sitten ei, koska aina on tietysti SE teoria, joka yleensäkin ratkaisee kaikki vanhat mysteerit. Ja ehkä uudemmatkin. Avaruusoliot. Kuten moniin suuriin kivirakennelmiin, myös tähän on liitetty villejä teorioita avaruusolennoista tai muinaisesta kadonneesta teknologiasta. Tähän ei tosin hirmu yllättävästi löydy arkeologista tukea.

Luultavasti kyseessä on useampikin asia. Muistomerkki, pyhä paikka ja tarkoituksellinen suuntaus auringon nousuihin ja laskuihin juuri tiettynä aikana.

Virallinen arkeologinen konsensus on, että kivilaiva on rakennettu noin 540–790 jKr. eli myöhäisellä rautakaudella, juuri ennen viikinkiaikaa. Paikalla on kuitenkin vanhempia jälkiä: läheltä on löytynyt merkkejä jopa neoliittisesta (kivikauden) haudasta (n. 3500 eKr.), joten paikka on ollut pyhä tai tärkeä jo tuhansia vuosia ennen kivilaivaa.


Norja 2025:


Ales stenar

Ihan pienestä kivilaivasta ei ole kyse. Lajissaan Ruotsin suurimman kivilaivan muodostaa 59 suurta kiveä (punaista ja harmaata graniittia ja kvartsia, pituutta on liki 70 metriä ja leveyttä 19 metriä leveimmässä kohdassa. Laivan keula osoittaa kaakkoon (merelle) ja perä luoteeseen.

Nimi Ales stenar tuli itse asiassa dokumentteihin vasta 1600-luvulla kirkkoherra Niels Ipsen kirjoittamana. Paikalliset kutsuivat siihen asti niitä nimellä Hé stenar, mikä tarkoittaa yksinkertaisesti "Nummen kivet". Eli aika tarkka nimitys nummella oleville kiville. Keksikö kirkkoherra koko jutun? Oletettavasti hän tallensi suullista perimää, mutta historia ei tunne tuollaista Ale-kuningasta. 

Tai sitten tuntee. Skandinaavisessa mytologiassa esiintyy nimiä kuten Ale den Starke / Åle av Skjöldungaätten tai Ole, jotka olivat muinaisia tarukuninkaita. 1600-luvun "historioitsijoille" (jotka olivat usein enemmänkin tarinankertojia) oli tärkeää antaa monumenteille sankarillinen alkuperä. Jos paikka oli hieno, sille keksittiin hieno kuningas.

Tai sitten ei. Sanalla "ale" tai "al" on muinaisnorjassa merkityksiä, jotka viittaavat pyhäkköön tai suojeltuun paikkaan. Onkin mahdollista, että nimi ei alun perin viitannut ihmiseen lainkaan, vaan paikan käyttötarkoitukseen. Myöhemmin sana vain vääntyi ihmisen nimeksi, koska se oli helpompi ymmärtää.

Mutta jos kytkemme tämän edellisen jutun yhden mielenkiintoisen kohdan, saamme ehkä lisäselitystä. Kun Ruotsi valloitti Skånen tanskalaisilta 1658, muinaismuistoista tuli tärkeitä. Haluttiin osoittaa, että Ruotsilla on mahtava ja ikivanha historia. Ales stenar kuulosti paljon paremmalta valtakunnan historiassa kuin "ne kivet tuolla nummella". Toisaalta samaisella 1600-luvulla kapteeni Gerhard Buhrman kirjoitti niistä nimellä "Urbani graf" eli Urbanin hauta - kuka sitten oli Urban? Siihen ei nyt lähdetä, kun siitäkään ei ole mitään tietoa.

Ale keksittiin siis todennäköisesti kansantarinoiden ja historiallisen brändäyksen yhdistelmänä. Se on vähän kuin jos löytäisit hylätyn vanhan auton raadon ja alkaisit kutsua sitä "Vauhtikeisarin menopeliksi" pelkän ruostekasan sijaan – se tekee tarinasta heti paljon paremman! Miettikääpä Suomen automiehet - kuinka monta vanhaa jenkkirautaa on myydessä ollut "Olavi Virran entinen"?

Ehkä tässä vaiheessa lukija ystävällisesti artikuloiden huomauttaa, että "Kerro nyt #&&%)/&%, että millainen paikka se oikein on?". Ales stenar sijaitsee Skånessa, Kåsebergan kylän lähellä, korkealla kalkkikivikalliolla. Vieressä levittäytyy avoin nummi, joka on tyypillistä Etelä-Skånen kalkkikivialuetta. Maisema on matalaa ruohoa, sammalta, kukkia ja paikoin paljasta kalkkikiveä – juuri sellainen avara, tuulinen nummi, jossa hevoset laiduntavat vapaasti. Kunnes eivät enää laidunna vaan niistä tehdään metvurstia. 
Tämä 'suuri aro' -fiilis on hyvin tyypillinen Ales stenarille: kivilaiva seisoo korkealla kalliolla, ympärillään avoin nummi, joka avautuu merelle. Se antaa paikalle hyvin voimakkaan, melkein mystisen tunnelman. Ta sitten näkee maisemassa kymmeniä kiviä tietystä muodossa avaralla niityllä meren rannalla. Näkee mitä näkee, mutta ei tuollaista ihan joka paikassa näe. Ainakaan pimeässä kellarissa ei näe, tai jos näkee, on ehkä muitakin huolia.

Juuri vierailuvuonna 2025 oli menossa niin sanottu "suuri kuun seisaus" (Major Lunar Standstill). Se on aika harvinainen, 18,6 vuoden välein toistuva ilmiö, jolloin kuu nousee ja laskee äärimmäisissä pisteissään horisontissa. Ales stenarin kivien asettelu heijastaa auringon ohella myös näitä kuun syklejä, mikä tekisi monumentista entistä monimutkaisemman tähtitieteellisen kalenterin. Jotkut teoriat esittävät sen toimineen aurinkokalenterina tai kuun observatoriona, koska sen kivien linjaus näyttää seuraavan kuun nousua ja laskua näiden seisauksien aikana. Tosin tällä ajankohdalla nyt ei ollut kauheati merkitystä, kun vieraili paikalla päiväsaikaan. Mutta piti nyt kauheasti silti sanoa.

Viimeaikaiset havainnot viittaavat siihen, että osa Ales stenarin 59 suuresta kivestä saattaa olla kierrätettyjä vieläkin vanhemmista megaliittimonumenteista, jotka sijaitsivat lähialueella. Tämä lisäsi juttuun mielenkiintoisen kerroksen muinaisten ihmisten tavasta uusiokäyttää pyhiä paikkoja. Varmastikin oli riimukirjoituksella tehtyohje "Pyhien kivien kierrätys ja hyvät rakennustavat".

Joissakin kivissä on havaittu haalistuneita kuppimaisia kaiverruksia, jotka ovat tyypillisiä pronssikaudelle. Tämä ruokkii näkemystä siitä, että monumentti ei olisi vain rautakaudelta (viikinkiajalta) vaan kenties jopa 1500 vuotta vanhempi.


Kåsebergan kalastajakylän rannassa on varauduttu siihen, että turisteilla on on mahdollisuus viettää aikaa kaikenlaisten palvelujen parissa.


Autot voi joutua jättämään aika kauaskin, mutta prätkät pääsevät perille rantaan asti


Nousu nummelle on joitakin kymmeniä metrejä nousua


Tästä näkee nummen ja "aluksen" koon


Kokka


Perä ja peräsin


Alttarikivi. Kivi on nerokkaasti sijoitettu kohtaan, jolla seisoessa on voitu tehdä tähtitieteellisiä havaintoja. Tästä pisteestä katsottuna laivan muut kivet osoittavat tarkasti auringon nousu- ja laskupaikat kesä- ja talvipäivänseisauksen aikaan. Tosi nerokasta rautakauden suunnittelijoilta!
(Tosin historiallisten piirrosten (vuodelta 1777) perusteella kivi ei alun perin ollut laivan sisällä, vaan se on ilmeisesti ollut laivan keulakiven edessä. Luultavasti maanviljelijät ovat joskus myöhemmin siirtäneet sen nykyiselle paikalleen raivatessaan aluetta. Pääasia on kuitenkin hyvä tarina!)


Poistuessa venesatama näkyy hyvin


Kun vähän ajelee ympäristössä, näkee nummilla muitakin kuin kivenpystyttäjiä - metvurstikehittämöjä!
No, sitä ennen ovat toki mukavia monella tavalla.


Omaa aikaa

No niin. Kuvittelin, että moista kivirykelmää saisi etsiä jostain polun päästä ja itsekseen ihmetellä - kuka tuollaisesta muka on kiinnostunut? Ja vastaus on, että moni. On se sen verran hieno etenkin livenä. Kaikki mahdolliset palvelut ja viihdykkeet vielä rannassa ja prätkille oma parkki, niin mikä ettei! Oikeasti kannatti piipahtaa eikä vain sen takia, että Norjassa oli sateita.

Tässä vaiheessa Pohjois-Norjassa on kuitenkin alkanut sää parantua, eli otamme vihdoin suunnan takaisin Norjaan - tosin seuraavassa jutussa on vielä erinomaisen mielenkiintoinen vinkki Ruotsin puolelta matkalla pohjoiseen.


______________

(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )


maanantai 13. huhtikuuta 2026

Prätkäpajalla uusi omistaja – ja vähän uusi meininki


Pääkaupunkiseudun motoristeille Prätkäpaja on todennäköisesti tuttu paikka. Vuodenvaihteessa Prätkäpajan legendaarisen maineen saanut Leq jäi eläkkeelle. Uusi omistaja löytyi Pajan kovamaineisesta tekniikkagurujoukosta eli asentajana useamman vuoden ollut Henkka otti vetovastuun. Uusi vuosi, uusi omistaja ja vähän uusia kujeitakin.

Prätkäilyssä on pari tärkeää asiaa, jollei itsellä ole mekaanikkotaitoja tai kiinnosusta ropaamiseen: että voi luottaa prätkäänsä ja että voi luottaa huoltoon. Juu, tosi motoristit huoltavat ja rakentavat itse, mutta me kevytharrastajat vain pikkuisen ajelemme. 

Kävin pitkästä aikaa Prätkäpajalla – jostain syystä talvikaudella en ole ollut siellä tavalliseen tapaan eli suunnilleen viikottain... voi tietysti vähän johtua siitäkin, ettei ole talvella ilometrejä pyöriin tullut, kun ovat ääneti luolassa odottaneet kevättä. Siksei ole ollut omasta mielestä epäilyttäviä ääniä ja tuntemuksia, joita kukaan muu ei kuule eikä huomaa,  Omien maksullisten asiointien määrä alkaa lähestyä 200:aa eli jonkinlaista kokemusta alkaa olla (esim. Bemarien huollot tässä). Sen verran usein olen asioinut, että puhelimeenkin ovat monasti vastanneet, ei "Prätkäpaja" vaan että "Mikä sulla nyt on hätänä?". Tai jos ei ole pariin viikkoon kuulunut eikä näkynyt, niin Pajalla on oltu jo vähän huolissaan. 


Pulverimaalausta ja oivallusta

Henkalla oli jo ennestään pulverimaalaamo. Sitten Paja tuli myyntiin – ja ajatus laaja-alaisemmasta konseptista heräsi.

“Jokainen maalauksen asiakas on potentiaalinen huoltoasiakas – ja toisin päin.”

Kun tätä miettii omien kokemusten kautta, niin se käy järkeen. Monella on luultavasti ollut tilanteita, että samalla kun pyörä on huollossa, huomaa jonkun osan kaipaavan ehostusta. Olipa se sitten pulverimaalausta vanteille tai normimaalausta tankille tai jotain muuta. Aiemmin nämä ovat usein tarkoittaneet useampaa paikkaa ja säätöä. Nyt kaikki saman katon alta.

Eli käytännössä: tuot pyörän huoltoon, samalla voidaan maalata osia ja kasata kaikki takaisin. Ja nopeus on edelleen mukana kuvassa. Oma kokemus tästä paikasta on ollut jo pitkään se, että täällä ei jäädä odottelemaan turhaan. Huoltoajan on aina saanut nopeasti ja jos se Pajasta on ollut kiinni, niin uloskin nopeasti.

Kaikkea ei kuitenkaan edelleenkään tehdä. Tämä on asia, joka jakaa varmasti mielipiteitä, mutta on käytännössä ihan ymmärrettävä. Mopot, kevarit ja halvat kiinalaiset pyörät jäävät pääosin ulkopuolelle. 
Syynä ei ole asenne vaan realiteetit. Osa laitteista tulee sisään useamman “korjaajan” jäljiltä, vikaa on paikattu sinne päin ja lopulta kukaan ei oikein tiedä, mitä on tehty. Siinä kohtaa tunnin työ menee helposti siihen, että päästään edes lähtötilanteeseen. Ja kun tuntihinta on mitä on, niin lasku ei ilahduta ketään.

Sen sijaan omat kokemukset esimerkiksi vanhoista Bemareista ja Hondista ovat olleet hyviä – vaikka välillä onkin jouduttu vähän kikkailemaan osien hankkimisen kanssa. Joskus oli tilanne, jossa osa ei yksinkertaisesti sopinut paikalleen, ja lopulta pajalla tehtiin tarvittava sovite itse. Se on juuri sitä tekemistä, mitä arvostaa.

 
Rakentaminen: ei pelkkää huoltoa

Mikä tämä Henkka nyt sitten on miehiään? Tämä ei ole mikään “ostettiin firma ja opetellaan ala” -tarina. Henkalla on taustaa moottoripyörien parissa parinkymmenen vuoden ajalta. Pyöriä on ollut käytännössä koko ajan, ja tekeminen on ollut nimenomaan rakentamista – ei pelkkää ajamista.

Erityisesti niin sanotut fighterit ovat olleet se oma juttu. Ja jos ei termi ole tuttu, niin puhutaan käytännössä aika pitkälle rakennetuista pyöristä, joissa ei tyydytä pulttaamaan valmista osaa kiinni, vaan tehdään kokonaisuuksia uusiksi. “Jos tehdään, niin tehdään kunnolla – ei vähän sinne päin.”

Tämä näkyy myös siinä, että projektit eivät ole olleet mitään pikaisia pintaremontteja. Pyöriä on viety näyttelyihin asti, ja tekeminen on ollut enemmän “kerralla valmista” kuin jatkuvaa pientä säätöä. Oma fiilis tästä on aika selkeä: tässä ei ole pelkkä huoltomies, vaan tyyppi joka oikeasti rakentaa. Tämä on linja, joka on kyllä näkynyt täällä ennenkin – mutta nyt sitä viedään ehkä pidemmälle. "Pajalla tehdään nyt enemmän isompia projekteja, muutostöitä ja jopa täysin rakennettuja pyöriä huoltojen lisäksi", Henkka paljastaa.

Henkka on myös kuulemma ehdottomasti Henkka, ei "johtaja Kurtelius" - sillä se titteli kuuluu hänen vaimolleen...



Enemmän esillä kuin ennen

Uutta on myös lisääntyvä aktiivisuus tapahtumissa. Rakennettuja pyöriä, stuntteja ja muuta tekemistä viedään nyt enemmän esille. Tämä on itse asiassa ihan tervetullut muutos, koska tekemistä täällä on aina ollut – mutta kaikki eivät ole sitä nähneet.


Asiakas edellä

Yksi kommentti jäi jutellessa erityisesti mieleen: “Tämä ei ehkä ole bisneksen kannalta fiksuin tapa, mutta tehdään asiakas edellä.”

Tämä kuulostaa teoriassa kliseeltä, mutta käytännössä se näkyy. Omalla kohdalla se on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että asioita selvitetään vähän pidemmälle - ei todeta heti että “ei saa mistään”, vaan tarvittaessa tehdään itse sitä mitä asiakas haluaa.

Ja jos homma venyy syistä, jotka eivät ole asiakkaasta kiinni, sitä ei yritetä kaataa asiakkaan maksettavaksi.

Aukioloaikojakin on pidennetty. Nyt Prätkäpaja on auki 8–18. "Helpompi tuoda pyörä huoltoon ennen töitä ja helpompi hakea työpäivän jälkeen pois", Henkka sanoo.

Prätkäpaja ei ole muuttunut täysin toiseksi paikaksi – eikä tarvitsekaan. Mutta palvelu on laajentunut ja
tekeminen on monipuolistunut. Meininki on edelleen se suoran mutkaton. Talvesta ei nyt keväällä kannata paljon puhua, mutta ensi syksynä kannattaa vilkaista talvisäilytysasioita - niihinkin on tulossa parannuksia ja parannuksia nimenomaan asiakkaan kannalta.

Kauden alettua voi todeta liki 200 maksullisen käynnin kokemuksella että yhä edelleen täällä ymmärretään pyöriä - ja asiakkaita...

PS: Ai miksi niin useita käyntejä? Määräaikaishuoltoja tulee kaudessa 5-6, renkaanvaihtoja toinen mokoma eli siinä on jo vähintään 10 käyntiä kaudella. Ja sitten välillä kaikki pikkujutut, joita osaan näppärästi keksiä - "mitäs jos avattaisiin varmuuden vuoksi tämä moottori/vaihdelaatikko/joku muu, jos siellä vaikka olisi jotain vikaa"


Töiden vastaanottotilakin on uudistunut ja uudistumassa


Henkan oma pyörä