sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Kainuussa vähemmän kainoa

Kajaani ja Kainuu toimivat hyvin ns. tasoittavina Norjan jälkeen, mutta sinne jos jonnekin Suomessa kannattaa kyllä ajella ihan muutenkin. 

Kainot kainuulaiset?

Kainuu, tämä ikihonkien ja sinisten vaarojen maa, jossa vierasta ensin katsotaan nokkavartta pitkin, mutta kunhan tutustutaan, tykätään niistä kuin hullu puurosta! Hulluthan nimittäin saattavat tehdä puurolle mitä tahansa. 

Brahen patsas Kajaanissa
Aloitetaan kuitenkin Pietari Brahesta, jonka nimi ei ollut Pietari Brahe vaan Per Abrahamsson Brahe. Hän oli kovin innokas pääsemään nuoren Kristiina-kuningattaren holhoojahallitukseen, mutta porukat päättivät mieluummin tuupata ukon kauas tänne itäiseen Ruotsiin kenraalikuvernööriksi Venäjän vastaista rajaa vahtimaan. Turkuun hän perusti Akatemian, joka ei viihtynyt Turussa vaan muutti myöhemmin Helsinkiin ja otti uudeksi nimekseen Helsingin yliopisto. 

Brahe ei tykännyt tehdä telttaretkiä, niitä oli ollut armeijauran aikana ihan kylliksi. Suomessa taas ei ollut paljon mahdollisuuksia kaupunkilomiin, koska ei ollut kaupunkeja. Niinpä Brahe joutessaan perusti kymmenkunta kaupunkia. Yksi niistä on Kajaani, jonka hän tuli perustaneeksi 6.3.1651. Asukkaita Kainuuseen houkuteltiin etenkin Savosta, ettei alueelle muuttaisi venäläisiä.  Brahe kuitenkin halveksi syvästi Sisä-Suomen asukkaita ja näki, että heidän luonteessaan on monia vikoja. Sisä-Suomeksi laskettiin silloin kaikki ei-rannikkoalueet. Sisäsuomalaiset Kajaanissa ovat kuitenkin pystyttäneet vihaajalleen komean patsaan. Erikoinen kansanluonne patsaan pystyttäjillä, mutta muistamme tämän blogin historiatuokioista vihatun Olavin, maailman kovimman miehen, jolle annettiin turpaan niin Suomessa kuin myöhemmin Norjassakin, mutta nimitettiin myöhemmin pyhäksi, ja Suomessakin on linna ja läjä kirkkoja nimetty hänen mukaansa. 

Kajaanin maalaiskunta oli olemassa vuosina 1655–1786 ja 1897–1977. Ilmeisesti siis vuosien 1786 ja 1897 välillä se ei ollut olemassa. Se selittää, miksei Kajaanissa 1800-luvulla asunut juuri kukaan, sillä hankala asua paikassa, jota ei ole olemassa. 1900-luvulla väkimäärä 30 kertaistui ja asukkaita on nyt 37 000. Heistä 32 000 asuu taajamissa, 4400 haja-asutusalueilla ja 328:n asukkaan koordinaatit eivät ole tiedossa. Kainuussa on sattumalta myös 328 todella pahansisuista vaimoa. VVM:n Kainuun huoltopäällikön mukaan näitä "koordinaatit hukassa" olevia kannattaisi etsiskellä Kontiomäessä entisestä assan baarista, joka muutti pikku palon takia entiseen Siwan tiloihin. 

Rakentaminen ja väestönkasvu oli erityisen voimakasta varsinkin jatkosodan jälkeisenä aikana, mikä johtui hiukkasen siitä, että kaupunki pommitettiin sodassa suurelta osin maan tasalle eikä kaupungissa ollut muuta tekemistä kuin rakentaa ja ainoa tarjolla ollut viihde tuli makuuhuoneesta.... Kaupunki on 1990-luvun puolivälistä alkaen kärsinyt muuttotappiosta, kun kuulemma erityisesti fiksut nuoret ovat muuttaneet Ouluun (tosin vastaavasti Helsingistä on Kajaaniin muuttanut motoristeja, mistä voi tietysti päätellä jotakin). Oulun yliopisto hieman avitti tässä nuorten muuttoasiassa lopettamalla Kajaanissa 110 vuotta olleen opettajainkoulutuslaitoksen. Sen jälkeen muuten Suomen koululaisten menestys PISA-tutkimuksessa on tasaisesti heikentynyt.

Kainuussa voi painia karhujen kanssa. Jos se ei suju, voi vaikka kirjoitella jotain. Sieltä onkin peräisin sellaisia kirjoittelijoita kuin runoilija Armas Einar Leopold Lönnbohm, joka lähti lausumaan runojaan Helsinkiin, mutta Helsingin aistikas ilmapiiri oli nälkämaan miehelle vähän liikaa ja hän ryyppäsi itsensä tärviölle Helsingin kapakoissa. Koska hänen nimensä ei ollut kovin runo-uskottava,  hän otti taiteilijanimekseen Eino Leino. 

Vaatimattomuus on kainuulaisen hyve ja pahe.  Vaikka monesti olisi aihetta olla ylpeä ja vähemmän kaino - kainuulaisten omasta mielestä nimittäin "Kainuussa pelataan maailman parasta pesäpalloa, leivotaan ja syödään Suomen parasta ruisleipää, täällä on Suomen paras grilli ja nopeimmin valmistuvat ammattikorkeakouluopiskelijat", kertoo VVM:n Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon opastusvastaava. Niillä on kiire valmistua, ottaa hyvää evästä mukaan ja muuttaa muualle? 

Kekkonen kävi koulunsa Kajaanissa ja istutti sinne sellaisen ajatusmaailman, että Kajaanissa perinteinen kansanrintamahallitus vallitsee yhä - jollei taloihin ole rintamaiden ulkopuolella aina kansaa riittänyt, niin kaupunginvaltuustoon kyllä - siellä ovat yhä suurimpina puolueina SKDL/Vasemmistoliitto ja Maalaisliitto/Keskusta.

Kainuun prikaatilla on vastuullaan kohtuullisesti vain kolmasosa koko Suomesta. Idea prikaatin tarpeesta muodostui sattumoisin hyvin kirkkaaksi Talvisodan jälkeen, sillä alueella oli kovin niukasti suomalaisia sotilaita vastaanottamassa itäisen ystävällismielisen naapurivaltion armeijan vierailudelegaatiota, jonka ajatuksena oli marssia Ouluun varmaankin opiskelemaan ja torille nakkia syömään. Vastaanottokomitean nihkeydestä ja ilmeisesti puutteellisesta tienpidosta johtuen tuhansittain vierailijoita kuoli Raatteen tielle.

Skodan tehdaskin löytyy Kajaanin Otanmäestä, mutta sinne ei ehkä kannata viedä Octaviaansa huoltoon. Jos sen sijaan raitiovaunusi piiputtaa Kainuussa kesken kesäisen ajelusi, ei hätää, apu on lähellä, koska olet raitiovaunukulttuurin tyyssijoilla. 

Kajaani on suurkaupunki, ainakin jos verrataan pieneen Helsinkiin, ja miksi emme vertaisi. Esimerkiksi Vuolijoen kirkonkylä on Kajaanin kaupunginosa. Taajama on tilastokäsite ja tämä Vuolijoen taajama sijaitsee noin 45 kilometriä Kajaanin keskustasta länteen. Kajaanin kaupunkiin verrattuna Helsinki on siis pikkukaupunki, ei Helsingissä mistään kaupunginosasta ole keskustaan 45 kilometriä!
Kainuuta ja joitakin suositeltavia ajoreittejä

Ei ehkä kovin yllättäen, mutta Vuolijoen taajamassa sijaitsee Vuolijoen kirkko. Sen suunnitteli Josef Stenbäck ja se valmistui vuonna 1906. Se on itse asiassa Kainuun ainoa kivikirkko, sen verran vaatimattomia ovat. Tämäkin tehtiin kivestä lopulta Keisarillisen Senaatin päätöksellä, koska kainuulainen seurakunta olisi vaatimattomina halunnut puukirkon. Joutuivat sitten vastaanottamaan maakunnan upeimman kirkon. Arkkitehtuuriltaan kirkko edustaa jugend-vaikutteista kansallisromantiikkaa, minkä tunnistaa esimerkiksi materiaalina käytetystä harmaakivestä ja julkisivujen puolipyöreistä ikkunoista. Urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas 1965 ja niissä on 13 äänikertaa ja kaksi sormiota. Alttaritaulu on Josef Stenbäckin  itsensä vuonna 1906 maalaama jäljennös Edvard Gebhardin taulusta Pyhä ehtoollinen. Josef tosin taisi muokata taulua sen verran, että maalasi itsensä ja muita silmää tekeviä teokseen, ja yksinkertaisti muutenkin. Myös kirkon kellot ovat vuodelta 1906. 

Kirkko on yksi kauneimpia kirkkoja eli kannattaa ajella vaikka varta vasten Kainuun ainoalle kivikirkolle - olet kuitenkin niin syntinen, että on syytä ajella sinne miettimään syntejäsi. Onhan se kiva muistella hyviä hetkiä elämässä? 

Kainuuseen Rovaniemen suunnasta saapuessa saattaa vahingossa osua Puolangalle eli maailman pessimismin keskukseen. Pessimismitalon tarjoomukset ovat hyviä, mikä väkisinkin vie Hra Oma Ajan ilmeen vakavaksi. Eikö tässä nyt mikään mene pieleen?

Kainuu - pieniä teitä vaaramaisemissa. Samalla nämä kuvat ovat selfieitä... 


Edessä lujaa laatua!


Tie läpi linnan - anteeksiantamaton raiskaus...


Manamansalon lossi

Manamansalossa

Vuolijoen kirkko on näkemisen arvoinen

Oikein kauniisti pyytämällä voi päästä kellotorniin



Kajaanissa Limppusaari siltoineen on romanttinen paikka tavata vaikka kenet


Omaa aikaa Kajaanissa

Rovaniemeltä Puolangan kautta Kajaaniin. Norjanmatkailu muuttui kotimaanmatkailuksi ja Kainuu on parhaita alueita Suomessa. Dolly sai uuden takasen, kuten jo muutamana aiempanakin vuotena - palvelu pelaa Kaimotossa seitsemän päivää viikossa!  Vuolijoen kirkko on kaunis ja sinne voi vaikka ajella Manamansalon kautta, vaikka siellä toisin paikoin asvaltti on vähän huonoa, Vuolijoella kirkko tultiin avaamaan ihan varta vasten, ja jopa torniin sai mennä ja kuulla tarinoita kirkosta ja sen historiasta - hieno paikka ja kokemus! 

Kajaanissa oli kiva tavata ystäviä. Korona-aikanakin oli turvallista terassillakin olla parin karhumaisen miehen välissä ja jutella mukavia.
Yhtenä iltana puhkesi vesipyssysota!  ...mutta lämpimällä kelillä kastuminen on vain kivaa! Hyökkäyksiä tuli joka suunnasta, mutta Viivi-Jane Bond pani vastaan! Hyvä ettei kukaan ilmoittanut vesipyssyn kanssa heiluneesta naisesta ja muusta touhusta, tai noh, olisihan siinä ollut poliiseille hauskaa selitellä... 😁

Dolly sai Kajaanissa uuden takasen Kaimotosta - kuten muutamana aiempanakin vuotena. Loistopaikka!

Nautiskelua Kajaanissa





(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Kuukausi Norjassa, epilogi: Rillumarei ja kumit loppu



Rovaniemi ja rillumarei

Kun semmoinen vähän isompi, useamman tuhatta vuotta kestänyt talvi pohjoisessa aikoinaan loppui, mitä tekivät ihmiset? Menivät tietenkin Rovaniemelle Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohtaan harrastamaan vähän rillumareitä. Sen todistavat löydetyt muinaisjäänteet ja leiripaikat 8000 vuoden takaa. Mikäs oli ollessa, kun vallitsi lämmin mesoliittinen aikakausi. Siihen aikaan tulevan Suomen alueella puhuttiin niin monia kieliä ja asuttiin niin harvassa, että mikä jää ainoaksi toimivaksi kommunikoinniksi, jonka kaikki ymmärtävät? Hra Oma Ajan teorian mukaan rillumarei. Tiedemaailma ei ilmeisesti ole täysin hänen teoriaansa vielä hyväksynyt, esimerkiksi Arktikumissa hänen teoriansa sai vastaanotoksi lähinnä lonksahtaneita leukoja.

Lisätodisteena Hra Oma Ajan teorian mukaan on, että koska nämä rilluttelijat asustivat nimenomaan Ounasvaaralla, niin se on kansanperinteenä siirtynyt sukupolvelta toiselle tuhansien vuosien ajan ja sen takia Ounasvaaralla rillutellaan yhä. Sodan jälkeen koetettiin esittää, että rillumarei tarkoittaa tietynlaista viihdemusiikkia, mutta  johtava taidemusiikkiteoreetikko Esa Pakarinen paljasti taidelauluteoksessa "Rovaniemen markkinoilla" ikiaikaisen rillumarein tarkoittavan varsin hilpeää elämää - ja niinhän rock'n'rollillakin tarkoitettiin rapakon takana Amerikan suuren ihmemaan hämyisissä paikoissa aikoinaan vähän muutakin kuin musiikkia. "Ounasvaaralla voi lasketella ja harrastaa muuta liikuntaa keskellä kaupunkia ja edistää hyvinvointia". Muu liikunta ja hyvinvointi tarkoittanee rillumareitä. Tai sitten ei. Ounasvaaran huippu on kuitenkin Juhannuskallio, ja juhannuksenahan tehdään paljon juhannusrillumareijuttuja.

1500-luvulla kivikauden ounasvaaralaisten runsaiden jälkeläisten ja huomattavan muuttovoiton ansiosta Rovaniemellä asui jo 200 ihmistä, jotka oli näppärästi pakkoliitetty Kemin seurakuntaan eli matka sunnuntaikirkkoon kesti vain vajaan viikon hyvällä kelillä. Ei ehkä ihme, että paikalliset seidat olivat suosittuja vielä satoja vuosia. Jo sadassa vuodessa rovaniemeläisetkin alkoivat kuitenkin jo tuumata, että on vähän pitkä kirkkomatka, ja rakensivat oman kirkon. 

1800-luvulla väkeä olikin jo kymmenkertainen määrä eli yli 2000. Koska ilmasto oli vuosituhansien varrella kylmennyt niin, että talvea oli yhdeksän kuukautta ja kesää odotettiin kolme kuukautta, niin ainoa selitys on rillumarei-tunnelma. 

Kirkkoherra Fellman, joka julkaisi ensimmäisenä saamenkielistä kirjallisuutta, kuvaili 1800-luvulla tätä urbaanisti sykkivää metropolia näin: "Silmäiltäessä etäältä luonnollisten kanavien halkomien vihreiden niittyjen yli somia taloja, näyttävät ne pieneltä kaupungilta tai kauppalalta. Sitä kutsutaankin Pihkaporin kaupungiksi. En tiedä onko nimi johtunut vanhoista ajoista asti vallinneesta varallisuudesta kylässä, missä on ollut 70 jousta, vai siitä, että siellä talot olivat yhdessä kasassa, vai siitä, että siellä on pirkkalaisten ajoista saakka pidetty markkinoita, vai, mikä todennäköisintä, että siellä on pitkät ajat valmistettu hartsia ja pikeä."

Koska Rovaniemi oli muodostunut näin merkittäväksi citykapungiksi ja kaupalliseksi keskukseksi, sinne tehtiin 1800-luvulla peräti tie. Sitä pitkin kelpasi vähän kauempaakin jo tulla kaupoille Rovaniemelle. Kyllä kannatti tulla, koska ei siinä mennytkään sen jälkeen enää kuin muutamia kymmeniä vuosia, niin Rovaniemelle perustettiin 1860-luvulla ensimmäinen kauppa. Mahtoi siihen vuosikymmenten kuluessa olla muodostunut aika pitkä jono, vaikkei tiettävästi avajaispäivänä jaettukaan ilmaisia ämpäreitä. Sen jälkeen oltiinkin muutama vuosikymmentä myöhemmin valmiita Rovaniemen markkinoihin. 

Kun Rovaniemelle perustettiin ensimmäinen kansakoulu, huomattiin, että sinne oli tulossa enemmän lapsia kuin kouluun mahtui. Nyt jo tiedättekin syyn suureen lapsimäärään - rillumarei. 

Toisen maailmanlaajuisen kamppailutapahtuman aikaan 1940-luvulla Rovaniemi houkutteli osallistujia Saksasta. Saksalaisten mielestä rakennuskanta oli hyvin puutteellista ja he rakensivat 1941-44 malliksi huomattavan määrän uusia rakennuksia ja Rovaniemestä tuli enemmän kaupunkimainen. Missä saksalaiset hyvin viihtyivät? No Ounasvaaralla tietenkin. Tekivät sinne laskettelurinteen ja rillumarei jatkui. Väkiluku nousi kovasti. Ilmeisesti kunnan kaavoitusviraston kanssa tuli riitaa rakennuslupa-asioissa, koska vuonna 1944 saksalaiset päättivät poistua ja polttivat kaikki ilman kunnallista rakennusvalvontaa tehdyt rakennuksensa ja vahingossa lipsahti siinä sivussa tuleen 90 prosenttia kaupungin muistakin rakennuksista - ja Lapin rakennuksista ylipäätään. Tehtävässä auttoi näissä läksijäisjuhlissa ilmeisesti vahingossa asemalla räjähtänyt 400 tonnin ammuslastissa ollut juna. Rovaniemen tunnetuin silta ei ehkä esitäkään jätkänkynttilää vaan palavia tulitikkuja. Enää ei kuulemma kuitenkaan kerätä saksalaisilta tulitikkuja pois heidän saapuessaan Rovaniemelle. 

Kun asukkaat palasivat Rovaniemelle, ensin rakennettiin posti (jotta sinne voi jättää kaikki rakennuslupa-anomukset) ja sitten tietenkin kunnantalo, jotta voitiin kaavoitus- ja rakennusasiat saada asianmukaiseen byrokratiaan. Kirkko valmistui 1950. Alvar Aalto suunnitteli uuden asemakaavan poronsarveksi ja yhä tänä päivänä japanilaiset uskovat, että poronsarvista on apua rillumareissä. Jälleenrakennuksesta vastasi KYMRO eli Kulkulaitosten ja Yleisten Töiden Ministeriön Rakennusasiain Osasto. Sitten 50-luvulla tehtiin puolen tusinaa vesivoimalaitosta ja mahdollisimman paljon maatiloja. Pitkäjänteisen politiikan seurauksena 60-luvulla olikin tavoitteena vähentää mahdollisimman paljon maatiloja. 

Maatiloilta kaupunkiin siirtyneet puuhasivat sitten muita juttuja, ja niinpä Rovaniemellä on nykyään paljon nähtävää ja koettavaa rillumarein lisäksi. Kaupungin väkiluku onkin kasvanut koko ajan ja kasvaa yhä - syyn te jo tiedättekin. Rillumarei. 

Aiemmin Rovaniemeä on esitelty esimerkiksi tässä jutussa - Arktikum jne. sekä tässä jutussa.


Viimeisiä hetkiä Norjassa...

Suomessa ollaan


Reissun kylmin päivä...  vain muutama aste lämpöä


Zippi ja suhaus - sitä emme ole koskaan ohittaneet pysähtymättä!


Rovaniemellä olikin sitten lämmintä!


Oikean polun löytäminen Ounasvaaran Juhannuskalliolle vaati hieman miettimistä


Nyt lähestytään jo huippua

Juhannuskallio Ounasvaaralla on upea paikka, joskin muutaman puun saisi kaataa näkymien takia ja ehkä vähän selkeämpi polkukin olisi kiva

Näköalatornista Ounasvaaralla näkee koko Rovaniemen


Näkötornin juuressa on jänniä kiviasetelmia

Erinomainen paikka lounaalle joen rannalla!




Rovaniuemellä näkee yleensä muutakin taivaallista kuin kirkon ja linnut. Hornetit asustavat sielläkin.

Aivan erityisen hyvää artesaanijäätelöä tarjolla - kannattaa todellakin maistaa!

Kaide on vähän korkea pienelle ihmiselle, mutta ihana silta silti!




Epilogi kuukaudelle Norjassa

Aika tarkkaan 10 000 kilometriä eli 10 miljoonaa ilometriä, upeita paikkoja, ihania ihmisiä, eikä koronakaan iskenyt. 

Mutta sitten oli mentävä "väärään suuntaan". Pilvinen sää Vesisaaressa kuvasi hyvin sitä tunnelmaa, kun oli viimeinen aamu Norjassa, paluu kotiin alkamassa ja ihana loma tältä erää loppumassa. Kestäväkö kuluneet renkaat Rovaniemelle saakka? Molemmissa pyörissä takarenkaat vaihtokunnossa ja pahimpana Hra Oma Ajan eturengas jo keskeltä täysin sileä. Rajan ylitys Suomeen, Inari, Ivalo,... jokainen metri lähemmäs uusia renkaita. Lämpötila tippui koko ajan ja oli lopulta enää pari astetta plussan puolella - ei tullut hiki. 

Matkalla eräälle  kanssamotoristille sattui pieni lipsahdus, mutta pyörä saatiin pystyyn eikä vaurioina ollut kuin muutama naarmu ja ehkä pieni kolaus sielulle. Saariselän jälkeen lämpötila alkoi vähitellen nousta. Pakollinen pysähdys matkalla Zippi ja Suhaus- lettukahvilassa ja sen jälkeen sääkin alkoi kirkastua! Pääsimme Rovaniemelle! 

Rovaniemellä hyvin lämpimässä säässä tapasimme motoristiystäviämme muutaman päivän ajan ja nautimme Ounasvaaran luonnosta ja maisemista kauniissa aurinkoisessa säässä. 

Hra Oma Ajan renkaat saapuivat Rovaniemelle ja paluu etelään saattoi alkaa. 

Upea reissu takana!  Kun halu oli ajaa Norjaa etelästä pohjoiseen, piti koronan takia ensin ajaa käsivarren kautta Etelä-Norjaan ja kääntyä siellä ympäri, että voi ajaa pohjoiseen. Siinä missä Pohjois-Norja oli jo ennestään monen reissun verran tuttu, etelä oli uutta. Kuten Suomessakin, aina löytää uutta tutuistakin paikoista. Rakkaus Norjaan vain syventyi, sinne on päästävä taas uudelleen ja uudelleen . 

Pyörät, Dolly eli CB 500 -02 ja Wolfgang eli K75 -86, toimivat hyvin koko reissun ajan. Pienellä ja vanhalla pyörällä voi hyvin reissata. Ongelmia tuli lopulta vain renkaiden kanssa, Norjan karkeat pikkutiet söivät ne yllättävän nopeasti, kuten jokaisella aikaisemmallakin reissulla.. .  

Hra Oma Aika salasi (huonosti) alkumatkan jaksamisongelmaansa, mutta vähitellen Norja ja riittävä ajaminen saivat hänetkin jaksamaan paremmin. Rillumareit eivät tosin hänen jukeboksissaan soi vaan elämä on rennon rauhallista . 

Jännittävintä oli ajaa ensimmäistä kertaa Trollstigeniä, vaikuttavin oli ehkä Galdhøpiggen, mutta kun jokainen metri on nautintoa, jopa hetket kaatosateessa, niin vaikea enää poimia yksittäisiä asioita. Jotenkin se sisäinen onni ja rauha kuitenkin tulevat pohjoisessa, "henkisessä kodissa" Vesisaaressa. Karvas pettymys tuli, kun Hamningbergiin ei päässyt kelin takia. Sitä suurempi ilo oli sitten seuraavana päivänä sittenkin yrittää uudelleen ja päästä sinne ja vieläpä auringon paisteessa . 


Tämän kertaisen reissun reitti näkyy jutun alussa olevasta kartasta, mutta tässä on Norjan reissuilla aiemminkin kuljetut reitit - niistä kaikista löytyy juttuja blogista. 

Klikkaamalla tätä karttaa siitä tulee tosi iso...

Rovaniemelllä oli muutaman päivän ajan aikaa tavata ystäviä ja kiivetä muun muassa Ounasvaaralle. Hra Oma Ajan jaksaminen tosin rajoittaa hänen kulkemisiaan. 


Ystävien tapaamista Rovaniemellä


Rovaniemellä oli myös VVM:n edustaja. Jälleennäkeminen oli iloisempi kuin ilmeestä luulisi... 


Juhannussimaa Juhannuskalliolla? Aurinkoa ja rauhaa ainakin oli tarjolla.

Näkötornissa


Valdemarista tosi hyvä lounas!


Kemijoki on vielä uimatta, mutta kosketus veteen sentään on tehty



(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa"https://www.blogit.fi/oma-aika )