keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Mikkeli ja Mikkelin suoran toiminnan miehet


Mikkeli, portti Savoon, ei ehkä ole ensimmäisenä mielessä, jos turistikohteita etsii, kun naapurissa ovat Puumala ja Savonlinna, mutta Mikkelissä on paljon spesiaalia historiaan liittyen - ennen kaikkea sotaan liittyen. Nyky-Mikkelikin tarjoaa paljon. Mikkelissä on mukava viettää aikaa tutustuen nähtävyyksiin tai vaikka ajelemalla ympärillä olevia mutkateitä. Puumalan läheisyys on etu sekin - voi melkein yhtä aikaa kaupunki- ja mökkilomailla. Puumalaan menevä tie revittiin loppukesästä auki parinkymmenen kilometrin matkalta eli kesällä 2021 siinä on varmasti upea pinta ajaa - maisemathan ovat ihan huippua aina.



Mikkelin historiaa

Suur-Savona tunnettu alue muuttui vähitellen Mikkeliksi 1600-luvun alussa, kun valmistunut kirkko nimettiin arkkienkeli Mikaelin mukaan. Mikkelin merkitys alkoi nousta 1700-luvun alussa sotien johdosta. Väliaikaiset piispan sijoituspaikat määrättiin Porvooseen ja Mikkeliin, kun Ruotsi menetti vuonna 1710 Viipurin venäläisille. Merkittävää Mikkelin seudun kehitykselle oli se, että valtiovalta suunnitteli siitä itäisen Suomen taloudellista keskusta. Mikkeli sai vuonna 1744 Lappeenrannan vanhat markkinaoikeudet. Kaupuinki Mikkelistä tuli kuitenkin vasta Venäjän vallan aikana vuonna 1838.


Mikkelin nykyisen kirkon muurasivat helsinkiläiset muurarit - Helsingissä muurarit olivat lakossa, vaatien lyhempää työaikaa - mutta Mikkelille uudet, lyhyemmät työajat sopivat ja niinpä Helsingin muurarit olivat sitten Mikkelissä muuraamassa uutta kirkkoa. Uusi, 1400-paikkainen kirkko valmistuikin kahdessa vuodessa (1897-98), kun muurareista ei ollut pulaa.

Mikkeli oli ensimmäisen kerran päämajakaupunki jo sisällissodassa 1918, mutta tunnetuimman roolinsa kaupunki sai vuodesta 1939 alkaen sotiemme päämajakaupunkina. Siellä oli kaikki sodanjohtoon liittyvä Mannerheimista viestiliikennekeskukseen. Näitä aikoja on mahdollisuus ihmetellä monissa museoissa - esimerkiksi Päämajamuseo, Viestikeskus Lokki ja Mannerheimin junavaunu. Päämajamuseossa on esillä mm. Mannerheimin työhuone sekä Operatiivisen osaston Maavoimatoimisto sodan aikaisessa asussa. Suomen armeijan Päämajan viestikeskus, peitenimeltä Lokki, toimi Naisvuoreen louhitussa luolassa jatkosodan aikana 1941–1944. Se välitti päämajan puhelin- ja kaukokirjoitinliikenteen. Viereisessä luolassa toimi ilmavalvonta-aluekeskus, saksalaisen yhteysesikunta Nordin viestiasema sekä viestikeskuksen henkilökunnan lepotiloja. Lisäksi luolassa sijaitsi työtilat ylipäällikkö Mannerheimille sekä hänen lähimmille alaisilleen. Viestikeskus Lokin tilat on ennallistettu taidokkaasti jatkosodan aikaiseen ulkoasuunsa ja yleisö pääsi tutustumaan tiloihin 1995.

Varsinaisena taistelutantereena Mikkeli oli Kustaan sodassa Porrassalmen taistelun aikaan 1789. Ruotsalaiset provosoivat saadakseen takaisin Venäjän aiemmin miehittämät alueet, venäläiset hyökkäsivät, suomalaiset torjuivat voitokkaasti hyökkäyksen, mutta sitten Venäjä tuli uudelleen ja valloitti Mikkelin pois Ruotsilta.

Nyky-Mikkelissä on muutakin kuin museoita, esimerkiksi ravintolatarjonta ja ostospaikat ovat hyvät. Lisäksi voi käydä ihmettelemässä Kenkäveroa ja tien toiselta puolelta Mikkelipuistoa. Kesäisin on paljon tapahtumia, mm St. Michel -ravit, Oldtimer Run jne. Ja torilla maukkaat kahvit ovat paikallistenkin suosiossa. Tänä vuonna tietenkin koronan takia vähän, mutta ehkä ensi vuonna taas - täytyy itsekin tutustua vielä moniin asioihin.

Mikkeli esillä blogissa aiemmin mm.

Päämajamuseossa
Mannerheimin työhuone. Mannerheim lisätty Sota-arkiston kuvasta.










Mikkeli sota-aikana


Museossa Neuvostoliitto pommittaa yhä Mikkeliä




















Kauppahalli ennen ja nyt


Rautatieasema - Mannerheimin vaunu tärveltiin pian visiittimme jälkeen :( 


Helsinkiläiset saattavat hämmästyä nelosen ratikkaa Mikkelissä!


Naisvuorella

Mutkateitä löytyy - tässä Anttolantie

Kesällä 2021 tie Mikkelistä Puumalaan on loistokunnossa - loppukesästä 2020 parikymmentä kilometriä revitty auki ja päällystetään uudelleen

Sulkavakin on ihan Mikkelin vieressä

Tämä museo on auki vain kesäisin!


Toinen helsinkiläistä Mikkelissä hämmästyttävä kohde...?



Omaa aikaa Mikkelissä

Mikkelissä on kiva pikkukaupungin tunnelma ja kävellen pääsee kaikkialle. Siellä on välitön itäsuomalainen tunnelma, jota ei koronakaan hävitä - ainakaan kesällä, kun on mekkokelit!

Jos sotiemme sankarit olivat suoran toiminnan miehiä, niin nyky-Mikkelin miehissä on sitä "lajia" edelleen. Mikkelin miehet eivät arkaile ottaa kontaktia naisiin vaan esittävat suoraan asiansa selvinkinpäin, eikä siinä paljon kysellä etukäteen... monastikin käsi suoraan varsin tuttavallisesti lanteille tai muualle ja asiat sanotaan suoraan. Jopa käskyttämällä! Ei ole edes merkitystä, onko yksin vai seurassa... Ei uskoisi savolaisista...? :D   Ehkä sota-ajan päämajakaupungin suoran toiminnan kulttuurista on jäänyt jotain... 


 Kahden illan asut  



 Herkkuja Mikkelissä

Iltoja Mikkelissä


Aamu Mikkelissä

. . . . . . .


(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )



keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Kummaa ja kuumaa - Kummakivi ja Savonlinna

Savonlinna on ollut blogissa esillä useammankin kerran, linna ja muut kohteet vinkkeinä esimerkiksi tässä jutussa, tässä ja tässä. Niin vaan Savostakin löytyy kuitenkin aina jotain - tällä kertaa esittelyssä ihmisen ja luonnon tekemää nähtävää.


Kummakivi

Kummakivi on tosiaan kumma kivi. Ruokolahdella oleva 500 000 kiloa painava järkäle tasapainottelee niin pieneltä osin toisen päällä, että luulisi sen siitä kiepsahtavan alas tai edes heiluvan, mutta ei, siinä on ja pysyy. Jääkauden lopulla 11- 12 000 vuotta sitten se on siihen laskeutunut ja siitä saakka siinä viihtynyt.

Venäläiset turistit kävivät ihmettelemässä kiveä jo 1800-luvulla. 1900-luvun alkupuolella kiven päälle kerrotaan vieneen tikapuut ja nuorison viettäneen siellä aikaansa. Kummakivi rauhoitettiin vuonna 1962. Kummakiveltä lähtee myös polku, joka johtaa 1930-luvulla alueella liikkuneiden metsätyömiesten sammalmättäistä rakentamille sammalsilloille, joita pitkin pääsee järvessä olevaan saareen.

Kummakivelle päästäkseen joutuu viimeiset kilometrit ajamaan hiekkatietä, ja ihan viimeiset pätkät olivat ainakin tällä vierailukerralla pikkuisen ikäviä katupyörille, mutta silti täysin ajettavissa. Pari jyrkempää mäkeä, paljon kuoppia, syvät sadeurat ja irtosoraa vaativat hiukan tarkkuutta. Pysäköintipaikalta lähtee metsäpolku, jota ei kuitenkaan ole kuin muutama sata metriä. Alueella olisi mahdollisuus vaellella pidempiäkin polkuja, jos on sopivat varusteet.


Tieltä 62 kohti Kummakiveä on aluksi kivaa mutkatietä
Sitten hyvää hiekkatietä

Kuvista ei oikein näy, mutta pari jyrkänpuoleista, hyvin kuoppaista ja irtosoraista mäkeä

Sitten ollaan pienellä pysäköintialueella, josta lähtee polku perille




Perillä - on se Kummakivi kumma kivi!


Savonlinna

Linna on esitelty mm. tässä Puuta, kiveä ja tuulta Savonlinnassa -jutussa. Linnan viereisellä saarella oleva Riihisaaren maakuntamuseo on remontissa ja väliaikaisissa tiloissa muutaman sadan metrin päässä. Tänä kesänä oli suppeammissa tiloissa esillä perusnäyttelyn lisäksi Kari Cavénin "Ilo pitkästä itkusta" -näyttely. Tässä blogissa harvemmin taidetta esitellään, kun nykytaide ei ihan avaudu, mutta museo on silti vierailun arvoinen. Siellä voi päästä vähän sisälle alueen henkeen vaikkapa vain tutkimalla  legendaaristen laivojen upeita pienoismalleja - ja sitten nähdä ne livenä Saimaassa, toimivina ja käytössä.

Savonlinna kuhisee elämää kesällä - niin rannoilla kuin vesillä. Toisaalta aivan kivenheiton päässä voi olla rauhallisella syrjäisellä alueella aivan rauhassa ja suojassa. 

Moderni taide ei kaikille aukea. 
Ei esimerkiksi meille, mutta arvostettua taidetta museossa oli tarjolla!.

Venäjän Saimaan laivaston merkitys jäi lyhytaikaiseksi, kun sitten valloitettiin tämä itäinen osa Ruotsia kokonaan. Ehkä isoin merkitys oli kaivetuilla kanavilla, jotka ovat tänä päivänä veneilijöiden ilona.


Itsekin saa ajaa laivaa, tosin vain virtuaalisesti




Pienoismalli museossa ja yhä "elossa" oleva laiva

Pienoismalli museossa ja yhä "elossa" oleva laiva

Pienoismalli museossa ja yhä "elossa" oleva laiva

Olavinlinnaa alettiin rakentaa 1475 torjumaan idästä tulevat venäläisten hyökkäykset ja näin varmistamaan Savon seudun herruuden säilyminen Ruotsin kruunulla.


Käytännölliset vessat. Muurin vierustoja ei ehkä kannattanut kävellä aikoinaan... hyvällä tuurilla vain kastui, huonolla saattoi tulla aika p*skamainen olo...

Riihisaaren maakuntamuseo oli remontissa








Savonlinna on motoristiystävällinen kaupunki

Korona oli monelta unohtunut, tai ainakin turvaväli



Vanhan Porvoon jäätelötehtaan jäätelö maistui maailman parhaalta!









Toisella oli sarvi vähän lerpahtanut...







Omaa aikaa Savonlinnassa

Kummakivi oli ehdottomasti mielenkiintoinen ja viiden sadan metrin metsäpolkukin oli hyvin rauhoittava. Olisi ollut kiva kävellä sammalsiltojakin pitkin vähän pidempi lenkki, mutta Hra Oma Ajan kunto ei sallinut pidempiä kävelyjä.

Savonlinna on kyllä niin helmi kesäkaupunki! Sinne mielellään ajelee uudelleen ja uudelleen. Upea linna, vesistöt, ympäristö ja luonto, unohtamatta tietenkään mutkateitä! Savonlinnassa on erinomaisia ravintoloita ja sieltä sai rannasta maailman parasta Vanhan Porvoon jäätelötehtaan jäätelöä. Tosin helle sai monet unohtamaan koronan ja sai varoa, ettei joutunut turhan tiiviisiin väenpaljouksiin - onneksi tarjolla on rauhallisiakin paikkoja, joissa nauttia kesäillasta. Kaupunki on mukavan eläväinen vanhoine laivoineen ja terassilla on mukava kauniissa kesäillassa istua jäätelölle tai lasilliselle, tai sitten voi vain kävellä linnan ympäristössä tai Kasinon saaressa.

Helteiden ansiosta sai pitää ohutta kesämekkoa. Kuuma oli etenkin autossa sightseeingillä, mutta hyvin nautinnollista silti. 




Ei nouse eikä keinu... 500 000 kiloa!





Savonlinnassa kuumasta kesästä nauttimassa








Olavinlinnassa kasvatettiin ennen mustaa pässiä Pyhän Olavin päivän juhla-ateriaksi. Pässillä kerrotaan olleen oma osansa linnan sotahistoriassa.
Venäläiset piirittivät linnan keväällä 1656. Samaan aikaan alkoi tuulla, salamoida ja ukkostaa, ja valleille varattu terva leimahti palamaan korkein liekein. Tarinan mukaan linnan pässi oli kiivennyt pohjoispatterille etsimään suuhunpantavaa. Se pelästyi jyrinää ja nousi pystyyn kahdelle jalalle huitoen tyhjää ilmaa etujaloillaan.
Vastarannalla venäläisten leirissä näky karmaisi. Sinapinkeltaista taivasta vasten tanssi mustalla muurilla olento, jolla oli valtavat sarvet ja kaviot. Sen suusta näytti sinkoutuvan liekkejä. Ukkonen jyrisi ja salamat leiskuivat. Venäläiset lähtivät kauhuissaan karkuun. Heitä ahtautui veneisiin niin paljon, että veneet kaatuivat ja uimataidottomat miehet hukkuivat. Pässi oli pelastanut linnan! Pässin muisto kulkee yhä sanonnassa ”elää kuin linnan pässi”.
Olavinlinnan välittömässä läheisyydessä, ns. Tallisaaressa, sijaitsee ”Olavinlinnan mustan oinaan” pässipatsas. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Anton Ravander-Rauas 1964.




. . . . . .



(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )