perjantai 16. lokakuuta 2020

Kuukausi Norjassa, prologi: Puolangan Pessimismistä lasi-iglun optimismiin

Kotimaan matkailuvinkkien lisäksi tämä blogi on jo monena vuotena tarjonnut vinkkejä ja ideoita Norjan puolelle. Nyt alkaa sarja, jossa Norjaa kuljetaan etelään ja pohjoiseen. Tämä prologi eli esinäytös on johdanto pois Suomesta - nauttien kuitenkin matkalla Suomesta täysin rinnoin!
  • Kuukausi Norjassa, prologi: Puolangan Pessimismistä lasi-iglun optimismiin
  • Kuukausi Norjassa, osa 1: Vuoristoa, Stiklestad ja maailman kovin mies (sai turpaansa)
  • Kuukausi Norjassa, osa 2: Galdhöpiggen - ylemmäs ei ajamalla Norjassa pääse
  • Kuukausi Norjassa, osa 3: Lillehammerin olympialaissa 
  • Kuukausi Norjassa, osa 4: Se.Trollstigen.
  • Kuukausi Norjassa, osa 5: Altlantin väylä ja ruusuinen Molde
  • Kuukausi Norjassa, osa 6: Trondheim
  • Kuukausi Norjassa, osa 7: Läpimärkää rockia Namsosissa
  • Kuukausi Norjassa, osa 8: Merta ja vuoristoa Sandnesjoenista Narvikiin
  • Kuukausi Norjassa, osa 9: Yøu Bøngi Stømp!
  • Kuukausi Norjassa, osa 10: Jääkuningattaren paluu Tromssaan
  • Kuukausi Norjassa, osa 11: Vuoria, jokia ja tuntureita eli Tromssasta Vesisaareen
  • Kuukausi Norjassa, osa 12: Taistelu Hamninbergissa
  • Kuukausi Norjassa, osa epilogi: Halki Lapin ja kumit loppu

Puolangan pessimistien Pessimismitalo

Puolangan pessimistit vahvistavat Puolangan asemaa maailman pessimismin keskuksena. Uusi Pessimismitalo - kahvia, kaljaa ja karua menoa. Pessimismin hengessä se on Puolangan ohitustien varressa eli sen ohi ajaminen on helppoa. Puolangasta varoitetaan jo hyvissä ajoin ennen Puolankaa eli motoristitkin osaavat olla varuillaan ja kääntyä ympäri tai kiihdyttää ohi.

Jos kuitenkin vahingossa tai konerikon takia siihen pysähtyy, niin Pessimismitalossa on kahvila ja kaikenlaista pessimististä tavaraa myynnissä, ja jollei olisi koronaa. niin siellä olisi ollut myös Pessimismimusikaali. Harmillista kyllä, kesällä paikalle osui kovin moni turisti häiritsemään puolankalaisten syrjäytymistä. Pessimismituotteitakin pidetään hauskoina, vaikka niistä on tietenkin tarkoitus välittyä hyhmäinen syys.

Ikävä kyllä kahvilan herkutkin maistuvat hyvälle, mutta onneksi Pessimismitalo saatiin suljettua talveksi, kun turistit vihdoin lomien päätyttyä ymmärsivät pysyä poissa Puolangalta. 

No, oikeastihan Puolangalle kannattaa mennä jo upeiden maisemateiden, Hepokönkään (Hepoköngäs ja muuta märkää Kajaanin suunnalla) ja monen muun syyn takia - myös ja etenkin ihan Puolangan pessimismin takia. Talven voi vaikka viettää katsellen pessimistien videoita Youtube-kanavalla. Puolangallahan voisi vaikka majoittua tai leireillä, mutta siitä ei ole tässä blogissa kokemusta. 


Varoitus - lähestyt Puolankaa! Vielä ehdit  kääntyä.



Synkistelyä vaikeuttaa moni asia. Hyhmäinen syys pelastaa onneksi tilanteen.




Suljettu Rovaniemi

Rovaniemelle päätyy ja haluaakin päätyä, onhan se ikäänkuin portti Lappiin. Korona-aikana Rovaniemikin oli käytännössä kiinni, suurin osa ravintoloistakin. Useimmat hotellitkin olivat vielä kiinni eli sieltä ei ole menomatkan kohdalla enempiä vinkkejä kerrottavana. Kuukautta myöhemmin paluumatkalla olikin sitten jo enemmän elämää!

Puolangalta Rovaniemelle on kivoja teitä

Poroja ja prätkiä riittää...

Taitava trubaduuri, mutta turisteja ja paikallisia oli vähän liikkeellä 


Kohti Kilpisjärveä

Tornionjoen kohdalla koukkasimme vanhalle tielle, joka kulkee aivan joen rantaa pitkin. Siinä päätyy muun muassa Unholaan.

Rovaniemeltä kohti Tornionjokea



Nyt ymmärrämme, kun sukupolvet painuvat Unholaan.. kaunista seutua!







Käsivarressa alkoi näyttää siltä, että sateeseen joutuu




Suomen maanteiden korkein kohta



Viimein mahtava Saana ja ruokailu Kilpisjärvellä



Kilpisjärvellä Arctic Land Adventuren lasi-iglut!

Kun ajatus on yöpyä Kilpisjärvellä, kannattaa miettiä lasi-igluja! Niissä itse yöpymisestä tulee elämys, jota voi sitten halujensa mukaan täydentää aktiviteeteilla ulkona tai sisällä. Yöttömässä yössä sängyn yläpuolella ikkunoiden läpi tulee keskiyön ihastuttava valo, muina vuodenaikoina taivaan täyttävät tähdet tai revonulet, jos kohdalle osuu. 

Arctic Land Adventurea pyörittää pariskunta Vasaran porotilallaan. Tilalla on tuhansia poroja - tai siis jossain tuntureilla ne olivat keskellä kesää. Vasaran Porotilavierailulla pääsee tutustumaan saamelaiseen poronhoitoon, sen historiaan ja kuulemaan tarinoita. Porotilan omistaja on poromies 12:ssa polvessa, joten hänellä on sitä ikiaikaista tietoa ja taitoa saamelaisesta elämäntavasta.

Tarjolla on talvisin esimerkiksi koiravaljakkoajelua Norjaan, moottorikelkkasafaria ja vaikka valmis häämatkapaketti. Tarjolla on myös hirsihuviloita Kilpisjärven keskustassa Saana-tunturin kupeessa, mutta niistä meillä ei ole kokemusta.


Pikku pätkä hiekkatietä Vasaran porotilalle ja lasi-igluille

Aivan upea lasi-iglu!

Nils-Matti kertoo

Tarjolla on monenlaisia palveluja

Sade väistyi ja sateenkaarikin tiesi paikkansa!

Maisemat kohdillaan!

Yötön yö ja aamukahvi


Omaa aikaa kohti pohjoista

Ihan kuin korona-aika ei olisi riittävästi hankaloittanut matkustelua, niin Hra Oma Ajan terveydessä tuli takapakkia pari viikkoa ennen reissuun lähtemistä. Sääennusteetkin olivat aika vaihtelevia, mutta koska Viivi halusi viimeisenä työpäivänä ennen lomaa ajaa käytännössä suoraan töistä Mikkeliin, Hra Oma Aika ajeli perässä myös.

Mikkelistä suunta Puolangalle kelin parantuessa koko ajan oli jo juhlan alkua - lopulta Kainuun vaaramaisemassa tuli vastaan odotettu kyltti eli "Poronhoitoalue" ja pian myös ensimmäiset porot. Silloin tiesi olevansa siellä, missä haluaisi olla aina. 

Hra Oma Aika on pessimistien jäsen, mutta ei Puolankaa ja pessimistejä kannata muidenkaan oikeasti ohittaa. 

Rovaniemellä pääsi sentään saunomaan, mutta se oli vain välietappi matkalla pohjoiseen. 

Lasi-iglut Kilpisjärvellä olivat niin ihana kokemus, että joskus pitää päästä uudelleen! Todella miellyttävän pariskunnan kanssa oli kiva jutustella ja kuulla elämästä pohjoisessa. Rakennusmiestenkin kanssa oli mukavaa, varsin hauskoja miehiä! 

Oli korona tai ei, porot ja poromiehet ylittivät ja ylittävät Suomen ja Norjan välistä rajaa sen mukaan kuin tarvis on. Kuten aiemminkin tässä blogissa todettu, saamelaisten maa on saamelaisten maa, eikä siinä ole rajoja. 

Aamulla olikin sitten aika hyvästellä lasi-iglu ja ylittää raja Norjaan. Halu oli ajaa Norjaa etelästä pohjoiseen, mutta koronan takia emme voineet ajaa Ruotsin halki suoraan eteläiseen Norjaan vaan piti ajaa pohjoisesta yli ja sitten etelään. Siitä seuraavissa osissa!

Rakennusmiehillä oli ihan oma keino pyydystää saalis...
. . . .


Lasi-iglu on loistava paikka vaikka vain haaveilla taivasta katsellen!


(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Viimeinen lento DC-3:lla Helsingistä Vaasaan eli kesä päättyy

Kuva: Maaret Ahlsved

Lauantaina 3. lokakuuta Helsingin lentokentällä Malmilla kesät asustava DC-3 lähti jälleen talveksi Vaasaan. DC-3 lensi kuluneena kesänä poikkeuksellisen paljon. Suuri joukko klassikkokoneen ystäviä oli saattamassa Kolmosta. Tuo monen mielestä kaunein tai ainakin kaunisäänisin lentokone "Hotelli" nousi ilmaan upean autorivistön saattelemana ja lensi sitten Hyvinkäälle juhlistamaan lentokentän 80-vuotisjuhlia, ja jatkoi sitten Vaasaan. 

Lähtö oli DC-3:n viimeinen Malmilta tänä vuonna - toivottavasti ei viimeinen ikinä. Kaikkien harras toive on, että liki 80-vuotias konevanhus nähtäisiin Helsingin taivaalla myös ensi kesänä. Malmin lentokentän säilyttämistä puolustavat paitsi aktiivinen käyttö ja mahdollisuudet kaupallisessa toiminnassa, myös ainutlaatuinen ympäröivä luonto kentän niityillä ja ympärillä - siellä elää monia harvinaisia ja uhanalaisia kasveja ja eläimiä. Kulttuuri- ja historia-arvotkin ohjaisivat säilyttämään kentän. Kun kentältä nousee ilmaan, minuutin päästä ei enää edes erota kenttää, mutta joka puolella on metsiä ja peltoja eli rakennustilaa kyllä on. Ylivoimainen enemmistö niin lähialueella asuvista kuin valtakunnallisestikin haluaa kentän säilyttää - toivottavasti demokratia voittaisi... Tulevissa kuntavaaleissa ainakin kannattaa varmistaa, onko ehdokas Malmin säilyttämisen puolella! (Kuntalaisaloite kansanäänestyksestä kerää allekirjoituksia edelleen (2020) eli 15v täyttänyt helsinkiläinen: Allekirjoita aloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Malmin lentoaseman tulevaisuudesta! Jaa myös linkkiä https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/6466)

DC-yhdistys ylläpitää konetta ja jäsenistöllä on mahdollisuus päästä omakustannushintaan lennoille. Yhdistyksen toiminnasta on tietoa täällä https://www.dc-ry.fi/ ja Helsinki-Malmin ainutlaatuisesta kentästä ympäristöineen tässä https://www.malmiairport.fi/ .

Kesän päätteeksi Kolmonen teki kaksi näyttävää ohilentoa Malmilla. "Koneen näkeminen ja kuuleminen on aina sykähdyttävä kokemus. Toivottavasti Helsingin päättäjät ymmärtävät jatkossa paremmin elävän ilmailuhistorian merkityksen", toteaa Raine Haikarainen Malmin lennonjohtotornista.

Sää suosi ja maisemat matalalla lentävästä koneesta ovat ihan muuta kuin korkealla lentävistä suihkukoneista - puhumattakaan tunnelmasta! Vaasassa oli vielä paikallislento ja sitten olikin aika talvihuollloille. 

Tässä on kuvakertomus lennosta Helsingistä Vaasaan!

Video!



Kuva: Raine Haikarainen

Alppikylä ja Jakomäki

Tuusulanjärvi










Lennolla käytettiin maskeja, tietenkin! Korona-aika...


Omaa aikaa lennolla ja Vaasassa


Tämä oli ties kuinka mones lento Vanhan Rouvan kyydissä! Se on aina yhtä sykähdyttävän ihanaa! Lähtö oli kello 10. Päivä oli hieno, mutta samalla niin haikea - oliko tämä upean Ison Linnun, Vanhan Rouvan viimeinen lento Malmilta? 

Se tunne, kun potkurit käynnistyvät, hymyilyttää joka ikinen kerta. Ja nousu, vatsassa kihelmöi - kertakaikkisen hienoa!

Välilasku oli Hyvinkäällä, jossa oli juhlat: Hyvinkään lentokenttä 80 vuotta. Ihmisiä DC-3 kiinnosti kovasti, sisällekin pääsi tutustumaan. Hyvinkään kentällä eräs tunnisti minut ja otti kuvan, ja lisäksi tässä jutussa on ystävien, tuttavien ja kanssamatkustajien ottamia kuvia ja videota täydentämässä oman kameran sisältöä. Noin tunnin seisahduksen jälkeen matka jatkui kohti Vaasaa. Lentokorkeus taisi olla 500-600 metriä ja hyvä sää mahdollisti hienot maisemat. Siinä vaiheessa, kun laskeutuminen Vaasan kentälle alkoi, silmäkulma kostui.

Vaasan kentältä ei kukaan muu ollut lähdössä keskustaan, mutta taksihan toimii aina. Vaasassa oli mukava ilta ja yö, aamulla sitten junalla takaisin kotiin - ja junavaunu oli liki tyhjä, yksin sai istua - ei ollut koronapelkoa! 

Kiitos, upea DC-3 OH-LCH Airveteran miehistöineen! 

Private Dancer Hyvinkäällä








Vaasan idyllinen juna-asema

Liki tyhjässä junassa oli koronaturvallista... koko vaunussa oli lisäkseni 1-2henkilöä!

Viihtymässä Vaasassa... 
. . . . .


(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )