| Kun puhutaan Norjan matkailusta, Telemarkissa sijaitseva Rjukan on jotain sellaista, mikä saa suun kromille (tai vaikka hiilikuidulle, jos paremmalta tuntuu). Ennen kaikkea siellä ympärillä on upeita mutkateitä ja vuoristomaisemia, mutta myös hyvin erityistä Historiaa isolla hoolla. Rjukan Rjukan sijaitsee niin syvän ja kapean Vestfjorddalen-laakson pohjalla, että ympäröivät jyrkät vuoret (erityisesti mahtava Gaustatoppen) peittävät auringon kokonaan syyskuusta maaliskuuhun. Kylä on siis noin puoli vuotta yön pimeyden lisäksi päivisinkin pelkässä varjossa. Norsk Hydron perustaja Sam Eyde sai jo vuonna 1913 idean aurinkopeileistä, mutta silloisella tekniikalla se oli mahdotonta toteuttaa. Koska tehdastyöläiset kärsivät pahoin auringonvalon puutteesta, yhtiö rakensi heille Krossobanen-köysiradan vuonna 1928 lahjaksi. Sen ainoa alkuperäinen tarkoitus oli nostaa työläiset ja heidän perheensä muutamassa minuutissa ylös vuorenrinteelle kylpemään auringossa. Sellaista henkilöstöpolitiikkaa. Entisajan patruunat olivat jotain, hyvässä ja pahassa. Tämä köysiratahissi on muuten ollut käytössä näihin päiviin asti - nyt se on pari vuotta remontissa. Sata vuotta myöhemmin tekniikka otti idean kiinni. Vuonna 2013 vuoren rinteelle, 450 metriä kylän yläpuolelle, asennettiin kolme jättimäistä, tietokoneohjattua peiliä (heliostaattia). Aurinkopeilit kääntyvät automaattisesti auringon mukana ja heijastavat pimeinä talvikuukausina noin 600 neliömetrin kokoisen valokeilan suoraan Rjukanin torille. Sellaista kuntapolitiikkaa! | Norja 2026:
|
Syvässä laaksossa kyyhöttävä kylä on puhtainta mahdollista teollisuusromantiikkaa, jonka ympärillä pyörivät historian salaisuudet ja käsittämättömät insinöörityön taidonnäytteet. Paitsi ettei enää mitään salaisuuksia ole ja ihan käsitettäviä ne insinöörityötkin ovat. Mutta kerrotaanpa ajasta, jolloin sekä Vemorkin rakennuksen (jutun pääkuvassa) sisällä olleet natsit että etenkin ulkopuolella olevat liittoutuneet uskoivat, että siellä on koko toisen maailmansodan ratkaisu.
Ja sitten asiaa alettiin harmitella heti perään 40 vuotta myöhemmin. Vuonna 2017 alueella aloitettiin arkeologiset kaivaukset. Suureksi yllätykseksi huomattiin, että puretun rakennuksen raunioiden ja täyttömaan alta legendaarinen raskasvesikellari oli säilynyt lähes täysin ehjänä. Nykyään tämä historiallinen kellari on kaivettu esiin ja avattu yleisölle osana Vemorkin teollisuustyömuseota. Siellä voi elää elokuvan kiihkeintä hetkeä aidossa ympäristössä.
Hitler itse ei arvostanut teoreettista fysiikkaa, vaan haukkui sitä "juutalaiseksi tieteeksi" (koska muun muassa Einstein oli juutalainen), eikä projekti siksi saanut kunnon rahoitusta. Aatu teki isompiakin virheitä - kuten diktaattoreilla on tapana.
Vuori, joka kätkee sisäänsä NATOn
Vemork nykyään
Tällä kertaa Gaustatoppenia lähestytään eri suunnasta
Tuonne tornin kupeeseen pääsee vuoren sisällä hissillä, kutem tässäkin jutussa on esitelty. Ei sovi klaustrofobisille.
Tästä kävellen kohti Vemorkia
Tästä voi polkua pitkin oikaista. Mutta sydänsairaille ehdottomasti ei, tietä pitkin nousu on loivempi. Hra Oma Ajalle matka pysähtyi oikopolulla kesken toimintahäiriöön ja maassa maatessa vaikutti hetken aikaa siltä, että matka ei enää jatkuisi, mutta tilanteen tasoituttua eteneminen jatkui hyvin hitaasti ja kohde lopulta saavutettiin uupumuksesta ja voimakkaasta huimauksesta huolimatta (tätä tilannetta ei läheisille tietenkään ole kerrottu). Seuraavan kerran ajan ajokiellosta huolimatta ylös.
"Näin teet raskasvettä ydinasetta varten, lyhyt oppimäärä"
Täällä sitä tehtiin
Omaa aikaa Austbøssä ja matkan varrella
Aamu Sälenissä oli kerrassaan upea. Heräsin loistavasti nukutun yön jälkeen kivenheiton päässä rajasta. No, rehellisyyden nimissä minä en olisi jaksanut kiveä Norjan puolelle asti nakata, mutta edesmennyt Jan-veljeni – se vahvista vahvin ja sankareista suurin – olisi varmasti viskonut murikoita niin kauan, että olisi onnistunut. Jan opetti minulle aina elämän tärkeimmän viisauden: "Älä selitä, älä valita". Joten sen pituinen se, enää en selittele enkä valita, miten terveyden puolesta reissussa oikeasti meni. Ajetaan vain.
Vemorkin jälkeen nautinnollista mutkatietä ripeästi Austbøhön tuttuun paikkaan yöksi. Sieltä seuraavassa osassa tehdään hyvinkin ikimuistoinen kokopäiväretki.
Saapuminen Norjan puolelle, taas kerran. Tässä kohtaa hra Oma Aika tunsi itsensä melkein onnelliseksi.
Austbøn paras ja ehkä ainoa varsinainen hotelli. Täällä olen viihtynyt useana vuotena.
Näkymä Austbön hotellin huoneen ikkunasta. Kiva henkilökunta, ravintola ja paikka ylipäätään. Suosittelen monen vuoden kokemuksella, täältä on hyvä tehdä retkiä eri suuntiin.
Maailman suurin sähköpaimen ja elokuvatason sabotaasit
Laakson rinteen keskellä seisova Vemorkin vesivoimala valmistui vuonna 1911, ja se oli aikanaan maailman suurin sähkölaitos. Se rakennettiin tuottamaan virtaa typpilannoitetehtaalle, ja elektrolyysiprosessin puhtaana sivutuotteena syntyi jotain sellaista, mitä norjalaiset pitivät aluksi pelkkänä jätteenä: raskasta vettä eli D2O.
Kun natsit miehittivät laitoksen vuonna 1940, liittoutuneet menivät kauhusta kankeiksi. Pelkona oli, että Hitler saa raskaan veden avulla ensimmäisenä valmiiksi atomipommin, joka muuttaisi maailmanhistorian suunnan. Tästä alkoi elokuvistakin tuttu sabotaasien sarja.
Norjalaiset sabotöörit tekivät käsittämättömiä sankaritekoja. Mitä tehtaalla siis tapahtui? Operaatio Gunnersidessa (helmikuu 1943) norjalaiset kommandot hiihtivät yön pimeydessä syvien rotkojen läpi, kiipesivät jyrkkää vuorenseinämää ylös, onnistuivat tunkeutumaan tehtaalle, asettamaan räjähteet ja tuhoamaan raskasvesisolut ilman yhtäkään kuolonuhria ja pakenivat suksilla 400 kilometriä Ruotsiin natsit kintereillään. Tätä pidetään yhtenä sodan onnistuneimmista sabotaaseista. Siitä on tehty ainakin kolme tunnettua elokuvaa/minisarjaa vuosina 1948, 1965 ja 2015.
Mutta toisin kuin happy end -elokuvissa, todellisuudessa saksalaiset saivat korjattua tehtaan nopeasti. Marraskuussa 1943 yhdysvaltalaiset B-17-pommituskoneet tekivät massiivisen ilmapommituksen alueelle. Vaikka varsinaiset raskaasti suojatut kellaritilat säilyivät pitkälti ehjinä, laitos vaurioitui niin pahasti, että saksalaiset luopuivat tuotannosta Vemorkissa.
Lopulta vuonna 1944 viimeisetkin raskasvesilastit päätettiin viedä Saksaan, mutta norjalaiset vastarintataistelijat upottivat ne Tinnsjø-järven pohjaan rautatie-autolautta SF Hydron mukana. Ja taitavat muuten olla siellä vieläkin. Siis se laiva raskasvetylasteineen, eivät vastarintataistelijat.
Sodan jälkeen Norsk Hydro jatkoi normaalia teollista toimintaansa (kuten vedyn ja lannoitteiden tuotantoa) Vemorkissa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse vetytehdasrakennus, jonka kellarissa raskasvesituotanto oli sijainnut, purettiin kuitenkin vuonna 1977. Tai purkaminen on ehkä aavistuksen vaatimaton sana räjäyttämiselle. Sanotaan vaikka niin, että rakennus pikapurettiin.
Norjalaiset sabotöörit tekivät käsittämättömiä sankaritekoja. Mitä tehtaalla siis tapahtui? Operaatio Gunnersidessa (helmikuu 1943) norjalaiset kommandot hiihtivät yön pimeydessä syvien rotkojen läpi, kiipesivät jyrkkää vuorenseinämää ylös, onnistuivat tunkeutumaan tehtaalle, asettamaan räjähteet ja tuhoamaan raskasvesisolut ilman yhtäkään kuolonuhria ja pakenivat suksilla 400 kilometriä Ruotsiin natsit kintereillään. Tätä pidetään yhtenä sodan onnistuneimmista sabotaaseista. Siitä on tehty ainakin kolme tunnettua elokuvaa/minisarjaa vuosina 1948, 1965 ja 2015.
Mutta toisin kuin happy end -elokuvissa, todellisuudessa saksalaiset saivat korjattua tehtaan nopeasti. Marraskuussa 1943 yhdysvaltalaiset B-17-pommituskoneet tekivät massiivisen ilmapommituksen alueelle. Vaikka varsinaiset raskaasti suojatut kellaritilat säilyivät pitkälti ehjinä, laitos vaurioitui niin pahasti, että saksalaiset luopuivat tuotannosta Vemorkissa.
Lopulta vuonna 1944 viimeisetkin raskasvesilastit päätettiin viedä Saksaan, mutta norjalaiset vastarintataistelijat upottivat ne Tinnsjø-järven pohjaan rautatie-autolautta SF Hydron mukana. Ja taitavat muuten olla siellä vieläkin. Siis se laiva raskasvetylasteineen, eivät vastarintataistelijat.
Ja sitten asiaa alettiin harmitella heti perään 40 vuotta myöhemmin. Vuonna 2017 alueella aloitettiin arkeologiset kaivaukset. Suureksi yllätykseksi huomattiin, että puretun rakennuksen raunioiden ja täyttömaan alta legendaarinen raskasvesikellari oli säilynyt lähes täysin ehjänä. Nykyään tämä historiallinen kellari on kaivettu esiin ja avattu yleisölle osana Vemorkin teollisuustyömuseota. Siellä voi elää elokuvan kiihkeintä hetkeä aidossa ympäristössä.
Suuri paljastus: Natsien ydinsuunnitelma kävi vajaalla
Mutta tiedättekö, mikä tässä kaikessa on parasta insinöörihuumoria näin jälkiviisaana? Ei yt varsinaisesti teekkarihuumoria kuitenkaan. Se koko atomipommin pelko oli loppujen lopuksi aivan turhaa. Sodan jälkeen nimittäin paljastui, että natsien ydinohjelma oli täysi valuvika. Projekti ei käynyt tarkasti kuin atomikello vaan enemmänkin kuin kirppikseltä ostettu halpahallin käkikello ilman punnuksia ja pätki tyhjäkäynnillä kuin kaverilta "halvalla saatu" projektiauto - se, jonka piti tulla "pikkulaitolla kuntoon", mutta joka kuulostaa käynnistettynä lähinnä astmaattiselta turskalta. Tiedättehän sellainen, jossa on muutama pikkuvika: 1) Moottorissa on liikaa vapaa-aikaa eli sylinterit eivät tee yhteistyötä, vaan pitävät lakkoa vuorotellen, 2) Kipinä on lähtenyt kahvitauolle ja tulpat antavat kipinää vain noin joka kolmannella kierroksella, ja 3) Kaasutin kärsii identiteettikriisistä eli ei tiedä, pitäisikö sen tarjoilla moottorille bensaa, ilmaa vai pelkkää itkua.
Saksan ydinohjelman pomo Werner Heisenberg nimittäin teki massiivisen laskuvirheen ja luuli, että pommiin tarvittaisiin tonneittain uraania – projekti todettiin siksi liian raskaaksi. Natsien tiedemiehet myös riitelivät keskenään, perustivat omia kuppikuntiaan ja hukkasivat resurssit sisäiseen byrokratiaan. Siinä oli vähän Iron Skyn kuunatsimaisia piirteitä.
Ja kaiken huipuksi he eivät olleet edes rakentamassa pommia, vaan yrittivät lähinnä väkertää ydinreaktoria sukellusveneen moottoriksi. Ehkä sillä olisi päässyt Kuuhun ja komedia-scifistä olisi tullut totta.
Hitler itse ei arvostanut teoreettista fysiikkaa, vaan haukkui sitä "juutalaiseksi tieteeksi" (koska muun muassa Einstein oli juutalainen), eikä projekti siksi saanut kunnon rahoitusta. Aatu teki isompiakin virheitä - kuten diktaattoreilla on tapana.
Vuori, joka kätkee sisäänsä NATOn
Eikä alueen mystiikka lopu natseihin. Aivan Rjukanin kupeessa kohoaa noin kahden kilometrin korkeuteen Gaustatoppen-vuori. Ei siis yllä Kuuhun sekään, mutta sen jylhien rinteiden sisälle louhittiin kylmän sodan aikaan yksi NATOn suurimmista ja tarkimmin varjelluista salaisuuksista – huippusalainen radioasema ja puolustuskeskus, jonne kuljetaan vuoren sisällä kulkevalla junalla ja sitten eräänlaisella hissillä jyrkässä kulmassa liki huipulle. Alueella liikkuessa voi siis melkein tuntea historian havinaa ja kylmän sodan salaista värinää. Tai sitten Sinua vain pelottaa olla sisällä paikassa, jossa on kilometri kalliota joka suuntaan eli jos jotain menee pieleen, kukaan ei tule sinua sieltä hakemaan. Gaustatoppenilla on tässä blogissakin käyty parikin kertaa esittelemäsä Norjan upeimpi maisemia.Ja sitä, että joskus sieltä ei näe mitään, ei kymmentä metriäkään eteensä.
Vemorkin museo(-t)
Voimalaitosmuseo on kiinnostava, puhumattakaan siitä, mitä raskasvesitehtaasta on jäljellä - siellä on elokuvakin laitettu elämään raunoissa, aidossa paikassa. Työläismuseo-osio... no, kuka tykkää, kuka ei.
Vemork nykyään
Vemork ennen. Ennen voimalaitoksen edessä oli suuri, jykevä raskasvesitehdas. Nyt siitä on jäljellä vain raumiot, mutta se on paikan mielenkiintoisin osa.
SF Hydro räjäytettiin jonkin matkan päässä tästä lähtöpisteestä.
Tällä kertaa Gaustatoppenia lähestytään eri suunnasta
Tuonne tornin kupeeseen pääsee vuoren sisällä hissillä, kutem tässäkin jutussa on esitelty. Ei sovi klaustrofobisille.
Tästä kävellen kohti Vemorkia
Tästä voi polkua pitkin oikaista. Mutta sydänsairaille ehdottomasti ei, tietä pitkin nousu on loivempi. Hra Oma Ajalle matka pysähtyi oikopolulla kesken toimintahäiriöön ja maassa maatessa vaikutti hetken aikaa siltä, että matka ei enää jatkuisi, mutta tilanteen tasoituttua eteneminen jatkui hyvin hitaasti ja kohde lopulta saavutettiin uupumuksesta ja voimakkaasta huimauksesta huolimatta (tätä tilannetta ei läheisille tietenkään ole kerrottu). Seuraavan kerran ajan ajokiellosta huolimatta ylös.
"Näin teet raskasvettä ydinasetta varten, lyhyt oppimäärä"
Täällä sitä tehtiin
Raunioissa pääsee keskelle elokuvaa - aidossa paikassa, ei studiossa
Omaa aikaa Austbøssä ja matkan varrella
Matkaan startattiin Sälenistä, ja maali häämötti vanhassa tutussa luottomajoituksessa Austbøssä, jossa on tullut vietettyä yö jos toinenkin aiempien reissujen varrella.
Aamu Sälenissä oli kerrassaan upea. Heräsin loistavasti nukutun yön jälkeen kivenheiton päässä rajasta. No, rehellisyyden nimissä minä en olisi jaksanut kiveä Norjan puolelle asti nakata, mutta edesmennyt Jan-veljeni – se vahvista vahvin ja sankareista suurin – olisi varmasti viskonut murikoita niin kauan, että olisi onnistunut. Jan opetti minulle aina elämän tärkeimmän viisauden: "Älä selitä, älä valita". Joten sen pituinen se, enää en selittele enkä valita, miten terveyden puolesta reissussa oikeasti meni. Ajetaan vain.
Rajan ylityksen jälkeen Norja otti miehen ja pyörän vastaan lämpimästi. Matkaa tehtiin nautinnollisesti eli mutkissa sai ajaa kunnolla vinossa. Oslon kohdalla siirryttiin suoraan maan alle ja kaupunki ohitettiin tuttuun tapaan pitkässä tunneliputkessa mukavasti kaistojen välissä ruuhkat ohittaen.
Vemorkin jälkeen nautinnollista mutkatietä ripeästi Austbøhön tuttuun paikkaan yöksi. Sieltä seuraavassa osassa tehdään hyvinkin ikimuistoinen kokopäiväretki.
Saapuminen Norjan puolelle, taas kerran. Tässä kohtaa hra Oma Aika tunsi itsensä melkein onnelliseksi.
Asiallisia pysäköintipaikkoja
Austbøn paras ja ehkä ainoa varsinainen hotelli. Täällä olen viihtynyt useana vuotena.
Näkymä Austbön hotellin huoneen ikkunasta. Kiva henkilökunta, ravintola ja paikka ylipäätään. Suosittelen monen vuoden kokemuksella, täältä on hyvä tehdä retkiä eri suuntiin.
Seuraavassa osassa tehdäänkin sellainen retki. Eikä ihan vähäpätöistä. Ikimuistoinen.
________________________
(Jos haluat seurata tätä blogia, niin blogit.fi on siihen kätevä - kirjaudu sinne ja klikkaa tämän blogin kohdalla "Seuraa": https://www.blogit.fi/oma-aika )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti