Moottoripyörän madallus ja moottoripyöräilyn aloitus eli Viivi&Dolly

Aiemmin kerrottiin kuvien kera, kuinka VVM lahjoitti minulle täydellisenä yllätyksenä moottoripyörän. Se oli kaikkea, mitä ikinä moottoripyörältä halusin - pieni, punainen, kultaiset vanteet ja pyöreä lamppu ja pyöreät mittarit. Tehot ja muut eivät kiinnostaneet, mutta kyllä tämä tosi pirteä on! Kuka siitä tekniikasta niin kiinnostunut on...  :D

 

Dolly on Honda CB500 ja on aika pieni, mutta minulle se oli liian iso tai etenkin korkea. Minulta eivät yltäneet maahan kuin aivan varpaankärjet. Ilman Prätkäpajaa en voisi sillä ajaa. Sitä madallettiin edestä ja siihen laitettiin uudet jouset taakse, jotka sai matalammiksi. Alkuperäiset jouset olivatkin ihan rikki, ne eivät joustaneet ollenkaan. Joko ne olivat ihan ylhäällä tai jymähtivät pohjaan. Olisi ollut kuulemma helpompaa, jos takana olisi vain yksi jousi, silloin se menisi jotenkin koiranluilla se juttu.

Ohjaustanko siirrettiin vähän ylemmäs ja lähemmäs. Prätkäpaja vaihtoi myös renkaan matalampaan, sekin laski pyörää yli sentillä. 

Satula tehtiin käsityönä uusiksi TiCaBossa ja se on ihan täydellinen tähän pyörään, väritkin huomioitiin ja se on tosi hyvä. Taas oli pylly pari senttiä lähempänä maata! 

 

Lopulta Dolly oli niin matala kuin se vain voi olla, ja siksi sen sivujalkaakin piti vähän lyhentää, ettei pyörä keikkaa toiselle puolelle kumoon... Lisäksi aloittelijana koin tarpeelliseksi saada siihen vaihdenäytön. Senkin Prätkäpaja siihen sai laitettua, vaikka kuulemma helpommin sen saa sellaiseen prätkään, jossa on ruiskutus tai sähköinen nopeusmittari. Tässä on kuulemma kaasuttimet ja vaijeri nopeusmittarissa. Prätkäpaja on muutenkin ollut tosi paljon tukena harrastuksen aloittamisessa - apua sai tosi nopeasti ja kannustusta on riittänyt. Jollei osaa itse tai ole lähipiirissä joku, joka tietää just miten tällaiset asiat tehdään, niin luotettava paja on ainakin minulle tosi tärkeä apu!


Miten harrastus alkoi...

Mitä sitten voisin kertoa... aluksihan olin vain kyydissä ja sitäkin vähän pelkäsin etukäteen, mutta sitten se olikin tosi nautinnollista. Sitä innostui sitten kyydissä, kun katseli prätkäilijöitä, että osaisikohan sitä itsekin ja siitä alkoi mielenkiinto omaan pyörään. Kaikki vain tuntuivat liian isoilta eikä ollut rahaakaan. Mutta sitten tuli VVM...

Alku oli hankalaa, kun en ikinä ollut ajanut prätkää enkä siis yltänyt ensin maahan. Madalluksen jälkeen olikin ihan eri tuntu. Herra Oma Aika opetti ja kai minä aika äkkiä  perusasiat opin. Sitten pääsin maantielle! Se onnistumisen ilo, "osaan sittenkin"-elämys ja se tunne, kun saa olla osana kaikkea tuolla luonnon ja kaiken keskellä!

Vaikeinta on tiukkojen mutkien lisäksi yhä se, että en saa pyörää oikein työnnetyksi, kun joudun siinä olemaan ihan mutkalla ja kädet venytettyinä enkä silti oikein saa kunnollista asentoa jossa työntää. Pakko istua satulassa ja potkia jaloilla pyörää johonkin suuntaan.

Alkuun verrattuna isoin muutos on, että en jännitä enää niin paljon ja retkille lähteminen on siksi helpompaa. Ajaminen on rennompaa ja siitä osaa nauttia ihan eri tavalla kuin aluksi. Ja pystyy jo vähän enemmän katselemaan ympärillekin! Prätkäpaja teki juuri Dollyyn 6000 kilometrin pienen huollon. Minun ensimmäiset 6000 kilometriäni! Eli 6 000 000 ilometriä!

Pystynkö ajamaan sitten kun herra Oma Aikaa ei enää ole? En osaa sanoa, kun en tiedä miten siihen sitten aikanaan reagoin. Vaikea kysymys. Moottoripyöräilyn kautta olen kuitenkin saanut tosi paljon uusia ystäviä eli ehkä se auttaa!

Jos joku nyt miettii, että aloittaako prätkäily, niin rohkeutta vaan yrittämiseen. Itsekään en ollut ikinä ennen ajanut ja nyt sitä tuolla mennään! Eikä haittaa jos aloittaessa kaataa pyörän paikallaan... En osaa pukea sanoiksi sitä tunnetta kun ajaa... kun on osana sitä kaikkea mitä ympärillä on, tuoksut ja kaikki... se on vain itse koettava!

 x x x x x

Viivi, Dolly ja Beatles

Anteeksi, että on ollut pitkä väli jutuissa. Minulle tuli ranteeseen jännetupintulehdus ja ajamisiin tuli monen viikon katko. Sitten kun pystyin taas ajamaan, ehdittiin ajaa vain Saloon kuuntelemaan Jiri Nikkinen The Beatles Tribute Bandia, joka on meidän suosikkimme. Seuraavana päivänä oli kohteena sama bändi Tampereella. Oma ajaminen sujui ihan hyvin, kun pyörä on madallettu. Oli tosi kivaa!

Mutta sitä seuraavana päivänä tuo Herra Oma Aika ajeli eli hölmöili yksikseen ja kaatui - ranne ja kylkiluu murtunut, keuhkoissa nestettä ja verta ja koko oikea kylki ihan ruhjeilla. Olen nyt sitten saanut hoitsuna hoitaa potilasta. Mutta kyllä nyt varmaan taas pikku hiljaa tulee kaikenlaisia juttuja ja kuvia!  :)

Salossa 25.6.

  

Eräs VVM:n jäsen bongasi Viivin ja tervehti VVM-tyyliin

Salossa oli myös kahvin ryystämisen SM-kisat...?   

Yli 2000 oli kuuntelemassa 

Tampereella 26.6. (Viikinsaaressa)

Laivalla Viikinsaareen ja backstagella

Masiinameeting 2015

Masiinameeting on kesän avaus kuin Suvivirsi, paitsi että hauskempi. Rompetorilta voi löytää tai olla löytämättä mitä tahansa, mutta ennen kaikkea parkkialue - paikalle saapuneen yleisön kulkupelit! Tilaisuus nähdä vanhaa, tosi vanhaa ja erikoista paljon elävämmin kuin missään museossa. Nämä tulevat paikalle omin voimin, mikä mistäkin.

Niin myös Viivi II, jota ajoi Hra Oma Aika. Viivi tuli paikalle tietenkin Dollyllaan, tämä oli ajoharjoitus numero 13. 

Kulkupelejä ja erilaisia masiinoita oli sadoittain - autoja, moottoripyöriä, traktoreita,... Tapahtumassa oli kulkupelien lisäksi paikalla myös VVM:n jäseniä ja blogimme lukijoita eli juttuseuraa riitti. Viivi myös rakastui - jälleen kerran. Nimittäin pieneen punaiseen traktoriin. Kaikkien upeiden vanhojen vahkeiden keskellä herätti lähinnä kummastusta eräs, joka oli sinänsä hienon autonsa aidannut, ettei kukaan vain tule ja riko sitä - eipä aidoista viitsi kuvaakaan laittaa. 

Kuvattavaa riitti, mutta sitten piti saada lisää ajoharjoittelua - syömään Marskin majalle. No eipä sittenkään, sillä se oli kiinni, vaikka päivä oli mitä upein ja tulijoita oli pihalla useita muitakin. Kunnon mutkateiden kautta sitten legendaariselle Nummi-Pusulan Nesteelle, jossa taisi olla jonkinlainen vanhojen Volkkareiden tapaaminen. Sieltä pitikin sitten ajella vähän sadepilviä väistellen kotiin, Tämän ajoharjoituksen jälkeen Viivillä on nyt takana 1 500 000 ilometriä  (jotkut sanoisivat 1500 km).