Jatketaan Ööö-linjaa, kun odottelemme sään paranevan Norjassa. Öörebrosta Ööölantiin ei ole pitkä siivu. Öölanti pitkä litteä saari Itämeressä, ja sitä ympäröi vesi joka puolelta. Siksi sitä kutsutaan saareksi. Sinne ei kuitenkaan tarvitse uida, sillä sinne pääsee 6 kilometriä pitkää siltaa. Se on hieman pidempi silta kuin Helsingin Pitkäsilta, jonka pituus on 0,075 kilometriä, Peruskouluruotsillakin ymmärtää, että Öölanti eli Öland on Saarimaa, ja entisajan koulun käynyt tietää, että hiukan sitä koilliseen Viron puolella on Saaremaa, joka on sekin siis Saarimaa. Ei ihan hirmuista mielikuvitusta ole käytetty nimeämisissä tämän lutakon sisällä. Oletteko muuten miettineet suomenkielistä nimeä Itämeri - sehän on Suomen länsipuollella. Nyt tämä alkaa vaivata mieltänne aina, kun puhutaan Itämerestä. Ei tarvitse kiittää, kymppi riittää. Öölannin sillan nimi on Öölannin silta (Ölandbron). Melko helppo nimi muistaa. Ruotsin pisin silta korvasi vuonna 1972 vanhan lautan, joka oli hidastanut liikennettä vuosikymmeniä. Maisema sillalla on kaunis: vasemmalla Itämeri, oikealla Itämeri. Edessä Öölannin kalkkikivitasanko ja tuulimyllyt. Alempana olevalta videolta voit nähdä kaiken mitä videolla näkyy. Mutta Öölannissa on jotain muutakin. Tai paljonkin, mutta nyt keskitytään kesämökkeihin ruotsalaiseen tapaan. Toinen on ehjä ja toinen kaipaa pientä pintaremonttia. Ne ovat hyvä syy ajella Öölantiin. Ja sitä ennen laulamme kaikki kuorossa laulun "Öölannin sota... eiku silta". Ja se Öölannin silta oli kauhia hurraa, hurraa, hurraa. Kun kuudella pitkällä kilometrillä byggas ruottalainen siltoja rannalta sumffaraa, sumffaraa, sumfarallallalaa kyllä valtio kustantaa! Mutta ei kustanna Borgholmin kunnostusta. | Norja 2025:
|
Saari on tasainen kalkkikivitasanko – satoja tuulimyllyjä (yli 400), Stora Alvaret (UNESCO-maailmanperintökohde) ja kapeita teitä. Paikalliset kuulemma sanovat, että "Öölanti on Ruotsin Provence", mutta en kyllä kuullut kenenkään paikallisen siellä sanovan niin tai ylipäätään puhuneen mitään muutakaan suomen kielellä. Ja kyllä, kesällä täällä on laventelia ja viinitarhoja, mutta talvella täällä on vain tuulta ja hiljaisuutta.
Öölannin silta
Borgholm - kuninkaan linna
Borgholms slott on Öölannin tunnetuin nähtävyys – keskiaikainen linna. Se rakennettiin 1200-luvulla, laajennettiin 1500-luvulla ja tuhoutui tulipalossa 1806, kun sitä oli muutama vuosi käytetty muun muassa vaatetehtaana, värjäämönä ja varastona. Aluksi pientä tulipaloa ei sammutettu, kun sammutus ei kuulunut kenenkään tehtävänkuvaan eikä kenenkään vuokrasopimukseen. Pikkuinen palo sitten vähän laajeni ja poltti kaiken paitsi harmaakiviset seinät.
Borgholms slott on Öölannin tunnetuin nähtävyys – keskiaikainen linna. Se rakennettiin 1200-luvulla, laajennettiin 1500-luvulla ja tuhoutui tulipalossa 1806, kun sitä oli muutama vuosi käytetty muun muassa vaatetehtaana, värjäämönä ja varastona. Aluksi pientä tulipaloa ei sammutettu, kun sammutus ei kuulunut kenenkään tehtävänkuvaan eikä kenenkään vuokrasopimukseen. Pikkuinen palo sitten vähän laajeni ja poltti kaiken paitsi harmaakiviset seinät.
Borgholm eli linnasaari - borg on linna ja holm on pieni saari siinä missä ö voipi olla kovinkin iso. Saarethan ovat tuttuja siitä kauniista ja ainoasta ruotsinkielisestä runosta, jonka suomalaiset tapaavat osata: Ö, ö, höö, höös mö. Nokkela lukija huomaa kuvista, ettei linna ole saarella. Tai, onhan se. Nimittäin Öölannin saarella. Linnan oma pieni saari eli se holm on kylläkin jo kadonnut maannousemisen vuoksi ja rantakin alkaa olla jo aika pitkällä.
Kaarle X ei ollut mikään pehmokuningas vaan sotakuningas. Kun Tanska liittoutui Puolan kanssa, jota vastaan Ruotsi soti, niin Kaarlella paloi talvella takkatulen lisäksi käpy, ja hän hyökkäsi 1658 keskellä hyistä talvea jäätä pitkin Pienen ja Ison Beltin yli Tanskaan yllättäen danskdjävelit smørrebrødinsä äärestä pahemman kerran. Niin Ruotsi sai muun muassa Skånen ja muun nykyisen eteläisen Ruotsin, eikä Tanska enää saanut niitä yrityksistä huolimatta takaisin. Lopullinen niitti oli Suuri Pohjansota 1715-21. Vaikka siinä Ruotsi sai turpiinsa, ei silti Tanskakaan voittanut - lue Fredrikstenin mieletön taistelu tästä. Sodissa häviävät kaikki?
Kuningas Kaarle XV (1826–1872) oli intohimoinen metsästäjä ja vietti paljon aikaa Öölannissa ampumassa peuroja, hirviä ja lintuja. Saalis on taatusti hyvä. Tavallinen talonpoika ei nimittäin saanut ampua mitään. Ei edes kuningasta. Kuningas sai ampua vapaasti – ja teki sen mielellään. Suurin osa saaren metsistä kuului kätevästi kruunulle tai aatelille.
Kun metsästysoikeudet 1800-luvun lopulla vähitellen vapautuivat, kävi juuri niin kuin pelättiin: hirvi oli Öölannissa lähes sukupuuttoon metsästetty jo 1800-luvun loppuun mennessä – kuningas ja herrasmiehet olivat vieneet parhaat yksilöt. Kun vihdoin tavallisille ihmisille avautui oikeus metsästää, kannat olivat jo romahtaneet. Kivi siis symboloi sananmukaisesti massiivisesta epätasa-arvoa: kuningas sai muistomerkin, hirvet saivat sukupuuton. Vaan saihan se tavallinen talonpoikakin jotain - nimittäin maksaa.
Kaunis ja hoidettu ympäristö korostaa linnan arvokkuutta ja merkitystä kivasti. Ympäristökin on ihan raunioina köyhässä Ruotsissa.
Tästähän tietää heti, että tämä on muistomerkki intohimoiselle metsästäjäkuninkaalle Kaarle XV:lle. Senhän huomaa heti muun muassa siitä, että... ööö... koska kyltissä lukee niin. Huolellisesti hoidettu tämäkin, ihan viimeistä piirtoa myöten.
Solliden – kuninkaan kesämökki
Victorian muistomerkki Sollidenin ja Borgholmin välissä.
Ei senkään ympäristö ole kovin hyvin hoidettu.
Ruotsalaista meininkiä
Saarella on "trollskog" (peikkometsä) – kummallisen muotoisia puita, jotka näyttävät peikoilta. Norjassa sentään peikot jähmettyivät vuoriksi... Paikalliset kertovat tarinoita peikoista, jotka asuvat siellä. Kalkkikiveä, Norjassa jonkinlaista graniittia. Siinä se symbolinen ero ruotsalaisten ja norjalaisten välillä.
Luonnonsuojelualue Stora Alvaretilla puolestaan on sotilaskäyttöön varattu alue – rauhallinen luonto ja räjähteet samassa paikassa. Näppärä yhdistelmä.
Kalmarin linna
Kalmarin tuomiokirkko
Omaa aikaa Öölannissa
Yhdellä Ryd-päräyksellä kävin Öölannissa. Borgholm. Käväisin Saarimaassa katsomassa kivaa pikku linnaa. Ilmeisesti se valmistuu aika pian, runko näytti olevan jo pystyssä. Meinasin samalla käydä moikkaamassa kaveriani Kallea, joka tuossa naapurissa tapaa mökkeillä perheineen. En viitsinyt kuitenkaan mennä näin yks kaks varoittamatta. Viimeksi treffattiinkin Kalle-Kustaan ja koko hänen perheensä kanssa Tukholmassa mukavissa merkeissä. Hänellä on Tukholman vanhassa kaupungissa kiva omakotitalo siinä rannalla.
Kaverini Kalle moikkasi minua omakotitalonsa parvekkeelta Tukholmassa taannoin
Wagner ja Kalmarin linna
Ruotsikin nykyään - "Älä jätä mitään arvokasta autoosi"
Ruotsissakin kana-caesar-salaattiin kuuluu pekonia.
Linnan vieressä seisoo Kaarle XV:n metsästyskivi – iso hiidenkivi nostettuna kivikasan päälle. Se pystytettiin 1873, vain vuotta kuninkaan kuoleman jälkeen. Kaiverrettu teksti kertoo: "Kuningas Karl XV:n muistolle tämä kivi pystytettiin hänen metsästysseuransa ja Öölannin kansan toimesta".
Kuningas Kaarle XV (1826–1872) oli intohimoinen metsästäjä ja vietti paljon aikaa Öölannissa ampumassa peuroja, hirviä ja lintuja. Saalis on taatusti hyvä. Tavallinen talonpoika ei nimittäin saanut ampua mitään. Ei edes kuningasta. Kuningas sai ampua vapaasti – ja teki sen mielellään. Suurin osa saaren metsistä kuului kätevästi kruunulle tai aatelille.
Kun metsästysoikeudet 1800-luvun lopulla vähitellen vapautuivat, kävi juuri niin kuin pelättiin: hirvi oli Öölannissa lähes sukupuuttoon metsästetty jo 1800-luvun loppuun mennessä – kuningas ja herrasmiehet olivat vieneet parhaat yksilöt. Kun vihdoin tavallisille ihmisille avautui oikeus metsästää, kannat olivat jo romahtaneet. Kivi siis symboloi sananmukaisesti massiivisesta epätasa-arvoa: kuningas sai muistomerkin, hirvet saivat sukupuuton. Vaan saihan se tavallinen talonpoikakin jotain - nimittäin maksaa.
Borgholmin linna siis tuhoutui tulipalossa 1806. Vaatetehtaan rakennuksesta lähteneen tulipalon seurauksena rakennuksesta on nykyään jäljellä vain rauniot.
Otsikkokuvassa linna on sellaisena, kuin se parhaimmillaan oli. Upea, valtava linna tarkasti hoidetussa ja viimeistellyssä ympäristössä. Nyt linna on raunio: korkeat muurit, tornit ja rehevöitynyt ympäristö. Sisällä on pieni museo ja kesällä ulkoilmakonsertteja – paikka tuntuu ainakin hetkittäin elävältä, vaikka se onkin kuollut. Kahvilat ja matkamuistomyymälät ovat vallanneet linnan sisäpihan ryttäreiltä – keskiaikainen, renessanssin ylevöittämä upea linna, jossa nyt myydään magneetteja ja pehmoleluja. Ja kun lukija ei kuitenkaan tiennyt, mutta ei kehdannut kysyäkään, niin ryttäri on ratsumies.
Vaan olisi ruotsalaisilla ollut jo 200 vuotta aikaa rakentaa puusta linnaan uusi katto ja lattiat sun muut. Olisiko ollut aivan mahdottoman kallista maalle, jota eivät sodat ole sen 200 vuoden aikana rasittaneet. Köyhässä Suomessakin Turun linna rakennettiin sodan jälkeen uusiksi, kun itäinen ikiaikainen ystävämme sen pommitti Borgholmin tyyliseksi. Ruotsissahan puuta riittää ja toisin kuin aivan identtiset metsät Suomessa, Ruotsin metsät ovat jopa reilusti hiilinieluja... Ruotsissa kun tehdään mittauksia todellisista päästöistä, Suomessa ne ovat laskennallisia. No, Ruotsissa on niin paljon linnoja, että kuka niitä kaikkia viitsii korjata - tehdään ihan viereen vaikka uusi - Solliden. Niin Öölannissa.
Kaunis ja hoidettu ympäristö korostaa linnan arvokkuutta ja merkitystä kivasti. Ympäristökin on ihan raunioina köyhässä Ruotsissa.
Tästähän tietää heti, että tämä on muistomerkki intohimoiselle metsästäjäkuninkaalle Kaarle XV:lle. Senhän huomaa heti muun muassa siitä, että... ööö... koska kyltissä lukee niin. Huolellisesti hoidettu tämäkin, ihan viimeistä piirtoa myöten.
Solliden – kuninkaan kesämökki
Solliden slott on Ruotsin kuninkaallisen perheen kesäasunto Öölannin saarella – Kalle XVI Kustaa ja Silvia asuvat täällä joka kesä perheineen. Linna rakennettiin 1903–1910 kuningatar Victorian (Kustaa V:n vaimo) toiveesta – hän rakasti Öölandin kalkkikivitasankoa ja meri-ilmaa. Lisäksi hän rakasti ensin yhtä paronia ja sitten lääkäriään. Siihen linna suojaisassa saaressa oli erityisen hyvä. Kustaa V:llä ei ollut kiinnostusta naisiin. Kustaa jopa auttoi Victoriaa tämän suhteessa lääkäriinsä. Siksikin oli vallan kätevää rakentaa "kesämökki" palaneen Borgholmin viereen. Kustaa Tukholmassa ja Victoria riittävän kaukana. Niin sanotusti todella erilliset makuuhuoneet. Eikä Kustaankaan tarvinnut olla yksin makuuhuoneessaan Tukholmassa.
Kesämökin arkkitehtuuri on italialaista renessanssia ja puutarha on kuuluisa ja julkinenkin – mutta linna ei, koska se on yksityisomistuksessa. Olisivat mieluummin kunnostaneet vanhan linnan. Ulkoa katsottuna Solliden on kaunis, sellainen peruskesämökki eli siellä on 20 huonetta, uima-allas ja helikopterikenttä. Ja kyllä, kuningas maksaa siitä itse – ei veronmaksajien rahoilla. Silti tuntuu, että kuninkaalliset osaavat valita paikat hieman paremmin ja vapaammin kuin tavalliset kuolevaiset.
Victorian muistomerkki Sollidenin ja Borgholmin välissä.
Ei senkään ympäristö ole kovin hyvin hoidettu.
Ruotsalaista meininkiä
Saarella on "trollskog" (peikkometsä) – kummallisen muotoisia puita, jotka näyttävät peikoilta. Norjassa sentään peikot jähmettyivät vuoriksi... Paikalliset kertovat tarinoita peikoista, jotka asuvat siellä. Kalkkikiveä, Norjassa jonkinlaista graniittia. Siinä se symbolinen ero ruotsalaisten ja norjalaisten välillä.
Luonnonsuojelualue Stora Alvaretilla puolestaan on sotilaskäyttöön varattu alue – rauhallinen luonto ja räjähteet samassa paikassa. Näppärä yhdistelmä.
Kalmarin Unioni - kuuluisa huoltoasema?
Jos tankki alkaa olla tyhjä, niin onneksi olemme lähellä Kalmaria, josta piti etsimän maailman tunnetuin bensa-asema, Kalmarin Union. Koulussakin puhuttiin jotain jostain Kalmarin Unionista. Mutta eipä löytynyt, pelkkää Circle K:ta joka paikassa, Paikalliset pitivät kysyjää jotenkin tyhmänä, kuulemma Kalmasin Unioni on hajonnut jo kauan sitten. No mistä sen olisi tiennyt. Toisaalta ovathan Unionit kadonneet Suomestakin jo vuonna 1991 sulautuessaan Neste-huoltoasemiin. (Tätä vitsiä eivät siksi alle 60-vuotiaat taida edes tajuta, koska eivät muista Union-huoltoasemia, ja yli 60-vuotiaille tämä on maailman kulunein vitsi. Siksi siis oikein sopiva tähän blogiin.)
Jotain muuta siellä sentään on. Kalmarin linna, joka sentään on ehjä, toisin kuin Borgholm. Se onkin Ruotsin parhaiten säilyneitä keskiaikaisia linnoja – rakennettu 1100-luvulla, laajennettu renessanssityyliseksi 1500-luvulla. Täällä perustettiin Kalmarin Unioni 1397 – Tanskan, Norjan ja Ruotsin liitto, joka hajosi 1523. Linna on ollut taisteluiden näyttämö, vankila ja kuninkaallinen asuinpaikka. Vaan palataan siihen joskus toiste.
Kalmarin linna
Kalmarin tuomiokirkkoVideo
Videolla Öölannin 6 kilometrin silta, Öölantia, Borgholmia ja Kalmaria. Alussa pikaisesti tie Örebrosta Öölantiin ja muutama kiva harrasteauto tien päällä. Tässä video.
Omaa aikaa Öölannissa
Kaverini Kalle moikkasi minua omakotitalonsa parvekkeelta Tukholmassa taannoin
Wagner ja Kalmarin linna
Ruotsikin nykyään - "Älä jätä mitään arvokasta autoosi"
Ruotsissakin kana-caesar-salaattiin kuuluu pekonia.
______________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
